Claudie Gallay: Les années cerises - ja vieraalla kielellä lukemisesta

Ladataan...

 

Les poules (kanat). Le cadastre (maarekisteri). La falaise (jyrkänne).

Todella kunnioitan niitä kärsivällisiä ihmisiä, jotka jaksavat lukea vieraalla kielellä. Kuulemani mukaan joillakin on malttia lukea sanakirjan kanssa tai jopa opiskella uutta kieltä romaaneja sinnikkäästi tankkaamalla.

Ei minulla. Huomasin sen harmikseni, kun yritin lukea suursuosikkiani Claudie Gallayta (Tyrskyt, Rakkaus on saari) alkuperäiskielellä eli ranskaksi. Törmäsin jo heti alussa moneen vieraaseen sanaan, ja kun ei ymmärrä aivan kaikkea, tuntuu teksti pakenevan. Silloin lukemisesta tulee katkonaista eikä tekstistä muodostu kokonaisvaltaista mielikuvaa.

Tiedän, jos vain uutterasti jatkaisin, tottuisin ja oppisin ja lopulta varmasti nauttisinkin, niin kuin lukemisesta mielestäni kuuluu nauttia. Mutta ei - haluan lukea vaivattomasti, kaiken ymmärtäen ja sanoja ja niiden vivahteita pohtien. Olen tottunut siihen, että olen hyvä lukija, mutta olen sitä vain suomenkielisen tekstin ääressä.

Oikeastaan en kyllä yllättänyt, ettei kohtuullinen ranskan taito riittänyt innostamaan romaanin lukemiseen. Le petit princen (Pikku prinssin) olen kyllä lukenut lähes kokonaan ranskaksi ja sen lukemisesta kyllä pidin. Siinä tarina oli tarpeeksi tuttu ja yksinkertainen ja elegantti ranska jotenkin sopi siihen täydellisesti.

Sopi se Les anneés cerises -kirjaankin. Gallayn lakonisen rauhallinen, täsmällisen toteava ja samaan aikaan runollinen tyyli välittyi kyllä kärsimättömälle kielipuolellekin. Voi että, toivottavasti näitä pieniä suuria tuokiokuvia sisältäviä romaaneja suomennetaan lisää!

Les années cerises -romaanin alkusivuilta:

       Il a trois vaches et puis des poules. Un tracteur. L'été, il moisonne.

       Rien que de le voir, j'envie de grandir.

 

Luetko vieraalla kielellä? Käytätkö sanakirjaa, jos et ymmärrä kaikkea? Miten kieli vaikuttaa lukukokemuksiin?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Laura / Lukuisa (Ei varmistettu)

Minäkin todella toivon, että Gallayta suomennetaan lisää mahdollisimman pian!

Luen hyvin vähän vieraalla kielellä ja sen mitä luen, luen englanniksi. Itse asiassa luin ensimmäiset kunnon kirjani englanniksi viime kesänä, kun treenasin syksyn yo-englantia varten! Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-kirjoja olen lukenut nyt kaksi englanniksi ja ne ovat juuri sopivaa englantia minulle eli yksinkertaista :D Luin myös Rebecca Wellsin Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodin ja se taas oli paljon haastavampaa, lähinnä sanojen osalta. Minä olen myös sellainen, että hermostun ja tuskastun, jos en ymmärrä kaikkia sanoja. No, ihan jokaista ei tarvitse ymmärtää, mutta sellaiset, joita esiintyy kirjassa useammin kuin pari kertaa, olisi ihan kiva tietää suomeksi. Käytän apunani sanakirjaa, nimittäin kävelevää poikaystävä-sanakirjaa :D Hän on nimittäin huomattavasti parempi englannin kielen taitaja kuin minä ja omistaa paljon laajemman sanavaraston. Kirjasta tai netistä en helpolla jaksa lähteä etsimään sanoja ellen sitten lue jotain koneella, mutta ne tekstit eivät ole ikinä kirjoja.

Tykkään kuitenkin englanniksi lukemisesta, kunhan teksti vastaa omaa tasoani. Englanti kuulostaa hienommalta, sointuvammalta ja hyvin kauniilta. On suomikin usein kaunista, mutta se on oma äidinkieleni ja siksi "liian" tuttua. Itse asiassa tilasin pari päivää sitten kaksi englanninkielistä kirjaa, en tiedä missä mielenhäiriössä, koska en ole ollenkaan varma miten helppoa tai vaikeaa niiden kieli on. Ja tällä hetkellä luvun alla on Sylvia Plathin runokokoelma Ariel, englanniksi. Saa nähdä ymmärränkö mitään ;)

Maija, kirjojen keskellä (Ei varmistettu)

Minun kielitaitoni riittää vain suomen ja englanninkielisen kirjoihin. Tällä hetkellä luen englanniksi yhtä kirjaa, jonka kielessä on jotain, mikä tekee lukemisen hankalaksi. Varsinaisesti vieraita sanoja ei tule hirveästi vastaan, mutta jokin tässä on yllättävän haastavaa... Ja tämän kirjan kanssa tuntuu käyvän juuri noin, kuin kuvailit: kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa.

Vuosia sitten yritin lukea ruotsiksi jotakin kuvakirjaa, mutta siitä ei tullut mitään edes sanakirjan kanssa :D

hdcanis (Ei varmistettu)

Englanniksi joo, aloitin englanninkielisten kirjojen lukemisen joskus 14-15-vuotiaana ja alussa niitä helpompia kirjoja sanakirjan kanssa mutta kyllä se pikkuhiljaa parani (ja samalla ei-niin-yllättäen kouluenglannista alkoi irrota kymppejä). Vähän aikaa sitten tuli tehtyä kanssa jotain testejä jotka väittivät minulla olevan samantasoinen sanavarasto kuin samanikäisellä natiivipuhujalla...syntaksin ja kulttuuri-idiomien kanssa saattaa olla heikompaa.
Mutta joo, tulee myös vastaan sellaisia englanninkielisiä tekstejä joita en pysty lukemaan tai se lukeminen on varsin työlästä, sitten voi toivoa että se kirja löytyy suomeksi (joskus voi myös kääntäjien kanssa olla ongelmia...esimes Borgesin novelleja olen lukenut sujuvasti englanniksi mutta yksi esseekokoelma päätti käyttää sellaista sanastoa että ei pystynyt, ja luulen että se oli kääntäjä eikä kirjailija jonka kieli tökki).

Parilla muulla kielellä olen lukenut jotain yksinkertaisempaa, joitain lehtiä (Bild sopii hyvin saksantaitooni, ruotsiksi pystyy lukemaan jo ihan oikeita sanomalehtiä), sarjakuvia tai lasten kuvakirjoja. Ei niitä sarjakuviakaan tosin kaikkia...

Luru / Lurun luvut (Ei varmistettu)

Minä olen viime aikoina lukenut englanninkieliset kirjat mielellään alkukielellä. Luin vastikään Toni Morrisonia suomeksi ja jotenkin tökki se. Englanniksi kielitaitoni on ainakin tähän asti vastaan tulleiden kirjojen kohdalla ollut ihan riittävä, jottei lukiessa tarvitse "pinnistellä": uusia sanoja ja ilmaisuja tulee toki vastaan, mutta ei niin, että ne häiritsisivät lukemista. Ranskaksikin luen ongelmitta, mutta ehkä mieluummin ei-aivan-hirmuisen-kiemuraista-tekstiä, jos olen liikkeellä ihan vain rentoutumismielessä.

Muiden kielten osalta täytyy luottaa suomennoksiin. Niiden suhteen minulla on tosin jonkinlainen asenneongelma... Järkeilen kai jotenkin niin, että sillä kielellä, jolla kirjailija on kirjoittanut, kirja on kuitenkin jotenkin "aidoin", ja kun mielenkiintoista suomalaistakin kirjallisuutta on tarjolla enemmän kuin ikinä ehtii lukea, miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vähän tyhmästi ajateltu, sillä tulos on, että lukemiseni rajoittuvat enimmäkseen suomeksi, englanniksi tai ranskaksi kirjoitettuihin kirjoihin, ja minulta menee kokonaan ohi valtava osa maailman kirjallisuudesta. :)

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Minä vetelen englanniksi ja nykyään myös saksaksi kirjoja. Ennen osasin myös venäjäksi, mutta en ole muutamaan vuoteen kokeillut. Kai se onnistuisi ainakin osittain. Hitaampaa vieraalla kielellä on lukea. Olen aivan haltioissani aina kun käyn hakemassa suomenkielistä kirjallisuutta ja aina yhtä yllättynyt, että luen sitä niin nopeasti! Ihanaa :)

Kiitos kaikille kommenteista ja nopea yhteisvastakommentti näin aamutuimaan! :) 

Minulle ongelmaksi muodostuu usein juuri tuo, että vaikka kaikki tai ainakin lähes kaikki sanat olisivat tuttuja, usein tuntuu silti, että tekstin perimmäin merkitys tai tunnelma, jokin oleellinen, jää tavoittamatta. En pidä siitä. Pitäisi päästä sen tunteen yli, koska kuten tämäkin keskustelu osoittaa, vieraalla kielellä voi lukea ja se kehittää kielitaitoakin. Olen tuskaillut tätä ennenkin ja tuskailen varmaan aina.;)

Haaveilen parin englanninkielisen kirjan lukemisesta tänä keväänä, katsotaan, miten käy... Olen myös tottunut lukemaan nopeasti ja ehkä sekin vaikuttaa, että jos luen yhtä nopeasti englantia tai ranskaa kuin suomea, en ymmärrä mitään. Äh. Mutta ehkä joskus kehityn hyväksymään tämän ja maltan keskittyä. Helmi-Maarian lukunopeuskommentti kuulosti enemmän kuin uskottavalta.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin odottelen lisää suomennoksia Gallaylta!

Luin ennen enemmän alkukielellä. Nykyisin olen liian kärsimätön. Olen lukenut myös sanakirjan kanssa, mutta sitten se jäi sivuun ja ryhdyin siihen mitä kenenkään ei pitäisi tehdä: keksin merkityksen niille sanoille, joita en ymmärtänyt. Näin tuppasin tekemään myös yliopistolla kun luin tieteellisiä artikkeleja, (ei niin hyvä idea...). :)

Mutta, haluaisin lukea enemmän alkukielellä ja ehkä sitten kesällä kun on eri tavalla aikaa keskittyä lukemiseen!

Terv.
Marissa
http://cafepourlesidiots.org/

Vierailija (Ei varmistettu)

Työssäni kaikki kirjallisuus on englanniksi ja sen puitteissa tuleekin luettua paljon kyseisellä kielellä. Tästä syystä vapaa-ajalla en enää halua lukea kirjoja millään vieraalla kielellä, se työlukemisen ja kotilukemisen ero syntyy juuri tuosta omasta äidinkielestä.

KL (Ei varmistettu)

Itse kuulun hörhöihin, joiden mielestä kieltä voi ihan hyvin opetellakin aloittamalla kirjan lukemisesta. (Hyllyssä odottaa yksi espanjankielinen inspiraatiota, tosin on odottanut jo jokusen vuoden;) Mutta itse luen ranskaksi, ruotsiksi ja englanniksi. Englanti sujuu hivenen suomea hitaammin mutta muuten äidinkielen veroisesti: ranska ja ruotsi kuuluvat niihin hitaisiin joissa pitää sietää pientä epävarmuutta. Tosin sellaisia hetkiä ei enää tule että ei lainkaan ymmärtäisi.

Kun olin itse lukiossa, olin vuoden vaihtarina USA:ssa. Siellä ollessani englanti toki parani, mutta käytännössä vasta jatkuva englannin käyttö yliopistossa paransi lukunopeutta. Nykyään myös töissä englantia käytetään niin puhuessa kuin kaikessa kirjoitetussa viestinnässäkin, joten se sujuu liki itsestään. Toisin kuin vierailijalla, en koe tarvetta erotella kieltä vapaa-ajalle, koska työenglanti liittyy it-alaan eikä romaanien luku siis tunnu työltä.

Minulla on pari vinkkiä jos haluaa aloittaa lukemisen. Ensinnäkin, pitää sietää vähän mainitsemaasi epämukavuutta ja hyväksyä se, että lukeminen on aluksi erilaista vieraalla kielellä. Vähintään muutama kirja menee, että alkaa päästä edes etäisesti samalle mukavuustasolle kuin äidinkielellä. Itselläni oli hyvä apu pienestä kikkailusta ranskan kanssa: luin erästä kurssia varten neljä kirjaa, ja luin ne kaikki työmatkalla bussissa. Työmatka oli puolisen tuntia vaihdolla, ja siinä suomenkielisen kirjan lukeminen olisi keskeytynyt ikävästi. Koska vieraskieliseen ei uponnut samalla tavalla, keskeytys ei häirinnyt ja rajattu aika tarkoitti ettei lukemiseen ehtinyt tympääntyä. Älä siis lue vieraskielistä kirjaa kotona illalla viinilasin kanssa, ajatuksena uppoutua pariksi tunniksi - se ei vain alkuun toimi.

Toinen vinkki on, että älä käytä sanakirjaa. Mieluusti älä keskeytä lukemista ollenkaan. Jos tuntuu, ettet ole kokonaiseen sivuun tajunnut mitään, olet todennäköisesti lukemassa vielä vähän liian kovatasoista kirjaa. Jos luet oppiaksesi sanastoa, ehdotan että korkeintaan kirjoitat sanat ylös (ja senkin mielellään lukurupeaman päätteeksi, ettei kirjan lukeminen keskeytyisi ja tuntuisi työltä).

Ja kolmas on, että valitse alkuun kirjat hyvin. Dekkarit toimivat usein. Ranskaksi luin aloitellessani mm. näytelmän Rhinoceros (Ionesco) - näytelmien lukeminen eroaa romaaneista muutenkin, joten se ei tuntunut liian hassulta ja kieli on hyvin yksinkertaista. (Gavaldan Ensemble, c'est tout on muuten loistava ja riittävän simppeli ranskaksi kun on vähän pidemmällä. On tosin liian paksu aloituskirjaksi.) Ruotsiksi luin hiljattain Mitt liv som pingvin, joka voisi ehkä sopia myös aloituskirjaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luen englanniksi paljonkin. Joskus olen lukenut myös ruotsiksi ja muistaakseni jopa saksaksi vaikka saksan kielen taitoni on enemmän kuin ruosteessa. Olen sillä tavalla omasta mielestäni hyvä (vieraalla kielellä) lukija etten oikeasti jaksa välittää jos en vain tajua jotain sanoja. lauseita tai kappaleita. Ajattelen että ei siinä ehkä mitään niin tärkeää mennyt ohi, kunhan sitten vain jossain vaiheessa saan taas tarinasta kiinni. Jääpähän enemmän tilaa mielikuvitukselle kun ei ihan ymmärrä kaikkea ;)

Muistaakseni lukiossa pänttäsin ruotsin kirjoituksiin lukemalla jonkun nuorten/lasten romaanin, vain siksi että en jaksanut lukea kielioppia ja sain itselleni varmemman olon, kun olin tehnyt edes jotain ruotsin eteen :) Ja todellakin kannatti. Katsoin myös muumeja ruotsiksi tosi paljon. Nää on mun opiskelutavat, kielioppi ja sanasto tarttuu mukaan parhaiten jostain ihan muusta kuin sieltä oppikirjasta.

Luen jonkin verran englanniksi - joskus lukion alkuaikoina päätin että pakko saada kohennettua kielitaitoa ja aloitin englanninkielisistä lastenkirjoista. Aika pian pystyi siirtymään monimutkaisempiinkin, ja nykyään esim. englanninkieliset tenttimateriaalit sujuvat melko kivuttomasti (tosin täytyy myöntää, että kielitaitoni on hyvin kirjallisuuspainotteista - puhun todella huonosti!). Jonkin verran olen lukenut ruotsinkielistä hömppää, ihan vain jotta kielitaito pysyisi edes vähän hallussa.

Luen vierailla kielillä lähinnä juuri kielitaidon takia. Tietenkin välillä on ollut sarjoja, joissa on täytynyt lukea englanniksi heti uuden kirjan ilmestettyä (Potterit!), jotta pysyy tarinassa kärryillä. Joskus luen myös lempparikirjailijoiden niitä kirjoja, joita ei ole vaivaannuttu kääntämään suomeksi. Matkustaessa tulee myös helposti ostettua englanninkielistä matkalukemista.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka lukevat muilla kielillä, koska alkukielisestä teoksesta saa enemmän irti... Jos ei ole natiivitasoinen puhuja, jotain menee taatusti ohi. Luotan kääntäjien ammattitaitoon.

Niin ja joo: vähän yli viisikymppinen isäni, joka ei ikinä ole englantia opiskellut, on nyt talven aikana lukenut englanninkielisiä dekkareita sanakirjan kanssa ihan vain oppiakseen kieltä. Olen hänestä ylpeä!

Luen englanniksi jonkin verran. Jos suomenkielinen käännös on olemassa, valitsen lähes aina sen, mutta ulkomaisissa blogeissa tulee vastaan runsaasti kiinnostavia, suomentamattomia kirjoja.

Englanniksi lukeminen sujuu mukavasti, vähän hitaammin vain, ja jotain ylimääräistä keskittymistä se taitaa vaatia koska en välttämättä jaksa lukea englanniksi kovin pitkää pätkää kerrallaan. Riippuu toki kirjastakin.

Sanoja jää kyllä ymmärtämättä sieltä täältä, mutta se ei lainkaan häiritse - tavallaan en edes huomaa niitä. Sanakirjaa kurkkaan todella harvoin, vain jos jokin hyvin oleellisen tuntuinen ja useampaan kertaan toistuva sana jää ymmärtämättä.

Hankalin englanninkielinen lukukokemukseni on ollut Ali Shaw'n The Girl with Glass Feet. Tuntui kuin kirjailija olisi käyttänyt jatkuvasti sanoista jotain harvinaisempia synonyymeja jotka olivat mulle tuntemattomia. (Olisikin kiinnostavaa kuulla kirjan suomeksi lukeneilta, onko heillä sellaista mielikuvaa että kirjassa olisi ollut jotenkin erikoista sanastoa??) Mutta kyllä siitäkin selvittiin ilman sanakirjaa enkä usko että mitään tärkeää meni ohi. :) Rohkeasti siis kokeilemaan vieraalla kielellä lukemista, ihan kaikkea ei tosiaankaan ole välttämätöntä ymmärtää!

Vielä kun voisi lukea muillakin kielillä. Ehkä vielä joskus... Helpohko ruotsi todennäköisesti menisi, ja sitä onkin ollut tarkoitus kokeilla jo pitkän aikaa.

Englanniksi luen suunnilleen yhtä paljon kuin suomeksi, mutten lue sitä varsinaisesti vieraaksi kieleksi. Muilla kielillä haluaisin oppia lukemaan paremmin! Ruotsiksi olen lukenut parhaimmillaan nuortenkirjoja, mutta nyt aion yrittää laajentaa aikuistenkirjoihin. Pari Tove Janssonia on jo lainassa. :) Muilla kielillä (ranska, saksa, espanja, italia) olen lukenut aikanaan lastenkirjoja tai kevyitä aikakauslehtiä, mutten enää aikoihin. Voisi taas aloittaa ja yrittää vähitellen laajentaa niissäkin vaikeammalle tasolle.

Olen kielinörtti, eli opin mielelläni kieliä paremmin. Mielestäni on myös kivempi lukea alkukielellä, jos siihen on mahdollisuus, vaikka käännökset usein hyviä ovatkin. Etenkin kielessä, jonka tuntee hyvin, käännöksen lukeminen on usein hieman ahdistavaa.

Kiitos kaikille, hyvin kiinnostavaa lukea muiden lukukokemuksista! Minulla on paha tapa olla käyttämättä sitä sanakirjaa ja myös keksiä sanoille merkityksiä, jotka eivät välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. ;) Esimerkiksi juuri ranskassa kaikki kuulostaa jotenkin runollisemmalta kuin onkaan, esimerkiksi tuo maarekisteri... 

Näitä kommentteja lukiessa kävi kuitenkin ilmi, että kunhan malttaa keskittyä, kirjojen lukeminen vieraalla kielellä voi olla paitsi hyödyllistä - voi saada jopa natiivitason sanavaraston! - myös yhtä hauskaa ja nautinnollista kuin äidinkielellä lukeminen. Pitää siis jatkaa kokeiluja. Ainakin kevyet ja rupattelevat kirjat voisi kyllä kannattaa lukea järjestäen alkukielellä; onhan jo moneen kertaan käynyt ilmi, että niiden käännökset tuntuvat usein siltä, että joka tapauksessa olo on kuin lukisi englantia suomeksi.

Riikka -Kirjakuu (Ei varmistettu)

Minusta vierailla kielillä lukeminen avaa kirjaharrastajalle aivan uudenlaisia maailmoja ja mahdollisuuksia! Jo pelkästään englanniksi julkaistaan paljon mielenkiintoisia kirjoja, joita ei ikipäivänä tulla suomentamaan. Olenkin yrittänyt aina kannustaa muita tarttumaan rohkeasti vieraskielisiin kirjoihin. Niiden lukeminen vaatii vähän harjoitusta, mutta rutiini muodostuu yllättävän nopeasti ja sanavarasto kasvaa kohisemalla. Alkuperäisellä kielellä lukiessa ei tarvitse myöskään murehtia mahdollisen suomennuksen tasosta ja kirjailijan alkuperäisen tarkoituksen ymmärtää paremmin.

Itse aloin lukea kirjoja englanniksi jo lukioaikoina, enkä ole vuosikausiin enää tarvinnut sanakirjaa. Myös ruotsia kannattaa ehdottomasti kokeilla, se on helpompaa kuin arvaakaan. Tänä talvena olen ollut ehdottoman ylpeä siitä, että jaksoin lukea 600+ sivuisen tiiliskiven saksaksi ja pysyin vielä ihan hyvin juonessakin mukana. Pitkään nimittäin luulin, että 10 vuoden saksanopinnot olisivat menneet täysin hukkaan, mutta kyllä se sanasto sinne jonnekin aivojen syövereihin on sitten kumminkin iskostunut.

Aika vähän tulee luettua vierailla kielillä kirjoitettuja kirjoja. Minussa on pientä perfektionistin vikaa ainakin tässä asiassa, sillä haluaisin ymmärtää sanasta sanaan ja samalla siis laajentaa sanavarastoa. Viimeksi olen lukenut Twilight -sarjan englanniksi. Aluksi luin sanakirjan kanssa, mutta kun lukukokemus kärsi siitä niin paljon niin tarkistin vain oleellisimmat outoudet. Joskus lukioaikoina muistan jopa kirjoittaneeni oudot sanat ja suomennoksen vihkoon, siis ihan omasta halusta eikä osana jotain kouluprojektia :D Haluaisin lukea enemmän vierailla kielillä, varsinkin ranskaksi mutta myös ruotsiksi... Englanti on kuitenkin niin tuttu kieli, että sillä kielellä kirjoitettuun kirjallisuuteen on helpompi tarttua kuin muihin.

Kiinnostavaa keskustelua täällä käyty!

Minä taidan lukea aika puoliksi ja puoliksi englanniksi ja suomeksi vähän kirjailijasta riippuen. Englanniksi lukemisen taisin aloittaa tosissani silloin kun en jaksanut odottaa, että Goblet of Fire (Harry Potter siis) suomennettaisiin ja "siitä se sitten lähti". En enää käytä sanakirjaa, joskus saatan lukemisen jälkeen tarkistaa useasti esiintyviä sanoja jos jäi häiritsemään. Ilmeisesti tästä lukemisesta on hyötyä, koska (köhköh, omakehu, anteeksi) sain kehuja yliopiston englannin opettajalta hyvin menneestä enkun tenttimisestäni (koska en tosiaan jaksanut mennä opettelemaan taas kielioppia).

Ruotsiani haluaisin virkistää ja hyvästä Bargum-kokemuksesta viisastuneena ajattelin lukea ruotsia silloin tällöin.

Joskus olisi myös ihanaa lukea ranskaksi..

Ja Gallayta haluan vihdoin lukea viimeistään kesällä.

Riikka, 600-sivuinen teos saksaksi tai millä tahansa ei supersujuvasti sujuvalla vieraalla kielellä on upea saavutus! Hienoa! Samoin oli hienoa kuulla Anna Main isän lukukokemuksista. :)

Tartuin muuten Gallayn kirjaan uudelleen ja availin sitä summanmutikassa sieltä täältä. Ja ymmärsin kyllä melkein kaiken. Ehkä vaatisi vain keskittymistä ja sen hyväksymistä, että kirja vie paljon aikaan ja ainakaan aluksi ei tule sellaista kokonaisvaltaista lukemisen tuntua, että saisin kirjan luettua... Ehkä voisin lukea novelleja tai peräti (helppoja) runoja vieraalla kielellä, se saattaisi sujua paremmin?

Villasukka kirjahyllyssä, outojen sanojen ylöskirjaaminen olisi varmasti hyvin opettavaista, mutta siihen minusta ei ainakaan taitaisi olla. :)

Linnea, tuollainen omakehu on hyvin sallittua.  Ja lue ihmeessä Gallaylta ainakin Tyrskyt, luulen, että sen merellisyys viehättäisi sinua(kin)!

Täähän on mielenkiintoinen keskustelu. Luen kyllä englanniksi jos kirja on alunperin senkielinen, mutta se onkin yksi äidinkielistäni. Haaveilen, että pystyisin lukemaan ranskaa ja ruotsia paremmin, mutta toistaiseksi jaksan/pystyn vain naistenlehtitasoon. Aika ajoin ostelen pokkareita noilla kielillä, mutta ei niin ei :) En kestä täällä mainittua merkitysten pakenemista.

Kolmas äidinkieleni on sellainen, jota kirjoitetaan eri kirjaimilla ja eri suunnasta kuin suomea/englantia, ja olenkin ihan pienestä asti joutunut sietämään, etten ikinä tule lukemaan ja varsinkaan kirjoittamaan sitä niin hyvin kuin puhun. Raivostuttavaa! Menee ehkä  45 minuuttia yhden sivun selvittämiseen eikä sittenkään ole ihan varma, mitä on tullut luettua... Ehkä tässä on projekti tälle vuodelle?

Sugar & Pepper

Olen joskus lukenut kirjoja englanniksi, mutta pääsääntöisesti luen suomeksi.

Taannoisella kirjastokäynnillä mukaan tarttui David Foenkinosin En cas de bonheur. Olen lukenut ranskaa koulussa 9 vuotta, mutta kielitaito rappeutuu kovaa vauhtia, kun kieltä ei käytä.  Nyt siis tarkoituksena olisi haastaa itseään ja muistutella ranskaa mieleen kyseisen kirjan kanssa. Kirja on lyhyehkö (pieni) ja kirjailija tuttu siinä mielessä, että olen lukenut yhden Foenkinosin teoksen suomeksi. :)

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Minä luen suomeksi, englanniksi ja norjaksi. Norjaksi tosin harmittavan paljon hitaammin kuin noilla kahdella muulla kielellä.

Joskus kauan sitten asuttuani jonkun aikaa Etelä-Amerikassa ja Espanjassa luin vähän aikaa myös espanjaksi, mutta nyt se kieli on jo rapistunut. Toivon kovasti, että joskus tulevaisuudessa löytyisi aikaa kerrata espanjaa ja oppia esim. raskaa niin hyvin, että voisin lukea niilläkin kielillä.

Lukemistakin on niin erilaista. Toisinaan haluan vain ahmaista kirjan nopeasti ja silloin luen yleensä suomeksi. Toisinaan on aikaa mutustella kirjaa hitaammin vieraalla kielellä.

Kiitos kommenteista!

Koko H., naisten- tai oikeammin sisustuslehtiä minäkin olen muuten lukenut vierailla kielillä, samoin asumiseen liittyviä tietokirjoja, joissa pääpaino on kuvissa. Kirjoja minulla on jopa kielillä, joita en osaa sanaakaan!

Voin kuvitella, että 45 min/sivu on raivostuttavaa! Mua alkaa raivostuttaa jo ajatuskin. ;)

Sucrin, tsemppiä Foenkinosin kanssa! Toivottavasti sinulla sujuu paremmin kuin minulla Gallayn kanssa... Vaikka ei siitäkään onneksi mitään kammoa jäänyt, juuri nyt ei vain ollut Reeta Karoliinan mainitseman mutustelun aika.

Reeta Karoliina, minulla ei ole nyt mutusteluaika, kuten yllä totean, mutta joskus kirjojen mutusteleminen on hauskaa. Minusta on hauska lukea norjankielisiä bloggauksiasi ja katsoa, kuinka paljon niistä ymmärtää - joskus yllättävänkin paljon, ainakin kuvittelen niin! :) Espanjan kieli avaisi varmaan omanlaisensa kirjamaailman sekin.

Kommentoi

Ladataan...