E. L. James, Fifty Shades of Grey - kelpo kirja vai joukkoharha?

 

Luin Sen Kirjan, jonka ostaminenkin oli tapaus. Värisyttikö innosta vai kauhusta? Millainen on tämän syksyn kohukirja Fifty Shades? Kirja, joka Hesarikin kehottaa jättää lukematta?

Ennakkotietojen perusteella osasin varautua, että kirjaa lukiessa on helppo pyöritellä silmiä ja punastella; molemmat ovat muuten toimintoja, joita ainakin trilogian ensimmäisessä osassa Fifty Shades of Grey tapahtuu melkein joka sivulla. Kirjan lähtökohta on kuin suoraan huonon ja liioittelevan viihteen generaattorista: Parikymppinen opiskelijatyttö, neitsyt totta kai, ihastuu muutamia vuosia vanhempaan taivaalliseen komeaan mieheen, joka on nuoresta iästään huolimatta suuryrityksen johtaja ja omistaja, melkein konserttitason pianonsoittaja, omistaa lentokoneita ja ostelee tytölle lahjoina mm. harvinaisia kirjoja ja auton. Kaikkein kummallisinta on kuitenkin se, että miehen kotona on leikkihuone eli sadomasokistinen kidustuskammio. Mies haluaa tehdä tytön kanssa tarkan kirjallisen sopimuksen, miten tytön, palvelijan, pitää käyttäytyä etenkin tuolla huoneessa miehen, herran, kanssa. Lisätkää tähän sen punastelun lisäksi jatkuva voivottelu miehen ihanuudesta ja kamaluudesta sekä runsaasti seksikohtauksia, joissa kaikki on täydellistä. Kuvitelkaa, että kaikki on kirjoitettu viihdekirjamaisen runsaalla ja jutustelevalla, tarkasti kaikkea kuvailevalla ja runsaasti toistavalla tyylillä.

Kaiken tuon tiesin kuitenkin jo etukäteen. Kirjaa oli moitittu asenteelliseksi ja paasattu, ettei päähenkilö Anastasian tapaista aivotonta ja tahdotonta naishahmoa ole nähty kirjallisuudessa eikä oikeassa elämässä sitten 50-luvun. Kieltämättä aika kökkö tarinaidea! Olin kuitenkin jopa hieman yllättynyt, ettei Anastasia ollut niin tahdoton kuin kirjan ennakkojuoruista voisi luulla. Hän ei suostu tekemään "palvelijan sopimusta", tietää käyttäytyvänsä kyseenalaisesti ja saa ihanan Christianin luopumaan joistakin vaatimuksistaan. Ja lopuksi - juonipaljastus - hän kertoo miehelle inhoavansa tämän seksitapoja ja jättää tämän. Toisaalta tämä ihanankamala mies, jonka tuntuu seksiaddiktion lisäksi kärsivän myös jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä, tietää itsekin, ettei hän ole normaali eikä hyvää seuraa nuorelle viattomalle tytölle. Hän toivoo muuttuvansa... Tarina tuntuu siis ammentavan jonkinlaisesta ikuisesta Kaunotar ja hirviö -tyyppisestä ideasta ja muutenkin olevan aika perinteinen viihdetarina, vain sadomasokistisuusteemalla höystettynä. Entä jos tapaisit kumppanin, joka on kaikkea mitä voi hulluimmissakin toiveissa ajatella, mutta hän olisikin ihanuutensa ohella aivan kamala? 

Eilen (25.8.) Helsingin Sanomissa Suvi Ahola arvioi, ettei kirja ole kirjallisuutta lainkaan ja että sen lukeminen on maailman erotisoitumisen kannattamista ja pornolle antautumista. Hän kehotti jättämään kirjan lukematta.

Minustakaan tässä kirjassa ei tarinan tai kerronnan osalta mitään sellaista, että suosittelisin lukemista. Mielestäni on kuitenkin monen muunkin viihteellisen tai muuten kepeämmän kirjan piirre, ettei teos ole kirjallisesti kiinnostava vaan saman saman tarinan voisi omaksua yhtä hyvin vaikkapa tv-sarjaa tai elokuvaa katsomalla: yksi valitsee kirjan, toinen telkkarin. Ja kerron, etten minäkään aio lukea Fifty Shadesin jatko-osia. Ja että muutenkin aion tämän lukukokemuksen jälkeen pidättäytyä niissä kirjoissa ja elokuvissa, joissa vaihtuu kappale tai kohtaus, kun jotain sellaista on tapahtumassa. Toisaalta en ylipäätään pidä siitä, että kaikki kirjoitetaan auki, kertoi teksti mistä tahansa.

En osaa myöskään pitää kauheana syntinä juuri tämän kirjan lukemista. Kirjanostokertomuksen kommenteissakin kävi ilmi, että lukemiseen on monia syitä. Joskus kiinnostaa kirja itsessään, toisinaan taas kirjailmiö. Minua kiinnosti nyt ilmiö: miten Twilight-fan fictionista alkunsa saaneesta pehmopornokirjasta on voinut tulla yksi tämän hetken myydyimmistä kirjoista?

Rehellisesti sanottuna en tiedä. Mutta googlailin hieman, millaisia suomenkielisiä keskusteluja ja arvioita kirjasta löytyy. Löytyi paheksuntaa ja irvailua, mutta löytyi myös niitä, jotka ovat viihtyneet kirjan parissa ja ylipäätään innostuneet lukemaan, kun tarjolla on hieman erilaista viihdekirjallisuutta (ks. esim. Vauva.fi-keskustelupalsta). Onko se sitten pahasta? Olisi kauheaa, jos kaikki kirjat olisivat tällaisia, mutta meneekö aikuinen ihminen pilalle luettuaan yhden tällaisen kirjan? Esimerkiksi Luettuja maailmoja -blogissa Fiftyn parissa oli viihdytty - ja sen jälkeen luettu James Joycea eikä suinkaan sorruttu vain naista sortavan viihdekirjallisuuden pariin. Ja vaikka esim. Fiftyn nais- ja koko maailmankuva on mitä on, eikö nykynainen saa kuitenkin itse päättää, mitä lukee tai jättää lukematta?

Vaikka kirja on siis aikamoista silkkoa, se herättää ainakin paljon kysymyksiä ja keskusteluja. Yksi asia, jota olen viime päivinä miettinyt, onkin kirjailmiöt ylipäätään. Kumpi olisi parempi, se että kirjallisuus pysyy laadukkaana vai se, että kirjoista puhutaan, olkoonkin että se tapahtuu kyseenalaisen kirjan takia? 

Lopuksi vielä sananen otsikon kysymyksestä. Kallistun kelpo kirjan sijasta joukkoharhan puolelle. Jotenkin tuntuu, että Fifty-ilmiöstä on tullut itseään suurempi hyvässä ja pahassa - ja siksi menin itsekin mukaan joukkoharhaan ja ostin kirjan. Twilight-ilmiöön taas en ole mennyt ollenkaan mukaan, joten en osaa verrata Fiftyä siihen.

 

Tekstinäyte s. 280 (avasin kirjan satunnaisesta kohdasta, tämäntyyppisiä ah-oh-kohtia oli kirjassa runsaasti):

"No niin, nyt sinä siis olet hurmannut isänikin."

"Hänetkin?" Christianin silmissä on palava katse, ja hän kohottaa kysyvästi kulmakarvojaan ja saa minut punastumaan. Hän kohottaa kättään ja hyväilee poskeani.

"Oi Anastasia, kunpa osaisin lukea ajatuksiasi", hän kuiskaa tummalla äänellä tarttuen leukaani ja nostaen päätääni niin, että kiihkeät katseemme kohtaavat.

Henkeni on salpautua. Miten hänellä voi olla tällainen vaikutus minuun jopa keskellä väenpaljoutta?

E. L. James: Fifty Shades of Grey. (Fifty Shades of Grey, 2011). Otava, 2012. Suom. Riie Heikkilä

Kustantamon kirjaesittely

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Mahtava tuo lainaus, että jossain kirjassa on repliikki "Oi, Anastasia!" :)

Itse luulin pitkään, kun lehdissä alkoi olla juttuja kirjasta, että tämä olisi ns. ihan tavallinen romaani, kossa vain tavallista enemmän seksiä, ja ajattelin ettei koskaan ole pahasta jos jokin kirja herättää kiinnostusta ja intoa. Eikä se musta vieläkään ole, tosin en kyllä usko että jaksan kirjaa lukea ( miten tämä eroaa esim Harlekiini-romaaneista?)  Mutta en myöskään ymmärrä asennetta että yksittäinen kirja turmelisi lukijat tai koko kirjallisuuden kentän, tai sitä että nämä massaromaanit  ja -ilmiöt vähentäisivät muiden, laadukkaampien ( ja miten sekin sitten mitataaan) kirjojen huomiota. Tuskin kukaan joka todella innostuu tästä ilmankaan tätä innostuisi puolalaisesta esikoisnovellistista tai sitten on niin suuri kirjojen ystävä että innostuu joka tapauksessa kaikesta :)

Kirjailmiöt on kyllä outo ilmiö.  En muista että niitä olisi ollut vastaavassa mittakaavassa ennen Pottereita. Oliko? Ja vaikken sinänsä haluaisi niin ajatella, niin en mitenkään ymmärrä mikä Sofi Oksasen uuden kirjan ympärille rakennetun sirkuksen idea on. Ketä se palvelee ja miten? Jos kirja on puoliksikaan niin hyvä kuin Puhdistus ansaitsee se huomionsa, mutta sen se saisi joka tapauksessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä Helmin kanssa. Kiitos myös arviosta, nyt tiedän että em todellakaan tule tarttumaan kirjaan. Samaan aikaan myös koen, ehkä naivistina, että on parempi lukea edes jotain kuin ei mitään. Kun pystyy syventymään yhteen kirjaan pystyy syventymään ehkä myös seuraavaan ja sitä kautta nostamaan luettu määrää ja niin, ehkä tasoakin (joskin tässä on vaikea mennä muille sanomaan että tulisi lukea vain tiettyjä klassikkoja).

Itseni on vaikea ymmärtää, että aikaa haluaa käyttää ns. viihdekirjallisuuteen, mutta SILTI useasti näen, että viihdekirjallisuus on parempi vaihtoehto kuin totaalisen passivoittava viihdetelevisio. Äh, voisin jauhaa aiheesta loputtomiin. Summa summarum - parempi lukea edes jotain kuin ei mitään, varsinkin kun se lukeminen tuntuu hiukan vähentyvän ja tilalle tulevan huono, nopetempoinen ja kärsimätön nettiluku.

Tiina

Äsh, olen ajatellut että tämän voin ainakin jättää väliin, mutta viime aikoina on alkanut huolestuttavasti tuntua siltä että jokin uinuva sisäinen hömppäromantikkoni voisi herätä tätä lukiessa niin että viihtyisin oikein hyvinkin vaikka välillä pyörittelisinkin tekstille silmiäni... :D Ehkä joudun kokeilemaan.

Noin yleensä ottaen suhtaudun kirjailmiöihin aika positiivisesti (vaikka Oksasen ihan erikseen suunniteltu ilmiö kummastuttaakin). Jos ne houkuttavat muutaman yleensä lukemattoman ihmisen tarttumaan kirjaan edes joskus, niin hyvähän se vain on, mielestäni. Ja ehkä aina löytyy joku joka jää koukkuun; ensin Fifty Shadesia, sitten Twilightit, sitten vaikka Charlaine Harrisia ja sitten... ;)

Eeva Kolu

Mä mietin tätä Fifty Shades -hommelia yhtenä päivänä, kun puhuttiin kaverin kanssa siitä, onko reilua että joku scheisseä suoltava mamma tekee miljoonia samalla kun oikeasti lahjakkaat kirjailijat eivät välttämättä saa edes tekstejään julkaistua.

Tulin siihen tulokseen, että itse asiassa minkä tahansa kirjan menestys on hyväksi koko kirjallisuusalalle - tällaisilla kirjoillahan tuodaan hirveät määrät rahaa myös kustantajalle, joten ehkäpä sillä kustantajalla on sitten varaa julkaista myöskin niitä oikeasti lahjakkaiden ihmisten töitä. Ainakin näin toivoisin.

Tietysti tämän kirjan julkaisu vie väistämättä kirja-alaa myös siihen suuntaan, että jokainen kustantaja yrittää nyt löytää oman Fifty Shadesinsa ja julkaisee varmaan mitä tahansa kökköä, jos siinä on riittävästi erotiikkaa mukana, mutta pidemmän päälle toivon ja uskon, että kaikki hyötyy.

(Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että näin tuon E.L. Jamesin lyhyen haastattelun ja rouva vaikutti oikeasti tosi symppikseltä tyypiltä, joka on itsekin ihan hämillään menestyksestään. Ja ei ilmeisesti myöskään itse pidä itseään erityisen lahjakkaana :D)

Jenni S.

Kiitos hyvistä kommenteista, ajatuksenne ovat kiinnostavia!

Mietinkin, voiko Oksasesta mainita tämänkin kirjailmiön yhteydessä, onneksi muut mainitsivat. :)

Minunkin käsitykseni mukaan kirjailmiöt alkoivat Potterien myötä. Olen usein todennut kadehtivani nykynuoria: jos minun teini-iässäni olisi ollut kollektiivista lukemista ja kirjafanitusta, olisin varmasti mennyt mukaan (aikuisena en ole saanut luettua Pottereita)... Nyt moni kirjailmiö tavallaan ilahduttaa, tavallaan hämmästyttää. En myöskään oikein täysin ymmärrä, miksi joku kirjailmiö on hyvä ja toinen paha. Vaikka teini- ja vähän isommatkin tytöt ovat viime vuosina kuluttaneet käsittääkseni huomattavasti aikaa haaveillen romansseista joissa toinen osapuoli onkin vampyyri, ei siitä ole noussut sellaista haloota kuin tästä kirjasta. Saas nähdä, tuleeko nyt sitten Fifty-fanifiktiota...

Minäkin olen sitä mieltä että parempi lukea jotain kuin ei mitään. Ja että parempi kuitenkin lukea kaikenlaista kuin jumittaa vain yhdentyyppisiin kirjoihin - mutta toisaalta olen viime päivinä ajatellut sitäkin, että kukin kirjoittakoon ja lukekoon miten haluaa: tuntuu omituiselta, että lukemista arvotetaan niin paljon, ikään kuin olisi oikea tapa lukea ja oikea tapa suhtautua tiettyihin kirjoihin. En kannata tällaista kirjallisuutta, mutta luulen, että maailmassa ja viihdeteollisuudessa on monta muutakin epäkohtaa...

Jenni S.

Eeva Kolu, kommenttisi tuli, kun vastailin edellisiin. Sanon sinullekin että tutulta kuulostaa, tuollaisia olen minäkin kelaillut Fiftyn suhteen. En ole lukenut kirjailijan haastattelua, mutta tämän ekan osan alkupuheessa hän luonnehtii kirjoittamista "hullutukseksi, jonka vallassa hän on ollut vuoden" tms. Niin ettei taida pitää itsekään tosiaan tätä tekstiä kirjallisuuden huippunäytteenä, mutta toisaalta tämäkään teksti ei ole syntynyt ihan yön yli. Ja jos joku haluaa viihdekirjailijaksi ja onnistuu siinä, vaikka muita kirjoja matkien, onko se kiellettyä? Toki minuakin sinä puolalaisena esikoisnovellistina harmittaisi.:)

Helmi K
sivulauseita

On näissä sekin että vaikka kuinka olisi hulluttelua tms. niin kuka osaisi itse tehdä perässä? Ideaali tietysti olisi että myös sen puolalaisen novellistin (nyt alan jo oikeasti sympata sitä ) kirjat myisi hyvin. Mutta jotenkin, mun mielestä, nämä eivät millään tavalla katsottuna sulje toisiaan pois. Kohdeyleisö kun on niin eri, ja hyvä niin.

Eri asia on musta juuri esim. Oksasen kodalla se, että ilmiön rinnalle rakennetaan vielä erillinen sirkus. Miksi?

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Heippa! Luin tämän juuri Italiassa rannalla. Sinne se sopi, kuumottavat kohtaukset kuumaan ilmaan :D Aion tehdä kirjasta postauksen. En pitänyt siitä noin niin kuin "loistavana romaanina", mutta se oli paikoin hyvin viihdyttävä. Romaaniksi se siis ei ole hyvä, mutta kirjailijahan on tv-käsikirjoittaja, mikä loistaa tästä läpi, ja uskoisin, että tv-sarjana tämä toimisi ihan yhtä hyvin kuin Täydelliset naiset tms. Paljastus; aloitin lomalla myös jatko-osan lukemisen. Ehkä erehdyn tai jätän erehtymättä lukemaan myös kolmannen osan. Ainakin on paljon sanottavaa tästä kirjasta, enemmän pahassa kuin hyvässä, mutta onpahan, ja luenpahan silti! Kiitos postauksesta - tuli juuri sopivaan rakoon, kun lähestyn toisen osan loppua.

Haha, ihana tuo lainaus :D

Minusta kirjailmiöt ovat kaikkinensa positiivinen asia. Toki olisi mukavaa, jos ilmiöt syntyisivät hyvien kirjojen ympärille, mutta kyllä tällaisissa hömppäkirjailmiöissäkin on oma kiinnostava puolensa. Vähintään on mielenkiintoista pohtia, mikä massasuosion aiheuttaa.

En ihan ymmärrä, miksi Oksasen uutuuden markkinointia niin kovasti paheksutaan. Kirjoja ei ole totuttu markkinoimaan noin voimakkaasti, se on totta, mutta minusta tämä Kyyhkysten ennakkokohu ei juurikaan poikkea siitä, miten mitä tahansa isompaa elokuvaa tai suositun artistin uusinta levyä ennakkohypetetään. Minusta on ihan piristävää, että jonkun suomalaisen kirjailijan/kirjan ympärille voi nousta tällainen ilmiö, joka vieläpä perustuu suurimmaksi osaksi kirjallisiin ansioihin.

 

empuska

Minua ei sinänsä karstastuta se, että viihdekirjallisuus olisi huonoa, vaan enemmänkin se, millaisia ongelmia se tulee nostamaan. Ehkä olen sieluni menettänyt nettisurffaaja, kun on nähnyt, miten sairasta tavaraa fandomit pukkaavat esille ja miten tämä niellään purematta yhteisöissä. Twilightista en ollut edes järkyttynyt, koska samanlaista alisteisia ja viallisia ihmissuhteista ovat tyttöjen paritusfanficit täynnä. 

Ainakin kunnon kirjailijoille tulee olemaan helpompaa nousta esille lähivuosina, kun tropettajat ja fanficcien kirjoittajat rynnivät markkinoille...!

_Heidi_ (Ei varmistettu)

En ymmärtänyt Hesarin kirjoitusta ollenkaan enkä muutenkaan koko kohua. Kirjaa en aio lukea, mutta se johtuu vain siitä, että se kiinnosta.

Itse luokittelen romanttisen viihdekirjallisuuden samaan viihdekirjallisuuteen kuin dekkarit ja tuskinpa kaikki dekkaritkaan ovat varsinaista "laatukirjallisuutta". Onko niiden lukemista ja suosiota paheksuttu Hesarissa. ;) Tekisi mieli tehdä aasinsilta naisten tuottama ja kuluttama hömppä vs. miesten tuottama ja kuluttama hömppä, mutta en jaksa! Jos joku haluaa lukea kevyttä kirjallisuutta niin mitä sitten. Seurasin minä telkkarista Täydellisiä naisiakin joka jakson eikä se minua käsittääkseni tyhmentänyt. Kevytttä viihdettäkin tarvitaan!

Vaikka keskustelu pääasiassa koskeekin vähän toisenlaisia ilmiöitä kuin Oksasta, niin pakko todeta että Liisalla on hyvä pointti tuosta elokuviin ja levyihin vertautumisesta. Enpä olekaan tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta. En ole Oksasen uutuuden markkinointia sinänsä mitenkään paheksunut, kummastellut vain - mikä varmaan menee suurelta osin juuri sen piikkiin että en vain ole tottunut moiseen kirjojen kohdalla.

Elina U.
Lentoaskeleita

En itse varmaan jaksaisi kyseistä teosta lukea, mutta en myöskään ymmärrä miksi tämä niin suuresti kohahduttaa. Juuri tästähän viihdekirjallisuudessa on kysymys: viihdyttää, toimia ajanvietteenä ja ehkä jopa madaltaa lukemista vierastavien kynnystä tarttua kirjaan. Tämän tehtävänsä kirja tuntuu ainakin kuulopuheiden ja arvostelujensa perusteella täyttävän (juu kyllähän sitä laadukkaampaakin viihdekirjallisuutta varmasti löytyy, mutta jos joku viihtyy juuri näiden kirjojen parissa, niin ketä ja mitä se haittaa). Kun kynnys lukemiseen madaltuu, se voi toimia innokkeena lukea lisää ja sitä myötä laajentaa kiinnostusta muunkinlaiseen kirjallisuuteen. Ehkä.

Eihän sitä tiedä jos juuri tämä 5o shades of gray  sattuisi johdattamaan jonkun vaikka klassikkokirjallisuuden pariin tai muuten avaamaan oven kirjallisuuden maailmaan (kuten Satu jo maalailikin). Kirja ei ole korkeakirjallisuutta, mutta kirjallisuutta kumminkin. 

Ps. Aivan mahtava tuo lainaus! :D

Jenni S.

Kiitos kommenteista kaikille! 

Minusta HS:n artikkeli oli muuten asiallinen, pisti - tai yritti pistää - ilmiötä kontekstiinsa jne., mutta siinä oli kovin kantaaottavainen otsikko (Älä antaudu pornolle) ja lopetus (voi jättää FS:n lukematta). Vaikka kyse oli esseestä, mielestäni lukija saa itse päättää, lukeeko jonkun kirjan vai ei. Onko muista "kyseenalaisista roskakirjoista" varoitettu näin, vaikka niitä lukevat varmasti vielä nuoremmat kuin tätä kirjaa? 

Helmi K, ihanaa että osallistut tähän keskusteluun! Meinasin ensin kirjoittaa tuostakin, että vaikka kyseessä olisi miten kökkö tai kyseenalainen kirja, osaisiko itse kirjoittaa superbestselleriä edes markkinointikoneiston turvin? Vaikka ovat minunkin sympatiani sen puolalaiskirjoittajan puolella kuitenkin. :)

Saas nähdä, kuinka kauan tästä kirjailmiöstä jaksetaan keskustella. Toinen osakin on nyt kai suomennettu, joten suomennusaikataulu on näemmä aiottua pikaisempi. No, ensi viikolla päästään kohisemaan jo laatukirjailmiöstä, kun Oksasen uusin vihdoin ilmestyy. Luulen ja toivon, että siitä kirjasta ja kirjailmiöstä riittää enemmän juttua.

hdcanis (Ei varmistettu)

Ensinnäkin kiitos tästä esittelystä, sen perusteella voin sanoa että ei taida nousta minun lukulistalleni.
Mutta yleisesti minua kyllä kiinnostavat kirjailmiöt ja vastaavien tapauksien (Dan Brown, Harry Potter, jne) kohdalla olenkin sanonut että jokainen valtavasti myyvä kirja, "ilmiö", on kiinnostava. Mikä ei ole sama asia kuin että huonosti myyvät kirjat ovat epäkiinnostavia, tai että valtavasti myyvät kirjat ovat hyviä, tai edes sellaisia että minun kannattaisi niitä lukea. Valtavasti myyvästä kirjasta voi kuitenkin objektiivisesti sanoa että se on osunut ajan henkeen, ja tuo lienee niitä harvoja asioita mitä mistään kirjasta voi laadullisesti objektiivisesti sanoa.

Tietysti tuossakin on sitten vaihtelua, että onko kyseessä jonkinlainen onnenkantamoinen että satutaan vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saatu tarpeeksi toimiva markkinointi vielä taakse (pelkällä markkinoinnilla ei kunnollisia ilmiöitä synny, vaikka kateelliset muuta väittävätkin), vaiko tekijän taito vaistota missä on se oikea paikka jossa kannattaa olla oikeaan aikaan. Jamesin tapauksessa vaikuttaa olevan kyse ensimmäisestä, jälkimmäisistä ainakin Madonna on yleisesti tunnustettu mestari, mutta väittäisin myös esim. Anja Snellmanin ja Mika Waltarin tämän osanneen.

Ilmiöt eivät ole tuntemattomia kirjallisuuden historiassa, tosin parhaiten niistä kai ovat jääneet esille ne joiden suosio jäi pysyväksi...mutta Nuoren Wertherin kärsimysten aiheuttama itsemurha-aalto on legendaarinen ja Vaarallisia suhteita oli ilmeisesti myös kirja jota kukaan ei tietenkään tunnustanut julkisesti lukevansa mutta joka tottakai kaikkien piti olla lukenut. Oma kiinnostava kirjallisuudenhistoriansa olisi kai sitten ne kirjat jotka kokivat sen komeettamaisen suosion ja päätyivät sittemmin unohdetuiksi...

Mutta Potter on toki muuttanut tilannetta, ja painopiste on siirtynyt leffamaisesti enemmän siihen ensi-iltaan ja kirjan ilmestymistä edeltävään markkinointiin. Mikä kai kertoo myös kirjojen lyhentyvästä eliniästä kirjakaupoissa, tai saattaa jopa ruokkia tuota kehitystä...

Jenni S.

Hdcanis, hienoa analyysia, kiitos kommentista! Noin se varmasti on: ilmiöt syntyvät ajan hengestä, kirjailijan (taiteilijan) vainusta, sattumankaupastakin.

Tämä kommentti on nyt todella lyhyt ja lattea, mutta allekirjoitan täysin sinun kommenttisi. :)

Mietin äsken lenkillä, että tänä vuonna on ollut aika paljon kirjakohua. Tämä Fifty-kohukirjailmiö liittyy kiinnostavasti kirjallisuuden ja ylipäätään maailman arvojen laatuun, mutta muuten pinnalla taitaa olla totuus, sen hyväksikäyttö ja mahdollinen vääristely. Ensin Katja Ketun (ulkokirjallinen) sieppauskohu, sitten Enkeli-Elisa (osin ulkokirjallinen sekin), nyt Ala-Harjan kirjasta noussut pohdinta. Mielenkiintoista pohtia (kirja)maailman moraalia, kunhan sitä mene moralisoinniksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lueskelin trilogian juhannuksena, välillä tosin tuli saturaatiopiste vastaan ja luin lomaa varten matkaoppaita :) E. L. Jamesin teksti on nimittäin aika rasittavan jankkaavaa: henkilöiden maneereihin lukeutuu silmien pyörittely, huulen pureminen ja mutina; joka sivulla joku mutisee. Vaikka mielestäni englanninkielen sana murmur onkin hauska, niin ei sitäkään tarvitsisi jatkuvasti toistaa…

Naistenviihteen lisäksi monestakin kohtaa sarjassa tuli mieleen alan klassikko "Herra Jackin ihmeellinen huone", tuo Christianin salainen huonekin muistuttaa siitä. Herra Jackissa näkökulma oli vain niin kertakaikkisesti miehen, mutta itse asiassa epäilin välillä, että ehkä E.L. James onkin tosiasiassa mies.

Randomina valitsemasi sitaatti oli hauska, näissä kirjoissa piisaa kaikenlaista kökköä, koottuna mm.:
http://www.goodreads.com/work/quotes/15732562-fifty-shades-of-grey

Omaa suosikkisitaattiani siltä sivulta ei löytynyt, mutta ekaa kirjaa lukiessa oli vaan pakko nauraa ääneen tälle Christianin piika-herra -kontrahtikeskustelun tiimellyksessä sanomalle: "I’ll agree to the fisting, but I’d really like to claim your ass, Anastasia…. Besides, it’s not something we can dive into. Your ass will need training.”

VierailijaErja (Ei varmistettu)

Hyvää iltaa, Erjan lukupäiväkirjassa on sinulle Post-it tunnustus!

"Oi, Anastasia"-kohdassa näppäimistö säästyi aamukahvipurskaukselta vain siksi, etten ole vielä hakenut yhtään tsufeeta.

Mä näin sen Hesarin lauantaiesseen jotenkin silleen, ettei kannata lukea kirjoja, joista ei oikein saa mitään - tai jotka eivät tee hyvää. Ja vaikka on tietysti ihan käsittämätöntä liioittelua sanoa, että yksi kirja ketään pilaa ... no, kirja kerrallaan ne asenteetkin voivat pikku hiljaa muuttua. Että kandee olla ees hieman tarkkana.

 

Liina / Sivukirjasto

Jenni S.

Vierailija, kieltämättä noiden mainitsemiesi asioiden toistoa ei voinut olla huomaamatta. Lisäisin listaan vielä hihittämisen... Menee ehkä hetki ennen kuin voin olla ajattelematta kaikkea kummallista, kun huomaan purevani alahuultani, mutta toivon pääseväni yli Fifty-mielleyhtymästä. :D

Netistä löytyy myös Fifty Shades -generaattori! Siitä vaan murmuroimaan...

Erja, kiitoksia!:)

Liina, mitä, miksi kaikkia naurattaa intohimoinen, tummasilmäinen teksti? :D Toisaalta tuollaisen hekumallisen tekstin sijasta minua hämmästytti Fiftyssä pari ihan käytännön seikkaa. En ymmärrä, mitä hyötyä tekstille oli mm. siitä kömmähdyksestä, että tarina tapahtuu 2011 mutta opiskelijatyttö on ihmeissään, että hänellä on oma sähköpostiosoite. Erikoista.

Fiftyn lukeneenakin olen samaa mieltä, ettei huonolle kirjallisuudelle kannata uhrata aikaa, tai ainakaan paljon aikaa. En kuitenkaan usko, että kukaan luuleekaan, että Fifty on laatukirjallisuutta - tai toisaalta, sehän on jokaisen päätettävissä. ;) Itse olen palannut jo kotimaisten novellien ja Nobel-ehdokkaaksikin povatun Murakamin pariin, joten en mennyt pilalle. Toki ymmärrän HS:n pointin noin niin kuin yleisellä tasolla, mutta sitten, lukeeko joku vain pornoharlekiineista innostunut HS:n kulttuurisivuja ja saa herätyksen HS:n artikkelista... Ne, jotka lukevat HS:n artikkelin, ovat varmasti jo lähtökohtaisesti samaa mieltä Aholan kanssa. Minusta olisi kiinnostavaa, jos HS tai joku muu "iso kulttuuritoimija" tekisi yhden kirjan (paheksumisen) sijasta jutun kirjailmiöistä ja siitä, mitä ne kertovat ajastamme - jos kertovat? 

 

marjis kirjamieli (Ei varmistettu)

Kiitos Jenni tästä! :) Oli virkistävää luekea kiihkoton (tirsk!) arvio kirjasta. En pidä tätä mitenkään turmiollisena kirjana tai ilmiönä, enkä kyllä ymmärrä, miksi tästä niin kohistaan. Ehkä tämä paheksuminen vain nostaa kirjan myyttisyyttä.

Olen sen verran lukenut esimerkiksi tuota Harlekiinin yliluonnollista sarjaa, jotta uskon tietäväni aika paljon naisten erootisesta viihdekirjallisuudesta. Mielestäni sen suosio kertoo vain samasta kuin saippuasarjojenkin. Ne ovat pakoa todellisuudesta ja arjesta. Viihteessä voidaan nauttia asioista, joita normimaailmassa ei hyväksytä tai kannateta.

Tiedän myös, että oppineena naisena minun pitäisi paheksua viihteellisyyttä ja kaupallisuutta, mutta en vaan jaksa. Minusta viihdekirjojen tai eroottisten kirjojen lukeminen on paljon suositeltavampi harrastus kuin vaikka noiden saippuasarjojen katsominen, mutta en silti halua paheksua niitäkään. Minusta on nimittäin vähän elitististä kertoa, mitä ihmisten ei pitäisi lukea. Mutta toki ymmärrän, mikä on essee ja sen tarkoitus.

Joskus silti kannattaa lukea huonoa kirjallisuutta, sillä se on ihan avartavaa. :D

hdcanis (Ei varmistettu)

Luin nyt jälkikäteen sen Aholan kirjoituksen ja on todettava että tämä sinun kirjoituksesi on paljon tehokkaampi vinkkaamaan minulle että ei tätä ehkä kannata lukea.
Ja kirjailmiöt ovat tosiaan kiinnostava aihe. Musiikin ja elokuvien parissa myös ne menneet suosituimmuuslistat ovat suhteellisen näppärästi löydettävissä ja niihin myös viitataan, joten on helppo tarkastella myös niitä menneiden aikojen ilmiöitä jotka eivät ehkä ole niin ajankohtaisia mutta kirjoissa tästä puolesta vaietaan paljon tehokkaammin (parastaikaa yhdellä musiikkifoorumilla jossa pyörin on käynnissä äänestys mikä on suosikki kymmenestä kaikkien aikojen myydyimmästä sinkusta...Bill Haleyn Rock Around the Clock johtaa, kakkosena Baccaratin Yes Sir I Can Boogie, hännillä Bing Crosbyn Silent Night ja USA for African We Are the World)

Nyt odottelen että posti kiikuttaisi minulle yhden arvostamani kirjailijan kirjan jonka seksikuvaukset eivät ilmeisesti kuulu millään tasolla pehmo-osastoon, ehkä Aholakin arvostaisi...

Jenni S.

Taas yksi näkökulma tähän kirjojen Seiskaan, kiitos Marjis! Kirjojen Seiskaan siksi, että tässäpä on kirja, jota kukaan ei lue, mutta jonka sisällön kaikki tietävät ja josta kaikilla on mielipide. :)

Se tekeekin kirjasta yleisellä tasolla kiinnostavan, ja olen samaa mieltä lukuvalintojen valinnanvapaudesta ja lukemisen monista funktioista. Itse en ole lukenut muuta saman sortin kirjallisuutta, mutta en usko Fiftyn eroavan ihan kauheasti monesta muusta kirjasta - jostakin syystä juuri tämä kirja on vain lähtenyt myymään ilmiömäisesti, ja siihen ilmiöön menee sitten moni mukaan, minäkin.

Minusta on hyvä antaa kirjasuosituksia, niin kai sitä tässä omalla tavallaan itsekin tekee. Myös kirjavaroitukset ovat ok, mutta niin, että avataan kirjaa ja lukukokemusta. Tietyllä tapaa tällainen "kirja oli kauhea mutta luin sen akateemisesti ilmiötä tarkastellen" on sekin hieman elitististä, mutta ehkä sen voi tehdä kerran pari. Sitten kun alan kertoa joka kirjasta ja kirjailmiöstä kiihkottomia mutta kirjasta varoittavia huomioitani, huomauttakaa.

En koe Fiftyn lukemisen menneen kirjan tasosta huolimatta ollenkaan hukkaan, sillä kirja on herättänyt paljon ajatuksia ja aikaansaanut näin pitkän ja monipuolisen keskustelun. Pohdin vielä sitäkin, että kuinka paljon kirjan muoto, tyyli ja "kaunokirjallinen status" vaikuttavat kirjan arvostamiseen. Vaikka esim. Katja Ketun Kätilössä on paljon seksiä eikä niin tasa-arvoinen ja ristiriidaton suhde, kirjaa kehuttiin juurikin sen alkukantaisesta intohimoisuudesta (muiden teemojen ohessa). En siis todellakaan ole pistämässä Fiftyä ja Kätilöä millään tavoin samalle viivalle, mutta ymmärtänette pointin. Kaunokirjallisuudessa on kautta aikojen ollut tabuja ja kaikenlaista kummaa ja kieroa ja niin pitää ollakin. Ehkei olekaan kauheaa, että jonkun kirjan aihe on kyseenalainen, vaan se, että kyseenalainen JA miten sattuu kirjoitettu kirja menestyy.

Vaan tabuthan usein menestyvät? Tuskin kukaan pitää Da Vindci -koodia erinomaisena kirjallisena tuotoksena edes omassa genresssään; luulen, että kyllä siinäkin uskonto-teemalla oli suuri merkitys, että juuri siitä kirjasta tuli ilmiö ja myyntimenestys,

 

Helmi K
sivulauseita

"Oi, Anastasian!" lisäksi mua  naurattaa nyt kovin se että joka sivulla pyöritellääm silmiä ja mutistaan :) ja tulee tunne että kirjailija on kirjoittanut itsekin vähän nauraen. Ja siinähän ei ole mitään pahaa. Niin kuin ei missään tähän liittyvässä. Kiinnostavaa kylläkin.

Joanna Palmén
Rönsy

Hyvä keskustelu, kiitos! Eikös muuten tuo mainittu Da Vinci -koodi ollut kirjailmiö ennen Pottereita? Ei ehkä ihan yhtä iso mutta kuitenkin. 

Mua nauratti HS-paheksunta ja vetoomus olla lukematta, mutta kyllä silti vanhana elitistinä musta on aika lannistavaa, että Fifty Shades on Britannian kaikkien aikojen myydyin kirja. Ja vielä nykyaikana, kun porno ei ole mitenkään kortilla tai vaikeasti saatavissa.

Helmi K
sivulauseita

Mitä jos se sitten kertookin jotain juuri siitä? Että kun pornoa on joka paikassa kaikkien saatavilla niin tämmöinen ns. perinteisempi versio kirjan muodossa tuntuukin kovin houkuttelevalta ja jopa virkistävältä?

 

Joanna Palmén
Rönsy

No joo, ehkä. Mutta hmm, tätähän jengi lukee käsittääkseni modernisti sähkökirjana. Itsekin aloitin, mutta en taida päästä tokaa lukua pidemmälle.

Joskus yliopistossa meillä oli kurssitehtävänä feministinen analyysi Harlekiini-romaanista, ja silloin heräsi kyllä jonkinlainen sympatia niitä Harlekiineja kohtaan, niiden pointti ja suosio on jotenkin helpompi tajuta kuin tämän (tiedän sortuvani tässä klassikkoon eli haukkumaan kirjaa, jota en ole lukenut). Ja Gummerushan herätti juuri henkiin vanhan Erotica-kirjasarjansa, jossa kai myös aika samaa kamaa. 

Sinänsä ihan peukkua ilmiölle, mutta että Britannian kaikkien aikojen myydyin kirja! Plääh.

Hanna912 (Ei varmistettu)

Minä luin ihan silkasta mielenkiinnosta tuon kirjasarjan ensimmäisen osan, ja tosiaan aika jäätävää tuubaa se minustakin oli. Mielestäni seksistä kirjoittaminen on ihan hyväksyttävää, ja saatan jopa pitääkin pienestä erotiikkamausteesta kirjallisuudesta, mutta tämä tekele sai tosiaan lähinnä tuskallista myötähäpeää pintaan. Kaikki kliseet ja typerän avuton naispäähenkilö saivat ainakin mun ärtymysasteeni nousemaan aika korkealle.

Mutta tämän sanottuani olen siltikin sitä mieltä, että ilmiön paheksunta on toisaalta aika nurinkurista ja outoa. Kuitenkin sanan- ja yksilönvapaus on lienee yksi modernin yhteiskunnan peruspilareita, ja mielestäni kaikki saavat halutessaan lukea tai kirjoittaa huuhaakirjallisuutta. Kärjistämällä tulee jotenkin epämielyttävät sensuuriajat mieleen, jos "epäkultturellien hömppäkirjojen" lukemista ja julkistamista jotenkin koitettaisiin kahlita. Onhan esimerkiksi telkkarissa tuntikausia jotain vähemmän ansiokasta ohjelmaa päivittäin, joten miksi kirjallisuudessa pitäisi päteä jotkut eri lait, jotka sallivat vain kirjallisesti ansiokkaiden teosten julkaisemisen? Jotenkin haluaisin kuitenkin antaa ihmiselle sen verran creditiä, että osaavat itse päättää mitä lukevat, ja uskoa siihen ettei nyt muutama maailmanluokan huuhaakirjallisuusilmiö kovin pahasti kansan moraalia pääse rappeuttamaan. Kuten sanoinkin, ei ollut mun juttu, mutta en mä näe mitään syytä miksi mun pitäisi siitä hermostua, että joku tästäkin tykkää. Kai positiiviset lukukokemukset ovat ihan plussaa, tulivat ne sitten Dostojevskistä tai Fifty Shadesista?

AinoMaria (Ei varmistettu)

En ole lukenut kirjaa ja tuskin luenkaan, mutta ilmiö on sinänsä kiinnostava. Itse olen osin sitä mieltä, että viihdekirjallisuudella näin laajemmin on oma funktionsa nimenomaan viihteenä. Koska joskus on oikein kiva laittaa aivot narikkaan ja irtautua todellisuudesta lukemalla hömppää, jota ei varmasti tapahtu oikeasti. En tiedä liittyykö kirjallisuuteen tosiaan osin jonkinlainen elitistileima, koska esimerkiksi elokuvien kohdalla ei näe samaa kaksinjaottelua ainakaan samassa määrin. Suurin osa leffateattereissa ja telkkarissa pyörivästä tarjonnasta kun omaa lähinnä rajallista viihdearvoa, mutta toisaalta viihdearvo sinällään hyväksytään paremmin arvoksi. Samaa breikkiä todellisuudesta myös ne edustavat (en tiedä lopulta kuinka paljon eroa on sillä, lukeeko viihdekirjan vai katsooko siitä tehdyn leffan).

Olen miettinyt johtuuko viimeaikainen suuri fantasiabuumi johtuu tarpeesta päästä pakoon ei niin ruusuista todellisuutta? Jos on enemmän aikaa paneutua kirjaan sen sisällölle asettaa huomattavasti suurempia vaatimuksia verrattuna tilanteeseen, jolloin tekee jatkuvasti kellon ympäri stressaantuneena duunia ja nimenomaan haluaa pientä breikkiä todellisuudesta.

Eeva Kolu

Kääks, onnistuin hukkaamaan kommentin!

Mutta se meni tiivistettynä jotakuinkin näin: ehkä en osannut ilmaista itseäni, mutta kommenttini tarkoitus oli pikemminkin tuoda esiin asian positiivinen puoli niille, joita ahdistaa se, että tämä (kehnonlaisesti kirjoitettu) kirja on ollut niin iso menestys.

Tarkoitukseni ei siis ollenkaan ollut dissata E.L. Jamesia - itse asiassa nostan hänelle hattua ja sanon "respect!", koska vaikka en arvosta häntä kirjailijana, niin pelurina kyllä ;) Kaikki eivät tosiaankaan pystyisi samaan. Tyhmähän ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa jne. 

Silti pidätän itselläni ja muillakin oikeuden pitää jatkossakin yksittäisiä kirjoja huonoina tai hömppänä, vaikka nykyään kirjallisuusalan elitismipelko onkin menossa vähän siihen suuntaan, että kaikkea pitäisi pitää yhtä arvokkaana ja tärkeänä. Itse arvostan (omasta mielestäni) hyviä kirjailijoita kirjallisten ansioiden takia, mutta kunnioitan kyllä ihan kaikkia, jotka menestyvät omalla työllään ja laillisin keinoin :) 

 

Helmi K
sivulauseita

Mikä mahtaa olla toisiksi myydyin? Ja siis onko se nimenomaan sähkökirjana myydyin? Vaikka olisi kuinka älytöntä niin sinänsä kirjan tai kirjailijan arvoa on hullua mitata myyntiluvuilla. Mutta siitähän tässä on jo puhuttukin. Että itse ilmiö ja kirjan paikka kirjallisuudessa laajemmin ovat kuitenkin eri asia.

ja pidätän myös tuon Eevan mainitseman oikeuden, enkä varmasti tule ikinä arvostamaan tätä tai Nora Robertsia tai Danielle Steeliä kovinkaan korkealle, mutta en sitä kiellä keneltäkään muulta.  Musta se on ihan ok, elitististä tai ei.

Joanna Palmén
Rönsy

http://www.hs.fi/kulttuuri/Eroottinen+romaani+nousi+Britannian+myydyimm%C3%A4ksi/a1305590858244

Joo, mä en pyrkinytkään määrittämään myyntiluvuilla kirjailijaa, vaan niin sanottua kansaa.

Jenni S.

Nopea kommentti: suurkiitokset edelleen kaikille keskustelijoille, ihanan monipuolista ja mielenkiintoista keskustelua kirjasta ja kirjailmiöistä ja ties mistä! Olen ihan samaa mieltä siitä, millaisia kirjoja haluan itse lukea, millaisia toivoisin ihmisten lukevan ja millaisten toivoisin menestyvän, mutta samalla olen sitä mieltä, että kukin kirjoittakoon ja lukekoon mitä haluaa. Toki näkisin mielelläni sen puolaisen esikoinovellistin myyntilukujen kärjessä tai edes myyntilistoilla, mutta onneksi hänen teoksensa voi olla minulle hyvin tärkeä, vaikkei niin kävisikään. Kyllähän uusi Ulysses-käännöskin aiheutti jonkinlaisen ilmiön ainakin joissakin piireissä, niin että ehkä on toivoa! 

Toisaalta arvostan juuri bisnes- tai sellaisessa yleisammatillisessa mielessä minäkin ketä tahansa, joka pystyy menestymään esim. viihdekirjallisuudella. Taitaisi mulla jäädä "Oi Anastasian" tasolle hekumalliset keskustelut; vaikken haluaisi, niin en myöskään pystyisi kirjoittamaan mutinapitoista eroottista tekstiä.

Jenni S.

Tässä jonkinlainen lista juuri nyt myydyimmistä kirjoista UK:ssa. Täällä taas artikkeli Brittien kaikkein aikojen myydyimmistä kirjoista. NY Timesin sivut eivät auenneet, mutta ilmeisesti heti syyskuun alussa on tulossa tietoa jenkkien tämän vuoden myydyimmistä kirjoista. Seuratkaamme tilannetta.

Onneksi meillä on Sofi, joka toivon mukaan päihittää Fiftyn myyntiluvuissa.

kultahillokala

Kiitos tästä, eipähän tarvitse lukea:) Eikä ainakaan mennä ostamaan. Mikähän siinä on, että näistä Fiftyistä on niin innostuttu; eihän niissä taida olla mitään, mitä ei olisi voinut lukea vaikka Millet:n Catherine M:n seksuaalielämä- tai Melissa P:n Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa-kirjoista. Mun mielestä näitä seksiin lähes täysin keskittyviä kirjoja oli jo aiemminkin liikaa. 

Jenni S.

Kultahillokala, niinpä, en todellakaan osaa vastata kysymykseesi tämän (enkä monen muunkaan bestsellerin) kohdalla. Mua kiinnostaakin se, miksi innostutaan kirjasta, jossa ei ole innostumista. Erikoista. Ja sitten on tämä käänteispsykologinen ilmiö: mitä enemmän kirjaa nyt paheksutaan, niin sitä enemmän se kuitenkin saa huomiota - tälläkin palstalla, tiedän - ja ehkä lukijoitakin. Pakko toistaa: erikoista. 

jukka s.

Korteni tähänkin kekoon vaikka en kirjaa ole siis lukenutkaan. Ehkä luen ehkä en. Kommenttien määrästä päätellen kukkamekkotytöt ovat enemmän ihquina tästä pehmopornotrilogian osasta 1. kuin konsanaan Naimapuuhista. Kirjan nimi on varmaankin onnistuneemmin käännetty. Mikä lienee kommenttien määrä kun kaikki runsaat 1500 sivua on suomennettu lukukuntoon. Nopeimmat innostuneet ovat toki alkukielellä kinkereistä suoriutuneet. Tähän astiset kommentit olleet ymmärtääkseni naisten - yhtä tosin epäilen - . Ja ihmettelen S. Oksasen fanittajien mielenkiintoa "trilogiaa" kohtaan. Tosin myös sitä, että Oksasen uuden julkkareihin on menossa Suomesta tuhatkunta diggaria. Samaa mieltä Jennin kanssa; erikoista.

Jenni S.

Jukka s., ei kuitenkaan puhuta tästä ja Naimapuuhista samana päivänä, eihän! :) Vaikka sehän tässä juuri kiinnostaakin, että miten aikuistumisesta/itsensä etsimisestä/ensirakkaudesta tulee "vain" hyvin myyvä kirja, kun se on kirjoitettu hienosti ja ilman shokkielementtejä, ja ilmiö, kun se on kirjoitettu vähemmän hienosti... Sitä kai tässä kommentoidaan eikä toivon mukaan pehmopornon-kökkökielen paremmuutta tai houkuttelevuutta - sanon kukkamekkotytön-kukkahattutädin roolissa. Oi aikoja, oi tapoja sekä lukemisen että toisaalta lukemisen "ohjailun" ja arvottamisen suhteen. Mielenkiintoista on. (Ja kyllä ainakin yksi mies on osallistunut lisäksesi tähän keskusteluun, voin sanoa kommentteja uudelleen lukemattakin.)

Ainakin kirjan toinen osa onkin jo suomennettu, kenties kolmaskin, tai ainakin se tullee pian. Joku muu saa kuitenkin hoitaa niistä osista bloggaamisen, jos tahtoo. 

Minua Oksasen kirja kyllä kiinnostaa kirjana ja ilmiönä - mutta en osaa ollenkaan kuvitella, millainen on kirja kaiken tuollaisen takana. Sen on syytä olla hyvä! Ja sitä varmaan luetaan aika "ankarasti" kaiken hypetyksen jälkeen... Periaatteesssa olen samaa mieltä kuin Liisa aiemmin, että eihän tässä ole kyse sen erikoisemmasta asiasta kuin esim. leffaensi-ilta, mutta kirjojen kohdalla emme ole (vielä) sellaiseen tottuneet, siksi se tuntuu oudolta. Saa nähdä, laajeneeko superjulkkarien konsepti muihinkin kirjoihin.

Kaislarannalla

Mä olen todella helpottunut, että täällä on muitakin, joiden sietokynnys oli koetuksella kaiken murmursin kanssa :)

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi kirjallisuuden pitää olla vakava asia. Fifty Shades on tosi kömpelöä tekstiä, jopa niin kömpelöä että se ärsyttää, mutta silti niin helppoa, ettei se rasita aivoja kuumalla rannalla makoillessa. Aina ei jaksa olla täysillä mukana, joskus tarina pitää oikeasti vaan kertoa, eikä jättää kaikkea arvailujen ja muistin varaan.

Jenni S.

Karkki, olen samaa mieltä. Ymmärrän viihtymisen jne., mutta jos joku tulisi ihan tosissaan kehumaan Fiftyn kerrontaa, varmaan ällistyisin niin, että purisin huultani ja sitten mutisisin jotain epäselvää. 

Näin jossain joskus tuohon alahuulen puremiseen liittyvän e-kortin. En löytänyt sitä enää netistä, mutta tällainen löytyi täältä:

graphic1.jpg

viivisofia

Olen samaa mieltä kirjan kielen tönkköyden suhteen ja toistoa on aivan liikaa, itse kuitenkin luin osat 1 ja 2 englanniksi, ja pakko sanoa että suosittelen kyllä tekemään näin. Vaikkei olisi englanniksi tottunut kirjoja lukemaan, ovat nämä kirjat kuitenkin todella kevyitä. Muutamia pätkiä olen lukaissut suomeksi ja katunut samantien - suomennos on mielestäni huono.

50 shades on trilogia, ja kun ensimmäinen kirja on tekoja ja seurauksia, toisessa osassa päästään enemmän niihin tekojen syihin ja kirjasta tuleekin edes hieman syvällisempi. Eihän tämä trilogia missään nimessä mitään klassikkoainesta ole, mutta herättää mielipiteitä ja keskustelua, ja ainakin seksistä puhutaan avoimesti.

Voisin kyllä suositella kirjoja sunnuntain hömppälukemiseksi, ja voihan ne lukaista siksikin, että voi sitten muodostaa oman mielipiteensä ja tietää, miten suhtua koko ilmiöön.

Jenni S.

Viivisofia, minusta suomennos oli ihan ok, koska minkä suomentaja sille jatkuvalle murmurille voi... Mutta ihan hyvin nämä voisi kyllä lukea enkuksikin. Avainsanat toistuvat niin usein, että jos ei osaisi niitä aluksi, oppisi varmasti. :) Ja ainakin suomeksi ekan osan pystyi lukemaan todella nopeasti, juurikin lukaisemalla.

Luin sen verran arvioita Suomesta ja muualta, että mulla on aina tarkka käsitys, mitä osissa 2 ja 2 tapahtuu, joten jäävät siksikin lukematta. Tuntui, että jatko-osat aiheuttivat vielä enemmän mielipidehajaannusta: yhdestä oli hyvä että tarina syveni ja "pehmeitä elementtejä" tuli enemmän, monesta se taas oli huono puoli, joku sentään oli vain lukenut ja nauttinutkin kepeästä viihteestä.

jukka s.

Hyvä Jenni S.

Koska nyt on eri päivä, niin muutama sana Naimapuuhista. Luin kirjaa urheasti 200 sivua mutta sitten tuli stoppi. Ei vaan natsannut. Franzenin Epämukavuusalueella homma toimii. Rohkenen arvailla Naimapuuha-diggareilla - lue kukkkamek...- on tai haluaisivat että olisi, kirjan kokemuksia.

S.Oksanen on loistava kirjoittaja, mahtava markkinoitsija. Googlasin sanan arroganssi, ennen sanan selitystä oli yhdelle sivulle saatu uuden kirjan mainos. Uusia merkityksiä monilla sanoilla. Ei mitään rajaa hypetyksellä, pitäiskö.

Jenni S.

Jukka s., kyllähän Naimapuuhia on kirjoittajansa kukkamekkoisin romaani, mutta en silti lähtisi vertaamaan näitä romaaneja ainakaan kirjoituksen tason suhteen, vaikka aiheessa tai ainakin päähenkilöhahmossa (nuori tyttö) yhtäläisyyksiä onkin. Oletko lukenut Middlesexin? Se on eri aivan eri maata Naimapuuhien kanssa, ja sitten taas Virgin Suicides ihan oma juttunsa.

Ensimmäisten arvioiden perusteella vaikuttaa, että Oksasen kirja on (taas) hypetyksensä ansainnut. En ole itse vielä kirjaa nähnytkään, mutta tilasin sen juuri verkkokaupasta, eli pian näen ja varmaan lähiviikkoina luenkin.

louna (Ei varmistettu)

Minä menin ostamaan tämän kirjan ja luulin että se olisi romaani mutta perhana sehän on täyttä pornoa -.-

 

VierailijaT (Ei varmistettu)

Vaikka tämä keskustelu on käyty jo kuukausia sitten, haluan kommentoida. Eksyin blogiisi etsiessäni kirjasta käytyjä keskusteluja. Luin ensimmäisen osan menneenä viikonloppuna.

Olen sikäli ehkä harvinainen lukija, että luen ristiin rastiin hyvin monenlaista. Ja siksi ymmärrän hyvin sekä korkeakirjallisuuden että silkan viihteen ystäviä. Kökkö kieli ja surkea tarina ärsytti sekä Dan Brownissa että Fifty shadesissa, mutta viihdyin silti suuresti kummankin parissa. Eikä minua lakkaa hämmästyttämästä se, miten näitä ilmiöitä hämmästellään ja pahoitellaan sitä, että todella suosituiksi nousevat aina ne vähiten kirjalliset teokset. Onnettominta keskustelu oli mielestäni Pottereiden yhteydessä. Ikävystyttäviä lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittavat suomalaiset kirjailijat paheksuivat yhdestä suusta ilmiötä hapan ilme naamallaan - silkasta kateudesta tietenkin. Muistan hyvin, millaisia kirjoja lapsena ja nuorena eniten rakastin (ja olisin varmasti hurahtanut raskaasti Pottereihin, jos ne olisivat olleet olemassa lapsuusvuosinani), eivätkä ne todellakaan olleet sitä laadukkainta kamaa. Mutta kas, silti luen aikuisena myös nk. laatukirjallisuutta enkä käsittääkseni ole mennyt muutenkaan pahasti pilalle. Tuntuu kuin arvon lastenkirjailijoilla ei olisi ollut hajuakaan lapsen maailmasta ja sielunelämästä. Sen sijasta heillä oli oma idealisoitu kuvitelmansa niistä, ja tuota kuvitelmaa he väittivät todeksi. Ja tietysti heillä oli rutkasti kasvatuksellista asennetta :)

Sama "vähiten laadukkaat nousevat suosituimmiksi" -ilmiö tapahtuu muillakin taiteen alueilla, niin elokuvissa kuin musiikissakin, eikä siitä enää nykyään taideta pahemmin vänistä. Mutta kirjallisuus tuntuu olevan jokin viimeinen linnake, varmaankin sen takia, että kirjallisuus on lajeista tavallaan vaativin: on jaksettava keskittyä, on ajateltava lukemaansa, ja korkeakirjallisuuden tapauksessa ihmisellä on oltava aika paljon kirjallista lahjakkuutta että hän voi ymmärtää mistä todella on kyse. Mutta miksi muut eivät saisi lukea? Miksi joillekuille ei saisi riittää tarinan lumo ja tekstin vetoaminen silkkaan vaisto- ja aistiolemukseemme? Sillä siitä tässäkin mielestäni on kyse. Tietysti pornon kirjoittaminen tuo tähän vielä oman mausteensa. On kiinnostavaa, miksi porno yhä herättää suhteellisen voimakkaita reaktioita. Miksi halutaan heti yhdistää Fifty shades nykymaailman pornoistumiseen, onhan tällaisia kirjoja ollut ennenkin ja ne ovat olleet yhtä lailla suosittuja niiden ihmisten parissa, jotka ovat voineet saada ne käsiinsä.

On siis itsestään selvää, miksi tällaiset teokset nousevat hiteiksi. Ne ovat helppoja eli kuka tahansa ja millaisella lukutaidolla tahansa varustettu ihminen kykenee ne lukemaan (ja minä en arvota tätä taito-asiaa, en puhu tästä siksi että haluaisin arvostella ihmisiä - on itsestään selvää että meillä on erilaisia kykyjä ja kiinnostuksen kohteita) ja ne vetoavat yksinkertaisiin perusvietteihin - ja kuten tässä blogissa on todettukin - auttavat tehokkaasti irtautumaan arjesta. Ja lisäksi sisältävät runsaasti huumoria, tahatontakin.

Usein tuntuu, että jonkin taiteen alueen harrastajat eivät taida tietää, millaisia ihmiset ovat oikeasti. Ilmiö on sukua poliittisiin asioihin perehtyneiden hämmästelylle vaalien yhteydessä, siis sille, jossa ihmetellään ihmisten tietämättömyyttä, kiinnostumattomuutta, piittaamattomuutta faktoista jne. Monien, varsinkin älyllisten asioiden harrastajat eivät tunnu tajuavan, että muiden ihmisten maailman ovat aivan erilaisia.

Kommenteissa on puhuttu runsaasti Sofi Oksasesta. Yhtenä Oksasen menestyksen (kirjoihin liittyvänä) syynä lienee se, että hän on osannut yhdistää viihteellisyyden ja kirjallisen kirjallisuuden taitavasti. Juuri se tekee Puhdistuksesta poikkeuksellisen suomalaisen romaanin - ja suositun. Ero Puhdistuksen ja perussuomalaisen keittiörealismin välillä on suuri. Muitakin uudenlaisia kirjailijoita on, mutta ehkä he ovat hivenen liian kirjallisia kumminkin, eivätkä tietenkään niin markkinointihenkisiä - ja (ulkoisesti) erikoisia hahmoja. Itse en uutta Oksasta jaksanut lukea. Sen alku oli mielestäni aivan yhtä kökkö kuin viihdekirjallisuuden pahimmat tapaukset, eikä aihe ole yhtä viihdyttävä :)

Jenni S.

VierailijaT, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista! Hyvin mielenkiintoisia pohdintoja, ja varmasti oikeanlaisia. 

En muista toista ajankohtaa, jolloin olisin ainakaan itse miettinyt kirjojen ja lukemisen arvottamista yhtä paljon kuin tänä syksynä, jolloin on ollut useitakin kirjakohuja ja aina palattu tähän, mitä saa lukea (laatua, mutta vain nuhteettomasti tuotettua laatua). Keskustelu on ollut pääosin kummallista ja suututtavaakin, mutta olen silti iloinen, että sitä on käyty niin paljon. Minusta o nhienoa, että ihmiset tuovat omat mielipiteensä julki, mutta toisien lukijoiden määräily on kauheaa - etenkin kun nuo kirjailmiöt ja "huonojen kirjojen menestymiset" ovat niin monen asian summa, kuten tuotkin monipuolisesti ilmi.

Tietyllä tavalla ymmärrän tuon, että kirjallisuutta(kin) pitää suojella, mutta elitismi ja toisaalta roskakirjallisuutta vastaan hyökkääminen eivät tunnu oikeilta keinoilta. 

Minun pitää kyllä lukea uusin Oksanen pian. Hauskaa, että kommentoit juuri nyut sen alkua noin, kun eilen kuulin ensimmäistä kertaa myös kommentin, että uutuus on Puhdistusta parempi. Pitää selvittää, miten laita on (minun kohdallani). Ja olen usein todennut, etten ole saanut luettua Pottereita aikuisena, mutta kadehdin niitä, jotka ovat saaneet tutustua niihin lapsina. Kunpa minun aikanani olisi ollut Potter-ilmiö, se olisi ollut ihanaa!

 

Pettynyt lukija (Ei varmistettu)

Voi ei...ostin kirjan ja kestin runsaat 100 sivua. Mitä järkyttävää aikuisten Twilightia! Hyi, en pidä yhtään. Naiivi, köyhästi kirjoitettu, mustavalkoinen ja mielikuvitukseton. Päähenkilö on väritön tylsimys, joka ei saa ainakaan minulta yhtään sympatiaa ja hänen rakastajansa vastenmielinen perverssi. Nolla tähteä, miten maailma tuhlaa metsiään tuollaisen paskan painamiseen?!
Olen muuten 14-vuotias.

Jenni S.

Pettynyt lukija, voin allekirjoittaa lukukokemuksesi! :) Seuraan mielenkiinnolla, puhuuko tästä kirjasta kukaan enää ensi vuonna... Tai kirjoittaako kirjailija enää muuta, ja mitä se mahtaisi olla. Vaikka kirjan suosiota ei voi perustella sen tasokkuudella, kirjailmiö on kiinnostava! 

Tuulia89 (Ei varmistettu)

Kirjan voi kiteyttää sanoihin "punastuin, leuka, vaikutus, purin huultani, syö, poski. Uskomatonta sontaa tosiaan, en voi suositella.

Pages

Kommentoi