Eksyin Harjukaupungin salakäytäviin... Eli: kesken jäi

 

Pitkästä aikaa kävi niin, että vetäväksi ja hyväksi kirjaksi olettamani, monien hyvin innokkaastikin kehuma teos jäi kesken. Sieppasin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät mukaani kirjakaupan alesta, ja aika pian olin tyytyväinen, etten ollut maksanut täyttä hintaa. En vanno, etten joskus jatkaisi, mutta toistaiseksi lukeminen on tyssännyt sivun 80 paikkeille.

Ymmärrän ja en ymmärrä itseäni.

Kokemukseni Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanista sekä novellikokoelmasta Taivaasta pudonnut eläintarha ovat erinomaisia. Olen tuntenut lukevani jotain erityistä ensiriveiltä asti: sujuvaa, harkittua, omalaatuista.  Lumikko odottaa kotihyllyssäni uusintalukua, ja novellikokoelmastakin lukisin ainakin tietyt novellit mielellään uusiksi. Oletin siis, että myös Harjukaupungin salakäytävät imaisisivat minut heti mukaansa. Aikoinaan jätin vastailmestyneen teoksen väliin vain siksi, että juuri silloin oli niin paljon muutakin lukemista, ja lisäksi teosta jo luettiin joka blogissa. (Teoksen samanaikainen näkyvyys "kaikkialla" on minusta luonnollista ja kivaakin, mutta jos lukee kymmeniä arvioita samasta kirjasta, tulee olo että on jo lukenut kirjankin, silloin on hyvä odottaa hetki oikean lukemisen kanssa, ellei kirja ei ole pakkolukeaheti-tätäolenodottanut-genreä.)

Harjukaupungin salakäytävätkin on kirjoitettu selkeästi ja nopealukuisesti, hyvin. Keski-ikäisestä, kulturellista ja kulturellin ahdistuneesta kustantajamiehestä Olli Suomisesta, hänen  maanläheisestä opettajavaimostaan sekä menestyneestä kirjailijasta Kerttu Karasta, Ollin lapsuudenystävästä, luodaan selkeät hahmot. Vähemmän selkeää, maagisuutta enteilevää tunnelmaa saadaan aikaan mm. katoilevilla sateenvarjoilla, elokuvakerholla, niillä salakäytävillä...

Mutta. Oletin, että olisin maagisen merkillisessä tarinassa heti alusta asti. Nyt en ole päässyt ollenkaan tunnelmaan mukaan ja kirja tuntuu minusta moitteettomalta - ja moitteettoman tylsältä. En jaksa. Huomaan taas ajattelevani, että on minulla muutakin lukemista.

Harmi. Olin vähän säästellyt tätä luottokirjaksi lujujumia varten, mutta nyt pitää asennoitua toisin. Olisi kuitenkin kiva kuulla muiden kokemuksia tästä kirjasta! Mielikuvieni mukaan kaikki kehuivat kirjaa pari vuotta sitten, eli olen poikkeuksellisen tympeä lukija. Hesarikin sanoo, että tässä kirja on "taitavasti kirjoitettua proosaa, jonka loihtimat mielikuvat tunkevat kutemaan syvälle alitajuntaan."

Päätän tympeysraporttini kysymykseen: Minkä kirjan jätit viimeksi kesken ja miksi? Tiedän, että aiheesta on keskusteltu niin täällä kuin muuallakin usein, mutta aihe on mielestäni aina kiinnostava. Lisäksi toisten hylkäämistä kirjoista voi saada itselle kirjavinkkejä - eiväthän lukijat onneksi oikeasti ole aina samaa mieltä kirjoista.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena, 2010

Kustantajan kirjaesittely

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Kovasti yritän päästä Pulkkisen Vierasta eteenpäin, nyt sivulla 60, mutta luulen että kesken jää. Ainakin tällä kertaa. Vaikka onkin erilainen kuin Totta, josta en pitänyt yhtään, ja välillä hyvälläkin tavalla, en tunne enää mitään mielenkiintoa tarinaa tai henkilöitä kohtaan, vaikka alkuasetelma olikin kiinnostava. Tekstin "kokeellisuus" ärsyttää, Yasminan kohdalla se on jopa epäuskottavaa ja New Yorkin kuvaus on kliseistä ja tuntuu lähinnä koomiselta. En jaksa keskittyä.

(Tähän saattaa myös vaikuttaa se että aloitin Korhosen Nuku lähelläni jota melkein rakastan.)

hdcanis (Ei varmistettu)

Täällä on vähän sama tilanne kuin sinulla, eli hyväksi havaittu kirjailija pettää: Patricia Highsmithin Tales of Natural and Unnatural Catastrophes. Joka on novellikokoelma eli sitä voi puurtaa pieninä palasina pikkuhiljaa, mutta varsinaista lukuintoa ei ole.
Tässä on kylliksi sitä Highsmithin viehättävää mustaa huumoria mukana, mutta tällä kertaa kirjailija kirjoittaa poliittisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä, ja kirjoittaa niistä turhan karrikoiden, didaktisesti ja yllätyksettömästi. Saa nähdä luenko loppuun ja jos luen niin vedänkö pikalukuna...

Kirsin kirjanurkka

Voihan nenä! Äsken kävin hihkumassa, kun Salla oli tykännyt Hautalan Salosta, mutta nyt sitten tulikin toiselle suosikkikirjailijalleni vettä niskaan. Tasapaino säilyy :)

Itse tykkäsin Harjukaupungista ihan ältsysti! 

Sitä vastoin jätin viimeksi kesken Pekka Hiltusen Sysipimeän, mitä taas monet muut dekkarifanit ovat kehuneet valtavasti. Joskus ei vain kulje.

Jenni S.

Ihanaa keskustelua, joka osoittaa, että onneksi ei ole vain yhtä mielipidettä per kirja tai edes per lukija & kirjailija!

Minä kun nimittäin pidin Pulkkisen uusimmasta, toisin kuin Helmi. Ja monen muunkin ei niin Pulkkis-fanin olen havainnut juuri tähän uusimpaan ihastuneen... (tai sitten moittineen juuri noista samoista syistä). Hdcaniksen kirjaongelmaan en osaa eläytyä kuin yleisellä tasolla, mutta se taso on todella tuttu: usein ennakko-odotukset muusta tuotannosta suorastaan pilaavat uuden teoksen. Ihan kuin kirjailija ei saisi muuttua tms. Ja joskus joku kirja ei vain lähde vetämään omasta lukemistilanteesta johtuen. Minullakin vaikuttavat muut hiljattain luetut teokset ja toki muukin elämä lukufiiliksiin.

Ja Kirsi, Jääskeläinen saa siis minunkin puolestani pitää suosikkikirjailijan tittelin, minusta(kin) hän on yksi kiinnostavimmista tämän hetken kotimaisista kirjailijoista. Mutta jotenkin vaan Harjukaupungin alku ei puhutellut... Luin nyt muiden taannoisia arvioita ja aavistan, että jos jatkaisin kirjaa pidemmälle, se voisi muuttua. Olen kuitenkin intuitiivinen lukija (tai sitten vain laiska ja kärsimätön): jos kirja ei heti tunnu hyvältä, se jää herkästi kesken, ja melkein sata sivua on minusta jo paljon innostumisen odottamiselle. Monelle kirjalle olen onneksi antanut mahdollisuuden myöhemmin, usein se on kannattanutkin.

Mä luin Sysipimeän ja pidinkin, mutta en ehkä niin paljon kuin ykkösosasta. Palaan pian asiaan!

(Ei varmistettu)

Itsellänikin jäi aluksi tuo kirja kesken, en tosin tarkkaan muista mille sivulle. Päätin kuitenkin vilkaista, miten kirja loppuu, olihan erikoisesta kahden lopun ratkaisusta ollut paljon puhetta. Luettuani lopun olin aika 0_o. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt ainakin olisi turha lukea teosta loppuun, olinhan jo spoilaantunut! Kuinka ollakaan, pari tuntia muita asioita puuhasteltuani huomasin, ettei loppu jättänyt minua rauhaan. Miten ihmeessä tuollaiseen tilanteeseen oli päädytty??? Luin sitten koko kirjan samana iltana. Loppujen lopuksi pidin siitä kovasti, vaikka se ei ollutkaan mielestäni aivan niin kiehtova kuin Jääskeläisen novellit. Hieman järkyttävää kuitenkin, että niin hyvä kirja oli vähällä jäädä lukematta!

Sonja /lukuhetket (Ei varmistettu)

Jätin juuri pari päivää sitten kesken Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Olin ajatellut sen olevan ihastuttava ja täynnä viisautta, ehkä jotekin muumimaiseen tapaan, mutta valitettavasti lyhyet lauseet ja runollinen teksti saivat minut perääntymään kahden sivun jälkeen. En usko palaavani kirjan pariin, tuskin kirjailijankaan.

Arja (Ei varmistettu)

Sama kävi minulle Harjukaupungin kanssa, en päässyt käytäviin sisälle ja kesken jäi - kuten Salokin! Sysipimeä odottaa lukupinossa, pidin kovasti Hiltusen edellisestä. Mulla on nyt parikin kirjaa kesken, joista en tiedä, mahdanko saada loppuun. Ja mahdanko halutakaan. Rosa Meriläisen Nainen, punainen, ja uusin Virpi Hämeen-Anttila. Yritän kuitenkin vielä niiden kanssa.

Heidi_ (Ei varmistettu)

Itse asiassa palautin juuri kirjastoon Taivaasta pudonnut eläintarha, josta sain luettua vain ensimmäisen novellin. Tästä pidin kyllä paljon, mutta muita en jaksanut lukea.

Eleonoora (Ei varmistettu)

Luin Harjukaupungin viime keväänä, mutta en erityisesti ihastunut. Kirjan alku oli hieno ja koukuttava salaperäisyydessään.Kuitenkin jossain Ollin perheen katoamisen jälkeen asiat jotenkin karkasivat käsistä, enkä pitänyt (kummastakaan) loppuratkaisusta.

Viimeksi kesken jäi Isabel Allenden Sydämeni Inés. Kirja vaikutti hyvin kiinnostavalta: espanjalaisesta naisesta tulee konkistadori Etelä-Amerikkaan. Kirjan rakenne oli kuitenkin hyvin raskas, koska lukuja ei ollut lainkaan, vaan ainoastaan pitempiä osia. Lisäksi jossain sivun 30 tienoilla alkoi vaikuttaa siltä, että olin lainannut vahingossa harlekiinikirjan, kun Inesin ensimmäisen avioliiton rakkauselämän kuvauksista ei ollut tulla loppua. Kesken siis jäi. En ole aiemmin lukenut Allendea, mutta nyt jäi vähän kumma kuva kirjailijasta, jota olin luullut ihan tasokkaaksi.

Olin muutenkin aikeissa kirjoittaa viimeisimmistä keskeytyksistä, joten vastaus löytyy täältä:

http://satunluetut.blogspot.fi/2012/10/vahan-kesken-jatettyja.html

Karoliina

Keskenjääneistä pitäisi kirjoittaa enemmänkin, siis kaikkien kirjabloggaajien, niin ei jäisi liian yksipuolinen kuva kirjoista. Tässä keskusteluketjussakin on monta tavallaan ilahduttavaa kertomusta hehkutetuista teoksista, jotka eivät kuitenkaan ole löytäneet aina oikeaa lukijaa.

Kun eihän mikään teos voi aina löytää.

(Minäkin saan lopulta harvoin kirjoitettua keskenjääneistä, mutta listaan ne vuoden luettujen alasivulle.)

Minäkin olen intuitiivinen/kärsimätön lukija ja jätän kirjan hyvin herkästi kesken, jos se ei vie tai vakuuta. Jos ei lasketa työn puolesta luettuja kirjoja, viimeksi kesken taisi jäädä David Nichollsin Kaikki pelissä (vai Kaikki peliin?), joka nokkeluudestaan huolimatta oli minulle aivan väärä kirja ja väistämättä pettymys rakastamani saman kirjailijan Sinä päivänä -romaanin jälkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Salakäytävät oli siis loistava, se kahden lopun juttu hiukan hämmensi. Muutenkin Jääskeläinen on onnistunut hämmentämään kotimaisten kirjojen ankkalammikkoa jo ennen sitä isoa hanhea. Stadista tänne Keski-Suomeen muuttaneena ja Harjukaupunkiin tutustuneena oli fiktion sijoittaminen tuntemiinsa kohteisiin oma juttunsa, ikään kuin kirjan kuvittamista.
Törmäsin sattumoisin joskus Jääskeläisen kolumniin jossain paikallisaviisissa ja oli jännä huomata kolumnin tai osia siitä siirtyneen kirjaan tai päinvastoin. Viimeiset kesken jääneet ovat Naimapuuhia ja Nimeltään Kekkonen. Kirjastomme ajassa olemisesta johtuen ahnehdin kirjoja myös liikaa lainaksi ja joskus käy niin että pikalaina palautuu avaamattomana takaisin. Ja kun kännykän muistikirjaan tulee merkittyä vähintään kerran viikossa lisää luettavaa... Ja sit on vielä nää blogit.

jukka s.

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Tiedätkö; mulle kävi melkein samoin, mutta luin kyllä kuuliaisesti salakäytävät loppuun. Jääskeläisestä tuli yksi mun suosikkikirjailija luettuani Lumikon (ja mullakin se odottaa uusintaluentaa!), ja odotin tältä kirjalta paljon. Mutta petyin. Sanalla sanoen. Hyvinhän Jääskeläinen kirjoittaa, mutta muuten en juurikaan saanut käytävistä irti...harmi. Siltikin odotan innoissani kolmatta romaania :)

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

PS. Tiedän, että parilta ystävältäni on jäänyt oma esikoisromaani kesken. Kenties siis myös tuntemattomiltakin..

Jenni S.

Hei nopsaan! :) Palaan vielä huomenna kommentoimaan tarkemmin kaikille, nyt huikkaan vain, että kiva kun kiinnostava keskustelu on jatkunut ja hauskaa, että siihen on tullut niin monenlaisia näkemyksiä tutuista kirjoista. Onneksi on niin paljon kirjoja ja kirjamielipiteitä! Mulla jäi muuten juuri hyvältä vaikuttanut kirja kesken ihan vain siksi, että se oli kirjaston bestseller ja piti palauttaa liian pian... 

Luru - Lurun luvut (Ei varmistettu)

Minulta jäi viimeksi kesken kokoelma Katri Valan kirjeitä ja päiväkirjaotteita. Ihastuin keväällä Satu Koskimiehen Hurmion tyttäriin - romaani Katri Valasta ja Elina Vaarasta - ja halusin lukea Valan omia sanoja, mutta fakta ei sitten kai vetänyt vertoja fiktiolle, kun kirja unohtui kesken.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisi pitänyt ehkä jättää Harjukaupunki kesken, kiemurrellen luin sen loppuun. En siedä noin tallukkamaista päähenkilöä. Käsittämättömän epäuskottavaa oli lellukan suhde mystiseen naiseen.

En siis pidä lullukoista ;)

Jenni S.

No niin, nyt vasta palailin tämän postauksen pariin. Mielenkiintoista kuulla, etteivät kaikki olekaan suinkaan ihastuneet Harjukaupungin salakäytäviin. Etenkin viimeinen kommentti lohdutti minua: vaikka sinänsä pidin kirjasta, tiesin heti että se on hyvin kirjoitettu jne., niin tosiaaan, päähenkilö oli tallukka. En tiedä, olisiko tallukka pontevoitunut tarinan myötä, mutta se jäi nyt toistaiseksi selvittämättä. 

Minulle käy jatkuvasti niin, että kirjaston kirja jää kesken tai palautuu kirjastoon jopa täysin lukemattomana, vaikka kirja oikeasti kiinnostaisi minua. Kerroin juuri tänään töissä, että otin 7 vrk:n pikalainaan 100 minuuttinovellia -kokoelman; kun vein kirjan takaisin kirjastoon, olin lukenut kolme novellia. Kirjaparka. Aion kyllä lukea sen vielä, mutta en pikalainana.

Mutta Allende... voi ei. Lainasin juuri häntäkin, mutta en onneksi tuota Eleonooran mainitsemaa teosta. Toivoa siis vielä on.:)

 

Eeva H

Ei aina voi kaikkea jaksaa. Sonja Lukuhetkistä kertoo joutuneensa luovuttamaan Bo Carpelanin kohdalla. Carpelan on minultakin jäänyt kesken. Tosin vahvana ajatuksena kuitenkin on, että vielä minä... kyllä minä!

Aloin lukea Carpelanin Berg-romaania ruotsiksi, ja vaikka ruotsi onkin vahvin vieras kieleni, tuntui että en saa otetta tarinasta enkä tunnelmasta. Lainasin sitten äänikirjana ko. romaanin suomenkielisen käännöksen. Sekin jäi kesken: kirja ei kerta kaikkiaan sopinut automatkojen kuunneltavaksi - teosta olisi tullut kuunnella aivan herpaantumatta, keskittyen ainoastaan siihen. Mutta ajaessa ajatukset kulkeutuvat sinne sun tänne, ja huomasin että taas oli mennyt kymmenen tai viisitoista minuuttia ihan muita ajatellen ja olin ihan pudonnut kärryiltä.

Tuon kokemuksen jälkeen olenkin keskittynyt vain radion tai musiikin kuunteluun päivittäisillä työmatkoillani.

Kyllä minä vielä Carpelaniakin luen ihan lalusta loppuun.

Eeva H

Ei aina voi kaikkea jaksaa. Sonja Lukuhetkistä kertoo joutuneensa luovuttamaan Bo Carpelanin kohdalla. Carpelan on minultakin jäänyt kesken. Tosin vahvana ajatuksena kuitenkin on, että vielä minä... kyllä minä!

Aloin lukea Carpelanin Berg-romaania ruotsiksi, ja vaikka ruotsi onkin vahvin vieras kieleni, tuntui että en saa otetta tarinasta enkä tunnelmasta. Lainasin sitten äänikirjana ko. romaanin suomenkielisen käännöksen. Sekin jäi kesken: kirja ei kerta kaikkiaan sopinut automatkojen kuunneltavaksi - teosta olisi tullut kuunnella aivan herpaantumatta, keskittyen ainoastaan siihen. Mutta ajaessa ajatukset kulkeutuvat sinne sun tänne, ja huomasin että taas oli mennyt kymmenen tai viisitoista minuuttia ihan muita ajatellen ja olin ihan pudonnut kärryiltä.

Tuon kokemuksen jälkeen olenkin keskittynyt vain radion tai musiikin kuunteluun päivittäisillä työmatkoillani.

Kyllä minä vielä Carpelaniakin luen ihan lalusta loppuun.

Jenni S.

No kun Carpelanista puhutaan, niin voin tunnustaa, että minullakin on jäänyt pari Carpelania kesken. Ja pari on mennyt aikamoisen ohi, vaikka olen lukenut ne... Lehtiä syksyn arkistoista aloitin viime syksynä ja ihastuin alkuun (jo siksi, että sain kerrankin otteen Carpelanin tekstistä!), mutta ajattelin, että luen kirjaa hiljaa pienissä paloissa nautiskellen. Kirja on nyt ollut vuoden odottamassa, että jatkaisin nautiskelua.

Kommentoi