Elitistinen lukutoukka? Ja muut stereotypiat

 

En vielä tiedä, millainen postaus tästä tulee. Ajatus- ja tapahtumaketju tämän taustalla on kuitenkin jokseenkin tällainen:

 

- Tiistaina uutisoitiin, ettei kukaan voittanut Pulitzer-palkintoa kaunokirjallisuudesta. Minun tietämässäni lukutoukkapiirissä ei kuohahdettu, mutta sentään mutistiin ja nyrpisteltiin. Miten niin mikään ei kirja ei kelvannut? Voisiko Finlandian jättää jakamatta?

- Varhain tänään aamulla huomasin, että Book Riot spekuloi, voisiko kirjallisuuden Nobelin antaa J. K. Rowlingille, jonka syyskuun lopussa ilmestyvää ensimmäistä aikuisten romaania rummutetaan ulkomaisilla kirjasaiteilla jo kovasti. 

 

Lukiessani Nobel-ehdotusta seurannutta Book Riotin Facebook-sivulla minua alkoi huvittaa: lukijat taitavat olla samanlaisia kaikkialle maailmalla tai ainakin nettikeskusteluissa. "But only authors no one wants to read get Nobel Prizes", purnasi yksi. Toinen vastasi: "Tons of authors people want to read get Nobels. Orhan Pamuk, Harold Pinter, Mario Vargas Llosa and Elfriede Jelinek have won in the past 10 years."

Tämä sama keskusteluhan aktivoituu Suomessa etenkin syksyisin Finlandia-aikaan. Monet, minäkin, valittavat Finlandia-tyhmyydestä eli siitä, että ehdokasteokset eivät kiinnosta. Sitten on niitä, jotka ilmoittavat seuraavansa kirjallisuuden kenttää ja laadukasta kirjallisuutta. Usein ilmoitussävy tuntuu Finlandia-tyhmyristä hieman elitistiseltä: "Minä olen jo lukenut kaikki Finlanda-ehdokkaat". (Tyhmyri: "Ööö, minäkin olin kuullut yhdestä ehdokkaasta ennen ehdokaslistaa.") Oma kanta pitää aina kertoa ja vähän kiistelläkin siitä, miten lukuaikansa käyttää. Mahdollisimman fiksusti pitää lukea, sillä kellään ei ole rajattomasti lukuaikaa.

Vai onko sittenkin? Ilmeisesti lukutoukilla on. Kun sitten kirjasivistymätönkin (lue: ainakin kirjallisuuspalkintosivistymätön) lukija antautuu keskustelemaan jonkun ei-täysverisen lukutoukan kanssa, hänestä tulee usein joko elitistinen tai laiska, kenties molempia. Jos kertoo lukevansa keskimäärin 2-4  kirjaa viikossa vuodesta toiseen, se herättää usein ensin jonkinlaisen lievän kunnoittavan hämmästyksen. Mutta sitten: "Olet etuoikeutettu, kun ehdit. Mäkin luin ennen, mutta en vaan ehdi enää lukea yhtään."

Elitistiksi (tai riidankylväjäksi) leimautumisen pelko on toistaiseksi estänyt minua vastaamasta: "No kuinkas sä sitten tiedät kaiken tv-sarjoista, millä ajalla sä telkkaria katsot? Entäs Facebookissa roikkuminen?" Tai tai... myönnän, että jos minulla olisi seitsemän lasta ja treenaisin kymmenottelua varten, aika voisi olla nykyistä enemmän kortilla, mutta joudun minäkin silti pohtimaan ajankäyttöäni. Noille En vaan ehdi -ihmisille saatan muuten kertoa kirjablogista, mutta en yleensä hehkuta, että kauhean hauskaa vaihtelua lukemiseen saa, kun esim. alkaa lukee välillä runouttakin tai pyrkii kahlaamaan läpi kaikki Finlandia-voittajat. He eivät kehota hankkimaan elämään, mutta ajatus on aistittavissa.

Aiemmin olin muuten närkästynyt, kun joku kommentoi kyläillessään: "Miksi kannattaa omistaa noin paljon kirjoja? Ei siinä ole mitään järkeä, jos ei kuitenkaan ole lukenut niitä kaikkia!" Silloin saatoin elitistisesti ilmoittaa, että olen lukenut kaikki hyllyni kirjat. Sittemmin tilanne on karannut käsistä, mutta ilmoitan silti, että aion lukea kaikki kirjat. Ja luen paljon. Myönnän vain toisille kirjahamstereille, että se hamstraus tuntuu joskus itsestäkin perusteettomalta.

Muuten, kun tuo En ole ehtinyt lukea sitten peruskoulun pitkien kesälomien -ihminen tarvitsee kirjatietoa, hän saattaa soittaa lukutoukalle. Kaikkitietävän elitistilukijan imago voi hetkessä romahtaa wanna-be-lukija-kirjatyhmyrin tasolle, kun hän ei tunnekaan kaikkia maailman kirjoja tai osaa suositella mitään hyvää tietyn genren edustajaa. Se hämmästyttää usein kirjatiedustelijaa kovasti.

No niin, Pulitzer-palkinnosta on päädytty hyllymetrien määrään ja tyhmyriksi.

Itsetutkiskelua on harrastettu viime aikoina muuallakin. Kirsin kirjanurkassa pohdittiin juuri kirjojen omistamista ja Aamuvirkun yksisarvisen blogissa hauskasti lukutoukan rahankäyttöä lifestyle-blogien kulutustottumuspostauksiin peilaten.

Heitän itsetutkiskelupallon muille lukutoukille: Millaisiin lukemistreotypioihin olet törmännyt? 

Oma lukunsa ovat tietenkin vielä lukijastereotypiat. Niissähän lukutoukka on jonkinlainen hajamielisen professorin ja syrjäytyneen tietokonenörtin - stereotypioita toki nuokin - yhdistelmä. Myönnän, että tunnen ajoittain olevani sellainen, mutta pääsääntöisesti en. Vaikken pidä suurista ihmismääristä ja liikun usein humanistikaavussa, käytän ripsiväriä ja silmälasieni linssit ovat ohennetut.

 

Kuva löytyi We Heatr It -sivuilta haulla reading nerd.

Share

Kommentit

Amma (Ei varmistettu)

Mielenkiintoista pohdintaa! Ja kiva aloitus: "en tiedä yhtään, millainen postaus tästä tulee...", hyvä tuli!

Kyllä kaikista tyypillisin kysymys/huomautus/kommentti on "En ymmärrä, miten oikein ehdit lukea niin paljon...". Osa ihmisistä heittää sen varmasti ihan vilpittömästi, osalla siihen yhtä varmasti liittyy taka-ajatus siitä, että ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Minunkin on joskus tehnyt mieli kommentoida esim. television katsomista tai FB:ssa notkumista ilkeähkösti, mutta teenhän minä molempia toki itsekin. Lukemisen ja blogin myötä olen vain priorisoinut toimintaani: televisio ei ole auki jatkuvasti houkutellen katsomaan tositv-hömppää, vaan katson vain ne ohjelmat, mitkä haluan. Sama pätee netin käyttöön, en käytä aikaa päämäärättömään netissä haahuiluun, videoiden katseluun tai nettipeleihin. Kyse on valinnoista ja minun puolestani jokainen saa tehdä omat valintansa: kaikkien ei tarvitse olla lukutoukkia.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin huomannut, että minulle kommentoidaan lukuharrastusta aika vähän nykyään. Ehkä ihmiset ovat tottuneet tai pitävät mölyt mahassaan. Kirjoista bloggaaminen sen sijaan tuntuu herättävän aitoa kiinnostusta. Myös tuohon ilmiöön, "olethan lukenut Finlandia-voittajan, mitä ihmettä,et!" olen kyllä törmännyt, tosin yleensä niiden taholta, jotka lukevat jonkin verran itsekin.

Minna J.
Oisko tulta?

Mä en oo ikinä yhtään ajatellut olevani kirjanörtti ;D ne on ne (te) muut vaan :D mähän siis vaan harrastan kirjallisuutta ja lukemista! Ja mä ajattelen kanssa että ajankäyttö on valintoja ja niitä ihan jokainen tekee joka päivä, vaikka miten väittäisi muuta.

hassua että huomaan omassa mielessäni pitäväni kirjanörttinä sellaista, joka jotenkin on tosi omistautunut yhdelle kirjallisuustyypille, ekstreemimpänä varmaan joku scifi tai historiallinen aikakausi ja sitten että tietää siitä "kaiken" mahdollisen. 

Mutta mä en suostu antamaan kirjallisuudelle muuta arvoa kuin sellaisen subjektiivisen - kirjailijat lukekoon nobelisteja ja mä luen niitä vaan jos ne on tosi hyviä :) 

Hieno kuva muuten!

Kirsin kirjanurkka

Loistavaa, kiitos <3!

Elitismiä tosiaankin :) Siihen ajatukseen en nyt onneksi kovin usein ole törmännyt, mutta jotkut katsovat asiakseen nyrpistää omaa nenäänsä ja todeta, ettei heillä tosiaankaan ole aikaa tuollaiseen. Niinpä, priorisointia joskus vaaditaankin, ja esim. hieman sietämistä, kuten pölykoirien ja harmaiden ikkunaruutujen...

Minultakin aina välillä tivataan suoraa vastausta kysymykseen, mikä on maailman paras kirja. Kun sitten änkytän jotain suhteellisuudesta, katsotaan pitkin nenänvartta ja hymähdetään. Tai pyydetään äkkiä suosittelemaan "jotain hyvää luettavaa"! Kääk!

Hanna / Kirjainten virrassa (Ei varmistettu)

Kiinnostavaa, sillä juuri tänään mietin yhtä valmiiksinaurettua tv-ohjelmaa katsoessani, että millaisia mielikuvia lukemisesta luodaan muissa medioissa.
Tästä saisi kyllä tosin oman keskustelunsa, sillä olisi kiinnostava myös kuulla, millaisiin lukemista ja lukijuuteen liittyviä mielikuvia luodaan ohjelmissa.

Esim. tämä oli joku höpsö sarja, jossa äiti ja isä nauroivat sille, että poika yritti valehdella lukevansa kirjoja ja siksi myöhästyi tunneilta. Todellisuudessa hän kävi surffaamassa, joka oli hyväksyttävä selitys. Lukemiselle naurettiin, koska eihän meidän hölmö poikamme voisi olla kiinnostunut kirjoista.

Lukeminen ei ole seksikästä, joten se täytyy aina22222222222222222222222222221111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111 (petjan terveiset väliin)
pukea näihin stereotypisiin nörttiasuihin.

Jenni S.

Kiitos kommenteista! Vähän kärjistettyjähän nuo esimerkkini ovat, mutta totta toinen puoli. Ei tuollaisiin keskusteluihin usein joudu, mutta aina silloin tällöin. :)

Amma, postauksen kulku ei tosiaan ollut tiedossani aloittaessani, kun aloin vain innoissani kirjoittaa... Kyllä minusta on tavallaan ihan ymmärrettävää, että lukemisen ehtimistä ihmetellään (ja joskus harvoin tuskailen sen kanssa itsekin, siis omakohtaisesti, en muiden lukemisia taivastelemalla), mutta toisaalta ymmärrän, että eri ihmisillä nyt menee eri lailla aikaa eri asioihin. Ja harvemmin se ihmettely tosiaan mitenkään pahansuopaa on, mutta jotenkin hassua, että siihen ehtimiseen melkein kuuluu vedota. Kaikkein hämmästyneimmät "Etkö ole lukenut sitä ja tätä" -kyselyt yritän ottaa kohteliaisuutena, minun ilmeisesti oletetaan lukeneen kaiken. ;)

Minna, mä olen mielelläni kirjanörtti, mutta samalla muutakin! Ja annan kirjallisuudelle tosi suuren arvon ja luen mielelläni nobelisteja - mutta toisaalta luen kyllä paljon muutakin. 

Kuva ei sovi täysin suomen kieleen, mutta oli niin mainio, että piti käyttää sitä silti. Ja voihan joku ajatella, etteivät kirjanörtit ylipäätään osaa puhua (sellaiset tosin tuskin lukevat kirjablogiaakaan...)

Kirsi, mulla ei usein tosiaankaan ole aikaa siivoukseen, kun haluan mieluummin esim. lukea. :D Toi maailman paras kirja on kauhea kysymys ja joskus sekin, mitä olet lukenut viimeksi. En tajua, vaikka vain luen + kirjoitan kirjoista, en usein muista/keksi mitään vastaukseksi. Osin johtuu ehkä siitäkin, että suhtaudun kirjoihin niin vakavasti, että on vaikea noin vain heittää kirjasuosituksia tai avata lukukokemusta jollekin, jonka lukumakua ei tunne tms. 

 

 

Jenni S.

Hanna ja Petja, kiitos kommentista! Pitääkö Petjalle vastata numeroilla? 

Missä tv-sarjassa on ollut noin hölmö kohtaus? Jos olen joskus käsikirjoittaja, en ikinä kirjoita tuollaista kohtausta. ;) Kirjoitan menestyvän, seksikkään, kadehdittavan lukijahahmon (ihan kuin menestys jne. olisi minusta kadehdittavaa, mutta tv-sarjoissa se on).

noora / TwAK (Ei varmistettu)

Äitiäini ärsytti, kun asuin vielä kotona, että miksi luen niin paljon. Hänestä se oli epänormaalia, epäterveellistäkin, ja hän oli huolissaan kehityksestäni ja epäili, että minulla on ADHD (?????). No, nykyään tilanne on onneksi rauhoittunut...

Lukijastereotypioista - luen paljon pornografiaa (apua, EN TIETENKÄÄN SIINÄ MERKITYKSESSÄ!). Aivan, saan tästä syystä paljon lokaa niskaani. Esimerkiksi mieheni kysyy usein, mitä lukemassani kirjassa parhaillaan tapahtuu (viimeksi briiffasin hänelle Almudena Grandesin Lulún) ja vastaa sitten, että taasko luen jotain sairasta. Hän olettaa, että hakeudun lukemaan kaikkea pervoa jostakin pimeästä syystä, vaikka usein olen kiinnostunut siitä, kuinka pornografian kautta voidaan kritisoida yhteiskuntaa, uudistaa naiskuvaa jajajaja. Mutta yritäpä sitä sitten selittää...

Toisaalta pidän pervohiiren imagostani. Esimerkiksi paras ystäväni kyselee aina minulta kutkuttavia seksikirjoja, ja koskaan en ole kieltäytynyt piristämästä hänen ja hänen miehensä makuukammarilukemistoa. Kerran hän jopa sanoi yhtä lainaamaani kirjaa seksikkäimmäksi, mitä hän on koskaan lukenut. Se on vähän sama kun joku mies olisi sanonut minua seksikkääksi.

Ja lukeminen on tylsää...?

Miia_pau
Kolmas linja

Jännä aihe. Itse en jostain syystä ole enää pitkiin aikoihin törmännyt sen suurempaan ihmettelyyn lukemistani koskien, mitä nyt joskus joku sanoo "oho", kun syystä tai toisesta käy ilmi esim. vuosittain suunnilleen lukemieni kirjojen määrä (joka ei ole - minusta - mikään suuren suuri, ehkä 60-70). Mutta kukaan ei kyllä ole paheksunut tai ihmetellyt kirjoihin käyttämääni aikaa (tai sitten ehkä niin, että puoli-ihaillen on joku saattanut sanoa, että "sä et sitten varmaan katso ollenkaan telkkaria", vaikka ei se nyt ihan niinkään ole...).

Kirjasuosituksia kyllä kysellään, mutta se nyt johtuu varmasti siitäkin, että teen myös töitä kirjojen parissa.  Tutut sitten luulevat, että olen lukenut kaiken mahdollisen, vaikka oikeasti luen tosi randomisti mitä satttuu. Esim. turha kysyä, mikä Finlandia-ehdokkaista suosittelisin, kun en ole ehtinyt vielä lukea niistä yhtäkään. Tai no, voihan sitä aina suositella, mutta perustuen muuhun kuin omiin kokemuksiin.

Josta tulikin mieleen, ja tuohoon viimeiseen kohtaasi liittyen myös, että monet ihmiset ovat aika pöyristyneitä, jos kirjakaupan myyjä ei olekaan lukenut jotain myynnissä olevaa kirjaa. Kun niitä nyt kuitenkin tulee satamäärin vuosittain, ja sitten ei-suomenkieliset siihen päälle, niin onhan se kyllä a) ihmeiden ihme ja b) merkki nykyajan rappiosta, että kirjakaupan täti ei olekaan lukenut Pirjo Tuomisen uusinta romaania :D (esimerkki tosielämästä). 

Jenni S.

Noora, kiitos hauskasta pervohiirikommentista! Hihittelen täällä itsekseni sille. Ei tyypillinen nörttilukutoukkakommentti. :D Ja ADHD ja lukeminen?! Luulisi, että ne ovat monien mielestä lähes toisensa pois sulkevia asioita, ellet sitten lukenut lapsena/nuorena jotain kovin levonta, heh. 

Miia_pau, minusta on useimmiten hauskaa jutella kirjoista ja lukemisesta ja antaa kirjasuosituksia (miten yllättävä tieto), mutta toisinaan se on tosi hankalaa ja vähän kiusallistakin. Sitten on vielä sekin jännitys, jos suosittelee ihan lempikirjaansa eikä joku pidäkään siitä. Onneksi yleensä pitää, mutta tietynlainen kirjahuoli ja jopa mustasukkaisuus omasta lukukokemuksesta on tuttua, onnneksi niitä ei kuitenkaan esiinny usein.

Onneksi en ole kirjakaupan myyjä...

 

Mainio keskustelu taas kerran, kiitos Jenni!

Nyt en muista vähään aikaan törmänneeni mihinkään kirjanörtti-meininkeihin, tai sitten en enää huomaa. Minulla siis tosiaan on kirja suurinpiirtein aina ja kaikkialla mukana, olin sitten menossa keikalle tai kouluun ja vaikken edes ehtisi reissulla lukea.

En tiedä onko tämä nyt ihan jotain harhaluuloa minun puolestani, mutta tuntuu että lukemisessa olisi nuorten keskuudessa nyt joku nousukausi kun on Nälkäpeliä ja kaikkea. Olispa, jos ei ole.

Minua pännii aina välillä että en muka ehdi lukea tarpeeksi mutta tokihan sitä voisi joskus laittaa sen koneen kiinni ja kun sen tiedostaa niin tekeekin useammin. 

Minun mielestäni lukeminen on kyllä ehdottoman seksikäs harrastus, katsotaan vaikka täältä: http://hotguysreadingbooks.tumblr.com/

Minna J.
Oisko tulta?

Olipa tyhmä kommentti minulta tuo kirjallisuuden subjektiivinen arvo, mutta se tarkoittaa sitä et mä en halua arvostaa jotain kirjaa vain siksi että se on nobel- voittaja tms. Hyvällä kirjallisuudella on monta tärkeää tehtävää ja arvoa tietysti. Meneekö tää selitys vasn huonompaan suuntaan? ;D nimimerkki. Lukee muttei näköjään osaa kirjoittaa.

Salla

Kirjablogeille kuuluu iso kiitos siitä että nykyään koen jopa jonkinlaista tervettä ylpeyttä lukuharrastuksestani. Vielä muutama vuosi sitten tuntui siltä, että lähes kaikkien ihmisten seurassa oli viisainta olla puhumatta kirjojen lukemisesta, ettei tartte sitten nolostua niiden pitkien ja hitaiden katseiden vuoksi. Tai kuunnella "ai, ei minulla vaan ole aikaa" tai "kyllä minäkin joskus luin kirjan" kommentteja.

Eli stereotypiamielikuvani on siis ollut just sellainen sekava rillipäänörtti jolla ei ole mitään elämää ja joka hautautuu kirjoihin eikä koskaan lähde ihmisten ilmoille.

Saattaahan tuo päteä minuun silti mutta on minussa kumminkin muitakin puolia. :) Ja kirjablogien "julkilukemisen" aikaan olen häpeämättömän iloinen, miten monipuolisia ajatuksia luettu kirja tuntuu eri ihmisissä herättävän.

Sonja /lukuhetket (Ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta!:)

Minä en muistaakseni ole aikoihin törmännyt liian ihmettelevään sävyyn, kun ollaan puhuttu harrastuksistani eli mm. lukemisesta. Luen kyllä enemmän kuin suurin osa perhe- tai ystäväpiiristäni, mutta kuitenkin kirjamäärä vuodessa on siinä 60-80 paikkeilla, joten hyvin ehdin harrastaa myös kaikkea muuta, joten Sonjuus rakentuu ehkä muidenkin mielestä sitten kokonaisuudesta eikä vain lukutoukkuudesta. Koen kuitenkin lukemisen myös osaksi ammattiminääni (kirjakaupan täti), joten ehkä muutkin näkevät asian niin... Muutama on toki joskus valitellut, että lukisi enemmän jos vain saisi aikaiseksi, mutta he taitavat itsekin tiedostaa sen, että tv:n sulkemalla aikaa lukemiselle löytyisi jos viitsisi.

Ja tosiaan, välillä aina tulee vastaan näitä perusteppoja, jotka hymyilevät epävarmasti ikään kuin kyseenalaistaakseen ammattitaitoni, jos myönnän, etten ole lukenut jotain kirjaa itse. Varsinkin lasten- ja nuortenkirjoista puhuttaessa kysymys "Entä oletko sinä itse lukenut tämän?" on varsin yleinen. Jotkut toki ymmärtää, että kaikkea ei voi lukea, mutta jotkut selvästi odottavat, että olisin kirjan lukenut, kun on kerta pokkaa sitä suositellakin:)

hdcanis (Ei varmistettu)

Hehee, minä näytän varmasti tarpeeksi nörtiltä että tottakai luen kirjoja, silloin kun en koodaa unixia tms (oikeasti en paljoa tiedä tietokoneista). Tuota "en ole ehtinyt lukea sitten lukioaikojen" kommenttia olen kuullut, ja yleensä kommentoinut että minulle on periaatteena että se aika lukemiseen otetaan jostain, muuten pää hajoaa (ja lapsia ei ole, telkkaria en katso käytännössä lainkaan enkä myöskään treenaa joka päivä mitään urheilulajia tms).

Musiikkinörttien (joihin toki kuulun myös) parissa tulee vastaan aika ajoin tuskailua siitä viattomasta kysymyksestä "millaista musiikkia kuuntelet?" ja niissä tuskailuissa on hyvä muistuttaa että se on viaton, kohtelias ja neutraali kysymys ja siihen ei pidä vastata luettelemalla 200 suosikkiartistiaan, alkamalla vertailla Manchesterin ja Birminghamin indierock-skenejen kehityksiä 80-90-luvulla tai mainita niitä kaikkein obskuureimpia artisteja vaikka nuo olisivatkin absoluttisesti oikeita vastauksia.
Minullakin on pari kolme artistia jotka mainitsen automaattireaktiona kun kysytään suosikkejani, ne ovat tarpeeksi hyviä että ovat tarpeeksi oikea vastaus, ja tarkempaan analyysiin lähdetään jos toinen osapuoli kokee siihen tarvetta.

Sama juttu kirjojen kanssa, minulla on pari kolme "parasta kirjaa" jotka sanon sen sijaan että lähden tuskailemaan laajamittaisen analyysin parissa. Tai saatan mainita jonkun kirjan jota olen lukemassa parastaikaa...kun kesken on yleensä pari kolme kirjaa niin on jopa varaa valita, tai saatan jopa nimetä jonkin sellaisen kirjan jonka olen oikeasti jo lukenut loppuun. Absoluuttinen totuudenmukaisuus ei ole välttämättömyys :)

Kirjapalkintokeskustelut kohtaan yleensä kommentoimalla että en lue niitä uutuuskirjoja, keskustelen toki jos olen vaikka lukenut kirjailijan aiempia teoksia tai sitten vaikka "olen kyllä kuullut kehuttavan" jos vaikka blogistan on hehkuttanut runsaasti. Ja tarpeeksi olen Finlandia-voittajia ja nobelisteja lukenut että voin olla eri mieltä jos joku ne palkintoina tyrmää...

Minä otan yleensä kohteliaisuutena sen jos joku päivittelee että "sinä kyllä luet paljon" tai "kuinka ehdit lukea noin paljon".  Vaikka kommentit sanottaisiinkin sellaisessa hiukan säälittelevässä sävyssä, minä ajattelen vain että "kyllä, luen aika paljon"  ja hymyilen itsetyytyväisenä.  :) Kieroutunutta kirjaelitismiä?

Sen sijaan ärsyynnyn helposti siitä, jos otsaan lyödään kirjasnobin leima. Sen voi kokemukseni mukaan saada, jos esimerkiksi hehkuttaa jotakin "vaikean klassikon" maineessa olevaa kirjaa, tai jos toisaalta menee haukkumaan jotakin viihteellisempää teosta. Sitten saa kuulla, ettei kukaan oikeasti voi nauttia jonkun Dostojevskin  lukemisesta ja on pelkkää hienostelua väittää muuta. Ja että oikeasti kuitenkaan pitää enemmän Da Vinci -koodista, muttei vain kehtaa myöntää sitä.

Kirjasnobiksi syyttäminen ärsyttää, koska oikeasti otan kirjat ja niistä nauttimisen hyvin vakavissani, enkä koskaan menisi oikeasti kehumaan kirjaa josta en oikeasti pidä, vain jonkun kuvitteellisen intellektuellin maineen vuoksi. *vihaista puhinaa*

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Hm, jos kirja on palkintoja voittanut, se on toissijainen asia ja yleensa paljastuu minulle vasta myohemmin. Toisinsanoen en anna juurikaan arvoa esim. Finlandia palkinnoille. Toisinaan tuntuu etta kirjallisuudesta on tullut tv-ohjelmien tapaista "helppoa viihdetta". Televisiota en katso, harvoin avaan facebookiakaan - eika se valttamatta ole paha asia vaikka sille nykyaan moni kulmiaan kohotteleekin. Kouluaikoinani myohastyin useinkin kun jain aamiaispoytaan nena kirjassa. Ja taytyyhan se myontaa: nuorempana lukemisella sai nopeasti kiltin tyton maineen, vahan vanhempana hikipingon tms., mutta nain aikuisena onneksi, suurin osa ihmisista osaa olla leimaamatta ja lokeroimatta :)

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Miten ihminen voi samaan aikaan olla narsistististen, ylimielisten ekstroverttien eliitin miesten ja naisten seassa mainonta-/ viestintäalalla, ja silti lukutoukka?

Siis huom! minusta lukemisessa ja kirjoissa ei ole pahemmin mitään elitististä. Lukisin itsekin enemmän, jos jaksaisin. Mutta mainonta- ja viestintäala. Siitä ei paljon elitistisemmiksi ja narsistisemmiksi hyväksikäyttäjäpaskiasiksi ihmiset muutu kuin joku suhteilla ja supliikilla kaiken saanut viestintätoimistopomo. Ihan oikeasti, miten lukemista (=introverttien juttua) harrastava ihminen voi olla töissä sellaisessa paskiaisten ja hyväksikäyttäjien paikassa?

Jenni S.

Huomenta ja ooh, onpa tullut paljon kommentteja. Kiitos! :)

Linnea, samoin, kirja aina edes kaiken varalta mukana ja samoin, olen ajattellut, että ehkä kirja on kokenut jonkinlaista nousua nuorten parissa. Mutta koska minulla ei ole oikeasti kosketusta nuorisoon, en tiedä, onko se vain tiettyjen kirjojen aiheuttamaa lumetta vai totta. Olen sanonut ennenkin, että harmittaa, ettei minun nuoruudessani ollut Pottereita tai muita kirjailmiöitä. Ehkä (?) nuoret lukivat silloin enemmän, mutta kukaan ei puhunut kirjoista.

Minna, selitys hyväksytty ja noin arvelinkin. Ja olen samaa mieltä. :)

Salla, julkilukeminen on kyllä oma juttunsa. :) Vaikka joskus joku on ihmetellyt lukemieni kirjojen määrää, kukaan ei ole koskaan kysynyt, miksi pidän kirjablogia - tietty kyllä ihmetellyt, millä ajalla. Sitä ihmettelen joskus itsekin, mutta kyllähän ihminen löytää aikaa sille mille oikeasti haluaa. (Käsittelin muuten taannoin tätä lukutoukan sapattikatsauksessa: koska en lukenut vapaalla aiempaa enemmän, olen ilmeisesti löytänyt tapani lukea. Ja toisaalta, enpä tehnyt vapaalla montaa muutakaan asiaa joita olisin luullut tekeväni kovinkin innokkaasti. Olen nyt ollut pari kuukautta töissä enkä ole vielä kertaakaan saanut itseäni kiinni ajatuksesta, kun olisi aikaa niin harrastaisin sitä ja tätä. Laiskuuteni on tullut todistetuksia ja tiedän, ettei minun sovi käyttää tuota fraasia.)

Sonja, hassua tuo kirjakaupan täti -ilmiö!Hyvä tietenkin, että myyjä tuntee tuotteensa, mutta oletetaanko samaa muidenkin tuotteiden alueilla: vaatemyyjä on testannut kaikki vaatteet (ei, koska nainen voi myydä miestenvaatteita ja toisin päin) jne.? Tsemppiä. Onneksi suurin osa asiakkaista tajunnee, ettei kirjakaupan myyjä ole voinut lukea kaikkea, vaikka kuinka mieli tekisi. Se kyllä hämmästytti, kun joskus ajat sitten kuulin, kuinka kirjaston työntekijä sanoi asiakkaalle, ettei yleensä lue mitään. Sitä ei olisi kannattanyt myöntää!

Hdcanis, hyvä tuo musiikkivertaus! Voin kuvitella, että tuollaista tapahtuu minkä tahansa asian suhteen, kun yksi on syvemmällä harrastuksessa/tietämyksessä kuin toinen... Itse asiassa juuri keskustelin erään musiikki-ihmisen kanssa. Keskustelu alkoi stereotypioiden mukaisesti eli hän kyseli kirjasuosituksia ja -kantoja jne., mutta sitten yhtäkkiä sanoi, että musiikin puolella on kyllä aivan samanlaisia keskusteluja ja mielipiteitä ja tällaiset keskustelut ovat hankalia. Tavallaan kävi ilmi, että kumpikin ymmärsi toista yleisellä tasolla vaan ei sillä toisen spesifillä harrastamisen/intohimon tasolla. :D

Sitä vähän ihmettelin, kun taannoin luovaa kirjoittamista opiskellessani opettaja kysyi suosikkikirjailijoita pariin kertaan. Siis onhan minulla suosikkeja, montakin, mutta joku absoluuttinen suosikki, joka sopisi ihan joka tilanteeseen vastaukseksi. No, vastasin kyllä aina Tove Janssonin joka on tärkeä monestakin syystä, mutta vastaukseen olisi pitänyt liittää perustelut + monta muuta kirjailijaa.

Liisa, juu, luulen että minullakin voi olla kirjasnodin ja/tai -nörtin leima. ;) Olen kyllä Da Vinci -koodini ja monet muutkin suosikit lukenut, mutta myös niitä haukkunut - toisaalta kehunutkin, jos siltä on tuntunut. Ylipäätään en tajua, miksi ei saisi lukea mitä haluaa ja toisaalta miksi pitäisi tutustua (kun ei ole kirja-alalla) johonkin kirjaan tai genreen vain siksi että muutkin. No, myönnän olevani pelkuri: tuon yleisen mielipiteen sanon kyllä rohkeasti, mutta ihan kaikille en hehkuta että Rikos ja rangaistus oli minusta todella koukuttava, saati että olen lukenut Alastalon salissa ja oikeasti pitänyt siitä...

Vierailijatar, minä seuraan palkintokeskusteluja ja ainakin tällä hetkellä luen uutuuksia jne., mutta esim. F-ehdokkaista luen vain ne, jotka oikeasti kiinnostavat, enkä välttämättä heti. F-voittajat haluan lukea, koska huomasin taannoin, että olen jo lukenut aika monet, joten pääsin hyvin alkuun. ;) Sitä paitsi niitä on kiinnostava tutkia: jotkut kirjailijat ja kirjat ovat tuttuja, toiset sellaisia etten ilman F-voittajalistaa edes tietäisi. 

Olet oikeassa, aikuisena on usein helpompaa, myös kirja- ja muissa harrastusasioissa. Silti stereotypiat elävät ainakin ajoittain, tai ainakin näemmä keskusteluttavat!

Eliitti ja kärsijät, tiedän mitä tarkoitat, mutta onneksi tuokin asia on osin stereotypia ja on myös vähemmän stereotyyppisiä työpaikkoja, omaa työtäni ja työpaikkaani täsmentämättä. Sellaiseen "pahimpaan" en menisi, enkä varmaan pääsisikään... Onnekseni olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä aina myös työpaikaltani.

Salla

Jatkoin asian pohtimasta ja pakko vielä yhtyä Liisan kommenttiin, kyllä minunkin päässäni elää se osittain vastakkainen stereotypia lukunörtille, eli elitistinen snobi. Jos kattelen viimeaikaisia bloggauksiani niin kirjat ovat viime aikoina herättäneet minussa mietteitä mm. apokryfisistä evankeliumeista, 1900-luvun juutalaisyhteisöistä Euroopassa ja Amerikassa ja naispappeudesta. Tiedän todella paljon sellaisia sinänsä ihan fiksuja ihmisiä, joiden seurassa kaikki nämä asiat olisivat aika toivottomia keskusteluaiheita, ja jos yrittäisi virittää jutunjuurta näistä asioista, ei siitä todennäköisesti tulisi mitään. Sitten nolottaisi ja joutuisi miettimään, ajattelenko liian "hienoja" asioita. Kuulostaa typerältä, mutta tässä ketjussa tämä varmasti ymmärretään...

Vierailija (Ei varmistettu)

Hauska postaus. Tuo ei ole aikaa lukea -kommentti on niin tyypillinen ja juuri niiltä ihmisiltä jotka tietävät Tvohjelmistosta kaiken ja ihmettelevät kaikenmoisia julkisuuden henkilöitä.

Jenni S.

Sallan lukupäiväkirja, et ole elitistinen snobi vaan selvästi sivistynyt ihminen! :) Väärässä kontekstissa tietyt kirjapohdinnat kyllä antavat kummallisen vaikutelman, tai ainakin itsestä tuntuu niin. Minulla on tapana esim. hehkuttaa Janssonin Kesäkirjaa ja kuitenkin voin kuvitella, että jonkun mielestä se on ikivanha kirja, jossa ei tapahdu mitään. Minusta siinä on kaikki mitä voi kirjalta toivoa.

Onneksi on sentään paljonkin kohtalotovereita, jotka ymmärtävät! :)

Vierailija, myönnän että minun tv-, julkkis- ja monen muun alan tietouteni on täysin nollissa, mutta harvemmin sanon, ettei minulla ole ollut aikaa television katseluun. ;)

Kommentoi