Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Ladataan...

 

Olen lukenut kirjan, jossa ei tapahdu mitään, mutta jonka tunnelma oli niin intensiivinen, että venytin työmatkaani saadakseni nauttia kirjasta mahdollisimman monta sivua kerralla.

Ensimmäinen (aikuisiän) tutustuminen nobelisti Ernest Hemingwayn tuotantoon oli siis hyvin onnistunut. Halusin lukea juuri kuulun Vanhus ja meri -romaanin, koska siitä(kin) oli paljon keskustelua keväisen Hemingway-arvonnan yhteydessä. Sitten Tupa - Keittiö -blogin Kanelibasilika muistutti kesäkirjoillaan tämän teoksen olemassolosta ja päätin lukea kirjasta vihdoin muutakin kuin etusivun, jonka olin ihastuneena lukenut jo moneen otteeseen viime viikkoina. Lukeminen etenikin sitten vauhdilla, eikä vain siksi, että teos on vain noin 130-sivuinen.

Vanhus ja meri -romaanin perustarina on helposti kerrottu. Kuubalainen vanha kalastaja lähtee yksin merelle. Hän on jo pitkään kärsinyt siitä, ettei ole saanut lainkaan saalista, mutta nyt vastaan tulee kaikkien aikojen kala, yli viisimetrinen jätti. Kala tarttuu siimaan ja lähtee vetämään venettä. Kun kala on luovuttanut, tulevat hait. Lopulta kalastaja on yksin merellä monta päivää. Hän ajattelee pesäpalloa sekä ainoaa ystäväänsä, nuorta kalastajapoikaa. Hän pohtii elämää ja kuolemaa.

Nuo pohdinnot olivat kirjassa ehdottomasti parasta. Silloinkin, kun Hemingway ei suoraan kuvaa kalastajan ajatuksia tai laita häntä puhelemaan yksinään saaliskalalleen, kirjassa on filosofinen perussävy. 

 

Ajatuksissaan hän käytti aina merestä sanaa l a  m a r, kuten ihmiset nimittävät sitä espanjaksi, jos rakastavat sitä. Joskus nekin, jotka sitä rakastavat, puhuvat siitä pahaa, mutta aina ikään kuin se olisi nainen. Jotkut nuoret kalastajat, sellaiset, jotka pitivät poijuja siimojensa kohoina ja olivat ostaneet moottoriveneen saatuaan paljon rahaa hainmaksoista, käyttivät siitä nimitystä e l  m a r, joka on maskuliini. He puhuivat siitä kilpailijana tai paikkana, jopa vihollisenakin. Mutta vahuksen ajatuksissa se oli aina nainen, joka antoi suuria suosionosoituksia tai kielsi, ja jos se hurjaksi ja ilkeäksi äityikin, se ei mahtanut sille mitään. Kuu vaikuttaa siihen samala tavoin kuin naiseenkin, hän tuumi.(s. 27)

 

Niukka ja eleetön, mutta paljon puhutteleva teos. Oli hyvin koskettavaa lukea kirjaa, joka ei julista mitään eikä osoittele lainkaan, mutta on taidokkaasti perustunteiden ja -asioiden äärellä. Pienoisromaanissa ovat läsnä elämä ja kuolema, ystävyys, luonto ja sen kunnioitus, ihmisen moraali ja itsekunnioitus, jotenkin hyvin kokonaisvaltaisesti elämän tarkoitus ja tarkoituksettomuus. Löysin tästä teoksesta sellaista pienimuotoisesti ilmituotua mutta syvällistä ihmisen ymmärrystä, jota arvostan ja rakastan esimerkiksi joissakin Tove Janssonin teoksissa (jotka ovat kyllä vauhdikkaampia ja kepeämpiä kuin tämä teos, Kesäkirjakin esimerkiksi). Tällaiset kirjat kiinnostavat ja puhuttelevat - ja lohduttavat vain sellaisella tavalla, jonka hyvä kirja osaa; jotkut teoksethan tarjoavat lukijalle lohtua silloinkin, kun tämä ei tuntuisi edes lohtua etsivän tai kaipaavan.

 

Et sinä tappanut kalaa pelkästään pysyäksesi hengissä ja myydäksesi ruokaa, hän mietti. Sinä tapoit sen ylpeydestä ja koska olet kalastaja. Rakastit sitä, kun se oli elossa, ja rakastit sitä sen jälkeen. Jos rakastaa sitä, sen tappaminen ei ole synti. Vai onko se pahempi teko? (s. 111)

 

Ernest Hemingway sai siis uuden ihailijan. Kirjahyllystäni löytyy vielä Jäähyväiset aseille, mutta tiedän jo, etten hyvästele Hemingwayta senkään jälkeen. Joen yli puiden siimekseen, Saaret ja virta, Totta aamunkoitteessa, Ja aurinko nousee. Jo teosten nimet kiinnostavat minua.

 

 

Oletko lukenut Vanhuksen ja meren tai muuta Hemingwayn tuotantoa? Mikä kirja puhutteli sinua viimeksi tai teki muuten vaikutuksen?

 

Vanhus ja meri Wikipediassa.

 

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (The Old Man and The Sea, 1952). Tammi, 2009. 24. painos. Suom. Tauno Tainio. Kansi: Martti Mykkänen

Share

Kommentit

Tämä on ainoa toistaiseksi lukemani Hemingway, mutta tästä pidinkin todella paljon! Samoista syistä kuin sinäkin. Jäähyväiset aseille on omassakin hyllyssäni odottamassa, samoin kuin Joen yli puiden siimekseen.

Jenni S.

Satu, kiva kuulla! Luulen, että tästä kirjasta pitää joko todella paljon tai ei yhtään. Minä voisin jopa kuvitella, että tästä tulisi yksi kesäkirjoistani: eläydyin meren suolaisuuteen ja auringonpaahteseen niin kovasti, ja muutenkin ihan näin, kuulin ja haistoin kirjan tapahtumat. Kirjan vanhus toi mieleeni erään jo edesmenneen vanhuksen... Monella tapaa positiivinen kirjakokemus siis. Onneksi Hemingwaylla on niin laaja tuotanto, lukemista riittää! Minulla taitaa jopa olla Hemingwayn elämäkertakin.

Margit/Tarukirja (Ei varmistettu)

Olen lukenut paljon Hemingwayn kirjoja, myös tämän Vanhus ja meri. Hemingway oli niin hieno kirjailija, että jopa hänen härkätaistelukirjansa Kuolema iltapäivällä on hyvä, vaikka en missään tapauksessa menisi koskaan katsomaan härkätaistelua.

Jenni S.

Margit, kommenttisi on kuvaava: kertoo aina paljon kirjan hyvyydestä ja kirjailijan taidokkuudesta, jos ihailee kirjaa, jonka aihe on kaukainen tai jopa vastenmielinen ja vastustettava. 

Ajattelin tänään, että Hemingway menee ehdottomasti Etsi näiden kirjailijoiden tuotantoa antikvariaateista -listalleni.

PSK
Insert Cool Phrase

Taidan olla melkoinen vastarannan kiiski, sillä en juurikaan pitänyt Vanhus ja meri-teoksesta. Tarkoituksena on kyllä tutustua muihin Hemingwayn teoksiin, josko niistä löytyisi joku mieluisampi!

Jenni S.

PSK, vaikka itse ihastuin kirjaan, en ihmettele vastakkaisia näkemyksiä. Ajattelinkin kirjaa lukiessani, että olen kai todella tylsä, kun minuun tuntuvat vetoavan (nykyisin) kaikkein parhaiten kirjat, joissa ei näennäisesti tapahdu oikein mitään. ;) Onneksi Hemingwaylla on tosiaan monia muitakin kirjoja; jos kurkkaat tuossa postauksessani linkittämääni Hemingway-arvontajuttuun, sen keskustelusta voit ehkä saada uusia Hemingway-suosituksia.

Kimmo
Ruokasuositus

Tässä ilmoittautuu toinen Vanhuksen ja meren seurassa tylsistynyt. Luin sen myös kesäkirjana pari vuotta sitten ja siitä asti olenkin pitänyt kirjaa referenssinä aina kun joku haukkuu jotain teosta tylsäksi tai tapahtumaköyhäksi, "ei se nyt mikään Vanhus ja meri ollut".

n sano, että teoksissa täytyisi aina kovasti tapahtua jotain, tai että vauhdin täytyisi olla kovin huima. Esimerkiksi Antti Hyryn Uunissa tapahtuu vielä vähemmän, vaikka sivuja on moninkertaisesti enemmän. Silti se vei ainakin minut mukanaan ihan toisella tavalla.

P.S. Mietin toisinaan vanhempia käännösromaaneja lukiessani, että voiko vika olla käännöksessä, jos kirja tuntuu mainettaan heikommalta...

Jenni S.

Kimmo, minä taas pidän sekä Vanhuksesta ja merestä että Uunista, mutta kuitenkin ainakin nyt tuoreeltaan Vanhuksen ja meren jälkeen tuntuu, että siitä paljon enemmän.

Mietin tuota käännösasiaa lukiessani! Olen periaatteessa sitä mieltä, että vanha suomennos kelpaa, se on aikansa näkemys kuten vanha kirjakin... Mutta joidenkin kirjojen kanssa on käynyt niin, että olen suorastaan inhonnut vanhaa käännöstä ja jättänyt kirjan keskenkin, kun lukeminen ei vain ole sujunut, ja sitten lukenut uuden suomennoksen nopeasti ja ihastuneena. Esim. Thoreaun Waldenin kanssa kävi juuri näin. Vanhus ja meri oli minusta hyvää mutta hieman vanhahtavaa kieltä ja mietin, että olisi kiinnostavaa nähdä sen alkuperäisteksti tai tutkailla, onko kirjasta tehty eri käännösversioita niissä maissa, joissa se on käännetty. En nyt kuitenkaan ainakaan vielä viitsinyt tutkia asiaa sen enempää.;)

PSK
Insert Cool Phrase

Hei, kiitos paljon vinkistä! :)

maasi (Ei varmistettu)

Pidin vuosia sitten lukion äidinkielen kurssilla kirjaesitelmän Vanhus ja meri-romaanista. Esitelmään piti valita katkelma kirjasta luettavaksi ja valitsin juuri tuon la mar- el mar- vertauksen ja se on oikeastaan ainoa asia, joka on jäänyt mieleeni teoksesta. Muistan myös sen, että opettaja arvosteli lukukatkelmaani jotenkin hyvin kuivasti, joten nyt minua ilahduttaa lukea, että se on jollain tavalla koskettanut myös jotain toistakin :)

Jenni S.

Maasi, kiinnostavaa kuulla! Muistatko tarkemmin, miksi opettajasi mielestä juuri la mar - el mar -kohta oli huono sitaatti? Minulle se jäi kirjasta mieleen ja sopi hyvin kuvaamaan teosta, luonnon ja ihmisen saman- ja erilaisuutta, esimerkiksi. 

maasi (Ei varmistettu)

En muista enää kovin tarkasti, miten opettaja kommenttiaan perusteli, mutta jotenkin siitä välittyi, ettei hän pitänyt sitä niin kiinnostavana. Hänellä oli muutenkin aika persoonallinen tyyli opettaa. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että sitaatti kuvaa hyvin juuri sitä, mistä kirjassa on kyse.

Jenni S.

2 vs. 1 siis tuon sitaatin sopivuudesta :) Olisi kirjasta toki löytynyt monta muutakin hienoa ja kuvaavaa kohtaa kuin nuo, jotka nostin esiin. Onneksi hankin kirjan keväällä ikiomaksi, niin voin aina palata siihen.

Vmla (Ei varmistettu)

Yksi mielenkiintoisimmista lukuelämyksistäni on ollut Hemingwayn Hills Like White Elephants -novelli, jota yhdellä kirjallisuuskurssilla ruodittiin viikon verran. Muutaman sivun mittainen, mutta onnistuu luomaan mielenkiintoisen ja intensiivisen tarinan parisuhteesta. Tyyliltään monella tavalla Vanhuksen ja meren kaltainen. Muutenkin kannattaa myös tutustua Hemingwayn lyhytproosaan.

Jenni S.

Vmla, nyt sait kyllä minut todella kiinnostumaan tuosta novellista! Ja mikä parasta, kun googlasin sen nimellä, huomasin, että siitä löytyy paljon tulkintoja netistä. Ja itse asiassa koko novelli on luettavissa netissä, esim. täällä. Ooh! Luen sen varmasti lähiaikoina. Suurkiitokset lukuvinkistä!

Jenni S.

Pikavinkki: ihan kohta alkaa Yle Teemalla elokuva Kilimanjaron lumet. Aion katsoa! Tässä linkki ohjelmaesittelyyn

Apua kaipaava (Ei varmistettu)

Hei! Mietiskelin tässä, että miten Hemingwayn elämänvaiheet ovat vaikuttaneet juuri tähän kirjaan? Muissa hänen kirjoissaan huomaa selvästi, että hän on käynyt lähellä kuolemaa ja osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tästä kirjasta en oikein löydä yhtäläisyyksiä.

Kommentoi

Ladataan...