Fifty Shades of Shame eli kertomus erään kirjan ostamisesta

Elämä voi muuttua. Eilen luin Hesarin uutisen, josta ilmeni, että eräs eroottinen romaani on myynyt jopa enemmän kuin Da Vinci -koodi. "Mikä suositus", tuhahdin. Ihan kiinnostava ja vähän kummallinen ilmiö, mutta ei muuta. Ja oikeastiko tuo kohukirja on suomennetaankin?

Sitten menin kirjakauppaan A ja havaitsin: kohukirja on jo suomennettu ja se onkin pokkari. Vilkaisin äkkiä ympärilleni. Hyvä, ei todistajia. Selasin kirjaa nopeasti. Hmmm... tai ehkä mmmm, tämähän on se kuuluisa eroottinen hömppäpömppäbestselleri.

Jätin erotiikan taakseni ja menin muille ostoksille.

Äkkiä huomasin olevani kirjakaupassa B ja miettiväni, saisiko kohupokkarin sieltäkin. Löysin vain englanninkielisen trilogian, enkä kehdannut kysyä, olisiko uunituore suomennoskin jo myynnissä. 

Erääseen tapaamiseen oli enää muutama minuutti, kun totesin yllätyksekseni kiiruhtavani takaisin kauppaan A. Harmittelin, ettei minulla ole Olen lukenut Alastalon salissa -paitaa, vaikka olisin sen itseoikeutettu käyttäjä. Toivoin, että edes uudet silmälasini (puhumattakaan siitä, etten ole teinityttö, joiden ko. kirjaa arveltiin samassa Hesarin artikkelin kommentissa himoitsevan) antaisivat älykkövaikutelman, jotta kirjakaupan myyjä ymmärtäisi, että luen paljon muutakin, mutta tutustun tähän kirjaan nyt vain kirjallisen ilmiön takia. Ajattelin, että ehkä myyjä pitää minua kirjallisuudentutkijana tai vaikka sosiologina.

Koska en voinut olla varma myyjän tulkintakyvyistä, pidin kohukirjan ensin visusti kainalossani ja sitten livautin sen myyntipöydälle takakansi ylöspäin, viivakoodi tyrkyllä nopeaa kassatyöskentelyä varten. Valitettavasti en voinut peittää kädelläni takakannnen ilmoitusta, että tämä on kirja, josta kaikki puhuvat. No siksi minä sen luenkin, mutta luen minä muutakin, muinaisia nobelistajakin! Rakastan Minna Canthia! Kukaan ei tietenkään kuullut ajatuksiani ja myyjäkin käänsi kohukirjan muitta mutkitta oikein päin. Hillitsin haluni pyytää kirjan lahjapaperiin.

Myöhemmin kotimatkalla naureskelin itselleni. En tohtinut kaivaa sitä kirjaa esille bussissa, joten keskityin itseanalyysiin. Muistin kirjoittaneeni joskus siitä, ovatko lukutoukat elitistisiä ja tunsin olevani sekä elitistinen että hölmö. Muistelin myös, että taannoin noloimmista kirjakokemuksistani kirjoittaessani häpeää aiheutti mm. se, etten ole saanut luettua Umberto Ecoa. Iik miten noloa, suorastaan skandalöösiä!

Niin että päätin lukea ihan ylpeästi ja avoimesti eroottisen bestsellerinkin. Kuka arvaa, mistä kirjasta on tulossa juttua lähiaikoina? Tuo lähiaika ei ole kuitenkaan aivan heti, sillä minulla on nyt kesken eräs chick lit. Vietän laatulukemistoteemaviikkoa.

Oletko joskus salaillut kirjaostoksia tai lukemisiasi? Tarkkailetko, mitä muut ostavat tai lukevat ja teetkö johtopäätöksiä kirjojen perusteella? Ja: tuntuuko sinusta koskaan, että otat lukemisen välillä hieman liian vakavasti?

Oikeasti minua ei huolestuta, vaikka kohukirjasta tulisi syksyn paras lukukokemus. Huolestuttavampaa olisi, jos lukisin aina vain samanlaisia fiksuja kirjoja ja pitäisin itseänikin tasaisen fiksuna. Onneksi tuli taas todistettua, ettei siihen ole syytä.

Share

Kommentit

Eino (Ei varmistettu)

Onneksi tätä varten on nettikirjakaupat, voi anonyymisti klikkaamalla ostaa kaikkea (ja saada toki siinä sivussa huolestuttavan profiloinnin tulevia kirjasuosituksia silmälläpitäen). Eli julkisesti voi olla elitistinen älykkölukija, jonka yöpöytä oikeasti pursuaa chick-litiä.

Jenni S.

Niin, ehkä huolestuttavinta olikin, etten voinut odottaa nettikauppatilausta vaan kirja piti saada HETI. :D

Vera Vala kirjautumattomana (Ei varmistettu)

Ihana juttu, yritin lukiessani samalla höyryhengittää, mutta nauraminen vähän häiritsi :D
Minulla ei ole varsinaisia luurankoja kirjakaapissa, vaikka tiedänkin, että olisi parempi olla kertomatta julkisesti, että mielestäni Twilight on loistava paranormaalin romanssin edustaja :)

Liha liikkuu

Minäkin harrastan nettikirjakauppoja silloin, kun hankin übernoloja self help -opuksia. Off topic: en tajua, kuinka Fifty Shades of Grey voi olla niin suosittu. Minusta se oli nolostuttavan kökösti kirjoitettu, ja Kodin Kuvalehtikin olisi eroottisempi kokemus. Tämä arvio kertoo kaiken, mitä ajattelen kirjasta. Toivottavasti en nyt kuitenkaan pilannut lukukokemustasi - ovathan opuksesta monet todistettavasti nauttineet ;)

Jenni S.

Vera Vala, hyvä että nauratti! :) Minä olen tyynesti sivuuttanut pararomantiikat ja monet muut kirjailmiö, jos ne eivät ole minua aidosti kiinnostaneet, seuraan niitä vain muiden lukukokemusten, artikkelien jne. perusteella. Tämä eräs opus sitten vissiin aidosti kiinnosti yllättäen...

Medusa, noloa kyllä minun noloimmat kirjani taiatavat olla tallentuneena kirjastokortin varaustietoihin. Kirjastosta tulee lainattua todella sekalaista kamaa, sellaista jota ei viitsi ostaa tai johon haluaa ensin tutustua. Toivon, ettei kukaan tee minusta analyysia kirjastohistoriani perusteella.;)

Selailin Fifty Shadesia eilen sen verran, etten odota mitään suurta kirjallista nautintoa. Katsotaan.... ja onneksi voi sitten palata Kodin Kuvalehti -linjalle. Tulen kurkkaamaan arviosi!

Jenni S.

Medusa, kiitos linkistä, tuo vinkkaamasi kirjoitus on mainio. Muidenkin kannattaa kurkata!

Maija/Kirjojen keskellä (Ei varmistettu)

Voi, kyllä löytyy niitä kirjoja, joiden lukemista/omistamista nolostelen! :D (Enkä minä ole edes lukenut kovin montaa klassikkoa tms.) Aikoinaan muuttokuormaa pakatessa piilottelin Kama Sutran ja pari muuta eroottista kirjaa laatikoiden pohjalle, ettei isä tai joku muu sukulainen vain näe. Tällä hetkellä suurin kirjakriisini koskee teosta Pimpit. Vanhempi poika kun oppi lukemaan ja tavailee innolla myös kirjojen nimiä. Minne minä tuon kirjan lykkäisin, ettei tarvitsisi vastailla aivan viellä pimppi-kysymyksiin??

Anita (Ei varmistettu)

Kirjaston suurkuluttajana tunnistan kyllä itseni myös satunnaisena kirjankannen piilottajana.
Samoin minua ärsytti Umberto Econ kesken jättäminen. Se ei vaan edennyt mihinkään. Optimistina yöpöydän hyllykössä on kuitenkin Econ uusin, josko se tulisi luettua kokonaan.
Ja kyllähän kiinnostus kohukirjaan tietenkin heräsi. Täytyykin lukaista se, kunhan saan luettua loppuun aika erikoisen Lindqvistin Kultatukka, tähtönen-kirjan.

Minna J.
Oisko tulta?

Heh, hauskasti kirjoitettu juttu! Minä aion suosiolla tilata tämä iPadiin, kyllä tämmöiset kirjat saa sähkökirjan ihan uudenlaiseen suosioon :)

Anonyymi (Ei varmistettu)

Minä luen työssäni paljon nuortenkirjoja, ja hyödynnän usein työmatkat (junalla) lukemiseen. Useammin kuin kerran on tullut kaivettua kirja käsilaukusta esiin hieman vaivihkaa ja kantta piilotellen, etteivät kanssamatkustajat näe mitä oikein luen. Yli kolmikymppinen naisihminen lukemassa nuorille suunnattuja paranormaaleja romansseja ja muita vastaavia kun tuntuu hieman nololta. Pahimmat hömppäkirjat jätän myös suosiolla unilukemiksi, enkä kuskaile niitä mukanani. Typerältähän nolostelukin kieltämättä tuntuu, sillä ketäpä toisten lukemiset kiinnostavat (tai no, itse vakoilen usein junassa mitä muut lukevat - ihan uteliaisuudesta).

Hertta
Lilou's Crush

Olipa hauskasti kirjoitettu :D Minua ei kirjahankinnat tai hankkimatta jättämiset mietitytä, mutta tämän kyseisen teoksen ystäväni antoi sähkökirjalahjana sairaalamatkalle! Harmi, että verkko ei toiminutkaan, ja siirtämättä jäi. Mutta odottaa tuossa sitten seuraavana.

Jenni S.

Maija, hahaa, voin kuvitella tuollaisen kirjamuuton! Ja aika paha tuo mitä tahansa sanoja tavaileva poikakin. Ehkä voit askarella kirjaan suojaavat paperikannet? ;)

Anita, mä en yleensä joudu kauheasti piilottelemaan kirjoja kirjastossa, koska varaan etukäteen suurimman osan kirjoista ja sitten vain haen ne nopsaan tiskiltä. Parempi tietenkin olisi, jos lainaisi ne itse lainausautomaatista, niin ei tarvitsisi miettiä edes, mitä kirjastovirkailija minusta ajattelee. No ei varmaan mitään, mutta...

Kohukirja on tosi paksu, melkein 600-sivuinen! Sen mitä eilen sitä katselin, niin teksti on kuitenkin hyvin nopealukuista ja varmaan siellä voi hyppiäkin jos ei joka kohtaukseen jaksa syventyä...

Minna, kiitos! Ja mulla jäisi lataamatta juuri tämä kirja iPadiin tms., koska on tosiaan noin paksu. En jaksa pidempiä kirjoja sähköisinä, tai sitten en vain ole tottunut niihin. 

Jenni S.

Anonyymi, tunnistan bussilukutunteen! Ja myös sellaisen ristiriidan, että ainakin minä haluan (tai minun on pakko) lukea julkisissa jotain kevyempää. Eli yleensä ne kirjat, jotka kaikkein mieluiten lukisin ikkunattomassa suljetussa tilassa, päätyvät kuitenkin juuri julkilukemiseksi. Tarkkailen aina toisten lukemisia, joten oletan muidenkin tarkkailen minun, vaikken ole koskaan huomannut niin tapahtuneen. Tosi moni taitaa lukea töihin tai opintoihin liittyviä muistioita ja oppikirjoja julkisissa, siltä ainakin vaikuttaa. 

Hertta, ahaa, harmi ettet saanut kirjaa sairaalalukemiseksi mutta käypä sitten kertomassa, kun olet aloittanut sähkökirjan, miltä kirja tuntuu a) kirjana, b) sähkökirjana. Pokkariversiossa on tosiaan lähes 600 sivua...

J.S. Meresmaa/http://jsmeresmaa.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Ihanan rehellinen kirjoitus! Kylläpä tuli monta samaistumisen hetkeä: minulla tiedettävästi on aika "huono" lukumaku, eli kaikenlainen vauhdikkaampi ja suoraviivaisempi viehättää enemmän kuin hidas ja paljon pohtimista vaativa. Miksi tunnen siitä alemmuutta? Ehkä sitten vanhempana innostun myös "vaikeista" kirjoista?

Mutta se on jännittävää, kuinka profiloi itseään lukijana. "Olet mitä luet" voi lopulta olla hyvin harhaanjohtavaa, sillä syy jonkin kirjan lukemiseen voi olla vaikka mikä. "Olet mitä syöt" on paljon ymmärrettävämpi.

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

:-D Mahtava postaus!

Minua hävettävät ennen kaikkea Self Help -opukset. Niitä piilottelen kotonakin, ettei vieraat huomaa niitä kirjahyllystä. Olen kuitenkin opiskellut teoreettista filosofiaa yliopistolla niin monen vuoden ajan, että on noloa kuinka paljon tykkään amerikkalaisesta oma apu -hömpästä.

Janninna / MJAU (Ei varmistettu)

Ainoa oikea tapa lukea 50 Shadesia on paksun mustan tussin kanssa. Tekee lukemisesta paljon mielekkäämpää, kun voi vetää yli kaikki ne ilmaisut, jotka toistuvat pitkin kirjaa ja jotka saa päässä kiehumaan. Olen melko yllättynyt siitä, että minulla on vielä hiukset tallella. Olisin voinut repiä ne päästäni melko useaan otteeseen.

Terveisin Huultaan Pureva Sisäinen Jumalatar <3333

_Heidi_ (Ei varmistettu)

Syyllistyn samaan eli peittelen kirjan kansia, jos luen omasta mielestäni noloa kirjaa ja vaivihkaa vilkuilen mitä kirjaa muut lukevat. :) Jelinikin Pianonsoittajaa luin työmatkoilla vähän peitellen, koska siinä oli paikoin niin roisia tekstiä, vaikka varmaan aika harva tunnistaa koko kirjaa. Monet asiakirjat kuten psykologiaa, naistutkimusta, laihduttamista jne. käsittelevät kirjat ovat sellaisia, joita en halua esitellä muille...
Laaja lukeminen ja kirjallisuuden tunteminen ei muutenkaan taida olla niin yleistä, että kirjoja tarvitsisi peitellä. Kirjastovirjailijat voi olla toinen juttu, joten hyvä, että on itsepalveluautomaatit ja noloisiin tilanteisiin voi joutua vain varausten yhteydessä. :D Vaikka oikeasti minustakin on hyvä, että osaa lukea monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Silti siitä ei pääse eroon, että joissakin tilanteissa tietty kirja kädessä tekisi mieli huutaa, että luen mä muutakin! ;)

Ihana Jenni ;D Kiitos hersyvän hauskasta kahvitauosta!

Voi kyllä, kirjan kansien peittelyyn olen minäkin joskus syyllistynyt mm. bussissa, mutta nykyään enemmän kotona. Viimeksi eilen, kun katselin "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille" -kirjan kansia mietin, että tätä ei passaa jättää lasten käsiin kuvien takia. Esikoinen opettelee lukemaan, joten kirjojen nimiäkin joutunee peittämään, "Kuinka kuolleita käsitellään" -kirjan nimessä voisi olla selitettävää 6-vuotiaalle ;D Öö... Kuolleet haudataan ja sitten viedään kynttilöitä haudalle???

Huomaan myös ottavani lukemisen välillä hieman liian vakavasti. Mietin vasta, että olenkohan profiloitunut Viisikko-projektini myötä pelkkien nuortenkirjojen lukijaksi, vaikka luenhan minä koko ajan muutakin. Ostan suurimman osan kirjoista netistä, joten ostoksiani ei ole juuri tarvinnut peitellä ;D

Mahtava kirjoitus :)

Miia_pau
Kolmas linja

Jee! Just eilen ihmettelin omalla tontilla, miksiköhän tätä hittiä on näkynyt niin vähän suomalaisissa kirjablogeissa, ja johan sitä alkoi oitis näkyä :D Ihmettelin kyllä myös kirjan suosiota ja siihen johtaneita syitä, koska käsittääkseni teos ei ns. kirjalliselta tasoltaan ole keskiverto-harlekiinia kummoisempi. Vaan niinhän siinä käy, että kun jostain tulee ilmiö, mukaan tulee sellaisiakin lukijoita, jotka eivät muuten olisi kirjaan tarttuneet (enkä sano, että se olisi huono juttu. Mutta jännää se kyllä on!).

Sähkökirjojen yleistyminen on kai muuten vaikuttanut tämän kirjan suosioon positiivisesti, tai siis muistelen lukeneeni jostain, että tätä on myyty erittäin paljon sähköisenä. Näppärästi voi bussissa lukea pornahtavaa hömppää, jonka kantta ei kehtaa esitellä :D No joo, en nyt lukematta tuomitse enempää. Ja on tässä sekin valoisa puoli, että luin eilen goodreadsista kirjasta toinen toistaan hauskempia arvioita ja hihittelin pitkin iltaa.

Booksy

Rehellisyys on kaunista, bravo Jenni! Odotan kieli pitkällä arviotasi Shadesista. Kävin sitä akateemisessa sen verran selailemassa, että... ei. Ei vaan mene. Tuntui niin kököltä. Mutta kirjailmiönä totta kai herättää uteliaisuutta.

(Hm. Jos kirjasta kiinnostuminen on noloa, miten noloa onkaan olla kiinnostunut muiden mielipiteistä kirjasta, jota ei ole lukenut? )

Kyllä muuten tiirailen jatkuvasti mitä muut julkisesti lukevat - ja hymyilen itsekseni, jos lukijan ja kirjan välillä on näennäinen yhteensopivuusongelma. Ja kieltämättä saan itsekin vähän terästäytyä, että kehtaan täti-ihmisenä kävellä suoraselkäisesti ostamaan pinkkaa avaruusoopperoita ja hirviösaagoja korkkareissa ja jakkupuvussa. :-)

 

 

Kaikesta päätellen 50 Shades on se kirja, jonka luettuani puhkon itse omat silmäni; vihasin jo Twilightia niin suurella innolla, että siihen perustuva pornahtava fanfic ... ei ... ei ei ei. Pysyn siis kaukana. Mutta jos kirjan lukisin, en häpeäisi. Lukemattahan ei lopultakaan voi tietää, onko kirja hyvä. Paitsi, että nyt ilmeisesti mielestäni voin.

Katson myös aina, mitä muut lukevat - mutta yleensä mietin, pitävätkö he lukemastaan.

-Liina / sivukirjasto.blogspot.com

hdcanis (Ei varmistettu)

Tunnustan että kun käyn kirjastossa niin se järjestys jossa kannan kirjoja ennen kuin kiikutan ne lainaustiskille on joskus mietitty muillakin perusteella kuin koon ja kantamisnäppäryyden pohjalta.

Kaupoissa en jaksa kauheasti stressata, jos myyjät katsovat pahasti että kaikkea tuokin ostaa niin olisivat jättäneet ottamatta kauppojen valikoimiin, nih. Ja itsehän tiedän että olen monipuolinen lukija...

Booksy

Niinpä, itsehän sen tietää - miksi ihmeessä muiden mielipiteillä omista lukemistoista olisi väliä? Ja itse asiassa - mitä pahaa on siinä että lukee vaikka pelkkää greytä? Jätetään lukuvalintojen(kin) paheksunta moraalifilosofien hommaksi. ;-) 

Hihii! Tämä on kuulemma hirveää tauhkaa, joten sinun on nyt ihan pakko lukea tämä kokonaan ja kirjoittaa tästä blogiarvio!

Minäkin muistan törmänneeni tähän sitä kautta, että uutisoinnissa yhdistettiin sähkökirjojen suosio ja tämän Fifty Shadesin myyntimäärät. Perusteena just tuo, että helppo ostaa ja lukea "salaa".

Siri (Ei varmistettu)

Haha! Törmäsin just eilen tällaiseen arvioon kyseisestä kirjasta: http://www.goodreads.com/review/show/340987215 ja nauratti ja itketti vuorotellen. Mulla ei itsellä taida olla voimaa tarttua tähän teokseen, mutta kiinnostavaa kuulla mitä pidät siitä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ainakin Akateemisessa on ollut myytävänä sellaisia nahkaisia irtokansia pokkareille. Ne voi sujauttaa aina mukana olevan pokkarin omien kansien päälle lukiessaan hömppää julkisella paikalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä ostin ko.teoksen täysin häpeilemättä! Syy lukea voi minusta olla myös ilmiö. Mutta pääasia, että itse viihtyy kirjan parissa - on teos mikä tahansa.

Kaislarannalla

Mä ostin koko trilogian kerralla, englanninkielisenä ja verkkokaupasta ;D Oli pakko sortua, koska tää on nostattanut aika kohun esim. Jenkeissä.  Halusin tietää miksi. En ole vielä saanut vastausta kysymykseeni, luen vasta Greytä.  Ihan ok pokkari, viihdyttäväkin, mutta kieliasu on vähän kömpelö ei-natiivin mielestä. Eniten ärsyttää se, että aina kun joku puhuu jotain, se "murmurs". En tiedä ärsyttäisikö toisto suomennettuna, mutta koko sana on niin hölmö, että sen käyttö nyppii. Olennaista, toki :D

Jenni S.

Hahaa, kommenttinne eivät ole kovin kannustavia kirjan sisällön ja tyylin suhteen, mutta koska kirja herättää näin paljon kiinnostusta, luen sen kyllä ja arvioinkin parhaani mukaan. :D Mainitsemani chick lit vain on edelleen kesken ja lisäksi taidan kirjoittaa myös yhdestä lomalla lukemastani klassikosta jutun ennen kuin päästään asiaan. Katsotaan, millaista murmursia Fifty sitten on.... 

Hih, mainio teksti! Nyt en ihan heti muista mitä kirjaa olisi tällä tavalla jemmaillut.. ei kun joo. Ostin kierrätyskeskuksesta Anais Ninin Eroticaa ja sitä yritin kovasti piilotella. Öhm. On se vaan noloa. ;) Kiinnostuksella odotan kyllä tekstiäsi tuosta kohuopuksesta!

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hehheh hillitön juttu :). Ja hah, minullakin on tämä iPadissa, tosin sitä ostaessa en kyllä vielä ihan tajunnut mistä on kyse... Muuten en muista kirjaostoksia hävenneeni.

annemi

Hih, itseä ei varsinaisesti hävetä lukutottumukseni vaikka joskus lähipiiri naureskelee vaaleanpunaisille glitterikansille joita englanninkielisistä chick lit-kirjoistani löytyykin :D itselle lukeminen on rentoutumista, mikä ikinä saa minut hyvälle tuulelle ja rentoutumaan on juuri oikeaa luettavaa minulle.

LSK (Ei varmistettu)

Haha, luin juuri Sirin linkkaaman arvion kirjasta ja voin allekirjoittaa joka sanan. Ihan jäätävää kuraa. Harmikseni sorruin kyseiseen kirjaan heräteostoksena ja lähinnä kannen perusteella. Keksisin parempaakin käyttöä 10 eurolle. "Jeez" ja sillein...

jukka s.

Että oikeen trilogia ja eka osakin yli 500 sivua ? Kukkahattutätien oli paljon vaikeempi hankkia Myklensä kuin kukkamekkotyttöjen Jamesinsa ja ujostelu näkyy olevan yhteistä. Mutta Jennissä on munaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerran revin kannet irti eräästä hömppäkirjasta (pokkari, ja kyllä, vähän oli huono omatunto kirjan osittaisesta tuhoamisesta), jota halusin lukea lomamatkalla lentokoneessa ja junassa. Tekisin saman uudelleen, vaikka en ihan tajua miksi.

Jenni S.

Vierailija, lohdullista kuulla. Tai siis kirjan kannalta ikävää, mutta muuten lohdullista. Voin eläytyä tilanteeseesi hyvin, vaikka minäkään en osaa perustella, miksi noin pitäisi tehdä. :)

Kommentoi