Fifty Shadesilta ei voi välttyä

 

Niin... en kyllä todellakaan ajatellut uhrata enää yhtään palstatilaa Fifty Shadesille, mutta kolmas kerta toden sanoo. ;) Fiftyltä ei vain voi välttyä tänä syksynä!

Tänään sain tiedon, että vaikkei Fifty Shades -kirjatrilogiassa ole klassikkopotentiaalia, nyt on julkaistu Suomessakin Fifty Shades on Grey -klassikkolevy. Voi ei! Kirjailija on itse valinnut musiikin, enkä ole ihan varma, miten Chopin ja Bach nyt liikehtivät haudoissaan. Entä mitä mieltä ovat klassisen musiikin kuuntelijat? Myydäänkö Debussyn ja  Verdin musiikkia yhtäkkiä kuin Fifty-kirjaa konsanaan? Täyttyvätkö konserttisalit punastelevista, alahuultaan purevista elämänsä miehen etsijistä?

Fifty Shades of Grey The Classical Albumiin voi tutustua täällä.

Eilen tutustuin varsin hihityttävään Fifty Shades -vitsiin (en tiedä, monesko bongaamani se oli lajissaan). Arga Bibliotekstantenin mainiolta Facebook-sivulta löytyy vaikka mitä hauskaa, myös tällainen kuva:  - - HUOM! Kuva onkin Sinfest-sarjakuvasivulta, (ks. kommentit).

 

Ja jos kirjamusa kiinnostaa, kehotan tutustumaan myös Booktrack-firman sivuihin. Ajatus kirjan lukemiseen sopivasta taustamusasta on minusta kyllä viehättävä, vaikken ollut ajatellutkaan, että Fiftykin tarvitsisi oman levynsä.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi Arga Bibliotekstantenille annetaan kunnia Sinfest-sarjakuvasta? Vai onko tässä kyse siitä, että "löysin internetistä, vapaata riistaa".

Alkuperäinen lähde on siis http://sinfest.net, ja ne tekijänoikeudet...

Jenni S.

Vierailija, olet ihan oikeassa ja kiitos, että kerroit kun sinulla on parempaa tietoa kuvasta. Luulin, että se on A.B.:n kuva, kun FB-sivulta ei ilmennyt, mistä se on jaettu vaan ainoastaan, että sitä on jaettu eteenpäin sieltä. Mietin, voinko julkaista kuvan, mutta päätin että linkin kera voin (ensin minulla oli FB-sivusta kuvakaappaus). Lisään tuon sinfest.net-linkin nyt kuvan yhteyteen. Lainaan harvoin kuvia netistä enkä kertomatta, mistä ne ovat, mutta tässä oli nyt väärinkäsitys, pahoittelen.

Reeta, http://les-lue.com (Ei varmistettu)

Aivan mahtava feministi-versio kirjasta! :-D

(Uusi blogini muuten löytyy nyt täältä: http://les-lue.com)

Dan
Kriitikot

Elokuvan soundtrack + kirja on mahtava keino päästä syvälle tarinan tunnelmaan. Itse luin juuri Keplerin "Hypnotisoijan" kuunnellen mm. musiikkia  (huonosta) elokuvasta Lumikki ja Metsästäjä. 

50 Shadesin lukijakunta kuuntelee varmaan Yötä, Mambaa ja muita Radio Novan artisteja, vaikka kirjailija kuinka tuputtaisi Verdiä :D

Jenni S.

Reeta, jipii, ihana pohjoismainen kirjablogi! Vaikuttaa tosi hyvältä ja olen niin iloinen, että olet jatkanut bloggaamista ja vielä hieman erilaisesta näkökulmasta. En ehtinyt vastata töissä käsin kommenttiisi, mutta kävin kurkkaamassa blogiasi.:)

Dan, ööh, ajatus siitä että Fiftyn lukemisen taustalla olisi ollut vielä Radio Nova on aika hilpeä. :D Mutta ei siinä lukiessa kyllä tullut myöskään halua etsiytyä minkään tyylikkäänkään musiikin pariin. ;) Kuitenkin kiinnostavaa kuulla sinunkin musa+kirja-kokemuksistasi, ja vaikken yleensä kuuntele musiikkia lukiessani, pitää kyllä joskus tehdä niin ihan suunnitelmallisesti. Sopiva äänimaisemahan usein tukee lukemista, kirjoittamista tai opiskelua, vaikka helposti ajattelisi että hiljaisuus on parasta. (Ihan paras lukuäänimaisema tulee kyllä luonnosta, mieluiten aalloista tai syysmyrskystä.)

Voi apua,  FSoG alkaa pakostakin kiinnostaa, kun sitä näkyy joka puolella :D

Kirjasoundtrackit eivät ole ollenkaan hassumpi ajatus, tai ylipäätään lukemisen ja musiikin kuuntelun (taustalla) yhdistäminen. Minulle on usein käynyt niin, että lukiessani jotain kirjaa tulee väkisinkin mieleen tiettyjä artisteja tai biisejä. Esimerkiksi Meyerin Twilight -kirjasarja yhdistyi My Chemical Romanceen ennen kuin luin jostain (kirjailijan kotisivuilta?), että bändin solistia Gerard Waytä olisi kaavailtu elokuvissa Edwardin rooliin.

Hmm... Mielenkiintoista tosiaan nähdä saavuttaako FSoG:n soundtrack samanlaista suursuosiota kuin kirjat ;)

Kommentoi