Finlandia-lista: ensireaktiot ja lukuhaaste

Ladataan...

 

No niin. Vuotuiset Finlandia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat on siis julkistettu ja samalla kirjatyhmyyteni aste tullut ilmi.

Kuten kaikki jo tietävät, tänä vuonna ehdolla Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saajiksi ovat seuraavat kirjat: Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu, Kristina Carlson: William N. päiväkirja, Laura Gustafsson: Huorasatu, Laila Hirvisaari: Minä, Katariina, Rosa Liksom: Hytti nro 6 sekä Jenni Linturi: Isänmaan tähden. (Lyhyet kirjaesittelyt löytyvät esim. Akateemisen sivuilta.)

Kun näin ehdokaslistan, ajattelin ensin: "Miksi ne nyt jo julkistettiin?" En halunnut vatvoa Finlandia-kisaa palstalla koko viikkoa, mutta kuvittelin, että kirjojen julkistaminen olisi mennyt iltapäivälle, niin että vähän oltaisiin silti päästy vatvomaan. Vaan ei.

Paras siis vatvoa vain omaa kirjatyhmyyttään. Tänä vuonna olen näin sivistymätön:

 

Finlandia-ehdokkaista 

- olen lukenut nolla teosta,

- omistan yhden (William N. päiväkirja),

- olen kuullut neljästä varmasti,

- yhdestä melko varmasti (Hytti nro 6),

- ja yhdestä en ole edes kuullut (Kallorumpu).

 

Seuraavaksi ajattelin, että nyt vatvotaan varmasti sitä, että listalla on vain naisten kirjoittamia kirjoja. Jos siinä olisi ollut vain miesten kirjoittamia, sitäkin vatvottaisiin. 

Kurkkasin Hesarin Finlandia-ehdokkuusuutista ja havaitsin, että vatvominen on jo alkanut.

Minusta kirjoja pitäisi palkita kirjoina, niiden kirjoittajasta ja etenkin kirjoittajan sukupuolesta riippumatta. Kyllä naislista minutkin silti yllätti. Toivon, että listan kirjailijat ovat naisia, koska he kirjoittavat niin hyvin, eivätkä siksi, että halutaan näyttää, että naisetkin osaavat kirjoittaa.

Haluaisin uskoa, ettei kirjailijan sukupuolella ole väliä myöskään kirjallisuuspalkintojen ulkopuolella. En kuitenkaan usko.

Kirjoitin kesällä vanhan kirjablogini puolelle siitä, vaikuttaako kirjailijan sukupuoli lukuvalintoihin. Syntyi vilkas keskustelu. Poliittisesti korrektisti kaikki vaikuuttivat, että ei vaikuta, ja sitten tunnustettiin: naiset lukivat paljon enemmän naisten kirjoittamia kirjoja, miehet miehien. Naurettavaa kyllä, tuon keskustelun jälkeen olen myhäillyt tyytyväisenä, kun olen lukenut miehen kirjoittaman kirjan. Tuntumani on, että tämä syksynä olen lukenut niitä enemmän kuin tavallisesti, mutta kiistän, että olisin valinnyt niitä saadakseni lukemisen sukupuolitilastot kauniimmiksi.

Vähän aikaa sitten keskustelin toisen lukijan kanssa siitä, että kyllä sukupuoli vaikuttaa tekstiin, tai ainakin joihinkin teksteihin. Ystäväni otti esimerkiksi Kari Hotakaisen; olisi vaikea kuvitella, että hänen kirjansa olisivat naisen kirjoittamia. Tämä keskustelu on pyörinyt viime aikoina mielessäni, kun olen lukenut jäniskirjoja, siis Arto Paasilinnaa ja Tuomas Kyröä. Pidän molempien kirjoista erittäin paljon, mutta lukiessa minulla on vahva tunne, että ne ovat miesten kirjoittamia kirjoja. Tai että jos nainen kirjoittaisi yhtäaikaa hauskasti mutta viiltävän osuvasti, huomio keskittyisi siihen vitsikkyyteen. Jotenkin ehkä oletetaan, että nainen kirjoittaa joko hauskasti tai (useimmiten) koskettavasti? Mene ja tiedä. Sen tiedän, että tämä Finlandia-naislista saa minut pohtimaan taas tätä lukemisen sukupuolittumista enemmänkin, ja kenties - toivottavasti, se olisi kiinnostavaa! - aiheesta käydään laajempaakin keskustelua , siis muutakin kuin eipäs-juupas-vatvomista.

Vielä noista ehdokkaista. En osaa veikata voittajaa, mutta tiedän, että tulen sen lukemaan. Kuulun lukupiiriin, joka lukee joka vuosi Finlandia-voittajan. Näin ollen olen lukenut kaikki viime vuosien voittajat ja myös liudan muita, koska asetin vuosi sitten itselleni Finlandia-haasteen. Sen tavoitteena on lukea määrittelemättömän ajan puitteissa kaikki Finlandia-palkitut teokset. Lista palkituista löytyy esim. Akateemisen kirjakaupan nettisivuilta. Olen lukenut tällä hetkellä 14 Finlandia-voittajaa, joten haastetta on vielä jäljellä. Seuraavaksi tarttunen joko Irma Ranen Nauravaan Neitsyeeseen tai Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies -teokseen, sillä hain vanhemmiltani lainaan jo kuukausia sitten.

Finlandia-haaste on minulle hauska ja kiinnostava tapa tutustua vanhempaan kirjallisuuteen ja ainakin aikoinaan kuuluihin teoksiin. Silti välillä vähän vatvon sitäkin: se on vain yksi palkinto, pitääkö sen tosiaan ohjata lukemista näin paljon? Monet Finlandia-voittajista ovat kyllä olleet hyviä, joten annan ohjata.

Tällaisia ensireaktioita Finlandia-lista minussa herätti. Entä muissa - miltä teokset vaikuttavat? Mitä mieltä Finlandiasta? Puuttuiko joku oleellinen teos? Minä olin vuosi sitten käärmeissäni, ettei Märta Tikkasen Emma ja Uno - rakkautta totta kai ollut listoilla, mutta tämä vuonna minkään teoksen listalla olo/sieltä puuttuminen ei herätä minussa suuria tunteita, vaan palkinto kiinnostaa vain näin yleisellä tasolla.

 

Share

Kommentit

J.S. Meresmaa (Ei varmistettu)

Kiinnostava kirjoitus! Jonkin verran samaan asiaan liittyen kommentoin jo Kirjainten virrassa -blogissa, mutta muutama sana lisää täällä.

Sukupuolella ei ole merkitystä siinä, kuinka taitava tai lahjakas kirjoittaja on, mutta esimerkiksi kirjailijan arvostuksessa ja lukijoiden mielikuvissa asia voi olla eri. Enpä muista nähneeni koskaan lehdissä kirjoitettavan "mieskirjailijasta" mutta "naiskirjailijasta" sen sijaan useinkin. Hesarin uutisessa kohtasin ensimmäistä kertaa käsitteeseen "naiskirjallisuus". Mitä ihmettä se on? Eikö kirjallisuus ole kirjallisuutta huolimatta siitä, mitä sukupuolta kirjailija on?

Muistan kuulleeni tutkimuksesta, jossa käytiin läpi ihmisten lukutottumuksia. Lopputulos oli jotakuinkin, että naiset lukevat sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, mutta miehet pääasiassa miesten kirjoittamia kirjoja. En tiedä tutkimuksen otantaa, mutta empiirinen katsaus lähipiiriin tukisi tätä tutkimusta. Hyvin genresitoutuneen ahkeran lukijan sen sijaan voisin hyvinkin kuvitella olevan ennakkoluulottomampi.

Taitaa olla myös niin, että naiset ylipäätään lukevat kaunokirjallisuutta enemmän kuin miehet.

Jenni S.

Kiitos kommentista! Tuota kirjoittamisen ja etenkin lukemisen sukupuolittumista on todella mielenkiintoista pohtia, vaikkei siitä oikein mitään täsmällistä osaakaan sanoa. Tuohon ajatukseen/tutkimukseen olen minäkin aiemmin törmännyt, että naiset lukevat enemmän molempia sukupuolia (mutta silti enemmän omaansa), miehet pääsääntöisesti vain miesten kirjoittamia kirjoja. Tietenkin nämä ovat yleistyksiä, mutta minustakin uskottavia yleistyksiä.

Ajattelen jotenkin niin, että sikäli kuin biologia meitä ohjaa, on ihan ok ja ymmärrettävää kirjoittaa ja lukea omasta sukupuolestaan lähtien. Sen sijaan ei ole ok, jos joku kirja saa/ei saa arvostusta vain kirjailijan sukupuolen (tai ylipäätään kirjailijansa) takia. Ainakin Finlandia-tason kirjallisuuden pitäisi olla niin "yleispätevää", että "naiskirjallisuus" kuulostaa perin oudolta siihen liitettynä, jos nyt kuulostaa oudolta termiltä muutenkin.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Naiskirjailijat ja kirjailijat. Tämä on kai ikuista. Naurettavaa.

Olen samaa mieltä kuin monet (luullakseni) miehet keskustelupalstoilla, jos ehdolla olisi vain miesten kirjoittamia kirjoja, meteli olisi melkoinen. No, ehkä tästäkin meteliä saadaan aikaan.

Minua kiinnostaa eniten Kristina Carlsonin kirja. Luen tapani mukaan kaikki ehdokkaat, tosin tänä vuonna urakka vaikuttaa aika raskaalta. Synkkää, synkempää...

Jenni S.

Vierailija, kyllä, naurettavaa on, muttei toivottavasti ikuista, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Ehkä ensi vuonna ehdokkaina on vain miesten kirjoittamia kirjoja, niin voidaan vertailla meteleiden tasoa?;)

Tuntuu, että todella monet lukevat kaikki ehdokkaat! Minä en ole tehnyt niin aiempina vuosina, enkä aio tehdä nytkään, vaikka ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla. William N:n yritän lukea ensi viikolla; pidin Herra Darwinin puutarhurista kovasti (joskin osa siitä saattoi mennä ohi) ja odotan paljon myös William N:ltä. Äsken ystävä meilasi ja kehui Linturin Isänmaan tähden -teosta, siitä kuulemma tiesi heti lukiessa, että pääsee ehdokkaaksi.

Aika synkältähän tuo aihepiiri vaikuttaa, mutta niin kai aina? Ei ainakaan tule mitään erityisen iloista Finlanfia-ehdokaslistaa mieleen. Ja nyt sekin "mieskirjallisuus" (heh), joka jäi listalta uupumaan, olisi ollut aika synkkää sekin, joskin ehkä enemmän huumorilla höystettyä synkkyyttä, ainakin Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Ehkä teoksen pitää olla vakava, jotta se otetaan vakavasti.

 

hdcanis (Ei varmistettu)

Sukupuolituksista on tosiaan keskusteltu aiemminkin ja kyllä minusta tuollainen valikoima on outo että kaikki ehdokkaat ovat yhtä sukupuolta...
Toki ihan mahdollisesti noin vain kävi, olen niin vähän lukenut uusia suomalaisia että jos sieltä raakataan ne Tervo, Hotakainen, Kyrö ja Carpelan pois niin oliko muita ansiokkaita miehiä tänä vuonna...?
Kirjoittajan sukupuolella on väliä, kyllä on monta tekstiä joista pystyisi sanomaan kumpaa sukupuolta kirjoittaja on. Sellaisia laadullisia eroja joiden perusteella julistaisin toisen paremmaksi kuin toisen en kuitenkaan itse näe ja kuten taannoisessa keskustelussa asiasta mainitsin, luen aika tasaisesti miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja.

Näistä ehdokkaista Carlsonin kirja tosiaan houkuttaa, muut eivät lyhyiden kuvausten perusteella oikein kiinnostaneet, mutta pitää toki katsoa mitä innokkaat kriitikot blogeissa ja muualla niistä sanovat...

Reeta Karoliina (Ei varmistettu)

On hyvä muistaa, ettei Finlandia-listakaan ole mikään jumalan sana. Näistä kirjoista tämä lautakunta (=kolme ihmistä) tykkäsi. Ei se minun mielestäni ole ihme, että yhden vuoden aikana kuusi naista kirjoittaa hienon kirjan.

Varmasti myös kuusi miestä on kirjoittanut kuusi hienoa kirjaa, mutta tänä vuonna tämä raati tykästyi näihin. Puuttui sieltä joukosta myös se "pakollinen" ruotsinkielinen kirja ja esikoisia on jopa kaksi. Eli tämä raati on tosiaan tehnyt valinnan ihan oman päänsä mukaan eikä ole miettinyt kirjailijoiden sukupuolta, äidinkieltä tai "asemaa" kirjamaailmassa. Minut se ainakin vakuuttaa siitä, että raati on ollut itselleen vilpitön.

Reeta Karoliina
http://kertomusjatkuu.com

Jenni S.

Hdcanis, samaa mieltä tuosta sukupuoliasiasta. Ei sen vaikutusta voi täysin kieltääkään, mutta vaikutus ei ole laadullinen tai arvostukseen vaikuttava asia. (Hmmm, paitsi tulipa mieleen, että kun välillä miesten kirjoittamia kirjoja - aina Juhani Ahosta Kjell Westöseen - kehutaan uskottavista naiskuvista, niin onkos ketään naista, joita kehuttaisiin uskottavasta miehen sielunelämän kuvaamisesta? Menee jo vähän sivupoluille...)

Reeta Karoliina, totta puhut. En usko, että paljon lukeville Finlandia onkaan täysi totuus suomalaisesta kirjallisuudesta, mutta sitten on paljon niitäkin, jotka lukevat vain sen voittajan tai ehdokkaat ja kyselevät, että etkö oikeasti ole lukenut ehdokkaita, vähän niin kuin että et sinä sitten oikeasti taidakaan kovin aktiivinen lukija olla... Ja vaikken missään määrin ole sitä mieltä, että yhtään Finlandiaa pitäisi lukea, niin jokasyksyistä keskustelua on mielestäni kiinnostava seurata. Viime vuonnakin oli - silloin mulla oli selvä voittajaehdokas, vaikken ollut sitä lukenutkaan. Vaan ei Karkkipäivä voittanut. :(

Ihana ajatus, että raati on ollut vilpitön! Toivon, että niin onkin, ja kirjoista päätellen se on uskottavaakin! Olisi kutkuttavaa saada tietää, miten ko. raadissa toimitaan. Ollaanko vain neutraalisti kirjan asialla vai kuinka paljon keskustellaan siitä, että kirjailija A on ollut jo ehdolla kolmesti ja B:n kirjaa on moitittu lehdistössä, C on puhunut vähän siihen sävyyn, että pääsee ehdolla, hähää, eipä pääsekään... Kuka kirjoittaisi kirjan Finlandia-palkintoraadin työstä? ;D

 

 

Ina
Inahdus

Hyvä kysymys ja vastaus on ei kukaan. ;) Tunnen muutamia aiemmin raadissa olleita ja olen heidän kanssaan jutellut kevyesti aiheesta: ei se ole helppo homma eikä missään nimessä kompromissiton. Raatiin ei automaattisesti valita ihmisiä, joilla on samanlainen kirjamaku, onneksi. 

Pelkään pahoin ettemme ikinä saa lukea tästä showsta totuutta, ehkä hyvä niin. Ja raatikin vaihtuu joka vuosi, joten prosessi on aina erilainen.

hdcanis (Ei varmistettu)

Niin, minullakin on kuitenkin lähtöoletuksena että raati voi hyvinkin olla vilpitön, ja vilpitön raati voi myös joinain vuosina päätyä valikoimaan jossa kaikki ehdokkaat ovat miehiä (2009 muistelen ainakin jonkin verran jurnutusta siitä että kuudesta ehdokkaasta viisi oli miehiä).

Keskustelua herää ja se kai onkin palkinnon perimmäinen tarkoitus, ei se tosiaankaan tarkoita että tämä voittaja on kaikkein paras kirja ja jos sen lukee eikä tykkää niin ne kaikki muut ovat vielä huonompia...
Tuossa eilen jo kahvikupin ääressä puitiin ehdokkaat ja jo palkitut sillä perusteella että kukaan kesksutelija ei yhtään ehdokaskirjaa ollut lukenut läpi mutta keskustelua silti riitti...

Kirjallisuuspalkintojen jaosta en muista lukeneeni, tiedän kuitenkin että on ainakin joku kirja ja siitä tehty leffa joka käsitteli Oscar-palkintojen jakoa ja siihen liittyvää taustapeliä...fiktio tottakai mutta kuulemman avainromaanin hengessä...nimeä en kyllä muista.

Sivujuonteesta, ei tule mieleen naiskirjailijoita joita on erityisesti kehuttu mieshahmojen uskottavuudesta, yleensä kai se sisältyy sellaiseen yleiseen uskottavuuden kehumiseen. Joskin taito sekin, on aimo joukko naiskirjailijoita joilla tämä taito on aika heikoissa kantimissa (kuuluisimpia esimerkkejä taitavat olla ne Bronten sisarukset Charlotte ja Emily, Annella oli kuulemma jo vähän paremmin tämä puoli hallussa). Meneekö se sitten niin että jos osaa kuvata uskottavasti miehiä osaa kuvata uskottavasti maailmaa koska maailma on miesten :P

Jenni S.

Ina, joo voin kuvitella, ettei se kirjojen lukeminen ja järjestykseen pistäminen mitään herkkua ole (ja Kirsi Pihahan siitä aikoinaan kirjoittikin blogissaan). Ja jos joku kirjoittaisi, millaista Finlandia-raadissa hänen mukaansa on, niin siitäpä vasta meteli voisi nousta. Miksi tuollaiset perusteet, miksi noin, miksei näin? Ja: vaikka äsken juuri kirjoitin ja intoilin löytäneeni täydellisen kirjan, eihän täydellisiä kirjoja ole tai kirjoja voi oikeasti laittaa aukottomaan paremmuusjärjestykseen. 

Voisin myös kuvitella, että jos itse jostain syystä saisin lukea kaikki tietyn vuoden suomalaiset kaunokirjat, se olisi ensin ihanaa ja sitten tuntuisi siltä, miksi olen joutunut tähän. Ja urakan jälkeen en varmaan lukisi yhtään mitään pitkään aikaan!

Mutta kiva näitä on pohtia, ja Blogistanian Finlandia 2011 -valintaa aion ehdottomasti seurata, osallistuakin.

hdcanis (Ei varmistettu)

Niin, ja raatityöskentelyä on päässyt seuraamaan myös yhdessä palkinnossa jossa valintaprosessi oli suurelta osin netissä ja julkinen, osa yleisöäänestyksellä ja osa raadin valitsemina, joissa ainakin harrastettiin golden ticket -periaatetta, eli melkein kaikista valituista piti olla yksimielisiä että kyllä, tämä ansaitsee nyt päästä jatkoon, mutta jokaisella raadin jäsenellä oli myös käytössään yksi valinta jonka saivat laittaa jatkoon riippumatta siitä mitä muut raatilaiset sanoivat...jolloin mukaan tuli myös niitä kiinnostavia hivenen oudompiakin juttuja jotka puhtaissa kompromissivalinnoissa tippuisivat pois.

Kommentoi

Ladataan...