Haastateltavana Titia Schuurman: Millaista on kääntäjän työ?

Ladataan...

 

 

Yleensä käännöskirja on minusta onnistunut, kun en sitä suomeksi lukiessani ajattele lukevani käännöstä. Pari vuotta sitten eteen osui poikkeus: ranskalaisen Claudie Gallayn Tyrskyt oli niin hienoa kieltä, että minun oli pakko ajatella käännöstä ja olla siitä lähes yhtä intoutunut kuin itse tarinasta. Tuosta lukukokemuksesta lähtien olen myös ollut aiempaa kiinnostunut kääntämisestä. Miten tärkeää kääntäjän työ onkaan, mutta miten vähän siitä puhutaan, ainakaan kiittävästi!

Tyrskyt on kääntänyt Titia Schuurman, jonka löytö Gallay myös on. Kysyin Schuurmanilta, miten hänestä tuli kääntäjä ja millaista kääntäjän työ on.

Hyvän kääntäjän ominaisuudet

Titia Schuurman kertoo, että kääntäjän ammatti oli hänelle helppo valinta.

- Jo kouluaikoina kielet, kirjallisuus ja kirjoittaminen kiehtoivat minua, hän sanoo. - Opiskelin englannin ja ranskan kääntämistä Turun yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksella, josta valmistuin vuonna 1994. Jo opiskeluaikana tein jonkin verran alan töitä, käänsin lehtijuttuja ja yhden novellikokoelman. Valmistuttuani työskentelin ensin käännöstoimistossa, mutta vuonna 1996 jäin freelanceriksi ja sillä tiellä olen edelleen.

Kääntäjä ei pärjää pelkällä hyvällä kielitaidolla eikä työ ole vain lukemista ja kirjoittamista. Työssä tarvitaan myös tietynlaista rohkeutta.

- Kääntäjältä vaaditaan ensinnäkin hyvä yleistietämys maailmasta, jotta hän osaa tulkita alkutekstin epäselviä tai ympäripyöreitä ilmauksia oikein tai vähintäänkin aavistaa, mistä suunnasta ratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Tähän tarvitaan myös loogista päättelykykyä ja taitoa analysoida ja ymmärtää tekstin argumentteja ja sisäisiä viittaussuhteita, Titia pohtii. - Intertekstuaalisten viittausten bongaamiseen taas tarvitaan hyvää tuntemusta lähdekielisestä kirjallisuudesta sekä maailmankirjallisuudesta ylipäätään. Lisäksi vaaditaan hyviä tiedonhakutaitoja ja joskus suorastaan salapoliisin taitoja erilaisten ongelmakohtien selvittämiseen. Kääntäjän pitää uskaltautua tässä vaiheessa myös ottamaan yhteyttä kollegoihin ja eri alojen asiantuntijoihin. Kaiken tämän lisäksi itse käännösprosessissa tarvitaan taitoa irrottautua alkutekstin pinnasta ja lähteä luomaan suomenkielistä ilmaisua suomen kielen omista rakenteista ja ilmaisuvaroista käsin.

Kliseiseen kysymykseeni siitä, millainen on tyypillinen kääntäjän työpäivä, saan vastauksen, ettei sellaista olekaan.

- Jotkut kääntävät kotona aamutakkisillaan, toisilla on työhuone kodin ulkopuolella, kuten minulla. Jotkut työskentelevät siihen aikaan vuorokaudesta joka omalle rytmille parhaiten sopii, toiset joutuvat noudattamaan ympäröivän yhteiskunnan vuorokausirytmiä esimerkiksi lasten päivähoito- tai kouluaikataulujen vuoksi. Omana tavoitteenani on saada päivän työt tehdyksi kutakuinkin normaalina työaikana, mutta aina se ei onnistu ja työpäivää on jatkettava iltasella kotona. Kääntämisen lisäksi päivään voi kuulua esimerkiksi käyntejä kirjastossa tietolähteitä tutkimassa, koska kaikkea ei edelleenkään löydy netistä. Myös yhteydenpito kollegoiden kanssa ja erityisesti keskustelut kääntäjien yhteisillä sähköpostilistoilla ovat osa työpäivää.

Toimeksiantoja ja kirjaideoita

Titia Schuurman työskentelee useille kustantajille. Suurin osa käännöstöistä tulee kustantamon toimeksiannosta, mutta esimerkiksi Claudie Gallay oli siis Schuurmanin oma löytö - löytö, johon kustantajakin onneksi ihastui.

- On harvinaisempaa, että kääntäjä saa oman ehdotuksensa läpi. Toisaalta pienessä kustantamossa kääntäjällä on usein paremmat mahdollisuudet saada oma äänensä kuuluviin kuin isossa talossa, kääntäjä toteaa.

Schuurmanin tunnetuimpia ja myydyimpiä käännöksiä ovat hänen arvionsa mukaan Anna Gavaldan teokset, joista hän on suomentanut neljä ensimmäistä.

- Minulle tärkeimpiä ovat kuitenkin ne kirjat, jotka olen itse "löytänyt" ja saanut markkinoiduksi kustantajalle, kuten Gallayn romaanit sekä tuoreimpana Daniyal Mueenuddinin novellikokoelma Hunajaa ja tomua. Myös kirjat, joiden kääntäminen on ollut erityisen hauskaa, jäävät mieleen - esimerkiksi Tommy Wieringan romaani Joe Speedboat ja Stephen Fryn Virtahepo kuuluvat näihin. Urani alkutaipaleelta on jäänyt mieleen Oscar Hijuelosin hieno romaani Vanhan herran joulu.

Arvostetaanko kääntäjiä?

Kääntämisen ammattilainen jaksaa tarttua muihinkin kuin työkirjoihin.

- Työn ulkopuolinen lukeminen tahtoo jäädä lyhyisiin iltahetkiin. Lukisin enemmän, jos voisin!

Titia Schuurman kertoo, että käännöstä lukiessa hän miettii väkisinkin, miten olisi itse kääntänyt jonkin kohdan.

- Se on ammattitauti tällä alalla. Joskus valitettavasti tulee vastaan myös suomennoksia, joista on pakko miettiä, miten ne ovat päässeet läpi kustantamon toimitusprosessista. Toisilla kerroilla taas suomennosta saa lukea oikein ihaillen ja nauttien, ja suurin osa ammattikunnasta onkin taitavaa ja osaavaa väkeä.

Olen samaa mieltä kääntäjien ammattikunnasta, mutta minua on siis alkanut harmittaa, ettei kääntäjän työstä puhuta juurikaan yleisellä tasolla. Ainakin itselleni kääntämiskeskustelut ovat lähinnä jupinoita, joissa tavalliset lukijat argumentoivat jonkun teoksen käännöskielestä keskenään.

Pakko siis kysyä Titialta, miten kääntäjiin hänen mielestään suhtaudutaan.

- Suuri yleisö tuntuu kyllä arvostavan, hän arvioi. - Myös kustantajat arvostavat meitä juhlapuheissaan, mutta käännöspalkkioissa se ei valitettavasti näy. Vielä vuosikymmentenkin uran jälkeen ammattisuomentaja voi joutua tulemaan toimeen alle 1500 euron kuukausituloilla. Tämä on alan suuri epäkohta, joka ei ole yrityksistämme huolimatta korjaantunut. Myös käännösaikataulut voivat varsinkin bestsellerien kohdalla olla kohtuuttoman tiukat. Kustantajat eivät aina tunnu tajuavan, että suomentajakin on ihminen, josta ei voi loputtomiin puristaa irti lisää tuottavuutta.

Schuurman sanoo, että hänen oma tilanteensa on nykyisellään hyvä - mutta yleisesti ottaen kääntäjien työoloissa olisi paljon parannettavaa.

- Onneksi poikkeuksiakin näistä asenteista on, ja itselläni on ollut onni viime vuosina tehdä työtä kustantajille, jotka aidosti arvostavat työtäni. Kuitenkin erinäisten suurten kustantajien linja suomentajia kohtaan on nykyisellään niin tyly, että täytyy vakavasti kysyä, haluavatko he ylipäätään suomentajien ammattikunnan säilyvän tässä maassa. On todellinen vaara, että nykyisten ammattilaisten siirtyessä eläkkeelle tai vaihtaessa alaa käännöskirjallisuus jää täysin harrastelijoiden ja aloittelijoiden varaan.

Kiinnitätkö lukiessasi huomiota käännöstyön laatuun? Arvostetaanko kääntäjiä mielestäsi tarpeeksi? Katsotko kirjasta, kuka sen on kääntänyt?

Titia Schuurmannin käännöstoimisto Sanaemo

Fili - Finnish Literature Exchange

 

Kuva: Freedigitalphotos.net

Share

Kommentit

Vera Vala

Hieno haastattelu, kiitos siitä. Oma kääntäjänurani ei ole  koskaan päässyt kunnolla käyntiin, mutta opinnoista ja satunnaisista käännöstöistä johtuen rakastan kyllä keskustelua kääntämisestä :)

 

Ehdottomasti kiinnitän huomiota käännökseen. Ja katson myös, kuka teoksen on kääntänyt. Kääntäjien nimet jäävät usein ainakin passiivisesti mieleen niin, että seuraavalla kerralla lukiessa muistaa, että ai niin, tällä on näitä tällaisia käännöksiä, niin hyvässä kuin pahassa...

 

Ja ei, mielestäni kääntäjiä ei arvosteta tarpeeksi. Kääntäjillä on surkeat palkat ja työolosuhteet ainakin eurooppalaisiin kollegoihin verrattuna.

Lisäksi maallikoilla on usein sellainen käsitys kääntämisestä, että riittää, jos osaa lähdekieltä jotenkuten. Ja kun "kaikki" Suomessa osaavat esim. englantia, niin tokihan kaikki sitten osaisivat kääntääkin, ja mieluusti vielä paremmin kuin ammattikääntäjä. Harva ymmärtää, ettei kääntämisessä ole kysymys sanatarkasta vääntämisestä, vaan kulttuuriset konnotaatiot ovat äärimmäisen tärkeitä, ja että vastaava ilmaus ei yleensä ole se sanatarkin mahdollinen. Eri sanojen sävyerot ovat hyvin erilaiset kielten välillä, ja vaikka adjektiivilla olisi selvä sanakirjavastine, niin tietysssä yhteydessä sen käyttö saattaakin olla kohdekielessä erikoista, ja kääntäjän täytyy kunnioittaa nimenomaan sitä kontekstiin liittyvää erikoisuuden sävyä, eikä yksittäisen sanan merkitystä. Sanojen merkityksen muuttumisen lauseyhteydessä sekä kaunokirjallisuudessa esille tulevissa kulttuurisissa yhteyksissä ei useinkaan ole selvä, ellei kielen lisäksi ole opiskellut myös lähdekielen kulttuuria ja kirjallisuutta.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan hyvä kääntäminen tarkoittaa lähdekielisen alkuperäisteoksen uudelleenkirjoittamista kohdekielellä. Runoutta ei oikeastaan voi edes kääntää, tai ei ainakaan pitäisi voida. Pitäisi vain runoilla uudelleen.  Eräs työnantaja sanoi kerran kysyessaään, olinko kiinnostunut proosan vai runouden kääntämisestä, että hyvä kääntäjä erikoistuu vain toiseen niistä. Ajatuksessa saattaa olla hiven totuutta mukana. Harva kirjailijakaan kirjoittaa suvereenisti sekä proosaa että lyriikkaa.

Mutta sanatarkan kääntämisen sijaan kääntäjän pitäisi kyetä tavoittamaan se tunne-elämys, jonka kirjailija haluaa välittää lukijalle. Siksi kääntäjä on aina myös taiteilija, kirjailija itsekin, eikä käännösrobotti voi koskaan korvata kaunokirjallisuuden kääntäjiä.

 

kultahillokala

Kiitos tästä mielenkiintoisesta jutusta, harva tulee ajatelleeksi, millainen työ kirjan kääntämisessä on ja miten paljon eri asioita siihen liittyy! Kääntäjiä ei mun mielestä arvosteta tarpeeksi, vaikka hyvä käännös tekee hyvän lukukokemuksen. Kääntäjällä on väliä, mutta silti kääntäjän nimi jää harvoin mieleen:/

Kiitos, tämä oli mielenkiintoista luettavaa :)

Kiinnitän huomiota käännöksiin ja kääntäjiin. Luen mieluiten suomeksi, enkä muita kieliä kuin englantia edes osaa tarpeeksi hyvin lukeakseni alkukielellä (ehkä pienellä treenillä ruotsi menisi), ja haluan lukea käännökseni sujuvalla suomenkielellä. Sellaisella, josta kirjailijan oma ääni kuuluu, mutta joka ei huuda olevansa käännös.

Arvostan kovasti hyviä kääntäjiä. Usein, kun luen englanniksi mietin sitä, että vaikka ymmärrän suht hyvin lukemani, en ikimaailmassa osaisi kääntää sitä itse. Se, että ymmärtää ilmauksen, ei todellakaan tarkoita, että osaisi maallikkona keksiä sille luontevan suomalaisen vastineen.

Hyvä aihe! Kyllä vain, tulee usein valitettua turhankin pikkutarkasti käännöksistä. Nykyään yritän muistaa myös kiittää, jos huomaan lukevani sujuvaa käännöstä.

Alice
My blueberry dream

Kiinnitän paljonkin huomiota suomennoksiin, niin av-puolella kuin kirjoissakin, varsinkin jos olen lukenut sekä alkuperäisteoksen sekä suomennoksen. Arvostan kääntäjiä ja käännöstyötä paljon- haluaisin myös itse tehdä sitä työkseni tavalla tai toisella jossain vaiheessa. Olen tehnyt opintojen vuoksi joitain käännöksiä ja varsinkin kaunokirjallisuuden kääntäminen on hyvin salapoliisimaista touhua kuten haastattelussa tulikin ilmi. 

Suomessa ollaan tosiaan kaatamassa urakalla kääntäjien ammattikuntaa alas mikä on harmi ja sitä vastaan tulisi kapinoida aina vaan enemmän. Käännöskirjallisuuden määrä on kuitenkin aika suuri jos katsotaan myyntilukuja niin käännöstyön laadun tulisi myös jatkossa pysyä hyvänä- tämän takaisi ammattitaito ja sitä tukeva palkkaus (joka tuntuu olevan kiven alla). 

Kiitos kiinnostavasta jutusta!

Kirsin kirjanurkka

Kyllä, tarkistan usein jo aloittaessani, kuka on kääntänyt. On kiva bongata tuttuja nimiä. Olen myös ollut panevinani merkille, että kääntäjiä on Suomessa paljon, sillä todella usein tulee vastaan aivan outo nimi. En toisaalta väitä tunnistavani kenenkään käännöstyylejä. Ihan niin tarkkasilmäinen ja -korvainen en ole kuin Salla, mutta kieli-ihmisenä kyllä välillä jokin saattaa käännöksessä(kin) kiinnittää huomiota, ja sitten puhisen ;)

Kääntäjien työtä ei arvosteta, näkyyhän se nyt suoraan tuosta palkasta. Mutta pitäisi arvostaa. Miten merkittävät vieraskieliset teokset saavuttaisivat suuren suomalaisyleisön, jollei niitä käännettäisi? Turha hurskastella, että luetaan alkukielisinä! Viihteenkään kääntämistä ei saisi aliarvostaa, sillä kieli on niin tärkeä osa lukunautintoa, että huono kääntäminen kauttaaltaan saattaisi olla monella tavalla tuhoisaa.

Kuuluisa tapaus tuosta aikataulutuksestahan on Rowlingin uutuuden kääntäminen. Kaparillehan tarjottiin sitä, aikaa kolme viikkoa!!!

Minna J.
Oisko tulta?

tosi kiinnostava juttu, kiitos! Mä voin myöntää kuuluvani niihin, jotka ei juurikaan ajattele kääntäjää - paitsi silloin kun käännös tökkii ja ärsyttää. (väittäisin tämän tapahtuvan tosin monissa ammateissa - siis sen että harvoin saa kiitosta kun jutut menee ihan ok, mutta jos ne menee pieleen niin perästä kuuluu)

Sellaisten kirjojen käännökset, jotka olen lukenut vieraalla kielellä, kiinnostavat. Viimeisimpänä oli Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, jossa kääntäjä on todella saanut laittaa taitonsa peliin. Myös esim. Daniel Kehlmanin loistavassa Maine -romaanissa oli paljon kielellisiä leikkejä joista suomentaja oli suoriutunut hienosti - tällaisia arvostan kovasti! 

Velma (Ei varmistettu)

Kääntäminen on yksi niistä kirjoihin liittyvistä ilmiöistä, jotka on tosi kiinnostavia. Haluaisin itsekin tehdä sitä joskus työkseni. Mä tsekkaan kyllä usein aluksi myös kääntäjän nimen, vaikkei itselläni ketään erityistä suosikkia olekaan. Normaalitilanteessa en kuitenkaan yleensä kiinnitä kovin paljoa huomiota käännöksen laatuun. Sitten jos siinä on jotain vikaa, niin tarkkailen kieltä enempi. Mutta arvostan kyllä sellaisia kääntäjiä, jotka tekevät työnsä niin hyvin, että teksti tavoittaa sen alkuperäistekstin hengen ja tyylin ja on niin hyvää kieltä, ettei edes sen puolesta lukija huomaa lukevansa käännöstä. Tarkkailen tekstiä myös silloin enempi, jos olen lukenut saman kirjan useammalla kielellä.

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta! Käännöskeskustelut ovat aina kiehtovia. Etenkin nyt, kun pohdin, vaihdanko urani käännösten tielle vai jatkanko pedagogian parissa.

Aloitin yliopistossa käännöstieteen ja venäjän kääntämisen opinnoilla. Nautin siitä, mutta kirjallisuus veti lopulta enemmän puoleensa. Arvostan kääntäjiä, heidän työtään mahdottomasti. Työ on rankkaa, jatkuvaa tiedonhakua ja pähkäilemistä. Ja joskus tosiaan pienellä rahalla kituuttamista. Mutta hyvään kääntäjään voi luottaa. Heidän kääntämäänsä kirjallisuuteen myös.

Kiinnitän huomiota siis myös käännösten laatuun, vaikkakin pyrin lukemaan kirjat lähdekielellä. Saa nähdä, uskaltaudunko käännöselämään. Jos kyllä, tarvitsen lisäopintoja - tosin käsittääkseni kääntäjänä voi toimia myös ilman varsinaista käännösopintotaustaa.

Jenni S.

Suurkiitokset kommenteista kaikille! En ehtinyt töissä vastailla, mutta luin kommentit pariinkin kertaan töiden lomassa ja iloitsin tästä(kin) kiinnostavasta, kivasta ja fiksusta keskustelusta. Kiitos!:)

Hauska kuulla, että kääntäminen on muistakin kiinnostava aihe ja että muutkin ajattelevat ainakin toisinaan kääntämisprosessia käännöskirjaa lukiessaan. Minä olen ihan kiitollinen kääntäjille! Olen useimmiten hyvinkin kielipainotteinen lukija, ja sen takia en pidäkään juuri vieraalla kielellä lukemisesta, koska minulle on lukiessa tärkeää, että ymmärrän myös nyanssit ja osaan lukea rivien välistä, se ei onnistu varmasti kuin suomeksi. Niinpä arvostan todella paljon hyviä kääntäjiä, niitä jotka tavoittavat alkukielisen tekstin tunnelmankin, ei vain merkitystä. Schuurmanin kääntämää Gallayta olen lukenut ranskaksi sen verran, että tiedän käännöksien tunnelmankin olevan kohdillaan. Ja ylipäätään kaunokirjallisuuden kääntäjät tekevät hyvin tärkeää työtä - millainen rooli heillä onkaan kulttuurien välittäjinä ja kirjojen kautta jopa maailmankuvien avartajina!

Olen opiskellut kääntämistä yo:lla yhden kurssin verran. Hyvin pian kävi selväksi sekä minulle että muille kurssilaisille, ettei todellakaan riitä, että ymmärtää lukemansa. Vaikka teksti oli näennäisen helppoa ja ymmärsimme muka kaiken, saimme aikaan käännöksiä, joissa ihmisen anatomiakaan ei enää täsmännyt. :D 

Hyvin mielenkiintoinen tuo ajatus, että hyvä kääntäjä erikoistuu proosaan tai runouteen. Hmm... Jään pohtimaan asiaa, luulen että siinä on totuutta!

 

 

Kommentoi

Ladataan...