Haastattelussa kirjagraafikko Emmi Kyytsönen: Kirjan kansikuva on tulkinta ja myyntipakkaus

Ladataan...

 

Kysyin kirjagraafikko Emmi Kyytsöseltä, miten kirjojen kannet syntyvät. Entä mitkä ovat kirjankansiammattilaisen omia suosikkikansia? Kyytsönen kertoi näkemyksiään kansista ja myös siitä, miten ne tulevat esiin kirjablogimaailmassa. Ainakin toistaiseksi - sähkökirja muuttaa myös kirjagrafiikan alaa.

 

Mielenkiinnosta kirjoihin

 

Jos Emmi Kyytsönen ei olisi lähtenyt opiskelemaan Taideteollisen korkeakoulun graafiselle linjalle, hänestä olisi tullut kirjallisuustieteilijä. "Olin opintojen alusta asti kiinnostunut kirjagrafiikasta ja kuvittamisesta ja pyrin määrätietoisesti alalle." Työ kirjojen parissa alkoi Otavan kesätyöntekijänä, ja nyt Kyytsösellä on oma toiminimi Karppi Design.

Nuorella kirjagraafikolla on riittänyt töitä. Suomen lasten luontokirja (kuvassa), jonka ulkoasun Kyytsönen on suunnitellut, sai tänä syksynä Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kyytsönen tekee jatkuvasti kansikuvia, kirjailmeitä ja muita graafisen alan töitä eri kustantamoille.

 

 

Taiteilijanvapauden määrä vaihtelee kansissa hyvin paljon. "Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että mitä tunnetumpi kirjailija ja suurempi bestseller, sen vähemmän kirjagaafikolla on päätäntävaltaa kannen ilmeeseen. Jos taas kyseessä on esimerkiksi runokirja, jonka julkaisupäätös on lähinnä kulttuuriteko, graafikolla on huomattavasti vapaammat kädet."

Etenkin myyntimenestyskirjojen kohdalla kannen suunnitteluun osallistuvat itse kirjagraafikon lisäksi mm. kirjailija, kustantamon graafikot, kustannustoimittaja ja -päällikkö sekä kustantamon markkinointiosasto. "Joskus kirjaa myydään kirjailijan nimellä, toisinaan kirjan. Jo se vaikuttaa, kuinka isolla jommankumman tekstin pitää olla kannessa."

Ulkomaisiin bestsellereihin ostetaan usein kansioikeudet tekstin ohella. "Jos ulkomainen kansi tuntuu olevan kulttuurisesti kaukana suomalaisesta ajattelutavasta, sitä ei käytetä."

Emmi Kyytsönen kertoo, että jotkut kirjailijat osallistuvat aktiivisesti kannen suunnitteluun, toiset eivät oikeastaan ollenkaan.

Aina osallistuminen ei olisi mahdollistakaan, sillä kansikuva saatetaan tehdä, kun teksti on vasta alkutekijöissään. "Ideaalitapauksessa kirjagraafikko saa kirjan käsikirjoituksen luettavakseen, mutta joskus olen pelkästään kustannustoimittajan ennakkotietojen varassa. Kansikuva päätetään usein ennen kuin kirja on valmis, koska sitä käytetään mm. kuvastoissa ja muussa markkinointimateriaalissa."

Kyytsönen kertoo, että yleensä hänellä on kahdesta viikosta puoleen vuotta aikaa kannen suunnitteluun ja yleensä hän tekee kannesta 2-3 ehdotusta.

 

 


 

Ongelmatapaukset susiruma ja liian kaunis

 

Kirjankansiammattilainen ei myönnä ostavansa itse kirjoja vain kauniin ulkoasun takia. "Mutta jos kirja on susiruma, se jää kauppaan."

Myöskään liian kaunis kansi ei ole aina hyvä asia. "Kansi on yhdistelmä myyntipakkausta ja graafikon intuitiota. Kannen ulkoasu vaikuttaa siihen, miten lukijat luokittelevat kirjan mielessään, esimerkiksi jännäriksi vai draamaksi", Kyytsönen pohtii. "Jos kirjan sisältö on vakava, lukijaa ei saisi kosiskella liian kauniilla kannella, joka antaa viihteellisen vaikutelman. Kauniskin kansi on virhe, jos se ei vastaa kirjan sisältöä."

Emmi Kyytsönen sanoo huomanneensa, että kansikuviin ja ylipäätään kirjojen ulkoasuun kiinnitetään kirjablogeissa huomiota enemmän kuin lehtien kirja-arvioissa.

"Kansista tulee harvoin suoraa palautetta tekijälle, mutta on ollut kiinnostavaa huomata, että verkossa kansista keskustellaan kansikuvina ja niin, että pohditaan kannen suhdetta tekstiin." Kun blogiarvioissa on lähes aina mukana myös kirjan kansikuva, kirja jää paremmin lukijoiden mieleen.

 

Tulevaisuus: kanneton sähkökirja?

 

Keskustelussamme tulee esille seikka, jota en ollut itse tavallisena lukijana ajatellutkaan: jos kirjallisuus siirtyy lukulaitteille, kirjoissa ei ole enää nykyisen kaltaisia kansikuvia. Kansista tulee luultavasti nykyistä enemmän etiketin omaisia.

Kirjagraafikkoa tämä ei huolestuta. "Minusta kertakäyttöinen 'lomakirjallisuus' saisikin siirtyä sähköiseen muotoon", hän sanoo. "Toivon, että kirjamarkkinoiden muuttuessa osa kirjoista julkaistaan e-kirjoina ja muiden kirjojen esinearvoon ja laatuun ylipäätään panostetaan sitten entistä enemmän. Jatkossa lukijoilla pitää olla syy, miksi ostaa kirja painettuna, jos sen saisi sähköisenäkin."

Mitkä ovat sitten kirjagraafikon lempikirjoja ja -kansia? Kyytsönen mainitsee suosikkikirjailijoikseen Gabriel García Màrquezin (Sadan vuoden yksinäisyys), Tove Janssonin, Olli Jalosen sekä Cormac McCarthyn. Jonathan Safran Foerin teokset Everything Is Illuminated (suom. Kaikki valaistuu) sekä Extremely Loud and Incredibly Close ovat suosikkeja sekä sisällön että kansikuviensa takia:

 


 

Omista kansista Kyytsöselle on tärkeä esim. Adam Langerin California Avenuen kansikuva. Se sai Vuoden kaunein kirja -palkinnon vuonna 2006. Hyvinä kotimaisina kansigraafikkoina Emmi Kyytsönen mainitsee Päivi Puustisen, Markus Pyörälän sekä Sanna Meilahden.

 

Emmi Kyytsösen työhön ja töihin voi tutustua hänen yrityksensä Karppi Designin nettisivuilla. Kaikki tämän haastattelun kuvat Jonathan Safran Foerin teoksien kansikuvia lukuun ottamatta ovat Emmi Kyytsönen suunnittelemia ja löytyvät myös hänen nettisivuiltaan

 

Vaikuttavatko kirjankannet ostopäätökseen tai lukukokemukseen? Oletko törmännyt "väärään" kansikuvaan? Millaisista kansikuvista pidät tai et pidä?

Share
Ladataan...

Kommentit

 

Ihana aihe ja kiinnostava haastattelu, kiitos Jenni! Minä pidän kirjoista myös esineinä; kauniin kannen vuoksi voisi jopa perustella itselleen kovakantisen painoksen hankkimisen. Sellaisessa "kerttiskirjallisuudessa" kannella ei ole niin väliä, vaikka kiinnitän kyllä huomiota jos kansi on täysin vasemmalla kädellä väkerretty. Toivottavasti e-kirjat eivät täysin "tuhoa" kirjankansitaidetta, sillä kyllä se on mielestäni ihan olennainen osa kirjaa ja sen tunnelmaa.
 
Tänä vuonna lukemistani kirjoista kauniimpia/hienoimpia kansia lienevät Illan tullen - brittipainoksen valokuvakansi, Rasi-Koskisen Katariinan kansi ja Ilmari-Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävien kansi. Nämä siis ihan muutamia mainitakseni. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Harmittelen usein, kun kirjaston kirjoissa kannen suunnittelijan nimi on jäänyt luokittelu- ym. tarrojen alle. Tarkistan aina kannen tekijän ja kirjan luettuani kannen ja sisällön suhdetta. Siitä on tullut tavallaan jäähyväisrituaali kirjan maailmaan. Joskus kannessa on todella hyviä oivalluksia kirjan sisältöön.

Linnea, kiva että kiinnosti! Minuakin kiinnosti, minusta kirjat ovat kiehtovia ja kiinnostavia jo esineinä, ja vaikken ole varmaankaan koskaan ostanut tai jättänyt ostamatta kirjaa vain kannen takia, kannella on väliä.

Minä pidän uuden Finlandia-voittajan kannesta, se on uusin "kansi-ihastukseni". Liian kauniista tai koristeellisista kansista en yleensä pidä kuin ohimenevän onpa kaunis kansi -ajatuksen verran; jostain syystä liian kaunis kansi tekee minut melkein aina epäluuloiseksi sisältöä kohtaan. Pidän myös enemmän grafiikka- kuin valokuvakansista yleisesti ottaen.

Vierailija, totta, kannen tekijä ei aina käy ilmi. Mutta miten hauska ja ihastuttava lukutradiotio sinulla onkaan - ihailtavan keskittynyttä paneutua vielä kirjan lopuksi hetkeksi kannen ja sisällön suhteeseen. Osaatko nimetä jonkun oikein oivaltavan kannen? Joskus on kyllä hieno hetki, kun kesken lukemisen oivaltaa, miksi kirjan kansi on sellainen kuin on. 

 

Minäkin joskus "löydän" kirjan kannen vasta kirjan luettuani oikein kunnolla; joskus kansikuvassa ei ole järkeä ennen kuin on tutkinut kansien kätkemän maailman, joskus kuvan näkee toisella tavalla.

Kiinnostava juttu, kiitos Jenni!

 

Kiitos Booksy! Yritin miettiä, milloin olisin viimeksi "löytänyt" kannen kesken tai jälkeen lukemisen, mutta ei nyt tule mitään mieleen. Toivottavasti jollekin muulle tulee, olisi kiva kuulla kokemuksista.

Se minulle tuli mieleen, että ainakin Avaimelle paljon kansia tehnyt Satu Ketola on taitava työssään!

Erja (Ei varmistettu)

Kyllä kansi on tärkeä, siinä on paljon salaperäisiä pieniä viestejä sisällöstä, ainakin siis jos kansi on onnistunut!

Joskus mietiskelin vähän vastaavia elokuvamainoksista, että miten ihmeessä sitä voi yhdestä kuvasta ja mainoksen asettelusta päätellä, onko elokuva sellainen minkä haluaa nähdä? Mitä ihmettä ne on ne jutut mitä siitä lukee ja minkä perusteella tekee päätöksen? Samoja analyyseja voisi varmasti tehdä kirjankansistakin jos vain osaisi!

Kirjasta esineenä vielä, jostain syystä olen erikoisen ihastunut pienikokoisiin kirjoihin. Pieni koko varmaan jotenkin viestii minulle jostain valikoidusta ja tiivistetystä, kun jäljelle on jätetty vain se kaikkein paras...

Jenni, olet kohta oikea kansispecialisti, kiitos taas mielenkiintoisesta jutusta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä yksi kauneimpia, niin kansilta kuin tarinaltaan, on ollut Kirjavaras http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2008/fi_FI/kirjavaras/

Erja, tuskin nyt kuitenkaan spesialisti, ehkä innokas amatööritarkkailija kyllä! ;)

Mielenkiintoinen ja hyvä huomio tuo leffajulisteasia, siinä on tosiaan paljon samaa kuin kirjojen kansissa!

Ja minustakin tuntuu, että kiinnyn joko suuriin (sohvapöytä)kirjoihin ja erityisesti pieniin, pienillä tuntuu usein olevan jotenkin erityinen esinearvo. Esimerkkinä tänä syksynä lukemani Pertti Niemisen runokokoelman kansi; ilokseni huomasin, että haastattelemani Emmi Kyytsönen on senkin kannen takana. Tässä kuva ja linkki Kyytsösen kotisivuille.

maailma_pitaisi.jpg

Tuossa kirjassa minua viehättää sisällön ja kansikuvan lisäksi jo se, että kirja on niin pieni ja pahvinen; materiaaleista tulee jo sympaattinen vaikutelma. Ja on se kirja hyväkin! :)

Vierailija, Kirjavarkaalla on tosiaan kiinnostava ja vaikuttava kansi! Ilmeisesti tarinakin on vaikuttava, en ole itse lukenut... Kannesta tulee (minulle) mieleen tumma, monitahoinen, salaperäinen, elokuvamainen kertomus; synkkä ja runsas tarina.

Lilou's Crush

Mulla on ihan samat lempparit, Jonathan Safran Foerit. Etupäässä sisällön vuoksi, mutta kannetkin hurmasi :)

Hertta, mä en ole lukenut Jonathan Safran Foeria, mutta kiinnostuin nyt niin, että pistin Kaikki valaistuu varaukseen kirjastoon. Piti myös tutkia, millainen sen suomalainen kansi on. Tällainen, siis tosi samanlainen kuin englanninkielinen:

 

kaikkivalaistuu.jpg

Asiasta kiinnostuneille vielä saamani vinkkilinkki, The Independentin artikkeli You can judge a book by its cover: How designers are helping to keep the old format alive

Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta ja haastattelusta :)

Nykyään tulee kiinnitettyä enemmän huomiota kirjojen kansiin, kannettomia (siis sellaisia joissa ei esim. ole kansipapereita enää tallessa) en yleensä edes valitse luettavaksi, jos kirja ei ole luettavien listalla. 

Villasukka kirjahyllyssä, kiitos kommentista! Minusta vanhat kansikuvattomat kirjat ovat kiehtovia, mutta uudemmat näyttävät usein yksivärisinä jotenkin ankeilta, kun on tottunut, että niissä on "oikea" kansi. Minulla on kyllä paha tapa kadottaa kirjojen paperikannet. Otan ne usein erilleen, etteivät ne esim. repeytyisi kun kirja kulkee mukanani laukussa, sitten ne jäävätkin erilleen.

Aune (Ei varmistettu)

Sain juuri luettua Pirjo Hassisen Rouva. En ole aikaisemmin lukenut Hassisen kirjoja, tämä oli ensimmäinen. Kannen idea alkoi hahmottua vasta kirjan puolivälin jälkeen. Päivi Puustisen suunnittelema kansi on todella hyvä ja sisältöä kuvaava.

Edellinen mieleen jäänyt oli Jyrki Vainosen Swiftin ovella - kirjan kansi, erityisesti sen väritys. Kirja oli kirjastosta ja palautettu, joten en voi tarkistaa suunnittelijaa.

Kirjaston hyllyjen tarjonnassa etukannella on suurin osuus kirjoittajan jälkeen kirjojen valinnassa ja sen jälkeen vilkaisu kirjan sisälle tekstin tyyliin. Takakannen tekstiä en lue, että mieli olisi puhdas lukukokemukseen. Tällaisella intuitiolla olen törmännyt mielenkiintoisiin ja hyvin kirjoitettuihin kirjoihin, joista ei kouhkata julkisuudessa.

Aune, kiitos kommentista! Minä en ole lukenut Rouvaa, mutta kansi on tuttu. Vainoselta en tunne edes tuota teosta, mutta mieheni luki juuri Tornit ja siinä oli tosi hieno kansi, kaunis ja salaperäinen.

Kirjojenetsintätapasi kuulostaa valloittavalta! Pitäisi itsekin enemmän vain luottaa intuitioon. Minä luen aina takakannen ja usein selailen ja lueskelenkin teosta, ennen kuin poimin sen kaupasta tai kirjastosta mukaani.

 

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Tosi mielenkiintoinen haastattelu!

Kirjan kansi vaikuttaa ainakin kirjastossa helposti lainauspäätökseen, jos kirja on ennestään vähän vieras. On hyvä, jos kansi on jollain tavalla vähän massasta poikkeava ja kiinnittää huomion.

Tuo graafikonkin mainitsema kannen ja sisällön vastaavuus on mielestäni myös todella tärkeä asia. Ihan viime aikoina en "mokiin" muista törmänneeni, mutta muistan, miten pienenä heppatyttönä ärsyynnyin monet kerrat siitä, kun kirjan kansi ja sisältö eivät vastanneet millään tavallaan toisiaan. Jossakin kannessa oli esimerkiksi kuva, jossa istui nuoria ringissä suitsia putsaamassa tms. nurmikolla kaunissa kesäsäässä, mutta todellisuudessa kirjan tapahtumat sijoittuivat talveen.

Aamuvirkku yksisarvinen, kiitos! Todella ärsyttävä tuo heppakirjan kansiesimerkki, mutta pienemmässä mittakaavassa tuollaista tapahtuu kyllä usein. En itse jotenkin pidä liian kauniista tai koristeellisista kansista, tai ainakin sellainen johtaa heti ajattelemaan jotain viihteellistä ja mukavaa, lukuromaanimaista. Sitten joissain kauniissa kirjoissa onkin tiukkaa asiaa, mikä on muuten hyvä asia, mutta en pidä hämäämisestä - ja kuinka moni kirja jää lukematta, jos kansi hämää luulemaan sitä vääränlaiseksi. Joskus on lukuromaaniolo, joskus ei, pitää tietää mitä kirjalta odottaa!

Kommentoi

Ladataan...