Hänen hienot kätensä - eli kokemuksia äänikirjoista

Ladataan...

Juhani Ahon Papin rouva kuunneltavissa ja ladattavissa äänikirjana Yle Areenassa.

Kuunteletko äänikirjoja? Mitä kirjoja, missä ja miten kuuntelet niitä? Tai: jos et kuuntele, miksi et?

 

Minulle äänikirjat ovat pitkään olleet asia, josta olen innostunut, mutta joka ei liity omaan elämääni juuri ollenkaan. En halua yleensä kuunnella äänikirjoja julkisissa kulkuvälineissä tai muutenkaan paikoissa, joissa on meteliä, sillä hermostun, jos en kuule joka sanaa - tai jos joudun pitämään mp3-soittimeni äänenvoimakkuutta niin kovalla tasolla, että hiljaisempina hetkinä tuntuu kuin joku huutaisi korvaani. Kotonakaan en ole löytänyt sopivaa kuuntelupaikkaa tai oikeastaan -ajankohtaa. Hälisevän työpäivän jälkeen en yleensä halua kuulla mitään ylimääräistä kotona, ja vapaapäivinä taas harrastan kirjallisuutta jopa vähemmän kuin arkena.

Parasta äänikirja-aikaa minulle ovatkin talviset ulkoilulenkit luonnossa. Äänikirja tuo ulkoiluun mielekkyyttä, talviluonnossa ei ole muita ääniä häiritsemässä - tai kiinnostamassa, sillä etenkin näin keväällä haluan kuunnella lintujen laulua ja muita luonnon omia ääniä. Kuunteleminen tuo ulkoiluun uutta tunnelmaa ja jopa rytmiä. Muut asiat unohtuvat, kun liike ja lukeminen vievät mukanaan. Kirjojen lisäksi olen kuunnellut kieli- ja kirjallisuusaiheisia radio-ohjelmia. Olen huomannut, että lyhyet "esitykset", kuten radio-ohjelmat tai runot, sopivat minulle, joka en varsinaisesti ole nk. kuunnellen oppija. Ohjelmissa ei haittaa, jos ei kuule kaikkea, ja runoista taas tuntuu pääsevän kuunnellessa esiin jonkinlainen määrittelemätön ydin, tai runon syvin olemus, kun yhtä ja samaa runoa ei voi kerrata kuten lukiessa ja ihmetellä, mistä on kyse.

Viime aikoina len kuitenkin kuunnellut ihan äänikirjaa.  Kävelyseuranani on ollut Juhani Aho, ja olen kuunnellut Tarja Keinäsen lukemaa Papin rouvaa. Se valikoitui kuunneltavaksi aivan sattumoisin, kun jokin aika sitten huomasin, että mm. Papin rouva on kuunneltavissa ja ladattavissa Yle Areenassa (ks. linkki yllä). Koska tiesin, etten ole erityisen hyvä kuuntelemaan pitkiä pätkiä enkä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia kuuntelemalla, halusin kuunnella kirjaa, jonka tunsin jo ennestään ja jonka tiesin hyväksi.

Papin rouva on minusta erinomainen kuunneltunakin. Onnettomassa Elli-rouvassa on jotain hyvin koskettavaa, ja vaikka kirja sijoittuu selvästi menneesseen, on siinä sellaista yleisinhimillisyyttä, jota taidokkaissa, aikaa kestävissä kirjoissa on. Aina kun luen, tai tässä tapauksessa kuulen, Ahoa, harmittaa, etten ole perehtynyt (vielä!) sen enempää hänen tuotantoonsa.

Papin rouva -kävelyillä olen onneksi keskittynyt lähinnä itse tarinaan, mutta olen väistämättä analysoinyt myös kuuntelukokemusta. Huomaan, että vaikka tarina on tuttu, kuunteleminen on aivan erilaista kuin lukeminen! 

Olen nopea lukija ja pystyn ottamaan kirjan pääpiirteittäin haltuun hyvin nopeasti ja vain selailemalla, jos haluan. Olen siis aika hyvä hahmottamaan  tarinan kaaren, kokonaisen tarinan ja sen idean, ikään kuin rungon kaiken tekstin takana. Joskus kun syystä tai toisesta - joko tympiintymisen tai vaihtoehtoisesti liiallisen kirjanahmimisinnon  - takia pikaluen kirjaa, tiedän jo lukiessani, että minulta jäävät kuitenkin monet nyanssit ja ylipäätään pienet yksityiskohdat huomioimatta.

Kuunnellun tarinan kanssa tuntuu olevan täysin päinvastoin.

Kun en voi itse vaikuttaa lukunopeuteen, olen lukijan armoilla. Huomaan, että vaikkei äänikirjoja varsinaisesti dramatisoida, lukijan äänenpainot saavat minut kiinnittämään huomiota tekstin asenteisiin ja etenkin niihin pieniin, usein niin kuvaaviin yksityiskohtiin. Vaikka muistan lukeneeni Papin rouvaa joskus suorastaan intohimoisesti, en muista ajatelleeni, kuinka tarkkaa ja osuvaa sen kuvaus on jopa ihmisten ulkonäön suhteen. Tällä Papin rouva -kerralla mieleeni on jäänyt jostain syystä voimakkaasti se, että pappilaan vierailulle tulevalla Olavi Kalmilla on sirot kädet; Ellin mies, pappi, on sen sijaan jo ulkoisesti ja tyylillisestikin eri maata kuin kulturelli, kiehtovaa ja maailmaa nähnyt Olavi. 

Olavin käsiä kuvataan kirjassa näin: 

 

Kädet oli hän myöskin nähnyt, kun ne ojentuivat ottamaan pöydältä albumia, ne olivat pienet ja hienot ja mansetit valkoiset ja puhtaat. Mutta joka sana kaikui hänen korvissaan ja soi jok'ainoa äänen väre, tuon tutun, sointuvan äänen. Ponnistaen kaikki voimansa sai hän kuitenkin itsensä sen verran rauhoitetuksi, että voi mennä miehensä kammariin ja sanoa virallisella äänellä:

- Herrat ovat hyvät ja tulevat illalliselle.

 

Käsihuomio on sinänsä mitätön, mutta kuitenkin kiinnostava, jotenkin äänikirjakokemukselle leimallinen. En ole varma, olisiko minusta kuuntelemaan kirjaa, jota en tunne entuudestaan - ei ainakaan kovin monimutkaista, tai sitten ainakin elämäni pitäisi olla nykyelämää vähemmän monimutkaista, että jaksaisin keskittyä kuultuun niin, että senkin takaa hahmottuisivat ne suuret linjat. Olen kuitenkin ehdottoman kiinnostunut ja innostunut jatkamaan kokeilua, jossa kuuntelen äänikirjana teosta, jonka tunnen jo lukemisen kautta: on kiehtovaa, että kuunneltu tarina on samaan aikaan tuttu ja erilainen. En yhtään ihmettele aiempaan äänikirjavinkkaukseeni tullutta kommenttia, jonka mukaan ainakin yksi yritys kauppaakin kirja + äänikirja -paketteja, joissa on yksi ja sama teos kahdessa formaatissa.

Lopuksi: vaikka äänikirjatunteeni taitavat olla pikemminkin uteliaisuutta ja kokeilunhalua kuin mullistavaa suurta paloa, Audible on palvelu, joka kiinnostaisi minua jo kielen oppimisen takia. Jos sitä alkaisi kuunnella kevyttä kirjallisuutta englanniksi tai vaikka ranskaksi, ainakin altistaisi itsensä kielelle, vaikkei kuuntelukokemuksesta tulisi kovin syvällinen. Salla on kirjoittanut Audiblesta sekä lukuisista äänikirjoista.

Yhden äänikirjavinkin osaan minäkin antaa jo tällä vähäisellä kokemuksellani. Kannattaa joskus tyhjentää kuuntelulaite niistä kirjoista tai muista sisällöistä, joita ei kuuntele juuri nyt. Mp3-soittimelleni on jäänyt kaikkien aikojen ensimmäinen äänikirjani, Muumipeikon pyrstötähti, jonka olen ladannut ilmaiseksi jostain. Vanha soittimeni on alkanut sekoilla ja heittää välillä keskelle Papin rouvan kahvitarjoiluja  Muumipeikon. Se kuuntelukokemus on varsin surrealistinen.

 

Kerro äänikirjakokemuksistasi!

Share

Kommentit

Reta (Ei varmistettu) http://todellavaiheessa.blogspot.fi/

Minun kokemukseni äänikirjoihin perustuu yhteen ainoaan näyte-CD:hen, jonka sain kirjakaupasta ilmaiseksi ja jossa luettiin pätkä Harry Potterista ja Viisasten kivestä. Silloin lukutahdin hitaus hieman ärsytti, kun yleensä luen todella kiivasta vauhtia.

Mutta kun olin vasta postilla töissä, yksitoikkoisen työn aikana oli mahdollista kuunnella musiikkia laput korvilla. Alkoi parin työpäivän jälkeen kyllästyttää ne samat biisit, jolloin äänikirjojen mahdollisuus tuli uudestaan mieleen. En kuitenkaan koskaan päässyt sinne asti että olisin hankkinut äänikirjoja.

Äänikirja voisi kyllä olla hyvä vaihtoehto automatkoille ja lenkeille, kun kyllästyn musiikkiin niin helposti.

Lounaisrannikolta

Harvoin kuuntelen, pidän lukemisesta enemmän. Keskittymiseni kärsii äänikirjoja kuunnellessa ja kuullokkeet tuntuvat epämukaviltas.

Milija (Ei varmistettu)

Äänikirjat ovat parasta unilääkettä, samoinhan lapsetkin nukahtavat iltasatuihin. Valikoima vaan on surkea. Toisaalta äänikirjoina tulee tutuksi kirjailijat, joita ei muuten tuntisi. Esim. dekkarit ja joku Danielle Steel.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yritin joskus junamatkalla ja lentokoneessa kuunnella Harry Pottereita Stephen Fryn lukemina, kun häntä hyväksi lukijaksi kehuttiin. Itselleni ei napannut, koska lukijalta puuttuu erilaiset äänen nyanssit, joita itse kuulen mielessäni lukiessani. Jos nyansseja on, mutta eivät ole tarpeeksi voimakkaita tai muuten oikeanlaisia, ärsyttää sekin. Sitten alan korjaamaan mielessäni, miten äsken luettu kohta oikeasti olisi pitänyt sanoa, että kuulostaa hyvältä, ja sillä reseptillä ei kohta enää pysytä kirjan perässä. Lisäksi kuuntelu muutenkin tuotti minulle keskittymisvaikeuksia. Ehkä, jos löytäisin enemmän oman tyyliseni lukijan, voisin kuunnellakin enemmän äänikirjoja. Mutta en sille sinänsä näe tarvetta, Kindleä kun on helppo kantaa mukana kaikkialle.

Jenni S.

Reta, sama fiilis: kuunnellessa häiritsee, kun kirjan etenemistahtiin ei voi itse vaikuttaa. Luulen, että yhdistelmä yksitoikkoinen tai ainakin rauhallinen työ olisi hyvä tausta äänikirjoille. Jos ikuisuusprojektista, omasta työhuoneestani, tulee joskus totta, luulen, että voisin kuunnella äänikirjoja vaikka järjestellessä, ommellessa, mitä tahansa rauhallista puuhaillessa. Minäkään en oikein saa kuunneltua musiikkiakaan... Automatkaäänikirjasta minulla on yksi, huono kokemus. Lähdimme joskus mieheni kanssa aamuyöstä ajamaan kohti pohjoista ja otimme jonkun hyvin yksitoikkoisesti luetun dekkariäänikirjan autoon mukaan. Piti lopettaa kuunteleminen melkein heti, kun kumpaakin alkoi nukuttaa liikaa.

Fasteri, minulla on myös kuullokeongelma, en pidä kuullokkeista eivätkä ne minusta. Olen ostanut mp3-soittimeeni parit, kolmet eri kuulokkeet, mutta vain yhdet pysyvät korvissani ja nekin kunnolla vain huivin tai pipon kanssa. Tämä outokorvaisuus ei ole omiaan kannustamaan kuunteluun ulkoillessa tai muuten liikkeellä ollessa.

Milija, kuten yllä totean, minullakin on hyvin unettava äänikirjakokemus. Mutta eikös nykyisin julkaista aika hyvin äänikirjoja, ainakin enemmän kuin ennen? Minulla on sellainen fiilis ainakin. Kirjastojen valikoimaa en niin tunne, mutta esim. Elisa Kirjassa näyttäisi olevan noin 650 äänikirjaa. Oletko tutustunut tuohon Audibleen?

Vierailija, en siis todellakaan ole ainoa keskittymisvaikeuksinen kuuntelija. Ja nyanssiprobleemankin tunnistan. Minä muodostan tekstistä ja tarinasta usein lukiessani niin vahvan mielikuvan, ettei siihen oikein mahdu enää lukija tms. omaa versiotaan esittämään. 

Minulla ei ole lukulaitetta, mutta älypuhelin on ollut jonkin aikaa. Olen yritellyt lukea sillä. Se onkin sitten oman bloggauksensa aihe.:)

 

 

Karoliina

Minä olen kuunnellut äänikirjoja aktiivisesti noin 1,5 vuoden ajan, keskimäärin yhden kuukaudessa. Mutta nyt minulla on tauko, sillä tilaisuuksia kuunnella kirjoja on nyt niin vähän  ja ne ovat vielä lyhyitä, ettei ajatus pysy enää mukana.

Minulle on sopinut parhaimmin äänikirjojen kuuntelu kävelylenkeillä sekä kotitöitä tehdessä, jos olen yksin kotona. Myös autoillessa maan- tai moottoritiellä kuuntelu sujuu hyvin. Mutta ajan tosi harvoin autolla, talvisin en käy kävelyillä enkä enää kokopäivätyön myötä pääse tekemään kotitöitäkään omassa rauhassani, joten jäljelle on jäänyt vain lyhyet työmatkakävelyt bussipysäkille ja takaisin, ja niidenkin aikana mielessä pyörivät työasiat.

Harmi, sillä pidän kyllä äänikirjoista paljon.

Minulla on ollut tuo Audiblen kuukausittainen suoraveloitus ja olen kuunnellut äänikirjoja pääosin englanniksi. Jokusen suomenkielisen olen lainannut kirjastosta ja nyt sain niitä lahjaksi. Englanniksi kuuntelen mieluiten korvaani sointuvia aksentteja, eli lähinnä Brittein saarilta kotoisin olevia lukijoita. Myös amerikkalaiset etelävaltiolaiskirjat ovat olleet hauskaa kuunneltavaa.

Erona "tavalliseen" lukemiseen kuuntelen mieluiten erityisen juonivetoisia ja kepeitä kirjoja, sillä niissä pysyy ajatus tarpeeksi hyvin mukana. Yhtään haastavampi kirjallisuus ei oikein suju, sillä asioita pitäisi saada jäädä pohtimaan ilman, että lukija jatkaa armotta eteenpäin. Tai sitten kirja etenee niin hitaasti, että oma ajatus alkaa harhailla.

Minulla on suunnitteilla myös oma postaus äänikirjoista, joten yritän säästää jotakin sanottavaa myös sinne. :D

Jenni S.

Karoliina, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista. Kuulostaa enemmän kuin uskottavalta, että työ- ja muut olosuhteet vaikuttavat juuri noin äänikirjojen kuuntelemiseen. Toivotaan itse kullekin kuuntelemisesta kiinnostuneelle kuitenkin kuuntelutilaisuuksia, vaikka useimmiten ainakin minä kaipaan kaiken hässäkän keskellä vain hiljaisuuden kuuntelemisesta. Meillä on keittiössä radio ja sieltä tulee kuunneltua etenkin puheohjelmia keittiössä puuhatessa. Radion kuuntelu ei kuitenkaan vaadi keskittymistä eikä ole muutenkaan niin systemaattista kuin kirjojen kuuntelu.

Aihe on joka tapauksessa kiinnostava, joten jään odottelemaan sinun postaustasi siitä!

Tulkku (Ei varmistettu)

Kuuntelen tietokirjoja ulkoillessa, erityisesti olen kuunnellut Bill Brysonia, Short history of nearly everything ja At home ovat lemppareitani, kuuntelen niitä uudestaan ja uudestaan. Ne vievät ajatukset tehokkaasti pois työasioista ja antaa ylipäätään perspektiiviä ajatella esimerkiksi alkuräjähdystä, kuppaa, sammalia ja maustekauppaa.

Ajatukseni usein harhailevat kuunnellessa ja on hyvä jos tarinasta saa nopeasti taas kiinni. En ole kokeillut kuunnella romaaneja juuri tämän takia, pitänee kokeilla niitäkin.

Self-help-kirjat tuntuisivat myös toimivan kuunnellessa ihan hyvin :D Kuuntelin Rework-nimisen opukseen, se oli sopivan napakka ja rytmitti hyvin liikkumista.

Huomaan että Audiblen valikoima ja sekä mitä sen listoilla on ylimpänä vaikuttaa siihen mitä kuuntelen, toisaalta ihan hauska, siellä on paljon sellaista mitä en muuten ikinä löytäisi.

Huitu (Ei varmistettu)

Minäkin kuuntelen äänikirjoja yleensä lenkillä tai kun olen kävelemässä/polkemassa kaupungin toiselle puolelle. Välillä tulee myös laitettua jokin kirja soimaan, kun siivoan. Erityisesti tykkään kuunnella lastenkirjoja kuten Onnelia ja Annelia, Noita Nokinenää ja Ella-kirjoja. Lastenkirjoihin on jotenkin helpompi keskittyä kuunnellessa. Lukiessa ne taas tulee selattua läpi vähän liiankin nopeasti. Muistan vieläkin sen hetken, kun joskus 10 vuotta sitten olin kipeä ja laitoin kasettisoittimeen Uppo-Nalle ja nukku-ukon ja nukahdin sen sanoihin :)

Dekkareita ja klassikoitakin on tullut kuunneltua, mutta useimmat niistä joutuu kyllä kuuntelemaan useampaan kertaan, jos haluaa jotain jäävän päähän. Olen kuunnellut Sinuhe egyptiläisen varmaan kolme kertaa, enkä vieläkään oikein muista, mitä kaikkea siinä tapahtuu... Nyt mp3-soittimessa on meneillään Katja Ketun Kätilö, mutta olen todennut, että se varmaan pitää lukeakin, koska kieli on niin herkullista. Kuunnellessa siihen ei ehdi tarttua niin hyvin kuin lukiessa.

Oletko muuten kokeillut korvan taakse laitettavia kuulokkeita? Minäkin inhoan niitä korvaan tungettavia nappuloita, jotka eivät pysy ja painavat, ja olenkin jo usean vuoden ajan käyttänyt tällaisia: http://www.verkkokauppa.com/fi/product/9024/cqngm/Philips-SHS4700-10-nap... Ovat olleet ehdottomasti hintansa väärti.

Mamma N (Ei varmistettu)

Minulla on kokemusta vain muutamasta äänikirjasta ja on totta, että ajatus voi lähteä niissä vähän harhailemaan... Mutta. Se on äärimmäisen hyvä tapa esimerkiksi silloin kun pesee ikkunoita! Ikkunoiden pesuhan on niin tylsää puuhaa, että hyvä äänikirja saattaa siinä suttaa!

Mamma N (Ei varmistettu)

Suttaa???? Eikun piti kirjoittamani että auttaa :)

Silmäluomi (Ei varmistettu)

Kuuntelen äänikirjoja yleensä viimeisenä asiana illalla/yöllä. Eli tunniksi joku päälle erittäin hiljaisella, valot pois ja sänkyyn. Jos kärsii nukahtamisvaikeuksista, niin parasta on joku tosi ongelmaton kuten Harry Potter, Linnunradan käsikirja liftareille tai joku kuunnelma Yle Areenasta.

Kommentoi

Ladataan...