Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle

Haruki Murakamin The Wind-Up Bird Chronicle on teos, jonka takia innostuin englannin kielellä lukemisesta jokin aika sitten. Äkkäsin kirjan kesälomalla anoppilan hyllyssä, luin alun, en ajatellut lukevani vieraalla kielellä, ihastuin. Tulin kotiin ja ostin kirjan omaksi. Ja vähitellen sain luettua koko 600-sivuisen teoksen. 

Alkuihastus kantoi, vaikka tässä on taas teos, jossa tapahtumat ovat outoja, niiden merkitys tuntuu pakenevan ja kirjasta on muutenkin vaikea sanoa mitään täsmällistä - - mutta lukeminen on hauskaa ja kirja kiehtova. Lukemistani kolmesta Murakamin romaanista Sputnik-rakastettuni on ollut selkein, joskin unenomainen ja erikoinen oli sekin. The Wind-Up Bird Chronicle oli kummallisuudessaan paljolti samankaltainen kuin Kafka rannalla.

Aluksi sitä ei tosin aavista, sillä kirja alkaa hyvin selkeästi. Toru Okada, kolmekymppinen työnsä jättänyt lakitoimistolainen, on kotona ja keittää spagettia. Torun ja hänen vaimonsa kissa on juuri kadonnut, mutta muuten kaikki on hyvin. Pariskunta elää vaimon tuloilla, kaikki on rauhallista. Sitten Toru alkaa saada outoja puheluja, tutustuu kummallisiin naisiin, vaimokaan ei osoittaudu niin tyyneksi kuin voisi luulla, saati hänen sukunsa. Tarinasta tulee merkillinen - tai tarinoista, sillä teoksessa on monta tarinaa.

On hyvin hämmentävää ja ihailtavaa, miten Murakami voi näemmä kaikissa teoksissaan kirjoittaa melkein mitä vain, ja aina se tuntuu selkeän kerronnan ja realismin ystävästäkin hyvältä ja luontevalta. Kyllä, kaivoissa voi istuskella mietiskelemässä. Kasvoihin voi ilmestyä outoja merkkejä yön aikana, oma elämä voi äkkiä osoittautua aivan erilaiseksi kuin minä sitä oli aiemmin pitänyt. Kieltämättä päähenkilö on toisinaan kummastunut ja vähän huolestunutkin elämänsä ja parisuhteensa käänteistä, mutta useimmiten hän vain keittelee spagettia ja vastailee puhelimeen, etsii kissaa. 

Siitä kissasta onkin vielä mainittava! Tein nimittäin kerrankin lukiessani intertekstuaalisen viittauksen, tai ainakin luulen vahvasti niin. Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla -novellissa on kujalle kadonnut kissa - ja niinpä The Wind-Up Birdissäkin kissaa etsitään kujalta. En usko tämän olevan sattumaa, sillä Murakami on kirjailijan työnsä ohella kääntäjä ja kääntänyt mm. Capotea.

Murakami-maailma on siis yhtäaikaa looginen, luotettava ja omituisuudessaan aivan omanlaisensa. Englanniksi lukiessa tuntui korostuvan vielä enemmän se, että Murakamin teokset ovat "japanilais-länsimaalaisia". Englannin kieli on välillä puhekielistä, länsimaiseen populaarikulttuuriin sopivaa, tarinan outoudet taas tuntuvat menevän luontevasti osin japanilaisuuden piikkiin. Toisaalta Murakami Yhdysvalloissa asuneena osaa kuvata Japania jotenkin länsimaisen lukijan silmin, sekoituksena tuttua ja vierasta. Ja vielä enkusta: ajattelin, että kiemuraisessa Murakami-maailmassa voisi olla vaikeaa seurata tarinaa vieraalla kielellä, mutta itse asiassa kieli ei haitannut ollenkaan, kun suomeksikin lukukokemus olisi varmasti ollut hieman epämääräinen.

Suosittelen Murakamista kiinnostuneita kurkkaamaan myös Tessan Aamuvirkku yksisarvinen -blogiin. Tessa on lukenut Murakamia enemmänkin ja myös englanniksi; hän on kirjoittanut myös The Wind-Up Bird Chroniclesta.

 

Tekstinäyte, s. 62:

- - "No nickname", I said.

"Nothing? 'Bear?' or 'Frog?'"

"Nothing."

"Gosh", she said. "Think of something."

"Wind-up bird", I said.

"Wind-up bird?" she asked, looking at me with her mouth open. "What is that?"

"The bird that winds the spring", I said. "Every morning. In the treetops. It winds the world's spring. Creeeeak."

 

Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle. Vintage, 2010 (ilm. alunperin 1994-1995 kolmessa osassa). Kääntänyt englanniksi Jay Rubin + kirjailija

Kustantamon kirjaesittely

 

Share

Kommentit

yrtti
Yrttitarha

Jossain Nobel- veikkauksessa Murakami on ihan kärjessä - itse kannattaisin lämpimästi tuota palkintoa hänelle.

kultahillokala

Teit sen taas:D Eilen just luin tästä kirjailijasta ja tämän teoksista, ja päätin tutustua lähemmin:) Ja seuraavana päivänä sää postaat taas mulle ajankohtasesta jutusta! Kiitos:) Taas yksi kirja lisää nämä-täytyy-lukee-listalla!..Ja ei, en ihmettele tätä asiaa kommenttiboksissasi loputtomiin, mutta on tämä hassua:]

Arvoin tänään tämän ja Norwegianin Woodin välillä Pocket Book Shopissa asemalla kun matkakirja loppui ennen kotimatkaa. Otin tällä kertaa matkaan Norwegianin mutta tämäkin kyllä kiinnostaa.. Ihana Murakami ja oudon ihmeelliset maailmat <3

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Murakami. Miten hän kykenee. Hänen on pakko saada se Nobel. 1Q84 oli minulle yhtä tarpomista, mutta kaikki muu..aah. Tätä en ole lukenut, mutta luen, pistän heti kirjalistalle!

Nella
Nellancholia

Aivan mahtava kirja! Luin muutama vuosi sitten, ja se on edelleen yksi mun ehdottomista Murakami-suosikeistani.

Murakami on kyllä erikoinen tapaus - juuri kummastelin Kafkaa rannalla ja tuntui etten tajua koko kirjan jujua, mutta silti tekisi mieli hypätä lukemaan tätä vaikka saman tien! :)

Helmi K
sivulauseita

Mä en ole lukenut yhtään Murakamia. Mistä pitäisi aloittaa?

Sonja/Lukemisen kartasto (Ei varmistettu)

Luin just eilen loppuun Norwegian Woodin. Tulipa vaan mieleen, kun siinä Toru kirjoittaa kirjeessä Naokolle, että hän joka aamu virittää jousensa, jotta jaksaa päivän. Mielikuvana aika vahva ja käytetty näköjään muuallakin. :)

Jenni S.

Kiitos kommenteista kaikille!:)

Yrtti, olen samaa mieltä, soisin Murakamille Nobelin, olen siitä kirjoitellutkin. Hieno kirjailija - ja olisi hienoa lukemisen kannalta, uskon, että Nobelin saisi joku suuremmankin yleisön kirjailija joskus, niin kun kuitenkin käy aika harvoin. (Ja tässä välissä pakko mainita: kävin tänään antikvariaatissa ja kasvatin Lessing-kokoelmaani ja Lessing-innostukseni on puhtaasti Nobelin ansiota, sitä ennen Lessing oli minulle tuntematon.)

Kultahillokala, ihmettele vaan! Aika hassua tosiaan on - itse asiassa niin hassua, että mun piti mainita asiasta miehellenikin. Hän kommentoi, että tuollainen on hienoa mutta myös melkein pelottavaa. ;) Musta se on vain hienoa!

Linnea, sen mitä olen Norwegian Woodista kuullut, niin luulen, että ainakin itselleni Wind-Up Bird on mieluisampi kirja - mutta kolmen kirjan perusteella olen aikamoisen varma, että kaikki Murakamit ovat minulle tavalla tai toisella mieluisia. 

Helmi-Maaria, jee, Nobel-peukut pystyyn! Tuo 1Q84 kyllä kuulostaa vähän pelottavalta...

Nella, kiva kuulla! Mitä muita Murakamin teoksia olet lukenut, mitä muita suosittelisit?

Satu, juuri niin. Olen jo omassa ja muidenkin blogissa moneen kertaan ällistynyt, miten hauskaa on, että kirjassa voi tapahtua mitä vain eikä lukiessa ymmärrä kaikkea ja silti nauttii. 

Helmi K, aloitin itse Kafka rannalla -teoksesta ja se oli ainutlaatuinen lukukokemus. Kuitenkin Sputnik-rakastettuni on toistaiseksi läheisin ja tärkein lukukokemus. Kirjoitinkin siitä, että lukemisesta tuli ihan outo olo: itse lukemisen lisäksi ajattelin jotenkin tosi vahvasti koko ajan että näin minäkin haluaisin kirjoittaa, ja lisäksi olin tosi vihainen. Kirja vaikutti niin intensiivisesti, että olin ihan hermostunut joka rasauksesta eivätkä mies ja kissat olisi saaneet hengittääkään, kun "minä luen nyt ihanaa kirjaa!!!" Eli siitä voit aloittaa, mutta omalla riskillä.;)

Sonja, ahaa, kiitos tiedosta! Kyllä se Norwegian Woodikin pitää joskus lukea, jo ihan vertailun vuoksi.

ps. 1Q84 oli minulle tosi kova juttu, se oli aika jännittävä mutta silti jotenkin hieno ja ihana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eilen radiosta kuultua. Jos Suomi? sen joskus saisi. Jukka Kemppinen jakaisi kirjallisuuden Nobelin S. Oksaselle.

jukka s.

Nella
Nellancholia

Jenni, Hard-boiled Wonderland and The End of the World oli mun eka Murakami-elämykseni ja se on kyllä aina pysytellyt mun ykkössuosikkina. Vaikka ehkä Wind-up Birdillä onkin kaikki "ansiokkaimman tuotoksen" ainekset.

Heidi_ (Ei varmistettu)

En pitänyt ollenkaan Kafka Rannalla, luin sen hyppien läpi. Nyt alkoi kyllä kiinnostaa kokeilla jotain toista kirjailijan kirjaa, kun kaikki tuntuvat niin kehuvan. :)

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu) http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com

Kiitos linkityksestä!

Laskeskelin juuri, että minulla taitaa olla enää muutama fiktiomurakami jäljellä, ja sitten kaikki on luettu vähintään kertaalleen, snyf... Onneksi mies on elossa ja elämäntavat taitavat olla sen verran terveelliset, että saamme odottaa vielä montaa loistavaa kirjaa!

On ollut hauska huomata, että täällä Berliinissä 1Q84 roikkuu melkein kaikkien kirjakauppojen bestsellerlistalla.

Minusta muuten tämä pätkä kirjoittamastasi kuvasi tosi hyvin sitä, miltä minustakin usein Murakamia lukiessa (ja sen jälkeenkin) tuntuu: "...tapahtumat ovat outoja, niiden merkitys tuntuu pakenevan ja kirjasta on muutenkin vaikea sanoa mitään täsmällistä - - mutta lukeminen on hauskaa ja kirja kiehtova...". Jostain syystä uppoudun Murakamin teksteihin vielä aina jotenkin paljon tarkemmin kuin mihinkään muuhun, en lue niitä koskaan hätäisesti vaan ajattelen joka lauseen vähän tarkemmin, ja ehkä siksikin kirjat tuntuvat jotenkin huolellisemmin kirjoitetuilta ja rentouttavammilta kuin suunnilleen mikään muu.

Jenni S.

Linnea, mun pitää kyllä päästä selailemaan myös IQ84:ää joskus, mutta epäilen, etten lue sitä ihan heti. Hauskaa ja kiinnostavaa Aamuvirkun yksisarvisen kommentista huomata, että kirja on noin paljon esillä Berliinissä! Ja mulla on ihan sama: yleensä luen todella epämääräisesti, jos teoksesta ei ihan saa otetta, mutta Murakamiin syvennyn. Tai aiakin - jos joku juttu menee ohi, en hermostu.;)

Jukka s., ahaa, kiitos tiedosta. Oksanen ei ole aivan yllättävä mutta sen sijaan on ymmärrettävä valinta. Peukut pystyyn!

Heidi, luulen että Kafka rannalla -teoksesta ja muista samantyyppisistä joko pitää paljon tai ei ollenkaan. Sputnik-rakastettuni oli lyhyempi ja selkeämpi kuin Kafka tai Wind-Up, ja ymmärtämäni mukaan Norwegian Wood on "helppo".

Helmi K
sivulauseita

Ostin messuilta Sputnikin. Aloitan sen Jennifer Eganin jälkeen. Vähän jännittää ;)

Jenni S.

Helmi, ja nyt mua jännittää, mitä pidät kirjasta! :)

Kommentoi