Ikioma Kawabata <3

Ladataan...

 

 

Huomenta! Luvassa on kritiikitöntä hehkutusta ja omaehtoista mainostusta.

Hehkutan sitä, että sain kirjahyllyyni japanilaisen aarteen, Yasunari Kawabatan Lumen maan. Se kertoo nuoren geishan ja "pääkaupungista saaapuneen joutilaan uneksijan" (lainaus etuliepeestä) rakkaustarinan lumisen vuoriston kylpyläkaupungissa. 

Olen varma, että teos on täydellinen. Luin pari vuotta sitten nobelisti Kawabatan Kämmenenkokoisia tarinoita, ja olin ja olen hyvin vaikuttunut . Tarkkaa, herkkää, täydellistä kielenkäyttöä! Kerron Lumen maasta lisää, kunhan olen edennyt ihailu- ja silittelyasteelta kirjan lukemiseen. Ko. kirja on muuten ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani, siksikin kiinnostava.

Onneksi sittemmin on käännetty lisää. En ole nimittäin ikinä lukenut huonoa japanilaista kirjaa! Kaikessa lukemassani japanilaisessa on ollut jotain tyylikästä, tarkan pienimuotoista ja silti suuren vaikutuksen tekevää; olen arvostanut ja ihaillut kaikkia lukemiani japanilaisia teoksia. Kuten näkyy, en oikein osaa kuvailla, mikä tuo vaikuttava yhteinen tekijä japanilaisilla teoksilla on ollut, mutta jotain samaa ihailtavaa niissä on ollut. Myönnän, että japanilaistuntemukseni on suppea, mutta Kawabatan lisäksi tuo fiilis on tullut ainakin Junichiro Tanizakin (Avain) ja Haruki Murakamin (Kafka rannalla) teoksista. Lisäisin joukkoon myös Edita Morrisin taidokkaan, koskettavan Hiroshiman kukat, vaikkei Morris olekaan japanilainen.

Sitten mainososio.

Mainostan Akateemisen kirjakaupan tarjousta. Akateeminen mainostaa uusia painoksia vanhoista Tammen keltaisen kirjaston suosikeista ja lupaa, että kampanjaan kuuluvat kirjat ovat saatavissa 30.6. asti Akateemisesta (eikä muualta). Maaliskuun aikana kampanjakirjan hankkinut saa mainoksen mukaan vielä Keltaisen kirjaston muistikirjan kaupanpäällisiksi, minä tosin en saanut, enkä osannut sellaista kysyäkään.

Joka tapauksessa, Kawabatan Lumen maan lisäksi on otettu uusi painos näistä kirjoista: Aldous Huxley: Uusi uljas maailma, James Joyce: Odysseus, Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, José Saramago: Baltasar ja Blimunda, Orhan Pamuk: Nimeni on punainen sekä Jumpha Lahiri: Kaima.

Tämä keltainen tarjous vetoaa minuun paremmin kuin Hullujen päivien katalogi! 

Keltaisista kirjoista löytyy muuten juttua Keltainen kirjasto -blogista.

Share

Kommentit

hdcanis (Ei varmistettu)

Japanilaisen kirjallisuuden ystävä onnittelee, minulla tuo Lumen maa onkin jo hyllyssä Nobel-sarjan yhteisniteenä Vuoren jylyn kanssa...joskin omalta puoleltani suomennetuista pidin eniten varmaan Tuhannesta kurjesta (ja vielä suomentamattomista House of Sleeping Beauties iski lukukukemuksena ilmat pihalle).

Mutta samoilla linjoilla, japanilaisissa on jokin je ne sais quoi joka toimii minuun. On niitä vähän vähemmän innostaviakin tullut luettua pari mutta kirjallisuusmaana on kyllä vakaa suosikkini.

Kokeilin jossain vaiheessa lukea Kämmenenkokoisia tarinoita mutta keskeytin muutaman tekstin luettuani koska tuntui ettei jäänyt oikein mitään käteen. Tuo on kuitenkin niitä harvoja kesken jättämiäni kirjoja jotka ovat jääneet vaivaamaan! Voi olla että täytyy ottaa vielä joskus uusi yritys, tai ainakin kokeilla Kawabatalta jotain muuta...

Jenni S.

Hdcanis, kiitos onnitteluista! Tulin kyllä heti kateelliseksi, noin monta muuta Kawabataa voisi vielä omistaa, ja ne Kämmenenkokoiset tarinatkin. Käsittääkseni Kawabataa on lähes mahdoton löytää antikoista, mutta ainahan voi toivoa ihmettä. Ja onneksi kirjastot on keksitty.

Jotenkin tuntuu, ettei huonoa japanilaista kirjallisuutta olekaan. Olen lukenut noiden mainittujen lisäksi mm. yksittäisiä novelleja eri kirjoittajilta ja vaikka kaikki tekstit eivät suinkaan ole ollut sellaisia, että olisin ihastunut niihin aivan totaalisesti, jotain niin taitavaa tai jotain niissä on ollut, että tekstejä on pitänyt ihailla ja suorastaan kunnioittaa. Tietenkin voi olettaa, että huonoin japanilainen jää suomentamatta, mutta... Nuo lukemani ovat kuitenkin eri vuosikymmeniltä ja niissä on silti ollut se sama määrittelemätön hieno yhteinen nimittäjä. (Onneksi en ole kirjallisuustoimittaja, ilmaisuni täsmällisyydessä olisi aika paljon hiomista.) 

Satu, minäkään en enää muista, millaisia Kämmenenkokoiset tarinat itsessään olivat, mutta minusta kieli oli heti niin hienoa, että oli ihan sama, mitä sillä kielellä kerrottiin! Kokeile joskus uudelleen Kawabataa, olisi kiva kuulla, onnistuisiko toisella kerralla paremmin.

 

Koko H.
Ruskeat Tytöt

Siis voi että mun kanssa! Näin nuo eilen Akateemisessa ja oisin halunnu ostaa muistikirjan, mutten ymmärtänyt sen olevan "lahja". Kawabataa just harkitsin ja lopulta päädyin täydentämään Kyllikki Villa -kokoelmaa. No, onpahan asiaa sinne uudelleen :)

 

Suosittelen muuten tuota Kaimaa lämpimästi, leffanakin hyvä vaikka harvoin tykkään katsella lukemaani.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

No, epämääräisyys ja epätäydellisyys ovat tyypillisiä piirteitä japanilaisessa kirjallisuudessa eli ehkä niistä pitää myös puhua vähän sillai...
Kawabatan yleisyys divareissa vaihtelee, tämä Lumen maa on ollut harvinainen, Vuoren jyly ja Kämmenenkokoiset tarinat lähes mahdottomia, mutta Kiotoa löytyy sekä Keltaisen kirjaston että Suuren Suomalaisen painoksena helposti ja Tuhat kurkea pitäisi myös löytyä (joo, aina kun käy jossain divarissa niin pitää vilkaista josko hyllyssä sattuisi odottamaan Kämmenenkokoiset tarinat). Englanniksi minulla on myös House of Sleeping Beauties ja Beauty and Sadness...
Ja jopa suomennettujen japanilaisten piirissä Kawabata on hyvin epämääräinen ja joistain kirjoistaan on hyvin vaikea sanoa mistä ne loppujen lopuksi kertovat, ei siis välttämättä palkitsevin kirjailija jos haluaa lukea nimenomaan hyvää tarinaa.

Jenni S.

Onneksi kirjoja on saatavina kesään asti! Minäkin selailin sellaista muistikirjaa, ihmettelin kun siinä ei ollut hintaa ja ajattelin kysyä asiasta kassalla. Sitten päätin, että muistikirjoja on jo tarpeeksi... Ja kun tulin kotiin, katsoin tarkemmin Akateemisen ilmoitusta Stockkan kuvastossa ja huomasin, että minun olisi kuulunut saada muistikirja!

Ja hyvä, japanilaisuudesta ja erityisesti Kawabatasta ei siis tarvitsekaan sanoa muuta kuin että on upeaa, mutta sitä ei voi selittää. Vitsi, noilla Kawabatan teoksilla on niin houkuttelevat nimetkin, että pitää kyllä muistaa Kawabatan nimi seuraavalla antikvariaattikierroksella. Kyllä, olen siirtynyt nettiantikoiden käyttäjästä jonkun verran liveantikoiden käyttäjäksi ja löytänyt vaikka mitä. Sen takia niissä ei voi liian usein käydäkään... 

En ole edes koskaan lukenut Kawabataa, mutta kun näin tuon Akateemisen mainoksen, minun teki heti mieli mennä ostamaan kirja. Kai tuo kirjan nimi ja kansi lumosivat minut - tai sitten kyse oli intuitiosta.

Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjoitat kirjasta sen luettuasi.

Minua edelleen himottaa se Odysseus siellä mutta ajattelin ensin kokeilla, josko se menisi englanniksi (ostin vielä halpana pokkarina jotta voisin taitella sivuja ja muuta jos tulee tarve). En tosin ole ihan varma löytyisikö sitä myös jommankumman vanhemman kirjahyllystä, pitänee kysyä ja vinkata että minulle saa lahjoittaa jos jos.

On kyllä hienoa, että noita uusintapainoksia otettiin, varmasti moni saa kaipaamansa kirjan ja se on aina iloinen asia. Vähän harmittaa, että tuli juuri hankittua tuo Teurastamo antikvariaatista mutta toisaalta mies joka sitä havitteli on tyytyväinen ja luki sitä tänään onnellisena laivamatkalla vaikka niitä kansipapereita ei tosiaan ole. :)

Kawabata pitänee nyt todella laittaa korvan taakse, Murakamin perusteella uskon pitäväni japanilaisesta (olen minä kai joskus jotain muutakin lukenut) ja aina on mukavaa lukea jotain muuta kuin eurooppalaista tai ämeriikkalaista.

Jenni S.

Liisa, hieno intuitio! Tai siis niin luulen - enhän minäkään ole kirjaa vielä lukenut. Mutta luen kyllä. :)

Linnea, olen hyvin vaikuttunut, jos pystyt lukemaan Odysseuksen englanniksi. Minä aloitin pari vuotta sitten suomeksi ja olkoon vaan suomea, kyllä siinäkin merkitys pääsi pakenemaan pahemman kerran, vaikka periaatteessa joka sanan ymmärsinkin. En tunne kuin muutaman O:n selättäneen ihmisen!

Minustakin nuo uusintapainoskirjat oli hyvin valittu, moni muukin kuin Kawabatan ystävä tulee varmasi iloiseksi! Ja aion kysellä keltaisen muistikirjan perään, kun käyn joskus taas Akateemisessa. ;)

 

 

 

Kommentoi

Ladataan...