Ingmar Bergman: Fanny ja Alexander

Ladataan...

Joistakin kirjoista tietää pitävänsä heti. Joskus harvoin kirjaan aivan rakastuu ensi sivulta. Minulle kävi niin Ingmar Bergmanin Fannyn ja Alexanderin kanssa. Aloitin sen junaa odotellessani, ja jo pari sivun jälkeen teki mieli hihkua muille odottelijoille, kuinka ihastuttava kirja on. Olin hiljaa ja tyydyin hymyilemään onnellisena: löysinpä näin mieluista luettavaa.

Kirja säilyi mieluisana koko tarinan ajan. Kirjailija-ohjaaja Bergmanin oman teatterisuvun historiaan perustuva kertomus oli kerrassaan herkullinen!

Nautin 1900-luvun alun ruotsalaisen pikkukaupungin miljööstä ja tarkasta aikojen ja tapojen kuvauksesta, ihmishavainnoista puhumattakaan. Tiesin jo upean Kohtauksia eräästä avioliitosta -romaanin perusteella, että Bergmanilla on tarkka psykologinen silmä, ja tässä teoksessa henkilöt olivat sekä kutkuttavan karikatyyrimäisiä että aitoja. Tiukat jäykät hienot rouvat, lasia hieman liikaa kallistelevat ja palvelustyttöjen perään katselevat miehet, ehkä hyvääkin tarkoittava mutta käytännössä julma piispa, pienenä leikkisät ja isompana vakavat, toisistaan turvaa hakevat lapset. Luulen Bergmanin höystäneen hahmoja taiteilijan vapaudella, mutta taiteilijana hän on myös osannut pitää kiinni henkilöhahmojen uskottavuudesta.

Tarina kertoo erityisesti näyttelijätär Emilie Ekdahlista lapsineen. Emilie ei tule kovin hyvin toimeen anoppinsa, leskenä elävän ja sukua hallitseman Helenan kanssa, mutta on onnellinen: hän on kuitenkin saapunut sukuun, jolla on jopa teatteri. Sitten Emieliekin jää leskeksi ja lastensa Amandan, Fannyn ja Alexanderin kauhuksi avioituu kaupungin piispan, niin ikään lesken kanssa. Avioliitto osoittautuu virheeksi myös Emielien mielestä, ja ex-anoppi ja koko ensimmäisen avioliiton suku rientävät pelastamaan häntä ja lapsia. 

Pidin kirjassa siitä, että vaikka se kuvasi vaikeita aikoja ja hyvin hurjiakin tapahtumia, se oli täynnä rakkautta ja elämäniloa sekä paikoin pirullistakin huumoria, hieman boheemiuttakin. Vaikka on surua ja erimielisyyttä, tämän kirjan suku pitää kiinni esim. joulutraditioistaan. Kaikki juhlivat yhdessä ja lapset nukkuvat siskonpedissä. Vaikka tietyt tavat ovat hyvin muodollisia, lapset saavat ilakoida ja heitä rakastetaan avoimesti. Ja vaikka välillä on riitaa, annetaan anteeksi. Kirja sai minut toivomaan kuin lapsena, että olisin syntynyt sata vuotta aiemmin, ja että minulla olisi suuri, rasittava, eriskummallinen ja metelöivä mutta yhtä kaikki aina arvonsa tunteva ja omiaan puolustava sukuyhteisö.

Valitin juuri Juha Itkosen Hetken hohtavan valon yhteydessä, että teos oli raskas ja paperinen. Hassua, että Bergmanin kanssa kaikki tuntui kepeältä ja elämänmakuiselta, vaikka Bergman kuvaa kaukaista aikaa ja esimerkiksi taloja, jotka ovat nykyihmisestä kuin nukkekodin kuuloisia. Fanny ja Alexander oli myös ehdottoman kaunokirjallinen, mutta silti kaikki tuntui aidolta ja elävältä, itse asiassa näin hahmot ja paikat mielessäni. Ehkä elävyys, etenkin visuaalisuus, syntyi osin siitäkin, että Fanny ja Alexander -kirja on syntynyt elokuva-. ja tv-käsikirjoitusten pohjalta eikä toisin päin, kuten voisi kuvitella.

Joka tapauksessa kiinnostava ja viehättävä teos. Kirja pohtii myös luovuutta ja taiteilijaelämää erityisesti näyttelemisen kannalta. Luulen, että tämä Emilien pohdinta  näyttelemisestä ja näyttelijöistä sopii moneen muuhunkin toimintaan:

 

Niin me vedämme teatterin päämme yli kuin suojaavan hupun. - - Runoilijat kertovat meille mitä meidän tulee puhua ja ajatella. Me saamme nauraa ja itkeä ja raivota. Ihmiset istuvat tuolla pimeässä ja pitävät meistä, he ovat merkillisen uskollisia vaikka me annamme usein heille kiviä leivän asemesta. Puolustuaksemme muun maailman silmissä me väitämme, että ammattimme on vaikea. Se on valhe, jonka muu maailma hyväksyy, koska on paljon hauskempaa olla näkemässä jotain vaikeaa kuin huitaisemalla tehtyä. Enimmäkseen me leikimme, kaiken aikaa. Me leikimme siksi että se on meistä hauskaa.

 

Ingmar Bergman: Fanny ja Alexander (Fanny och Alexander, 1982). Otava, 1985. Suom. Elina Hytönen

Kuva on Oscar-voittajaelokuvasta Fanny & Alexander. En ole nähnyt elokuvaa, mutta YouTubesta löytyy siitä pätkiä, esimerkiksi täältä.

Share

Kommentit

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Minä en tiennytkään, että tämäkin Bergmanin elokuva löytyy myös kirjana. Pakko lukea! Olin niin vaikuttunut tuosta "Kohtauksia eräästä avioliitosta", että outoa, etten ole vielä tutustunut tähäkin klassikkoon.

(Elokuvahan on muuten ainoa, josta suomalainen on koskaan käynyt pokkaamassa Oscarin. Elokuvan tuottaja Jörn Donner haki pystin aikoinaan ohjaaja Bergimanin puolesta.)

Vitamiini

Kiitos tästä! Nyt tiedän minkä kirjan metsästän käsiini, kun huomenna käyn kirjastossa. En malta odottaa, että pääsen lukemaan tätä, kuulostaa niin viehkeältä kirjalta. ;) Hyvä tietää, että kirja on enemmän elämäniloinen kuin synkkä, minulla on ollut vähän negatiivinen mielikuva tästä, joka onneksi onkin ilmeisen väärä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jenni ! Leffa on kirjan veroinen. Löytynee DVD.

Jenni S.

Reeta Karoliina, tämä tarina löytyy ilmeisesti aika monessa muodossa. :) Kirja on ihan erilainen kuin Kohtauksia eräästä avioliitosta, sijoittuukin aivan eri aikaan, mutta pidin yhtä paljon. Hyvin kirjoitettua tekstiä, oivallista ihmiskuvausta, mahtavaa. Luulen, että B. on yksi lempikirjailijoistani, vaikken ole lukenut kuin nuo kaksi kirjaa. 

Vitamiini, ole hyvä!:) Tämä voisi olla myös synkeä, koska osa tapahtumista on kaikkea muuta kuin hilpeitä, mutta minulla oli iloinen olo lukiessani: niin paljon houkuttelevia yksityiskohtaisia kuvauksia menneen ajan elämästä, niin eläväinen suku - niin kutkuttavaa! Toivottavastui löydät kirjan ja pidtä siitä.

Vierailija, hyvä tietää! Haluan kyllä ehdottomasti nähdä leffankin. Yritin etsiä netistä, muttei tullut heti vastaan, DVD:nä tosiaan saanee kirjastosta. Voin kuvitella viihtyväni leffan(kin) parissa erinomaisesti!

Syy kirjan ja elokuvan tietynlaiseen sykkyyteen -varsinkin sen loppupuolella- johtuu siitä, että Bergman kuvaa teoksillaan omaa suhdetta vanhempiinsa. Pastori-isäänsä Bergman vihasi ja omaa äitiään hän rakasti. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi Bergman kuvaa uskontoa aina tietynlaisesta, ahdistavasta näkökulmasta. Tämä korostuu erityisesti Talven valoa- elokuvassa ja kuolemalle omistetussa trilogiassa Hiljaisuus, Kuin kuvastimessa ja juuri tuo Talven valoa. Jumala oli Bergmanille aina hiljainen, passiivinen liikuttaja.

Rakastan Bergmania elokuvatekijänä ja kirjoittajana. Hän siirsi systemaattisesti filmikelalle koko elämänsä vaiheet, kuten tuo Kohtauksia eräästä avioliitosta on. Hän on sanonut, että teoksen käsikirjoittaminen vei kaksi kuukautta, mutta sen kaiken eläminen vei 40 vuotta moninaisine virheineen. Monessa mielessä Fanny ja Alexander on kokonaisin läpileikkaus Bergmanin elämään alkaen laterna magiga-elokuvalaitteesta päätyen roolien aukirepimiseen. Teoksen suurin rikkaus ja kerronnallinen tekijä on se, että kuvaus nähdään lasten silmistä katsottuna. Ihmisen kuvaajana Bergman on ainakin elokuvamaailman tinkimättömimpiin kuuluva. Esimerkkejä näistä teoksista voi luetella hyllymetreittäin. Niihin kannattaa tarttua.

Eeva H

Ilman muuta kannattaa lukea Bergmanin v. 1987 ilmstynyt  muistelmateos "Laterna Magica" - sopii varsin hienosti jatkoksi Fannylle ja Alexanderille. Itse en ole jälkimmäistä lukenut.

Tällaisia kirjoja lukiessaan tulee pohdittua sitä, kuinka suuri merkitys onkaan lapsuudenkokemuksilla. Muistelmateoksen lukemisesta on jo jokunen vuosi aikaa, mutta sellainen mielikuva minulla on, että elämän varjot tulevat aika vahvasti kuvattua, varsinkin vaikea isäsuhde.

 

Jenni S.

Idamaria ja Eeva H, kiitos kiinnostavista ja asiantuntevista kommenteista, Idamarialle myös kirjavinkeistä. Tuo trilogia kuulostaa hienolta, osien nimet ovat kuin runoa.:)

Olen itse asiassa lukenut Laterna Magican, mutta en laske sitä "oikeisiin" Bergman-lukukokemuksiin, koska olin lukiessani liian nuori. Muistan kirjasta vielä väläyksiä, mutta ennenn kaikkea, etten oikein saanut siitä mitään irti. Pitäisikin kysyä, onko kirja yhä vanhempieni hyllyssä, ja lainata se. Aion kyllä lukea ko. kirjan ehdottomasti joskus!

Harva osaa "jalostaa" lapsuuden- ja elämänkokemuksiaan näin hienosti, mutta onneksi Bergman osaa. Vaikuttavaa - ja niin ilahduttavaa!

 

ketjukolaaja (Ei varmistettu)

Sanon tähän, että elokuvan olen katsellut useita kertoja ja se tuntuu edelleen katselun kestävältä. Lukeutuu parhaitten katselemieni elokuvien joukkoon.

Muuten Bergmanin tuotannosta pidän vain elokuvista Seitsemäs sinetti ja Paholaisen silmä.

Jenni S.

Ketjukolaaja, hauska kuulla! Ja minun pitää kyllä selvittää, miten tuon leffan saa katseltavaksi, leffa alkaa koko ajan kiinnostaa enemmän ja enemmän jo siksi, että kirja oli niin elävästi kirjoitettu, että näin lukiessani kaiken mielessäni. Olisi kiinnostavaa vertailla omia mielikuvia + leffaa. 

Kommentoi

Ladataan...