Jane Green: Kirjaflirttiä

Ladataan...

Käsi pystyyn, jos et ole koskaan haaveillut omasta kirjakauppa-kahvilasta! Sitä minäkin. Kaikki innokkaat lukijat ovat haaveilleet vähintäänkin olevansa tuollaisen kaupan kanta-asiakkaita, mutta useimmat myös omistajia.

Jane Greenin nimi nousee usein esiin, kun aprikoidaan, kuka on kirjoittanut hyvää tai edes tutustumisen arvoista chick litiä. Olin aikonut tutustua Greeniin aiemminkin, mutta varsinaisen sysäyksen antoi tämä teos kirjakauppateemallaan. (Kyllä, siltä varalta että voitan lotossa, olen jo päättänyt oman unelmieni kirjakaupan nimenkin.)

Genren lakien mukaisesti Kirjaflirttiä kertoo kolmikymppisistä nuorista aikuisista, lontoolaisesta Cathysta ja hänen pienestä ystäväpiiristään, joka on kuin tiivis perheyhteisö. Cathy on sinkku jättäessään mainostoimistotyönsä ja perustaessaan ystävänsä kanssa lähes hetken mielijohteesta oman kirjavaltakunnan, siis kirjakahvilan. Tietenkin kuvioihin astuu myös mies, jonka kanssa seuraa eipäs-juupastelua eli ollako vai eikö olla -venkslausta. Cathin työ- ja suhdekuvioiden lisäksi seurataan mm. ystävien avio-onnea, pohditaan perhe-elämää, seksuaalisuutta, aidsia. Nauretaan, itketään, halataan, syödään ja juodaan: ystävyydellä on oikeastaan yhtä suuri rooli kuin rakkaudella tässä kirjassa. Jos teos olisi myynnissä Cathyn Bookends-kirjakaupassa, se pääsisi täysin syin chick lit -hyllyyn.

Kirjaflirttiä ei ole niin nokkela eikä räväkkä kuin suosikkini Bridget Jones, mutta sen sijaan se on aavistuksen realistisempi ja paljon sympaattisempi. Cathy ja kumppanivat ovat aika tavallisia ihmisiä niin jenkkakahvoineen kuin epävarmuuksineen, eikä kirjassa oikeastaan tapahdu mitään sellaista, jota ei voisi tapahtua oikeastikin. Cathyn ihastus on kieltämättä varsin täydellinen, mutta niinhän chick litissä pitääkin, ja lisäksi tuo ihastuskin on oikein mukava. Kirjaflirtiltä on turha odottaa suurta kaunokirjallista elämystä, mutta eipä tullut toisaalta sellaistakaan oloa, että luen englantia suomeksi. Ja sellainen jutusteleva, välillä hieman junnaavaltakin tuntuva tyyli kai kuuluu tällaiseen kirjallisuuteen. 

Jos tekee mieli juoruilla tyttöjen kanssa, muttei ole mitään juoruttavaa, juoruntarpeen voi korvata erinomaisesti tällaisella kirjalla. Sitä lukiessa oli paikoin yhtä mukavaa kuin ystävien kanssa rupatellessa.

Ja se kirjakauppateema oli kyllä kiinnostava!

Tekstinäyte sivulta 30. Päähenkilö muistelee entistä parasta ystävyynsä:

En tarkoita, etten olisi halunnut tavata häntä. Kyllä minä halusin, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampi oli tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle. Sitten kului vielä muutamia vuosia, ja urani lähti nousuun. Minulla oli poikaystäviä ja tilapäissuhteita ja ihanat ystäväni, etenkin Si. He kaikki yhdessä täyttivät tyhjiötä, jonka Portia oli jättänyt niin monta vuotta aiemmin. Lakkasin vähitellen ajattelemasta Portiaa kovin usein, vaikka rehellisesti sanoen hän lymyili aina jossakin takaraivossani.

Kirjaflirtin parissa on hiljattain viihdytty myös Luettuja maailmoja -blogissa. Mari A. kirjoitti tänä kesänä Greenin Vuosi maalla -kirjasta (siinäpä toinen varsin hyvin kirjan aiheeksi käyvä unelma!) ja pohti chick litiä laajemminkin.

 

Oletko lukenut Jane Greeniä? Tai luetko chick litiä - jos et, mikset? Ja, se tärkein kysymys, millainen olisi unelmiesi kirjakahvila?

 

Jane Green: Kirjaflirttiä (Bookends, 2000). Karisto, 2011. 2. painos. Suom. Auli Hurme-Keränen

Share

Kommentit

Kirsin kirjanurkka

Täällä kädet kainaloissa kirjoitellaan, eli kyllä kirjakahvilan perustaminen on käynyt mielessä. Realisti-materialistina kuitenkin se on vain untuvainen unelmahöttö, joka ei ole sen kummemmin jäänyt vaivaamaan eikä jääkään, vaikka sitä ei koskaan toteuteta.

Chicklitiä luen satunnaisesti. Se ei ole ihan sitä omintani, mutta kyllä hyvin kirjoitettu eikä ihan hattaraisin menee.

kultahillokala

Kiitos taas kerran hyvästä postauksesta! Minä oon yrittänyt vältelllä chicklittiä viimeiseen saakka, uskottelen itelleni olevani Laatukirjallisuuden ystävä:D Mutta ehkä pystyisin kokeilemaan vaikka justiin Jane Greeniä, jos sinäki hyvän kirjallisuuden ystävänä pystyit:)

Anita (Ei varmistettu)

Juuri samainen kirja tarttui mukaani kirjastosta ja oli mukava välipala sellaisenaan.
Kirjakahvila ajatuksena viehättää totta kai, mutta sellaiseksi se todellakin vain jää. Tiedä häntä sitten jos lottovoitto osuisi kohdalle...

Jenni S.

Kirsi, hyvin tutulta kuulostaa! Minussakin on voitolla realisti-materialisti, mutta kyllä sitä unelmahöttöäkin tarvitaan. Ja eihän sitä koskaan tiedä... ;)

Tämä kirja ei tosiaan ollut ihan hattaraisinta lajissaan. Siinä ei käyty kertaakaan yökerhossa, päähenkilö ei pitänyt vaateostoksista eikä edes olisi halunnut tavata ketään miestä.

Kultahillokala, kiitos, kiva kuulla! Minäkin ehdottomasti ajattelen itesäni Laatukirjallisuuden ystävänä, heh, mutta välillä pitää saada välipalakirjojakin. Mietin lukiessani, että tällaisen kevyen kirjan tuottaman mielihyvän voisi saada kepeästä elokuvasta tai tv-sarjastakin, mutta lukijana haluan senkin elämyksen kirjamuodossa (+ kirja sopii leffaa paremmin työmatkalle, tällainen kirjallisuus on hyvää bussikirjallisuutta).

Anita, hauska kirjayhteensattuma! Kirja on tosiaan välipala, kelvollinen lajissaan mutta en kaipaa heti lisää lajityypin edustajia. Mulla on paljon suunnitelmia lottovoiton varalle, vaikken edes lottoa!

Nojoo, ehkä oma kirjakauppa-kahvila on saattanut hetkellisesti käydä mielessä ;D

Chicklitiä tulee luettua vähemmän, mutta kyllä silläkin aikansa ja paikkansa on. Jane Greeniä en ole tainnut lukea tai en ainakaan näin äkkiseltään muista.

Luru / Lurun luvut (Ei varmistettu)

Minä olen lukenut Greeniltä kirjat Bookends (siis tämä Kirjaflirttiä - suomalainen nimi ja kansi ovat vähän pöhköjä!) ja Jemima J. Pidin Kirjaflirtistä enemmän, juuri tuosta kevyestä mutta ei ihan superhöttöisestä otteesta ja tietysti kirjakauppamiljööstä. Varhaisempaa Jemima J:tä (v. 2000) sen sijaan on ajan hammas vähän kaivertanut: päähenkilö on aivan haltioissaan sellaisesta uutuudesta kuin Internet... No, ajankuvaa! Chick lit -osastolta suosittelen myös Veronica Henryä, jolla on minusta lajityypin kliseitä todentuntuisempia hahmoja.

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, hih, hetkellisesti mielessä. :) Niin mullakin, vain hetkellisesti - mutta hyvin usein...

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän aikaa ja paikkaa löydän tällaiselle kirjallisuudelle, mutta olen oikeasti sitä mieltä, että sillä on paikkansa paitsi kevyenä ja huolettomana viihdyttäjänä myös tietynlaisena terapiana. Tässäkin kirjassa on rankkoja aiheita, joskin niitä käsitellään kepeästi. 

Luru, minusta tässä Bookendissä oli kivaa juuri se, ettei kirjassa ollut vielä kännyköitä tai nettiä. Ihanan nostalgista suorastaan! :) Jemima J:stä en ole kuulutkaan, mutta en taida etsiä sitä käsiini. En ole kuullut myöskään Veronica Henrystä, mutta tuon vinkin lupaan pistää korvan taakse!

Kommentoi

Ladataan...