Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Ladataan...

 

 

Kävikin niin, että Madeleinella oli oma hullu ullakollaan, nimittäin hänen 190-senttinen poikaystävänsä.

 

Harvasta kirjasta voi sanoa, että se on samanaikaisesti monipuolinen, vetävä, pelottava ja lumoava. En odottanut Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhien suomennosta turhaan kuukausitolkulla, sillä tästä kirjasta voi sanoa juuri noin.

Monipuolisuus tulee kirjan teemoista. Pääaihe on, kuten Eugenides itse taannoisella Suomen-vierailullaan määritteli, young love. Kyseessä ei ole kuitenkaan vain collegeopiskelijoiden Madeleinen, Leonardin ja Mitchellin kolmiodraama. Kirja kertoo myös aikuistumisesta ja oman paikan etsimisestä. Leonardilla on rikkonainen perhetausta ja etenkin rikkonainen mieli: hän on maanis-depressiivinen. Mitchell taas tuskailee onnettoman rakkauden lisäksi uskonnollis-filosofisia teemoja ja päätyy Eurooppaan ja Intiaan hakemaan vastausta kysymyksiinsä.

Ja Madeleine, parikymppinen kaunis nainen. Häntä kuvataan etenkin hänen kirjallisten kiinnostustensa ja opintojensa kautta. Jane Austenin romaaneista innostunut ja Barthesia tuon tuosta lukeva Madeleine haluaa viktorianistiksi. Kun hänestä kertova kirja alkaa näin, lukutoukka ei voi kuin hymyillä ja huokaista onnesta:
 

ENSINNÄKIN KAIKKI NÄMÄ kirjat. Tässä olivat hänen Edith Wartoninsa, eivätkä romaanit olleet nimen vaan julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä; tuossa koko Modern Libraryn Henry James -sarja, jonka hän oli saanut isältään lahjaksi 21-vuotissyntymäpäivänään; myös koirankorvilla olevat kurssikirjapokkarit jotka hän oli lukenut collegessa; paljon Dickensiä, nokare Trollopea ja mahan täydeltä Austenia, George Eliotia ja hirmuisia Brontën sisaruksia.

Onnenhuokauksia riittikin sitten kautta kirjan, sillä teos aivan vilisi kirjallisuusviitteitä sekä pohdintoja kirjanystävän elämästä. Yksi kirjan pääteemoista oli hieman ilkikurinen ja kenties itseironinen kysymys siitä, voiko liialla (viktoriaanisten) rakkausromaanien lukemisella etääntyä oikeasta elämästä.

Vetäväksi Naimapuuhia-teoksen teki se, että teemoja oli niin useita ja näkökulma vaihtui usein. Välillä oltiin Mitchellin perässä Äiti Teresan jalanjäljillä, podettiin psyykenlääkityksen sivuoireita Leonardin kanssa ja sitten taas palattiin Madeleinen hieman kireän mutta mallikelpoisen perheen pariin. Ajattelin ensin, että 599 sivua on aika paljon rakkausromaanille, mutta ei. Jeffrey Eugenides on todella taitava ja harkitseva kirjoittaja: tässä teoksessa ei ollut mitään ylimääräistä. Teos ei myöskään tuntunut lukiessa pitkältä, vaan päinvastoin, olisin mielelläni lukenut päähenkilöistä enemmänkin - olkoonkin, että Eugenidesin taituruus ilmeni sitenkin, että kirjan lopetus oli todellakin lopetus, vastaanpanematon stoppi kiehtovalle kertomukselle.

Pelottavaa oli se, miten keski-ikäinen mies voi kertoa nuoresta naisesta näin tarkasti! Välillä Madeleinen ajatukset tuntuivat olevan kuin omasta nuoruuden päiväkirjastani, ja silloinkin kun eivät olleet, ihailin ja vähän kauhistelinkin Eugenidesin psykologista silmää. En muista hetkeen lukeneeni teosta, jossa mies (tai nainenkaan) olisi kuvannut nuoren naisen sielunelämää näin uskottavasti.

Kerta kaikkiaan lumoava teos ja täydellinen maailmaltakatoamiskirja.

En ole lumoutuneisuuteni kanssa yksin, vaan Naimapuuhiin on jo ihastuttu ympäri nettiä. Lilyssä tämän kirjan ystäviin kuuluvat ainakin Kati, Koko H ja Helmi K.

Ainoa muutos, jonka olisin kirjaan toivonut, olisi ollut se, että sen nimi ei olisi ollut Naimapuuhia. En ymmärrä! Kirjassa puhuttiin kautta linjan avioliittojuonesta, johon myös alkuperäinen nimi The Marriage Plot viittaa, mutta ehkä naimanimelle on ollut kustantamossa perusteensa.

Olen nyt lukenut kaikki Jeffrey Eugenidesin teokset. Merkillinen, huikea Middlesex pysyy yhä suosikkinani, mutta Naimapuuhia kiilaa Virgin Suicidesin ohi hyväksi kakkoseksi. Todella hyviä kirjoja kyllä kaikki, ja hämmästyttävän erilaisia. Toivottavasti seuraavaa Eugenidesin romaania ei taas jouduta odottelemaan vuosikausia!

Niin ja seuraavaksi tekisi mieli lukea Roland Barthesin Rakastuneen kielellä. Tsekkasin jo, että sen saisi Adlibriksestä.

 

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011). Otava, 2012. Suom. Arto Schroderus. Etukannen suunnittelu Anja Reponen

Kustantajan kirjaesittely

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Zephyr (Ei varmistettu)

Kiitos tästä arviosta! Odotan entistä malttamattomampana sitä, että saan kirjan käsiini. Lukutoukka kirjan henkilönä ja kirjallisuusviittaukset kuulostavat lupaavilta... :)

Ole hyvä, Zephyr! Kirja oli muutenkin hyvä, mutta lukutoukka-/kirjallisuusteema oli vielä ihana bonus!

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

En ole lukenut Eugenidesin aiempia teoksia, enkä tästäkään olisi osannut kiinnostua (suomenkielinen nimi on tosiaan kamala eikä kansikaan oikein houkuttele) ilman ihania blogiarvioita. Nyt kun olen kuullut, että kirjassa viitataan Austeniin ja että siinä on noin lumoavia kirjahyllykuvauksia kuin tuo sinun lainaamasi kohta, haluan ehdottomasti lukea sen!

Maria, jos ei kirjasta saa mitään muuta irti, niin ainakin lukuisia kirjallisuusviittauksia! Viittaukset oli vielä tehty niin hyvin, ettei ainakaan minua haitannut, vaikken ollut kaikkiin viitattaviin kirjoihin tutustunutkaan. Nyt Naimapuuhien (yök, siis Avioliittojuonen!) jälkeen haluaisin kyllä vain lukea Austenia ja ryhtyä viktorianistiksi, tai kirjallisuuden tutkijaksi nyt ainakin. Tuli ihan ikävä opiskeluaikoja ja harmistus, etten silloin lukenut kirjallisuutta, semiotiikkaa tai filosofiaa (vaikka ainevalintani aika läheltä liippasivatkin).

Todella houkuttelevaa! Taisit puhua mut ympäri kokeilemaan joskus Eugenidesilta joko tätä kirjaa tai jotain toista...

Sallan lukupäiväkirja, hauskaa! :) Toivon omahyväisesti, että kokeilet - ja muutkin kokeilevat - Middlesexiä, koska se on niin kiinnostava ja myös niin vanha, ettei siitä ole näkynyt blogiarvioita eikä muutenkaan juurikaan keskustelua. Olen itse kirjoittanut kirjasta vanhassa blogissani, täällä.

Kaksi-nolla

Iiih, arvasin, että innostut tästä. Eugenides on ihana, ihana!

Kati, en tiedä, mitä olisin tehnyt, jos en olisi innostunut, se olisi ollut kauhea järkytys ja isku vasten kasvoja. Onneksi se riski taitaa Eugenidesin kohdalla olla vain teoreettinen, olen varmaan ikuisesti hänestä ja hänen kirjoistaan innostunut!

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Oi että! Oli ihana lukea kirjoituksesi. Olen säästellyt kirjaa matkalukemiseksi ja ensi viikolla pääsen aloittamaan sen. :)

Tämän kirjan jälkeen löysin itseni etsimästä pääsykoetietoja kirjallisuustiedettä lukemaan!

Hyvä että tykkäsit!

Tämä kirja päätyi lukulistani kärkeen, kuulostaa niin houkuttelevalta! Minua on hämännyt tuo nimi, luulin että aihepiiri olisi ihan toinen ja olen vähän sivuuttanut koko kirjan. Tuosta nimestä kun tulee ainakin minulle jotain ihan muuta mieleen kuin avioliitto... ;)

VierailijaErja (Ei varmistettu)

Kirja loppui pari päivää sitten, ajatella, melkein 600 sivua eikä kyllästyttänyt kertaakaan. Ja lopetuksenkin Eugenides osasi tehdä aivan loistokkaasti, ihan nerosti, yllättävästi ja sopivan onnellisesti.

Olen melko varma, että aloitin joskus Rakastuneen kielellä -kirjaa. Tuskin jaksoin loppuun, mutta tosiaan, nyt voisi taas jatkaa, ainakin pätkän ;)

Katja, kivaa, pian siis odotettavissa (toivottavasti) ilahtunut kirjoitus sinultakin tästä kirjasta. :)

Koko, en yhtään ihmettele! Minulle tuli ihan samanlainen olo. Harmi kyllä minusta ei tule koskaan kirjallisuustieteilijää, sillä olen jo kertaalleen humanisti ja toiseen kertaan ei voi olla. :( Ehkä vaihtoehdokseni jää ryhtyä kirjailijaksi?;)

Vitamiini, sano muuta, nimi ei todellakaan ole omiaan houkuttelemaan eikä muutenkaan täysin omiaan tälle kirjalle. Avioliittojuoni taas sopisi sille monellakin tapaa.

Erja, samat fiilikset: vaikka olisin lukenut vaikka kuinka, loppu oli hyvin onnistunut. Minä meinasin ostaa Rakastuneen kielellä (tai ainakin jonkun muun Barthesin teoksen) kirja-alesta alkuvuodesta, mutta ajattelin, etten varmaan lukisi sitä kokonaan. Nyt tekisi kyllä mieli, kun tuntuu, että Naimapuuhien myötä tuli melkein luettua Barthesiakin.

 

 

Tuulia/Lukutuulia (Ei varmistettu)

Tämän ostin juuri ja Middlesexin jo vähän aiemmin käytettynä. Oikein sormet syyhyävät päästä lukemaan nämä, eritoten tämä Naimapuuhia nyt luettuani arviosi :)

No joko anomus maailman kunniakirjailijan arvonimestä Eugenidesille on lähetetty? ;) Kiva, että oli odotusten mukainen kirja!

Tuulia, kiitos kommentista ja toivottavasti kirjat lunastavat odotukset! Olen ilokseni huomannut, että Middlesex on julkaistu myös pokkarina (voi olla, että on ollut ennenkin, mutta olen havahtunut asiaan vasta nyt uutta E:n kirjaa odotellessani).

Villasukka kirjahyllyssä, anomuksen ehtona oli, että Naimapuuhia päihittää Middlesexin ja kyllä Middlesex on minusta edelleen persoonallisempi ja kiinnostavampi. :) Naimapuuhia on ehkä luettavampi, tosiaankin sellainen mukanaan vievä ihana tiiliskivi.

Minä odotan jo, enää muutama alkukielisen varausjonossa ennen minua. Vähän toivon että menisi vielä kolme viikkoa, sitten gradu olisi poissa ja voisi uppoutua. Vapauskin on tulossa, Franzenin, sitäkin odotan.

Luin vähän hypähdellen, että muistaisin mahdollisimman vähän lukiessani. Mutta nautin kommenteistasi Eugenidesin psykologisesta silmästä. Ja kirjan nimi on kyllä omituinen, mutta toisaalta, niin, ei "Avioliittojuoni" olisi ehkä hyvä sekään. Mietintämyssy päähän, mikä tälle sopisi?

Ja Middlesexinkin voisi, uudestaan. Huokaus.

Linnea, Avioliittojuoni kuulostaisi oudolta, mutta sopisi kirjalle hyvin. Tai sitten tämänkin kirjan nimen olisi voinut jättää kääntämättä, sehän on ollut perinne Eugenidesin kirjojen yhteydessä. :)

Mielenkiintoista, että alkukieliseenkin on jonoa! Onko useinkin? En ole ajatellut, että myös muita kuin suomenkielisiä uutuuksia on vaikea saada kirjastosta. Toivottavasti saat Naimapuuhia pian!

Kommentoi

Ladataan...