Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides

 

Kiljahdin ilosta, kun katselin Otavan ensi kevättä: Jeffrey Eugenidesiltä tulee uusi suomennos! Vihdoin! Hänen huikea teoksensa Middlesex on yksi suosikkikirjoistani, ja tuoreen Eugenides-uutisen innoittamana päätin lukea romaanin Virgin Suicides - Kauniina kuolleet uudelleen. Olin suunnitellut Virgin Suicidesin lukemista jo kauan, vaikkei ensimmäinen lukemiskerta tehnyt kovin suurta vaikutusta.

Tämä uusi lukukerta teki, vaikka tiesin kirjan juonen ja niin tietävät varmaan kaikki muutkin, kiitos samannimisen elokuvan. Toivon, etten paljasta kenenkään mielestä liikaa, kun kerron, että kirja kertoo naapurin teinipoikien silmin kertomuksen amerikkalaisesta Lisbonin perheestä, isästä, äidistä ja viidestä teini-ikäisestä tyttärestä, jotka kaikki tekevät itsemurhan. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle. Makaaberi tarina käy ilmi heti kirjan ensimmäisistä riveistä:

Sinä aamuna, kun viimeinen Lisbonin tyttäristä teki itsemurhan - kyseessä oli Mary, ja hän teki sen unilääkkeillä kuten Therese aikaisemmin - ambulanssimiehet tiesivät täsmälleen, missä heidän talossaan säilytettiin veitsiä, missä sijaitsi kaasu-uuni ja missä oli se kattoparru, johon saattoi solmia hirttoköyden. (s. 7)

Ensimmäiseltä lukukerralta muistan sen, että minua ällötti lukiessa odottaa, kuka kuolee seuraavaksi ja miten. Lisäksi paikat, joissa vain odoteltiin, olivat minusta aika pitkäveteisiä, suorastaan tylsiä.

Tällä kertaa näin kirjan paljon laajemmin. Totta, tytöt kuolevat, se  tulee heti selväksi.

Kauhutapahtumien ohella kirja kuvaa kuitenkin taitavan tarkasti  ja kauniisti nuoruutta. Kertojanäänenä toimiva mies on uskottava: hän puhuu jo aikuisen kokemuksella, mutta kertoo, millaista oli olla ujo, epävarma teinipoika ja miten epätodellisilta hyvin suojattua ja kurinalaista elämää viettäneet Lisbonin siskokset vaikuttivat. Kirja kertoo hyvin elokuvamaisesti nuoruudesta, kyläyhteisöstä kun se kokee yhteisen järkytyksen, naapuruudesta. Se ei ota kantaa, olisivatko asiat voineet mennä toisin, mutta pistää pohtimaan, kuinka vapaata tai suojattua elämää teinien olisi hyvä saada elää. Vai voivatko vanhemmat ja muut aikuiset lopulta mitään - millekään? Entä miten nuoruudessa kohdattua surua tai järkytystä tulisi työstää, ettei se jäisi varjoksi loppuiäksi? Tai muuttuisi edes varjoksi?

Ikävä kyllä en voinut lukea tätä kirjaa enää fiktiivisenä tarinana, vaikka se varsin absurdi onkin. Luulen, että minä olen muuttunut ensimmäisestä lukemiskerrasta, mutta niin on Suomikin. Viime vuosina täälläkin on saatu lukea uutisia ja keskustella ahdistuneina siitä, millaista kriisipsykologiaa nuorille tarjotaan, kun toinen nuori kuolee epätavallisesti. Täälläkin on mietitty, miten median pitäisi suhtautua perhettä ja yhteisöä koskevaan strategiaan. 

Kirjassa on siis tärkeitä teemoja - ja lisäksi se on yksinkertaisesti hyvä, erittäin luettava kirja! Elokuvaa en ole nähnyt, koska en ole uskaltanut katsoa, mutta toivon, että jonain päivänä uskallan. Jos joku on sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan, olisi mielenkiintoista kuulla, miten saman- tai erilaisia ne ovat.

Middlesex kertoo elämäkertamaisen tarinan hermafrodiitin elämästä. Tässä kirjassa perhettä kohtaa epätodellisen kauhea tragedia. Ensi keväänä ilmestyvä teos taas on Naimapuuhia. Se kertoo kolmoisdraamasta ja sitä kuvataan Otavan kevätkatalogissa valopilkuksi. Varsin monipuolinen kirjailija!

Virgin Suicides on luettu myös tarkkanäköisessä  Nulla dies sine legendo -blogissa, jossa aivan oikein muistinkin siitä joskus keskustelleeni.

 

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet. (The Virgin Suicides) Otava, 2003. Suom. Juhani Lindholm

Kustantajan kirjaesittely

Sofia Coppolan ohjaaman The Virgin Suicides -elokuvan traileri

 

P.S. Tämä kirja todisti taas myös sen, että kirjoja kannattaa lukea uudestaan - mutta se on oman postauksensa aihe se!

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Jee! Mietin jo, pitäisikö lukea Eugenidesin uusin englanniksi, mutta eipä suomennostakaan tartte odottaa kauan.

Minusta Virgin Suicides oli ok, Middlesex sen sijaan on yksi suosikkikirjoistani.

Jenni S.

Minä en ollut huomannut tuota uusinta Eugenidesiä ollenkaan englanniksi, mutta suomennostieto ei todellakaan jäänyt huomaamatta. En muista, mitä muuta Otavan kevätkatalogissa oli, kun Eugenides vei kaiken huomion. Jee tosiaan! :)

Kirjamakusi kuulostaa varsin samanlaiselta kuin minun, ainakin Eugenidesin suhteen. Olen lukenut Middlesexin kahdesti, enkä ihmettelisi, vaikka lukisin sen vielä ainakin kerran. Merkillinen, monipuolinen, tärkeä ja upea kirja!

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Minulla on tuo elokuva, ja olen useasti ajatellut, että haluan lukea sen kirjan. Nyt tuli hyvä muistutus, etenkin kun sait kuulostamaan niin hyvältä! Ja hei, ei se elokuva pelottava ole, joten uskalla vain katsoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Middlesex on minullakin hyllyssä, muistaakseni se oli todella laadukas kirja. Tämänkin olen tainnut lukea, mutta enemmän tulee kuvamuistoja elokuvasta. Nekin tosin pätkittäisiä. Tästä muistan vain sellaisen epämääräisen ahdistuksen.

Kiva kuulla että Eugenidesiltä tulee uusi suomennos, odotan kiinnostuksella!

Karoliina

Eugenides on minulle yksi niitä kirjailjoita, joita tiedän rakastavani, vaikken ole vieläkään yhtään kirjaa häneltä lukenut. :) Virgin Suicidesin olen toki elokuvana nähnyt (rakastan Sofia Coppolan elokuvia poikkeuksetta) ja kirjakin odottelisi hyllyssä alkukielisenä. Middlesexkin kiinnostaa kovasti. Oli huvittavaa, kun aikanaan bongasin tämän Marriage Plotin ilmestyvän, niin hihkuin onnellisena minäkin... Voi elämä. Toivon, että saan nyt suomennoksen myötä pontta lukea sen lisäksi myös aiemmat teokset - vihdoinkin - jotka toivottavasti täyttävät myös niihin lataamani odotukset.

Jenni S.

Helmi-Maaria, lue! :) Ja kiitos leffakannustuksesta. Olen nähnyt kerran telkkarista sattumalta ensimmäisen itsemurhan kohtauksen (en viitsi enempää spoilata) ja siitä päätellyt, etten halua nähdä elokuvaa - tai siis uskalla. Nyt kirjan luettuani olen varma, että uskaltaisin, sillä onhan tässä paljon, paljon muutakin. Ja heh,nyt ainakin kahden lukukerran jälkeen tietäisin, mitä leffassa tapahtuu.

Vierailija, Middlesex on tosiaan laadukas, monella tapaa. Vaikka se on aivan fiktiivinen teos, se voisi olla elämäkerta, niin todentuntuinen ja mieleenjäävä se on. Suosittelen sitä kaikille!

Karoliina, joo,tiedän tunteen, minuakin innostavat monet kirjat ja kirjailijat, vaikken ole lukenut. Luulen kyllä, että Eugenides on sinunkin kirjailijasi! Multa on mennyt tuo Marriage Plot -hihkumisesi ohi. Olen ollut onnellisen tietämätön asiasta, kunnes... Onneksi pian on kevät ja Eugenis-odotus palkitaan!

 

 

Lukutoukka (Ei varmistettu)

Minullekin kävi aivan samoin Otavan katalogin kanssa! Tosinkin ehdin myös huomata sen, että sekä Middlesex että tämä Virgin suicides julkaistaan myös pokkarina. VS puuttuukin hyllystäni, mutta ei enää kauaa. :)

Ihanaa, että kustantajat julkaisevat keväisin helmiä, jotka syksyllä julkaistuina voisivat hukkua laajaan tarjontaan. Viime keväänä odotin aivan yhtä malttamattomana Peter Høegin Norsunhoitajien lapsia. Sitä tosinkin piti odottaa kesäkuuhun asti, nyt odotusta kestää vain maaliskuuhun. Pitäisiköhän hankkia aamukampa?

Jenni S.

Lukutoukka, hauska kuulla! Ja ihana havainto kirjakeväästä - juuri noin se taitaa olla. Helmeilevää kevättä odotellessa siis... Eugenides-aamukampa olisi muuten superhauska idea! Kirjailijana olisin otettu jo moisesta ajatuksesta. :)

Mitä muuten pidit Høegin Norsunhoitajien lapsista? Minä en ole edes selaillut sitä, vaikka Høeg on erittäin kiinnostava kirjailija hänkin ja olen lukenut häneltä useita teoksia, kaikki kuitenkin hänen uransa alkupuolelta.

Minulla on tarkoituksena lukea tämä uudelleen Nostalgia-haastetta varten. Muistan kirjan todella maagisena lukukokemuksena, ja jännittää onko taika tallella.

Olen nähnyt myös elokuvan,  ja olin siihen ehkä hiukan pettynyt. (Olin siis lukenut kirjan ensin.) Elokuva on tosin ihan hyvä,  ja se onnistuu sekä olemaan uskollinen kirjalle että olemaan omannäköisensä, toisin sanoen selkeästi Coppolan näköinen elokuva.

Jotenkin elokuvasta minusta puuttui se kummallinen, arvoituksellinen tunnelma johon ihastuin kirjassa. Kaikkine valkoisine vaatteineen ja vastavaloineen elokuva oli minusta liian kaunis. Kirjakin on tosin minusta kaunis, mutta sen kauneus on paljon rosoisempaa.

Mutta kyllä elokuva katsomisen arvoinen on. Ehkä minua vain harmittaa se, että elokuva on niin paljon tunnetumpi kuin kirja.

Niin, ja Middlesex on yksi minunkin kaikkien aikojen suosikkikirjoistani :)

Jenni S.

Liisa, hassua, minulle tämä oli maagisempi toisella lukukerralla. Hyvin kuvailet kirjaa: siinä on tosiaan arvoituksellinen, rosoisen kaunis tunnelma. Ja mitä enemmän kuulen leffasta, sitä enemmän haluan kyllä nähdä sen...

Ihanaa, että Middlesexille löytyi yhtäkkiä näin monta ystävää! En ole törmännyt juurikaan sen lukijoihin, mutta nähtävästi en ole todellakaan ainoa, joka pitää sitä superkirjana. :) Äitinikin luki sen (minun pakottavasta suosituksestani) ja piti.

Karoliina

Palasin vielä sanomaan, että en minä Marriage Plotia varmaan julkisesti hihkunutkaan. En kehdannut, kun en ole Eugenidesta lukenut... :D Ihan vain keskenäni tanssin nolon ilon tanssia työhuoneessani. :)

Karoliina

Ja sitten oli vielä pakko tulla linkittämään, kun juuri bongasin The Marriage Plotin kimppaluvun amerikkalaisessa kirjablogissa - jos jotakuta kiinnostaa. :)

Jenni S.

Karoliina, toivottavasti tanssit ilon tanssin vielä sittenkin, kun olet lukenut Eugenidesiä! Tämän keskustelun perusteella tietänet, mistä teoksesta aloittaa. ;)

Mielenkiintoinen tuo The Marriage Plot -kimppaluku. En ole kauheasti seuraillut kimppalukuja, mutta jotenkin olen kuvitellut, että ne liittyvät usein a) klassikkoihin ja/tai b) järkälemäisen suuriin ja hankaliin teoksiin. En ole saanut kuvaa, että Naimakaupat/The Marriage Plot olisi mitään näistä.

Lukutoukka (Ei varmistettu)

Jaa että mitä pidin Norsunhoitajien lapsista. No ensiksi ainakin hämmästyin että onko tämä todella Peter Høegin kirja, kun teksti oli niin täysin erilaista kuin hänellä aikaisemmin. Sitten ajattelin että kyllä tämä varmaan muuttuu kun edetään pidemmälle. Kirjan lopussa totesin että ei se muuttunut, vaan täydellä vaihteella mentiin loppuun asti, mutta että olipas hyvä kirja.

Aikaisemmista Høegin teoksista täysin poiketen Norsunhoitajien lapset oli veijariromaani, jossa tapahtui koko ajan. Mutta ei mikään tusinakirja, eihän Høeg sellaista koskaan kirjoitakaan, vaan erinomainen alusta loppuun. Ja päähenkilöt, 14-vuotias Peter ja hänen 16-vuotias sisarensa Tilde, olivat mahtava parivaljakko. Kirjan loputtua (ahmin sen reilussa päivässä) olin kuin halolla päähän lyöty, mutta tyytyväinen.

Jenni S.

Lukutoukka, kiitos vastauksesta! Kirja alkoi nyt kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Pitää lukea, jos vastaan sattuu! Minulle Nainen ja apina (tms.) on ollut sellainen Høegin kirja, että lukiessa piti välillä miettiä, että hetkinen, kenenkäs kirjoittama tämä nyt olikaan... Hyllyssä odottaisin kyllä seuraavana Høeginä Hiljainen tyttö, on odottanut jo tovin.

Kommentoi