Kansainvälistä kotimaista - onko kansainvälisyys kirjallisuustrendi?

Ladataan...

Tänä kirjasyksynä olen havahtunut ilmiöön, että moni suomalainen kirja sijoittuu kokonaan tai osittain ulkomaille. Voihan olla, että olen vain sattumalta valikoinut tällaisia teoksia lukulistoilleni - tai voisiko olla, että kansainvälisten miljöiden ja teemojen tuominen kotimaiseen kirjallisuuteen on tietoista, jopa trendi? Ja kertooko se siitä, että maailma on muuttunut ja ihmisten elämänpiiri laajentunut vai siitä, että kirjat kirjoitetaan mahdollista kansainvälistä yleisöä ajatellen? 

 

Eilen kirjoitin Riikka Pulkkisen romaanista Vieras. Siinä liikutaan Suomessa ja New Yorkissa. Pulkkisen jälkeen aloitin Pekka Hiltusen trillerin Sysipimeä. Ainakin trillerisarjan ensimmäinen osa Vilpittömästi sinun sijoittui kokonaan Lontooseen, joskin pääosassa on kaksi suomalaista naista. Luin hiljattain myös Karoliina Timosen esikoisteoksen Aika mennyt palaa, jossa niin ikään suomalaisesta päähenkilöstä huolimatta tapahtumapaikkana on Boston. Aion lukea myös Riikka Ala-Harjan Maihinnousun, joka sijoittuu Ranskaan, ja Sofi Oksasen uutuuden, jossa ollaan Virossa ja kuvataan maan historiaa ja yhteiskuntaa (tiedän Oksasen olevan puoliksi virolainen, siksi häneltä onkin odotuksenmukaista kirjoittaa Viroon sijoittuvia kirjoja). Luulen, että jos miettisin asiaa tarkemmin, löytäisin muitakin ulkomaille osin tai kokonaan sijoittuvia tarinoita jo aivan tämän kirjasyksyn sadostakin. Aiemmin tänä vuonna minulla oli Emmi Itärannan dystopiasta Teemestarin tytär vahva tunne, että (kuvitteelliseen) Suomeen sijoittumisestaan huolimatta teos oli hyvin kansainvälinen. Se olisi voinut syntyä muuallakin kuin Suomessa, ja kirjoittaja asuukin ja opiskelee luovaa kirjoittamista Englannissa. Aiempina vuosina olen kokenut "kansainvälisiksi" esimerkiksi Leena Parkkisen saksalaisista siamilaiskaksosista kertovan romaanin Sinun jälkeesi, Max sekä Johanna Sinisalon monet teokset. Olen ihastunut Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuriin ja William N:ään - ja taas ollaan muualla kuin Suomessa, ei välttämättä enää edes suomalaisten hahmojen seurassa.

 

Kotimainen kirjallisuus on ollut aina kaikkein lähimpänä lukijan sydäntäni, koska rakastan suomen kieltä ja sen tarkkailua ja pidän tuttuihin tai tutunoloisiin paikkoihin sijoittuvista tarinoista. Pidän myös siitä, että lukemalla näitä kirjoja koen tukevani kotimaista kirjallisuutta. Moni lempikirjailijani on kyllä tarkemmin ottaen suomenruotsalainen, mutta silti koen suomeksi käännettyjä teoksia lukiessani jotain sellaista, jota en yleensä tavoita ulkomaisen kirjan kanssa, jonkinlaista määrittelemätöntä kirjallista läheisyyttä.

 

Olen myös vilpittömän iloinen ja ylpeä, jos ja kun kotimainen kirja menestyy muuallakin. Esimerkiksi Riikka Pulkkisen esikoinen Raja on käännetty kahdelle kielelle ja Totta vaikka kuinka monelle - katsokaa vaikka kirjailijan englanninkielisiltä kirjailijasivuilta. Aloin kuitenkin miettiä, onko laajemman menestymisen kannalta parempi, jos kirjan tarina ei sijoitu vain Suomeen? Silloin joku muukin kuin suomalainen voi kokea lukiessaan tuttuutta , tai ainakin uteliaisuutta: noinko suomalainen kirjailija meidän maamme ja kaupunkimme kokee? Vaikka näitä tavalla tai toisella kansainvälisiä teoksia on kiinnostavaa lukea, toivon, ettei muualle kuin Suomeen sijoittuminen tai muuten kansainvälinen tyyli ole kuitenkaan edellytys, että kirjalla olisi mahdollisuus päästä käännettäväksi.

 

Nämä ovat omia pohdintojani, mutta olisi kiinnostavaa tietää, onko kukaan muu tehnyt samanlaisia havaintoja tai miettinyt kotimaisen kaunokirjallisuuden kansainvälistymistä viime aikoina. Mistä (kaikesta) on kyse?

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Olen tehnyt. Samanlaisia havaintoja siis. Tämän syksyn listalle voi jo mainittujen lisäksi lisätä ainakin Riku Korhosen sekä Sami Hilvon uudet romaanit. En kuitenkaan usko että tämä olisi kansainvälisyyden metsästystä, tai sen edellytys. Vaikka maailma on jo kauan ollut aika pieni eivät ihmiset ja asiat, tässä kirjallisuus, muutu yhdessä yössä. Ja tavallaan tuntuu että kansainvälisyys, rajojen katoaminen, etnisyys ja muukalaisuus ovat jo kauan olleet kotimaisen kirjallisuuden teemoja, nyt se vain tulee selkeämmin esille myös miljöön kuvauksissa,

Itse pidän kuitenkin ehkä eniten romaaneista jotka voisivat tapahtua missä vain, etteivät ole liian sidottuja johonkin paikkaan. Tai no, ehkä New Yorkiin tai Amerikan itä-rannikolle sijoittuvat ovat poikkeus :)

Jenni S.

Kiitos kommentista, Helmi! Mulle tuli itselleni heti mieleen myös Vera Valan esikoisdekkari, joka sijoittuu suomalaisen kirjoittajan nykyiseen kotimaahan Italiaan.

En näe sinänsä pahana, että kirja kirjoitettaisiin kansainvälisyyttä ajattellen, mutta en haluaisi ajatella, että kansainvälinen aspekti olisi pakollinen osa teosta. Haluan luottaa siihen, että hyvä tarina löytää kyllä paikkansa, ja eipähän vaikka Totta-teoksessa muistaakseni poistuta Suomesta. Sinun kommenttisi antoi uskoa, että niin on!:)

Mäkin pidän ehkä eniten siitä, että tekstissä on jokin tuttuuden tunne mutta ei tarkkaa "paikkaan istuttamista", ellei paikka ole hyvin tuttu tai muuten kovin mielenkiintoinen. Jos tuntee lukiessa läheisyyttä tekstin kanssa, voi itse muodostaa sen miljöön sitten mielessään. Riippuu kyllä paljon kirjasta, miten tärkeää tai ei niin tärkeää miljöön kuvaaminen on.

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Olen minäkin huomannut kansainvälistymistä. Maailma on lähempänä Suomea kuin ennen, oletan. Omatkin tekstini tuppaavat liikkumaan rajojen yli, tosin yritän pitää aina paikat niin häälyvinä, ettei lukija välttämättä tiedä, missä maassa oikeastaan ollaan.

Nyt kun olen kauempana Suomesta, olen huomannut, että runojeni tapahtumamaa on usein Suomi. Ehkä kirjat ovat kaipuuta pois, kaipuuta koko maailmaan. En usko, että perimmäisenä ajatuksena kenelläkään kirjailijalla on kansainväliset markkinat, kun he tapahtumapaikkoja miettivät.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe, en ollut ajatellut sitä aiemmin, mutta nyt kun rakensit listaa, niin onhan tuossa aika monta nimeä. Ottaisin jo oikeastaan mielelläni vinkkejä vastaan uutuuksista, jotka sijoittuvat Suomeen.... Varsinkin nuoremman kaartin kirjoittajat tuntuvat suosivan kovasti ulkomaita.

Toisaalta taas Suomeen sijoittuminen tarkoittaa aika usein Helsinkiin sijoittumista, ja jos kaikki suomalaisten kirjoittamat kirjat sijoittuisivat sinne, sekin olisi vähän yksipuolista.

Mä oon ilmeisesti sitä sakkia, joka ei todellakaan halua lukea mistään tutuista mestoista: avaruusalukset, vieraat planeetat ja maat vaatekaapissa on just pop. Siinä mielessä kotimaisen kaunokirjallisuuden trendit eivät ehkä vieläkään ole tarpeeksi kauas suuntautuvia :D

 

Liina / Sivukirjasto

Karoliina

Mielenkiintoista pohdintaa!

Trendien synty ja kasvu on aina jossakin määrin mysteeristä, mutta luulen, että tähän on vaikuttanut oikeasti maailman, suomalaisten ja kirjailjoiden globalisoituminen. Rajoja ei nähdä enää samalla tavalla kuin ennen. En usko, että kirjan sijoittaminen ulkomaille on useinkaan taktinen veto mahdollisia käännösmarkkinoita silmällä pitäen - tai ainakaan sen ei pitäisi olla, koska jo aikanaan käännösmyynnin parissa töitä tehdessä minulle tuli selväksi, että suurin osa uskoo suomalaisuuden menestyvän maailmalla juuri eksoottisella suomalaisuudellaan, omaleimaisuudellaan.

Oma romaanini kohdalla jo olemassaollut tarina "pakotti" viemään tapahtumat ulkomaille. Rinnakkaistarinan olisin toki voinut pitää Suomessakin, mutta juonellisten syiden takia halusin viedä senkin muualle.

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Minä uskon edelleen, että hyvä kirja riittää :-) Onhan esim.Arto Paasilinna hurjan suosittu Suomen ulkopuolella, vaikka kirjat keskittyvätkin vahvasti suomalaisuuteen. Samalla tapaa esim. Aki Kaurismäki on menestynyt ulkomailla, vaikka (vai juuri siksi että?) valtaosa elokuvista oikein liioittelee suomalaisuuden hassuimpia piirteitä eikä loista kansainvälisyydellään, paria Ranskassa tehtyä elokuvaa lukuunottamatta. Jos suomalainen kirja tai elokuva on tarpeeksi hyvä löytyy sille varmasti markkinoita maailmalta ilman päälleliimattua kansainvälisyyttäkin.

Mutta uskon myös, että kansainvälisyys on tullut suomalaiseen kirjallisuuteen jäädäkseen. Yksinkertaisesti siksi, että niin monet suomalaiset nuoret nykyisin matkustavat ja asuvat ulkomailla. On varmasti helppoa ja luontevaa kirjoittaa New Yorkista tai Ranskasta, kun on itsekin siellä asunut. Onkin oikeastaan outoa, ettei juuri mikään suomalainen kirja sijoitu vaikkapa Aasiaan, vaikka siellä monet kirjailijatkin varmasti matkustavat. Juha Itkosen "Kohti", mutta onko muita?

Kirsin kirjanurkka

Minulle taas tuli heti vastaväite mieleen, että ei tämä nyt niin uutta ole. Mika Waltarin tuotanto nyt ainakin on melkoisen kansainvälinen tässä mielesskin. Ja osattiin sitä ennenkin, Juhani Ahon Yksin sijoittuu Pariisiin, Aleksis Kivellä yksi näytelmä Saksaan, toinen Italiaan...

Mutta kieltämättä huomiossasi varmaan on perää. Hyvä vai paha, en osaa sanoa.

Jenni S.

Helmi-Maaria Pisara, ehkä kirjoittajakaan ei aina tiedä tarkalleen, mihin tekstit sijoittuvat? Ja sellainen ajattomuus ja paikattomuus onkin usein hienoa ja kiehtovaa. Mielenkiintoinen tuo runotieto. Minun (hyvin satunnaisesti syntyvät) runoni liikkuvat usein luonnossa, joskus autiotaloissa tai kaupungeissa, mutta aina paikoissa, joissa en ole koskaan käynyt, mutta jotka ovat jonkinlaista sielunmaisemaa.

Aamuvirkku yksisarvinen, ainakin tuo mainittu Teemestarin tytär sijoittuu Kuusamon tienoille, samoin Essi Kummun Karhun kuolema vie pohjoiseen. Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen ei-helsinkiläisitä teoksista. Ja ai niin, Riku Korhonen kirjoittaa Turusta ja monet saaristosta.

Liina, ehkä vaatekaappimaat on sulle sitä tuttua tai tutunoloista kirjallista miljöötä!:)

Karoliina, uskon että ku on niin, että tarina pakottaa johonkin paikkaan, niin siellä sitten ollaan, tahtoi kirjailija niin tai ei.:) Ja niin pitääkin olla.

Reeta Karoliina, hyviä lisäyksiä kansainvälisyysluetteloon. Ja tosiaan, eipä esim. Paasilinnan menestys taida selittyä ulkomaisilla elementeillä kirjoissa, saati niiden tarkoitushakuisena sirotteluna kirjoihin!

Kirsi, hyvä täsmennys, kiitos! Mietin ensin, että kirjoittaisin tuostakin, että ennen kyllä.... Mutu-tuntumalla ulkomaille sijoittuvien kertomusten määrä väheni välillä ja on nyt lisääntynyt paljon. On ainakin hyvät mahdollisuudet nojatuolimatkailuun.:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kansainvälisille markkinoille se umpisuomalaisuus olisi varmaan eksoottisen kova juttu, tai sitten pitäisi olla oikeasti maahanmuuttajana tai muuten kulttuurissa vahvasti sisällä jossain muualla, suomalaiskirjailijan New York -kuvaus tuskin on itsessään mitenkään säväyttävä asia.

No, omat suosikkini suomalaisista kirjailijoista, Leena Krohn ja Maarit Verronen, ovat molemmat maantieteellisesti haasteellisia. Osa kirjoista tapahtuu melkein tunnistettavasti Suomessa, osa melkein tunnistettavasti jossain muussa maassa ja osa ihan muualla mutta tarkkoja sijainteja harrastetaan vähän...

tiia_

En aiemmin kommentoinut tätä postausta, koska en ole lukenut näistä kirjoista yhtäkään, mutta kannanpa nyt kuitenkin korteni kekoon minäkin. Mulle tuli myös heti mieleen Waltari esimerkkinä erittäin kansainvälisestä suomalaiskirjailijasta. Voisiko olla niin, että voimakkaasti ns. länsimaisen kulttuurin piirissä elävien maailma on pienentynyt entisestään, ja ehkäpä suomalainen nykykirjallisuus käsittelee nyt universaalimpia teemoja kuin ennen? Onkohan suomalainen kirjallisuus kansainvälistynyt ihan sen mukaan, miten ihmisten elinpiiri on laajentunut? Tai ehkä aiempi suomalainen kirjallisuus on pohtinut nimenomaan suomalaisuutta, ja se on teemana nyt väistynyt. Mutta en minäkään usko siihen, että kansainvälisyyttä olisi oikein tekemällä lähdetty tekemään. Toivottavasti ainakaan, koska se olisi jotenkin masentavaa.

Vähän off-topic, mutta selasin Yhdysvalloissa kirjakaupassa yhtä Pulkkisen kirjaa (enkä nyt kuolemakseni muista, mikä se oli), ja olin aika shokissa englanninkielisen käännöksen tasosta. Tuli mieleen se, kuinka surkeasti Paasilinnan Jäniksen vuosi on käännetty englanniksi. Hyvät kirjat ansaitsisivat parempaa!   

Kommentoi

Ladataan...