Karo Hämäläinen: Erottaja

Ladataan...

 

 

Tartuin Karo Hämäläisen taloustrilleriin, kun kaipasin varmaa lukemista, jonka koukutus- ja viihdearvo olisi taattu. Lisäksi kirjan aiheet, helsinkiläinen rahoitusyhtiö ja etenkin lokakuun 2oo8 talouskriisi, kiinnostivat. En ymmärrä aina läheskään kaikkea, mutta seuraan jopa mielelläni bisnes- ja talousuutisia; toisaalta ajattelen, ettei minulla olisi varaakaan olla seuraamatta.

Aluksi en kuitenkaan mieltynyt Erottajaan. Suomenkielisen tekstin seassa vilisevät due diligencet - tuttavien kesken DD - ja muut termit ärsyttivät, ja ylipäätään kirja tuntui tempoilevalta ja hengästyttävältä. Jossain vaiheessa sain tarinasta kuitenkin otteen, ja levottomuus muuttui mielessäni hyväksi tyylikeinoksi. Trillerien kuuluukin tempoilla, pörssikursseista puhumattakaan. Suomi-englanti-sekakieli oli sekin kaikesta kauheudestaan huolimatta teemaan sopivaa, ja muutenkin kirja oli trilleriksi kelvollinen, sujuva ja vauhdikas siis. En ihmettele, että sitä on kuulemma luettu uteliaana ja jännittyneenä taloustoimituksissa ja rahoitusalalla: Karo Hämäläinen on  Arvopaperi-lehden toimituspäällikkö. 

Lajityypin mukaisesti kirjan henkilöt ovat kärjistettyjä. Moni on oikein stereotyyppinen kiero ja omahyväinen rahanahne. Mukana on tietenkin myös seksikäs, häikäilemätön ja vielä älykäs vamppi, mutta onneksi hieman yllättävämpiäkin hahmoja löytyi, minkä takia kirja ei ollut liian kliseinen. Sympaattisin hahmo oli mielestäni nelikymppinen saksanopettajamies, jonka uskottavuutta lisäsi, että hänet oli sijoitettu asumaan lähes kotikulmilleni. Aluksi en tosin ymmärtänyt, mitä tuo mies teki tarinassa ja miksi hänen controller-tyttöystävänsä piti joutua kirjassa vaaratilanteeseen, mutta aivan lopussa Hämäläinen sitoi sivu- ja päätarinat hyvin yhteen. 

Muutenkin luulen - tai pikemminkin pelkään - että yksioikoisten ihmisten ja ainakin humanistista liioiteltujen tapahtumien takana kirjassa on paljon totuudenmukaista. Jos Tuomas Vimman Raksa ei imarrellut rakennusalaa, niin Erottajakaan ei paranna rahaihmisten imagoa. Talouselämän arvion mukaan teos on taloustoimittajalta isänmurhaa lähentelevä teko, ja tämä on mielestäni merkki siitä, ettei kirja ole yhdentekevä. Isänmurhan voi tehdä viihdekirjallakin, kunhan tietää, mistä puhuu.

Tekstinäyte s. 8:

Hän oli Aleksin kadehdituin mies, vihatuin. Ne ovat niin lähellä toisiaan.

Hänelle ei sallita epäonnistumisia.

Saati noloja retkahduksia.

Jos toimittajat saavat vihiä, että Erottaja Altiuksen varoja on sijoitettu Lehman Brothersin bondeihin, he iskevät atraimensa hänen lapaluidensa väliin ja rusentavat. Vahingonilo polttorovion ympärillä.

Kirjan ovat lukeneet bloggareista myös ainakin Salla ja Booksy.

 

Karo Hämäläinen: Erottaja. Wsoy, 2011. Kansi: Mika Tuominen.

Kirjan kotisivut

Share

Kommentit

Minäkään en ole sijoitusslangin asiantuntija, mutta muistelen että en silti kokenut "erikoissanastoa" olevan liikaa. Toisaalta minusta on usein osuva kirjallinen keino kuvata tarkkaan jonkin työn tai ammatin harjoittamista, ja tästä kirjasta tosiaan välittyi asiantuntemus kirjailijan omasta erikoisalasta.

Joanna Palmén
Rönsy

Musta oli omalla tavallaan hyvin piristävää, että kirjan kaikki päähenkilöt paljastuivat kusipäiksi, joista ei tarvinnut edes yrittää pitää, ja silti heistä kerrottiin jotenkin inhimillisesti ja myötätuntoisesti.

Booksy

Minäkään en kokenut kieltä rasitteeksi, en sen enempää kuin ammattisanastoa yleensä... trilleriksi tämä oli valitettavan uskottavan oloinen.  Hih, tuo Joannan kommentti on mainio! Taidan olla samaa mieltä - paitsi että olihan siellä se yksi mukava mies, joka tosin EI ollut alalla. =)

 

amma (Ei varmistettu)

Vau, että oikein isänmurha! Ei huono meriitti... En ole kirjaa lukenut ja melko varmasti en luekaan, mutta Hämäläinen itse on niin sympaattisen oloinen henkilö, että seuraan Erottajan saamaa palautetta kiinnostuneena.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jennistä mallia. Koska on jo myöhä lienee aika tänäänkin yrittää nukkumaan. Ja luvata kommentoida lisää sitten myöhemmin...Sallalle kommentoidun jatkeeksi.

jukka s.

Jenni S.

Huomenta kaikille ja kiitos kommenteista!

Ei niitä vieraskielisiä termejä varmasti liikaa ollutkaan ja kyllähän Hämäläinen osaa käyttää niitä oikein - ja hänen pitikin käyttää niitä, kun kerran suomenkielisiä vastineita ei ole. Suomen kielen ihmistä vain harmittaa, kun monen alan oma kieli on sellaista sekamelskaa, tässäkin kirjassa vieraskielisesti sanottuna bisnesjargonia.

Hahmot olivat tosiaan kauttaaltaan inhottavia, ja joskus sellainen on minustakin virkistävää. Ja hyvä huomio tuokin, että kerrontatavassa oli kuitenkin empatiaakin. Se ei ole trillereissä mitenkään selvää, useinhan hahmoilla on yksi ominaisuus kullakin ja kerronta keskittyy vain vauhdikkaisiin tapahtumiin. Sen verran Erottajassakin kyllä oli vauhtia, että aloin miettiä samaa kuin aina sujuvasti kirjoitetun trillerin äärellä: tulisiko tästä elokuva? Tulisi, jos minulta kysytään.

"Isänmurha" lienee tosiaan meriitti, kun sen sanoo vielä talouslehti! 

Jenni S.

Ai niin, piti vielä kommentoida Sallalle, että minustakin kirjallisuus on, tietenkin, oiva tapa tutustua asioihin ja oppia niistä. Hyvin suuri osa tiedoistani ja mielikuvistani ovat (kauno)kirjallisuudesta lähtöisin. Kaikki mitä luin -Lily-palstan Koko pyysi juuri pohtimaan, mitä olisin, jos en lukisi. Olen miettinyt sitä kovasti, mutta vastaus ei ole vielä kiteytynyt niin, että osaisin siitä kirjoittaa. Toivottavasti osaan pian.

Luru/lurunluvut.blogspot.com (Ei varmistettu)

Haikusi perusteella uumoilinkin, voisiko kyseessä olla tämä kirja, mutten uskaltanut lähteä veikkailemaan kun en ole itse lukenut :)

Tämä kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta ja ajankohtaiseltakin.

Jenni S.

Luru, hyvin arvattu siis! :) Ja kyllä, kirja on kiinnostava ja ajankohtainen. Kunhan saan vielä luettua kunnolla Miika Nousiaisen Metsäjätin, olen mielestäni suorittanut kaunokirjallisen taloustieteen vuoden 2011 lyhyen oppimäärän.;) 

Kommentoi

Ladataan...