Kässäristä kirjaksi – kirjailija Karoliina Timonen ja kustannustoimittaja Hannu Harju

Ladataan...

Millaista on kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyö?

Kun julkaisukynnyksen ylittävä käsikirjoitus saapuu kustannustoimittajan työpöydälle, se ei ole vain oikolukua vaille valmis. Syksyn esikoiskirjailija Karoliina Timonen ja kustannustoimittaja, Tammen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju kertovat, miten Timosen Aika mennyt palaa -romaani syntyi.

 

Keskustelua ja muutosehdotuksia

 

Hannu Harju sanoo, että käsikirjoitus kiinnostaa häntä, jos se tuntuu omaääniseltä tai siinä on jokin piirre, joka saa kääntämään sivua. "Tykkään siitä, että lukiessa saa selkeän käsityksen, miten tarina kerrotaan."

Kustannustoimittaja antaa kirjailijalle palautetta tekstikokonaisuudesta ja yksittäisistä seikoista, vahvoista ja petrattavista piirteistä. "Saatan todeta, että tietty ratkaisu on hyvä ja kiinnostava, mutta kysyn, miksi se on tehty."

Timosen teoksessa on kaksi eri ajassa liikkuvaa ja muutenkin aluksi hyvin erilaiselta tuntuvaa tarinaa, jotka kirjan loppua kohden lähestyvät toisiaan. 

"Alun perin kummankin naisen, Corinnen ja Klarissan, kertomukset olivat minä-muodossa, mutta kustantamon kommenttien perusteella muutin Corinnen tarinan hän-muotoon", Timonen kertoo. "Mietimme myös välimuotoa, olisivatko kirjan alussa olevat, Corinneen liittyvät uniosuudet voineet olla minä-muodossa, mutta lopulta päädyttiin selkeästi kahteen kerrontatapaan. Kirjoitusprosessin edetessä tekstistä putosi myös henkilöitä, kuten Corinnen vanhemmat."

Timonen sanoo lähettäneensä kustantajalle "raakileen, jonka takana oli tosin huolellinen suunnittelutyö". Hän muokkasi käsikirjoitusta kerran ennen kustannussopimuksen solmimista ja vielä viitisen kertaa ennen käsikirjoituksen lähettämistä painoon.

"Parilla ensimmäisellä muokkauskerralla tehtiin suurempia muutoksia. Viimeisillä kerroilla keskityin kielioppiseikkoihin - ja adverbien poistoon", Timonen naurahtaa.

Kirjailija ja kustannustoimittaja tapasivat muokkausprosessin aikana kolmesti ja pitivät muutenkin yhteyttä. Harju sanoo, ettei kirjailijan pidä kuitenkaan noudattaa orjallisesti kustantamon toiveita.

"Jos kustantamon ehdottama ratkaisu ei tunnu luontevalta tai kirjoittaja ei saa sitä toimimaan, muutoksia ei saa tehdä väkisiä. Kirja kuuluu kuitenkin kirjoittajalleen."

Esikoiskirjailija kehuu, että Harjun ja toisen kustannustoimittajan kommenteista oli korvaamatonta apua. "Keskusteluyhteys oli hyvä ja suhtautuminen kirjailijaan lempeää."

 

Milloin käsikirjoitus on valmis?

 

Karoliina Timosen teksti koko siis kustannustoimitusprosessin aikana monia muutoksia. Sen perusidea pysyi kuitenkin samana. "Kirjalle on ominaista todellisuuden venyttäminen", Hannu Harju luonnehtii. "Pohdimme, mikä on tehokkain tapa kuvata kahta erilaista mutta yhtä todellista maailmaa."

Sekä Timonen että Harju sanovat, ettei kirjaa tehdessä ajatella suoraan tiettyä genreä tai lukijaa. Tärkeää oli kuitenkin huolehtia käsikirjoituksen omaispiirteistä: kaksitarinaisen rakenteen lisäksi historiallisen ja lukuromaanin tyyleistä, tunteikkuudesta, traagisuudesta ja ripauksesta melodraamaa.

Kustannustoimittajasta käsikirjoitus on valmis, kun se tuntuu rullaavan eikä marginaaleihin enää tule merkintöjä. Liikaakaan ei kannata hioa. "Se voi kääntyä niin, että tulee tarpeettomia muutoksia."

Kirjailija taas sanoo, ettei hänelle tullut käsikirjoituksen viimeistelyn kanssa kiirettä, mutta välillä oli paniikinomainen tunne. "Olisi ollut vielä korjattavaa, mutta ei jaksanut, halusi jo päästää tekstin käsistään."

 

Kehuja vai kitinää?

 

Kirjan tyyli ja kohderyhmä tulevat kuvioihin kuitenkin siinä vaiheessa, kun kirja on julkaistu. Niin kirjailija kuin kustantamo seuraavat luonnollisesti valmiin teoksen vastaanottoa. 

"Minkä tahansa teoksen kohdalla toiveena on tietysti se, että vastaanotto on siinä äänilajissa kuin kirja soi", Hannu Harju kiteyttää. "Ja vastaavasti ikävintä mille tahansa kirjalle on, ettei lukija kuulu kohderyhmään eikä vaivaudu pohtimaan, mikä tuo ryhmä olisi."

Karoliina Timosen Aika mennyt palaa -romaaniin ja sen vastaanottoon voi tutustua kirjailijan Kirjava kammari -blogissa. Timonen on myös mukana Helsingin Kirjamessujen esikoiskirjailijakeskustelussa.

 

Kustantajan kirjaesittely: Karoliina Timonen, Aika mennyt palaa

 

Muita kustannusalan töistä kertovia haastatteluja tällä palstalla:

(Timosen kirjan kannenkin suunnitellut) Kirjagraafikko Emmi Kyytsönen: Kirjan kansikuva on tulkinta ja myyntipakkaus 

Kääntäjä Titia Schuurman: Millaista on kääntäjän työ?

Lisäksi haastattelut-tägin (ks. sivupalkki) alta löytyy mm. kirjailija- ja kirjatapahtumajuttuja

Share

Kommentit

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Kiinnostava juttu, kiitos! Oli varmasti hyvä ratkaisu kirjoittaa Corinnen tarina uusiksi kolmannessa persoonassa, se säilytti tietyn "välimatkan" henkilöiden ja tarinoiden välillä. Arvelinkin, että jotain materiaalia oli poistettu (Corinnen vanhemmat).

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Oli varmasti hyvä ratkaisu kirjoittaa Corinnen tarina kolmannessa persoonassa, se toi "välimatkaa" päähenkilöiden ja tarinoiden välille. Ja osuin oikeaan arvauksessani, että jotain materiaalia (Corinnen vanhemmat) oli poistettu :).

Kiinnostava juttu, kiitos!

Anna Elina (Ei varmistettu)

Olipa mukava lukea tämä kiinnostava juttusi kirjailijan ja kustantamon yhteistyöstä. Avasi myös kirjaa sopivasti etenkin Corinnen tarinan osalta.

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

Minustakin Corinnen tarinan kuvaus kolmannessa persoonassa oli varmasti oikea ratkaisu, tarina pysyi sopivan selkeänä eivätkä päähenkilöt sekoittuneet. 

Todella kiva ja kiinnostava haastattelu, kiitos Jenni (ja haastateltavat)!

Minulla Aika mennyt palaa odottaa vielä lukemisvuoroaan, mutta kiinnostun koko ajan positiivisesti enemmän. Oli mukava lukea kirjan syntyprosessista ja kuulla myös kustannustoimittajan ääntä.

Jenni S.

Kiitos kommenteista kaikille! Minustakin kirjaan matkan varrella tehdyt muutokset olivat oikeita, mutta vaikken olisi kirjaa lukenutkaan, olisi ollut kiinnostavaa kuulla  yleisesti, millaisia muutoksia on tehty. Minua on aina myös askarruttanut, mistä tietää, että kaunokirjallinen teksti on valmis. Jotenkin tuntuisi, että siinä ei deadline tai sellainen riittävän hyvän raja tule vastaan yhtä helposti kuin muissa teksteissä, vaikka tiedänkin, että kaunokirjallisuudenkin takana on aikarajoja ja ties mitä "kiemuroita".

runotyttö (Ei varmistettu) http://hateriot.wordpress.com

kiitos mielenkiintoisesta jutusta tältäkin suunnalta! juuri tämäntyylisiä yksityiskohtia on kiva päästä kurkistelemaan etäältä, etenkin kun omissakin haaveissa siintää julkaisu jonain päivänä.

laitan palstasi kirjanmerkkeihin!

Jenni S.

Runotyttö, kiva kuulla että juttu kiinnosti! Ja onnea matkaan omien kirjahaaveiden kanssa.:)

Kommentoi

Ladataan...