Kätilön synnyttäjä Katja Kettu Akateemisen kohtaamispaikalla

Ladataan...

 

 

Kuten todettua, kirjailija Katja Kettu voitti Blogistanian Finlandia -palkinnon romaanillaan Kätilö. Minä ja kamerani olimme seuraamassa, kun Kettu sai eilen kirjabloggareilta kunniakirjan ja kukkakimpun Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Pokkarikamerani ei ollut aivan elementissään ruuhkan keskellä, mutta muuten tilaisuus oli mitä onnistunein.

Ruuhkaa siis oli, eli paljon kuulijoita, ja kirjailija itse tuntui olevan elementissään bloggari Salla Brunoun haastateltavana. Ihmettelen aina ihaillen, miten sujuvasti kirjailijat osaavat puhua teoksistaan. Niin myös ystävälliseltä ja herttaiselta vaikuttanut Katja Kettu. Haastattelu oli samaan aikaan asiantunteva ja luontevan keskusteleva, mistä ihailevat kiitokset myös haastattelijalle.

Minulle jäi haastattelusta parhaiten mieleen se, että Kettu lukee ja jopa laulaa tekstejään ääneen. Erikoista sanastoa hän löytää mm. sienikirjoista (!) ja vanhojen ihmisten kanssa keskustelemalla. Kirjailija paljasti Kätilön käsikirjoituksen paisuneen välillä jopa 900-sivuiseksi ja että Villisilmä-kätilön tavoin hän on itse kokenut intohimoisen rakkauden, jossa ei voi ajatella muuta kuin että jos saan tämän miehen, en pyydä koskaan enää toista.

Oli kiinnostavaa kuulla, ettei ajatus Katja Ketusta pohjoisen kerrontaperinteen jatkajana ollut ihan tuulesta temmattu. "Myönnän kyllä velkani Timo K. Mukalle ja Rosa Liksomille", kirjailija sanoi. Hän kertoi myös tehneensä teostaan varten runsaasti taustatyötä.

Myöhemmin illalla osallistuin lukupiiriin, jossa illan teemana oli niin ikään Kätilö. Eräs lukupiiriläinen kertoi tuttaviaan pohdituttaneen kovasti, onko Kätilön tarina tosi - se ei lopulta tule aivan selväksi kirjasta. Minusta sillä ei ole niin väliäkään. Itselleni Kätilön merkitys tuli juuri tarinasta, kerrontaanhan en täysin ihastunut. Tarina on tärkeä, ja mielestäni Kätilönkin kohdalla voisi käyttää Ville Tietäväisen Näkymättömien käsien "slogania": Tarina ei ole tosi, mutta se on tapahtunut satojatuhansia kertoja. Salla Brunou toi eilen esiin samaan asian kuin Kätilö-arviossaan: vaikka Kätilö tuntuu meistä jo kaukaiselta, tällaisia asioita tapahtuu muualla maailmassa tänäänkin. Toisaalta Katja Kettu kertoi, että etenkin Pohjois-Suomessa ihmiset tulevat kertomaan hänelle omista ja sukulaistensa sota-aikaisista kokemuksista, niin ettei kirja ole aivan historiaa meilläkään.

Marjis Kirjamielellä-blogista ehti jo raportoida eilisestä tilaisuudesta; hänen raportissaan on myös lyhyt video haastattelusta.

Share

Kommentit

Salla

Kiitos raportista, tähän oli hyvä linkata kuten Marjiksenkin juttuun :)

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Tätä oli kiva lukea, kun en itse päässyt paikalle - kiitos! :)

Amma (Ei varmistettu)

Jotenkin en yhtään yllättynyt tuosta sienikirja-jutusta. Tai siis en lukiessani osannut sanastoa sinne yhdistää, mutta heti kun Marjikselta luin tuosta haastattelusta, tajusin, että sieltähän monet tutulta kuulostavat termit tulevatkin.

Lapin sota on kyllä mielenkiintoinen aihe, eikä vielä ollenkaan läpikotaisin kaluttu. Kun viime sodista puhutaan, usein unohtuu, että Lapissa sodan todellisuus oli kovin erilainen kuin täällä etelämmässä. Siitä nostan hattua Ketulle, että aiheesta kirjoitti!

Sara / Saran kirjat (Ei varmistettu)

Kiitos Jenni raportista! Oli kiva lukea sinun ja Marjiksen jutut, josta välittyi hienosti tunnelmat paikan päältä. :)

Jenni S.

Kiitos kaikille kommenteista!

Amma, ei se sienikirjatieto minuakaan lopulta yllättänyt. Kettu kertoi lukevansa muitakin kasvikirjoja. Ja samanlaisen hatun nostan minäkin Ketulle! :)

Erja Metsälä (Ei varmistettu)

Liianpitkämatkalainen kiittää raportista, kiva päästä osalliseksi näin :)

Kommentoi

Ladataan...