Kevään harrastekirjat

 

 

 

Mikä on varma kevään merkki? Ostin tänään kaupasta nupullaan olevia narsisseja ja kasasin niiden viereen sohvapöydälle kasan puutarhakirjoja. Lisäksi katseeni vaeltelee kotona ja pihalla arvioivasti: tuollekin voisintehdä jotain... Ylipäätään on aktiivinen olo ja tekee mieli aloittaa ja saada kaikenlaista uutta.

Tämä fiilis ajoi myös tutkimaan kevään harrastekirjatarjontaa. Valitan, että lista on jälleen puhtaan omakohtainen ja tätimäiset pihapiipertäjäharrastukseni ovat vaikuttaneen sen syntyyn. Lisää kirjavinkkejä, muiltakin aihealueilta, otetaan kuitenkin vastaan! Erityisesti jäin nyt kaipaamaan sisustus-, liikunta- ja matkailu-/retkeilykirjoja, mutta mitään niin kiinnostavaa uutuutta ei tullut vastaan, että olisin kelpuuttaanut sen listoille.:)
 

Kirjojen luonnehdinnat ovat itse laatimiani.

 

 

Luonto ja puutarha

 

Bill Laws: 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa. Moreeni. Tietokirja ihmiskunnan historiaan vaikuttaneista kasveista.

Daniel Butler: Puunistuttamisen taito - ylistys puille ja niiden istuttamisseremonioille. Moreeni. Istutusohjeita, uskomuksia, puutarinoita.

Kirsi Tuominen ja Olavi Niemi: Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri. Minerva. Tämän kirjan opeilla kuvittelen luovani paitsi vehreän myös ikuisesti helppohoitoisen pihapiirin. Hyvästi rikkaruohot!

Heikki Willamo: Vuosi metsässä. Maahenki. Mustavalkoinen valokuvateos metsän elämästä.

 

 

Arkkitehtuuri, asuminen ja ruoka

 

Curatio r.y: Vanhan talon historia ja hoito - rakennusperintöä Turunmaan saaristossa. Moreeni. Sopii kuulemma muillekin kuin Turunmaan seudun taloista kiinnostuneille.

Heikki Ahopelto: Lähellä maata. Paasilinna.Itse kasvatettavaa lähiruokaa ja ruokaohjeita.

Antti J. Kallio, Kari-Otso Nevaluoma: Suomalaisten mestarien huonekalut - taustoja, tarinoita ja tunnelmia. Paasilinna. Tarinoita tuntemattomistakin huonekaluista. Kirjalla on myös nettisivut.

 

 

Kädentaidot 

 

Ashley Wood: Opettele origamitaitajaksi. Tammi. Kirjaesittelyssä sanotaan, että kuka tahansa oppii origamien teon. Pitäisiköhän testata?

 

 

Kirjallisuus ja sitä sun tätä

 

Nämä ovat pikemminkin tieto- kuin harrastekirjoja, mutta kiinnostavia yhtä kaikki.

Martta Heikkilä (toim.): Taidekritiikin perusteet. Gaudeamus. Mitä on kritiikki ja miten sitä sovelletaan eri taiteenaloilla, kuten kirjallisuudessa?

Maarit Leskelä-Kurki, Anu Lahti, Kirsi Vainio-Korhonen (toim.): Kirjeet ja historiantutkimus. SKS. Kirjeet tutkijan työvälineenä ja kirjeiden kulttuurihistoriaa.

 

Katso myös aiemmin tänä vuonna tekemäni kooste kevään kauno- ja tietokirjavinkeistä.

 

Haluaisin kuulla myös yleisiä mielipiteitä harrastekirjoista. Minulle ne edustavat yleisesti ottaen  genreä, jota on ihana hiplailla kaupassa, mutta jonka edustajia hankin harvoin omaksi. Olen myös lukenut harvan harraste- tai tietokirjan kokonaan, mutta toisaalta tärkeimpiin olen palannut lukuisia kertoja. Viime aikoina olen selannut erityisesti luonto(kuva)kirjoja sekä puutarhanhoitoon ja betoniaskarteluun liittyviä kirjoja. Yleensä en ole kirjoittanut harrastekirjoista blogiini (blogeihini), koska niistä on hankala sanoa mitään yleisesittelyä tarkempaa .

Kiinnostavatko harrastekirjat vai löytyvätkö samat tiedot lehdistä ja netistäkin? Keräätkö tietyn alan harrastekirjoja? Luetko mielelläsi arvioita harrastekirjoista?

Share

Kommentit

En kerää harrastekirjoja, mutta kaksi hyvää ja hyödyllistä harrastekirjaa omistan: Neulojan niksit sekä Virkkaajan vinkit. Selkeät perusteokset, joista saan tarkistaa tekniikat ja muut tarvittavat.  Niin ja onhan kirjahyllyssä joku ruukkukasvi-kirjakin. Harrastekirjoja tulee luettua/selailtua oikeastaan vain silloin kun on oikeasti tarve, ajankuluksi niihin ei tule tartuttua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olipa mielenkiintoisia vinkkejä. Varsinkin kirjat 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa ja Vuosi metsässä alkoivat kiinnostaa.

Minulla on muutamia harrastekirjoja. Aiheita ovat muun muassa avaruus, neulominen, yrtit, hevoset, saattaa hyllyssä olla jotain muutakin. Se on kyllä totta, että harvemmin harrastekirjoja tulee luettua kannesta kanteen, yleensä niistä etsii jotain tiettyä tietoa, joten ne toimivat pikemminkin hakuteoksina, kun pitää tarkastaa jokin asia.

Joitakin kirjoja olen tosin lukenut kannesta kanteenkin, kuten avaruus- ja hevoskirjoja. Nyt on menossa eräs puutarhakirja, jonka aioin lukea kokonaan, koska siinä on paljon samoja asioita kuin puutarhakurssilla, jota juuri käyn.

Luin kyllä mielelläni harrastekirja-arvioita.

Annika/Lukemisen ilo (Ei varmistettu)

Äskeisen kommentin kirjoitin siis minä, jostain syystä se tuli nimettömänä. Anteeksi.

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, käsityökirjat ovatkin hyviä, eivät ainakaan vanhene! Samoin kasvikirjat. Minä muuten palailen kasvikirjoihin sekä tiedon että fiilistelyn takia, mutta esim. keittokirjaa en avaa juuri koskaan, vaikka niitä aika monta omistankin; teen ruokaa joko ohjeetta tai netistä ideoita etsimällä, enkä ole eläissäni ostanut kuin pari keittokirjaa. Lähellä maata -kirja kiinnostaa minua erityisesti kasvinkasvatusohjeiden eikä vain reseptien takia.

Annika, kiva että kiinnostuit! Juuri nuo kaksi kirjaa kuulostivat minustakin noista kaikkein kiinnostavimmilta. Tuota Vuosi metsässä on pakko mennä katsomaan kirjakauppaan. Minulla on Heikki Willamon kuvaama autiotalojen eläimistä kertova kirja, ja se on todella hieno (vielä Risto Rasan runojakin!).

Kääk, minä en edes huomioinut keittokirjoja harrastekirjoiksi! Toki niitäkin löytyy, useitakin, mutta jotenkin koen ne enemmän velvollisuuskirjallisuudeksi ;D Ainoastaan omistamani suklaakirjan, eräänlainen keittokirja sekin, voisin hyväksyä harrastekirjallisuudeksi...

Jenni S.

Velvollisuuskirjallisuus. Ihana termi :D Ja kattaa siis paljon muutakin kuin tenttikirjat. ;) Suklaakirja ei kyllä kuulosta ihan velvollisuuskirjalta...

Hih, kiitos :D 

Kommentoi