Kielipoliittinen kansivertailu

Ladataan...

Päivän kirjallisuusuutinen oli se, että Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmä nähdään pian näyttämöllä Lontoossa. Hienoa, minusta Puhdistus on kaiken menestyksensä ansainnut! 

Henkilökohtaisesti pidin kuitenkin päivän kirjallisuusuutisena sitä, että löysin visuaalisesti ja ajatuksellisesti kiinnostavan blogin Paris vs New York ja sieltä kutkuttavan kansallisen kirjallisuusvertailun Le roman: Proust vs Salinger.

 

 

Kuva täältä.

Blogin idea on yksinkertainen mutta erittäin toimiva, kuten parhaat asiat tunnetusti usein ovat. Aloin heti miettiä, millainen olisi blogin Suomi-versio. Saisiko Helsinki vs. Kuopio -asetelmasta jotain irti? Vai pääkaupungin vastapainoksi joku tuppukylä? Turku vs. Tampere olisi kai liian ilmeistä?

Pian ajatukseni olivat kuitenkin kirjallisuuden parissa: Suomessahan voisi tutkia suomen-  ja ruotsinkielisen kirjallisen kulttuurin eroja. Mellerin runot ovat aika erilaisia kuin Carpelanin...

Niin, Bo Carpelan. Hänen postuumisti julkaistu teoksensa Lehtiä syksyn arkistoista / Blad ur höstens arkiv antaa varsin erilaisen vaikutelman sen mukaan, kumman kotimaisen kielen kansikuvaa katsoo. Suomenkielinen on Otavan, ruotsinkielinen Schildtsin. Minusta Schildtsin kansi on persoonallisempi, mutta Otavan modernimpi ja romaania kuvaavampi (olen lukenut kirjan alun).

 

Carpelanista ajatukseni kulkivat seuraavaan suomenruotsalaiseen kirjailijaan. Myöskään Kjell Westön Missä kuljimme kerran / Där vi en gång gått ei ole tyyliltään ihan yksi yhteen eri versioissa. Suomenkieliset romaani ja pokkari ovat Otavalta, ruotsinkielinen romaani taas Söderströmiltä (joka on julkaissut myös ruotsinkielisen pokkarin leffajulistekannella). Näitä kansia en osaa oikein arvioida, sillä suomenkielisen romaanin kansi (eli oikeanpuoleisin kansikuva) on minulle niin tuttu, etten osaa ajatella Missä kuljimme kerran -romaania muun näköisenä, vaikka näen vaihtoehtokuvat edessäni.

 

 

Sitten muistin päivän uutisen ja Sofi Oksasen. Jostain syystä en löytänyt suomalaista mutta ruotsinkielistä kantta, mutta löysin aika monta muuta kieliversiota. Tässä vaiheessa kansivertailu muuttui kansallisesta kansainväliseksi. Katsokaa:

 

Kannet/kielet (maat) ylhäältä alaspäin ja vasemmalta oikealle lueteltuina: englanti (UK), englanti (USA), ranska, islanti, italia, tsekki, ruotsi, liettua, norja, heprea. Kaikki nämä kuvat ja muutama muu Sofi Oksasen kotisivuilta.

Huh! Ensivaikutelmani moisen kuvalöydöksen edessä oli, että kuvissa on jotain samaa, mutta en pidä osa kuvista on liian elokuvamaisia ja esittäviä. Tavallaan se sopii teokseen, koska se on (näytelmään perustuvana) elokuvamainen sekin... Mutta pidän kuitenkin "taiteellisemmista" kansivaihtoehdoista. Esimerkiksi italiankielinen La Purga on kanneltaan vakuuttava, joskin hieman raskas ja vanhanaikainen. Mielestäni se kuitenkin kertoo hyvin, että kyseessä on vakavasti otettava romaani. Ranskan- ja hepreankieliset kannet saavat minut ajattelemaan pikemminkin vanhasta naisesta kertovaa ihmissuhderomaania kuin Puhdistuksen oikeaa tarinaa. 

Yhtä kaikki, kansia on aina kiinnostavaa vertailla! Otavan sivuilta huomasin tänään senkin, että Siri Kolun lastenkirjan Me Rosvolat oikeudet on myyty kymmeneen maahan. En ole lukenut kirjaa edes suomeksi, mutta kansivertailu kiinnostaisi senkin suhteen: lastenkulttuurissa saattaa olla vielä suuremmat visuaaliset tyylierot kuin aikuisten kulttuurissa. Ehkä, en tiedä. Mutta seuraan tilannetta .:)

 

P.S. Niin ja ehdin jo kirjoittaa tänään kiinnostavasta, valloittavasta matkakirjasta Moottoripyörällä Himalajalle ennen kuin kansivertailu vei minut mukanaan...

Share

Kommentit

hdcanis (Ei varmistettu)

Carpelaneista, Otavan kansi on moderni mutta muistuttaa minusta aika montaa muuta kantta, kelpaisi sellaisenaan aika moneen uutuuskirjaan...ruotsinkielinen on erottuvampi ja persoonallisempi mutta en ole varma uskaltaisinko tuohon tarttua...

Westöt. Pokkarikansi epäonnistuu siinä että kirjailijan nimi erottuu huonosti. Eikä muutenkaan oikein tunnu hyvältä kannelta.
Suomenkielisestä tulee mieleen joku Päätalo tai Hietamies, ruotsinkielisestä taas romanttinen hömppä F. Scott Fitzgeraldin hengessä...

Oksasista, tuo italiankielinen on kuin suoraan niistä 70-luvun Delfiini-kirjoista :)
Liettuankielinen näyttää historialliselta elämäkerralta jostain 1900-luvun alun feminismin esitaistelijasta, USA taas historialliselta romanssilta. Hepreankielinen on aika jännä, mutta luulen että tarttuisin ensimmäisenä ranskalais- tai italialaispainokseen.

Jenni S.

Hyviä havaintoja, mielenkiintoista luettavaa. Onneksi en ole kirjagraafikko! Mahtaa olla varsinaista taiteilua kansien suunnittelu... Ja sitten lopulta vastuu on kuitenkin katsojalla, kukin tekee oman tulkintansa.

Carpelaneista ruotsinkielinen kansi on minustakin hienompi muttei suorastaan houkutteleva. Luulisin, että tuollaisen kannen takana on jotain vaikeaa, jähmeää, vanhahtavaa. Kuitenkin mielikuvani on, että juuri tämä viimeisin Carpelan on helpompaa lukemista kuin aiemmat, minulle ainakin. (Pitäisi vissiin joskus lukea siitä muutakin kuin alku). Suomenkielinen kansi sopii kirjaan, mutta voisi sopia muuhunkin teokseen.

Westön pokkarikansi on jotenkin pikaisen ja helpon oloinen, ei kauhean harkittu. Hih, Päätaloa en ollut ajatellutkaan, mutta totta tuo havainto suomenkielisestä kannesta. Ruotsinkielinen on jotenkin sekava ja tuhruinen makuuni, hieman Fitzgerald-tyyliä tosiaan. Kirjassa on kepeyttä, mutta ei sentään pelkkää jazzia, flirttiä ja huvittelua.

Pitkälti samaa mieltä Oksasista. Nuo englanninkieliset kannet ovat tässä ryhmässä minusta vähiten onnistuneita. Tuntumani, ja se on todellinen mutu-tuntuma, on, että Briteissä ja Jenkeissä kansista tehdään usein aivan liian kauniita ja lukuromaanimaisia ainakin suomalaiseen makuun. Niissä on melkein aina jotain elokuvamaista ja usein jotain runotyttömäistä, eikä se ainakaan tässä tapauksessa sovi mielestäni tarinaan. Ranskalaisillakin taitaa olla taipumusta tällaiseen... Annan ääneni La Purgalle, jos näistä jokin on valittava.

 

Erja (Ei varmistettu)

Valtavan mielenkiintoisia nämä kansivertailut, kiitos Jenni!

Carpelanin kannet ovat niin erilaisia, että vaikea uskoa kyseen olevan samasta kirjasta, viestivät niin erilaista tunnelmaa. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta suomenkielinen odottaa yöpöydällä, odotukset ovat siis tuon vaaleamman kannen mukaiset;)

Westön kannet eivät nostata minussa jotenkaan oikein mitään ajatuksia, mutta kyllä tuo ruotsinkielinen kansi tuntuisi kertovan parhaiten sisällöstä.

Oksasen kannet ovat kaikki hienoja ja tyylin vaihtelua on tosi mielenkiintoista peilata niihin mielikuviin (tai ennakkoluuloihin;), joita itsellä on kustakin kielialueesta.

Jenni S.

 

Erja, kiitos ja ole hyvä! Kansia on aina kiinnostavaa tutkailla, ne vaikuttavat niin paljon kirjan ensimielikuviin. Ennenvanhaanhan kirjat olivat keskenään paljon samankaltaisempia, siis ulkoasullisesti, olisi kiinnostavaa tietää, milloin kansiin alettiin kiinnittää niin paljon huomiota.

Pitää taas jonkun sopivan hetken ja kirjan tullen kaivella lisää kansiaineistoa netistä...

Westön kannet eivät herätä kauheasti mitään minussakaan, mutta tosiaan johtunee myös tuon suomenkielisen kovakantisen tuttuudesta... Oksasen kotisivuilta löytyi vielä muutakin kansiesimerkkiä maailmalta, ja lisäksi monta kieliversioita, joiden kannet eivät ole vielä nähtävillä. Pitää seurata tilannetta.

Oksanen onkin ajankohtainen taas tänään, sillä Wsoy uutisoi, että kirjasta otettiin juuri 30. suomenkielinen painos, suomenkielisiä kirjoja on painettu 210 000. 

 

Luru (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe!

Carpelanin kansista tarttuisin ehkä ensin suomenkieliseen, mutta oikeastaan ruotsinkielisessä on enemmän luonnetta. Ehkä vähän retromeininkiä myös.

Westön kansista samaa mieltä hdcanisin kanssa, hyvin tiivistetty!

Minäkin pohdiskelin Puhdistuksen kansia jokunen aika sitten, täällä: http://lurunluvut.blogspot.com/2011/01/sofi-oksanen-puhdistus.html. Jännittävää, miten erilaisia kansitulkintoja samasta kirjasta syntyy. Jotkut menevät minusta ihan ohi kirjan tunnelmasta, esim. tuo hepreankielisen version kansi.

Jenni S.

Luru, ruotsinkielisessä Carpelanissa on tosiaan enemmän luonnetta, mutta erityisen mielenkiintoinen se on. Mielestäni se on niin retro, että tulee mieleen sellainen hienolla kannellaan vakuuttava kirppiskirja ("Tämä on varmasti kunnollinen, hyvä kirja, näyttää harkitulta"), jonka heti sieppaa mukaansa eikä sitten lue. Tai mulla on ainakin paljon  kirppiksiltä, isovanhempien jäämistöstä yms. haalittua hienon näköistä kirjallisuutta, jota en ole kuitenkaan lukenut... Vielä.

Kivaa ja kiinnostavaa, että sinäkin olet tutkaillut Puhdistuksen kansia. Miten se on mennyt minulta ohi! Tulen katsomaan blogiisi. 

Kommentoi

Ladataan...