Kirjablogi... AH! Eli mitä hyötyä kirjablogista on?

Ladataan...

Silviisii-palstalla ilmestyi eilen hauska kirjoitus Kirjablogi... äh. Oli kiinnostavaa lukea T-a:n pohdintaa kirjabloggarien elämästä, tai siitä, millaiselta se ei-kirjabloggarista näyttää.

Sellaiselta, ettei bloggarilla ole työtä eikä perhettä. Ja se lukee vain uutuuskirjoja. Se on ehkä yli-ihminen.

Minulla on kirjablogi mutta myös päivätyö, joka ei muuten liity kirjoihin lainkaan. Matkoineen työhöni menee ainakin 10 tuntia päivästä. Usein luen työmatkalla, en kuitenkaan aina. Iltaisin tapaan ystäviä, yritän kuntoilla, teen koti- tai pihahommia ja viihdytän miestäni ja kissojani. Minulla ei ole lapsia, mutta monilla muilla kirjabloggareilla on.

Seuraan aktiivisesti kirjamaailmaa mm. netin kautta. Tutustun kustantamon uutuuskatalogiin aina kun näen sellaisen. Luen paljon uutuuksia, koska olen altis niiden houkutuksille - toisaalta melkein kaikki lempikirjani ovat klassikkoja. Saan jotkut kirjat arvostelukappaleina, mutta ostan myös paljon uutuuksia. Ja vanhoja kirjoja. Minulla on reilut tuhat kirjaa ja vuodessa luen reilut sata. Luku on pysynyt viime vuodet samana, luin siis näin paljon jo aikaan ennen kirjablogia.

Jotkut asiat ovat aivan toisin kirjablogiaikana.

Ensinnäkin kirjat muistaa paremmin, kun niistä kirjoittaa. Ja jos unohtaa, voi aina katsoa, mitä mieltä kirjasta olikaan. (Joskus joudun tarkistamaan blogista, olenko ylipäätään lukenut tietyn kirjan.)

Kirjoittaminen syventää lukukokemusta, kun kirjaa tulee analysoitua. Usein vielä kirjasta netissä syntynyt keskustelu tuo siihen uusia näkökulmia tai keskustelun kautta saa lisää lukuvinkkejä (ihan kuin kirjojen suurkuluttaja niitä tarvitsisi).

Julkisen lukupäiväkirjan pitäminen on ainakin minun kohdallani lisännyt kirjakeskustelua myös muualla kuin netissä. Kirjoista tulee aiempaa enemmän puhetta myös livenä ja sähköpostitse. Joskus joku läheinen ilmoittaa haluavansa lainata minulta kirjan, kun "luin blogista, että sulla on se".

Toisaalta, kun netti tarjoaa hienon mahdollisuuden kuulua kirjanystävien yhteisöön, omilla kirjakokemuksilla ei tarvitse piinata kaikkia tuttavia. Olen lopettanut kyselemästä kaikilta, oletko lukenut mitään kiinnostavaa viime aikoina. Toisaalta viime vuosina tutustunut niin moneen kanssabloggariin ja muihin lukutoukkiin, että tuo kysymys on käynyt tarpeettomaksi. Suuri osa ystävistäni ei malta odottaa kirjakysymystä, vaan kertoo itse ensi tilassa, mitä kiinnostavaa on viimeksi lukenut.

Nämä asiat tulivat ensimmäisinä mieleen, kun pohdin bloggaamisen iloja ja hyötyjä. Olen onnekas, kun blogi on laajentanut lukemista paljon! Aluksi kirjahöpötykseni olivat salasanan takana, mutta jo se, että ne olivat pöytälaatikon sijasta netissä, helposti uudelleen luettavissa ja muutenkin jotenkin hallitussa ja harkitussa muodossa, teki lukemisesta entistä monipuolisemman harrastuksen, samoin kirjoittamisesta.

En ole yli-ihminen, mutta olen ihminen, joka lukee nopeasti ja paljon. Ja haluaa lukea ja kertoa lukemisesta muillekin. 

 

P.S. Jos et tunne kirjablogeja, aloita tutustuminen Facebookista, Kotimaisista kirjablogeista. Sivu ei vaadi sisäänkirjautumista.

Share

Kommentit

Minna Ilselästä (Ei varmistettu)

Huippua, Jenni!

Minäkään en ole yli-ihminen, mutta olen ihminen, joka lukee nopeasti (Hytti Nro 6 = 1,5 tuntia, mutta se oli ehkä ennätys) ja jolla on lapsi ja työ - tosin töissä minulla on välillä aikaa lukeakin. En katso juurikaan televisiota, en harrasta paljon muuta kuin lukemista, pihani repsottaa pahan kerran, kotitöitäkin voisin tehdä ahkerammin ja lenkillä joskus käydä, mutta valitsen aina mieluummin kirjan.

Kirjablogit ovat todellakin AH.

:D

Nenä kirjassa

Hih...

Täältä ei löydy todellakaan yli-ihmistä mutta muiden tavoin olen nopsa lukija.  Normipäivänä luen ehkä n. 200 sivua. Lapsia ei ole, mutta työpaikka sen sijaan löytyy ja työmatka onkin oivallista lukuaikaa, minua ei paljon ruuhka stressaa - saanpahan enemmän lukuaikaa.  Kun työmatka on ns. hyötykäytössä, ehtii hyvin harrastaakin.

En oikeastaan näe tätä mitenkään erikoisen tehokkaana, mutta minulle lukeminen on aina ollut niin kiinteä osa elämääni etten ehkä edes osaisi olla olla ilman kirjaani.

Uutuuksien hankinnassa muuten Helmetin uutuuslista on oivallinen juttu... :)

Saana / Lumipalloja (Ei varmistettu)

AH, kirjablogit!

Pidin omaa lukupäiväkirjaa peräti 5 vuotta "salaisena" ts. ilmoittamatta sitä minnekään. Samaan aikaan luin muiden blogeista (mm. täältä) hyviä kirjavinkkejä ja riemuitsin siitä miten kirjanystävien yhteisö laajenee.

Olen monelle (kirja)blogeja ihmetelleelle verrannut bloggaamista vaikka siihen, että monet käyvät teatterin jälkeen lasillisella keskustelemassa näkemästään. Taide vaikuttaa ja siitä on kiinnostavaa puhua.
=)

Kiitos Jenni hienosta postauksesta! Kiteytit kirjablogin pitämisen ilot niin hyvin, että eipä tässä paljon lisättävää jää :)

Jenni S.

Kiitos kommenteista!

Minna, lukutahtisi kuulostaa tutulta! En aina ahmi noin nopsaan, mutta joskus kuitenkin. Ja olen myös sellainen, että saatan aloittaa uuden kirjan aivan samoin tein, kun suljen edellisen. Kirjaholisti siis. Ja tutulta kuulosti myös lukemisen suosiminen kotitöiden kustannuksella jne. Puutarhahommista olen intoutunut muutaman viime vuoden aikana, sisustamisestakin tykkään, mutta ne kotityöt... No, eipä niihin sotkuihin paljon katse harhaudu sieltä kirjan takaa. :D Telkkaria en katso minäkään käytännössä ollenkaan, netti on paljon pahempi aikasyöppö.

Norkku, juu ei mustakaan yli-ihmistä saa, lukeminen vaan osa osa normaalia elämääni heti syömisen, nukkumisen jne. jälkeen. 

Saana, ihan mahtava tuo teatterivertaus. Hienosti kiteytetty! :) Mua kiinnostaisi periaatteessa bloggailla esim. kuvataiteesta, mutta kirjallisuus on ainoa taiteenlaji, josta osaan sanoa jotain. 

En muista kenenkään ihmetelleen koskaan, miksi bloggaan (vaikka luulen, että ainakin kissablogin pitäminen on monista aikuisista vähintäänkin erikoista tai jopa säälittävää), mutta sitä on ihmetelty, miten ehdin.

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, kiitos ja kiva kuulla! :)

T-a (Ei varmistettu)

Jotenkin ihana kirjoitus! :) Olen iloinen, että paljon lukevat jakavat ajatuksiaan kirjoista (olivatpa ne uutuuksia tai vanhempia), koska - kuten omalla palstallani totesin - blogeista todellakin saa vinkkejä mihin kirjaan seuraavaksi tarttua. Helmi K kehui Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia, josta innostuin itse lukemaan ko. kirjan. Ilman Helmin kirjoitusta en olisi varmaan älynnyt hankkiutua Naimapuuhien pariin, ja se se vasta olisi ollut menetys!

Iso kiitos siis kaikille ihanille kirjabloggaajille! Kirjablogit...JEE!

Emilie/Le Masque Rouge (Ei varmistettu)

Kirjablogit todella tekevät lukemisesta kattavamman harrastuksen! Läheiseni pyörittelevät aina silmiä kun aloitan kirjahöpötykseni, joten paras ja riemukkain vaihtoehto minulle oli tosiaan luoda oma kirjablogi, johon pystyn purkamaan lukutunnelmia. Samalla olen onnistunut liitämään harrastukseen pientä valokuvausintoa.

Itse puolestani olen rasittavan hidas lukija! Minulla ei ole mitään toivoa lukea kirjaa päivässä, saati sitten 100 vuodessa..huh..tähtään ensin viiteenkymppiin. Töissä käyn ja kotona odottelee lenkitystä kaipaava saksanpaimenkoira ja nälkäinen aviomies. :D

Kirjablogimaailma on kyllä oikea riemuvoitto ja ihanan ajankulutuksen kohde! Tuntuu kuin ystäväpiiri olisi laajentunut!

Mitäs tähän muuta osaisi tosiaan sanoa kuin tuon AH.

Minä olen ollut tällä viikolla ihan fiiliksissä, kun olen "joutunut" matkustamaan pitempään töihin, koska se tarkoittaa enemmän lukuaikaa. :D

Ei muuten mitään aavistusta kuinka monta kirjaa luen vuodessa, sopivasti?

Mutta tähän riemuitsevaan joukkoon kuulun kyllä mielelläni, kirjoja on mahtava fiilistellä ja se tunne kun joku sanoo että voisi tämän perusteella lukea jonkun kirjan, se on aika mieletöntä.

Jenni S.

T-a, kiitos kommentista ja samaa mieltä: kirjavinkit ovat aina tervetulleita ja blogien ja muiden arvioiden kautta on hauska tutustua niihinkin kirjoihin, joita ei tule itse lukemaan. Ja joskus taas intoutuu lukemaan jonkun kirjan ihan yhdenkin vinkin perusteella - usein tarvitsen itse kyllä monta kirjaan "törmäystä", kunnes yhtäkkiä haluankin lukea teoksen. Olen joskus puolivakavissani miettinyt, montako sysäystä tarvitaan, että yhtäkkiä tulee into lukea (aiemmin tuntemattoman kirjailijan) kirja.

Emilie, naureskelin kuvauksellesi silmiä pyörittelevistä läheisistä. Voin hyvin kuvitella! Ja samoin on käynyt minullekin valokuvauksenkin suhteen, joskin itse ottamiani kuvia on enemmän muissa blogeissani. Juuri piti ostaa uusi kamerakin!;)

Linnea, AH vaan! Juuri eilen juttelin ihan eri asioista kiinnostuneen ihmisen kanssa ja hänkin kertoi löytäneensä hengenheimolaisia netistä, joten netti eli yhteisöllisyys on hieno juttu (harrastus- ja ystävyysmielessä, puhumattakaan esim. Tunisialaisen tytön kuvaamassa some-vallankumouksesta).

Kaikesta mahtavuudesta huolimatta en kuitenkaan voi enkä halua laittaa kaikkea aikaani blogeihin (pitäähän kirjojakin lukea, heh), niinpä en kommentoi toisten blogeja niin usein kuin haluaisin. Seuraan niitä kyllä ja usein nyökyttelen ja hymyilen lukiessani. Tosiaan kuin ystäväpiiri olisi laajentunut. :)

Booksy

AH vaan täältäkin! 

Voi jummi, olin kyllä jo vähän innostunut tästä yli-ihmisyydestä... mutta nyt te kaikki julkisesti tunnustatte, ettei me kirjabloggaajat ollakaan niin ihmeellisiä.

Onneksi kirjablogit oikeasti on: yhteisö on tässä se huikein juttu. 

 

Jenni S.

Booksy, sinä luet kuitenkin vielä kaksin-kolminkertaisesti moneen muuhun himolukijaankin verrattuna, joten kyllä sussa ainakin ripaus yli-ihmistä on! :)

Arja (Ei varmistettu)

AH. Minäkin olen vähän pettynyt, jos ei saa ollakaan yli-ihminen vaikka pitää kirjablogia, käy töissä, hoitaa perhettä ja kotia, kuntoilee... ai niin, se taitaakin olla ihan normielämää :-) Me ollaan sankareita kaikki. Ja kirjablogit on elämän suola tai ainakin lukuharrastuksen. Niistä saa makua ja mehevyyttä muuten aika staattiseen ja yksinäiseenkin lukemiseen.

Annika/Lukemisen ilo (Ei varmistettu)

Minua hieman huvitti tuo kommentti "Sellaiselta, ettei bloggarilla ole työtä eikä perhettä. Ja se lukee vain uutuuskirjoja. Se on ehkä yli-ihminen". Myönnän, että olen itsekin ihmetellyt joidenkin blogien päivitysvauhtia ja miettinyt, että onkohan tuo bloggari kaiket päivät kotona, kun ehtii niin paljon lukea ja kirjoittaa. Vielä enemmän olen ihmetellyt sitä, että jotkut bloggarit, joilla on perhe, ehtivät päivittää blogiaan niin usein. :)

Mutta, vakavasti ottaen, eihän tämä ole kilpailu. Pääasia, että sekä bloggareilla että lukijoilla on mukavia hetkiä kirjojen ja kirjakeskusteluiden äärellä. Se, onkin yksi kirjablogien ihanuudesta, että voi vaihtaa ajatuksia kirjoista ja saa samalla paljon lukuvinkkejä.

Jenni S.

Arja, puhun siis vain omasta puolestani. Kaikki muut saavat olla halutessaan yli-ihmisiä, ilmeisen moni haluaa. ;)

Minä en muuten koskaan ennen pitänyt lukemista yksinäisenä (tosin pidän yksinäisyydestä, joten yksinäisyys ei ole lukemisen huono puoli), mutta jos monen lukupiiri- ja kirjablogivuoden jälkeen ajattelee "vain" lukemista, se tuntuu aika karsitulta, joskin myös vapaalta tavalta lukea.

Annika, ei tämä todellakaan onneksi ole kilpailu, eikä onneksi edes mitenkään pakollinen osa lukemista. Mutta niin kiehtova osa on, että hyvin tarkkaan harkitsematta en lopettaisi!

Kommentoi

Ladataan...