Kirjahyllyonnea ja kirjailijauskottomuutta

 

No nyt ei tarvitse kiukutella kadonneiden kirjojen perään ainakaan yhden kirjahyllymme luona. Hyllyistämme suurin (ja kaunein, varta vasten tuohon teetetty!) on pitkästä aikaa järjestyksessä. Urakka oli suuri mutta palkitseva. Lukutoukasta tuli väsynyt mutta onnellinen.

Arvatenkin minusta tuli myös niin innostunut, että haluan jakaa suuren kirjahyllykokemuksen blogissakin. Itse asiassa päätin järjestää kevään mittaan kaikki muutkin hyllymme ja piinata sitten teitä blogin lukijoita kirjaintoilulla. Bongasin kirjoja imuroidessani niin monta vanhaa aarretta, että pitää esitellä niitä tarkemmin kirjakategorioittain.

 

 

Nyt kuitenkin hyllyn yleisesittely. (Hylly on kyllä esiintynyt ainakin vanhan blogini puolella joskus ja genretkin ovat samat, mutta en malta olla julkaisematta kuvia.)

Hyllystä löytyvät luokat: kirjallisuus & kielitiede, runot & näytelmät (kaikki 4 kpl), Kalevala-teokset, kissakirjat, Tove Jansson -kokoelma, elämäkerrat ja kotimainen kaunokirjallisuus. En laskenut tai muutenkaan luetteloinut kirjoja tällä kertaa.

Sen sijaan karsin niitä kovalla kädellä (vaikkei kuvassa ehkä silti näytä). Olin jo aiemmin raakannut pois sellaisia kirjoja, joita en varmasti tule lukemaan uudelleen, vaikka ne olisivat mieleisiäkin. Annan kirjat eteenpäin lahjoiksi tai kierrätän ne muutoin.

Kun olin laittamassa kirjoja takaisin hyllyyn, huomasin, ettei pieni esikarsinta riitä. Hyllyssä oli ennen järjestelyä kaamea sekamelska: kirjoja lojui lappeellaan toisten kirjojen päällä, muutama oli pudonnut kirjarivin taaksekin. Jos olisin laittanut kaikki kirjat kauniisti riviin, hyllytila olisi loppunut kesken.

Siispä karsimaan. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että jos omistan jonkun kirjailijan melkein kaikki teokset, minun pitää säilyttää kokoelma yhtenäisenä ja jopa hankkia lisää kyseisen kirjailijan teoksia, halusinpa lukea tai omistaa niitä tai en. Mutta miksi? Eilen en yllättäen keksinytkään mitään pakottavaa syytä, miksi ihmisellä olisi oltava kaikki Juha Itkosen, Virpi Hämeen-Anttilan tai edes Anna-Leena Härkösen kirjat, vaikka olisi joskus pitänyt joistakin heidän kirjoistaan valtavasti ja päättänyt omistaa kaikki muutkin. Siirsin kuin kokeeksi syrjään myös pari Anja Snellmanin kirjaa (en kuitenkaan yhtään Anja Kaurasen teosta: ilmeisesti kirjailijan vanhempi tuotanto kiinnostaa minua enemmän kuin uusi) sekä joitakin suomalaisia klassikkojakin. Vaikka ostinkin juuri SKS:n myymälän alesta Joel Lehtosen Putkinotkon, en varmaan tule lukemaan Putkinotkon herraa, jonka ostin vuosia sitten vahingossa, kun luulin tilanneeni pelkän Putkinotkon nettiantikasta... Hieman ihmettelin myös Runebergin Hirvenhiihtäjien kanssa. Pieni teos oli sujahtanut muiden taakse eikä enää mahtunut paikoilleen hyllyyn. Mietin, onko se merkki, etten lue sitäkään kirjaa, mutta pistin sen nyt lappeelleen r-kirjaimen päälle. Hylly oli siitä kohdin jo niin täynnä, ettei yhtään kirjaa mahtunut muiden mukaan.

Tätä yritin kyllä välttää tällä kertaa. Vaikka sotilaallisen suora ja tiivisti järjestetty kirjarivi miellyttää silmääni - silloin hyvin harvoin, kun onnistun sellaisen kotonani näkemään - tuossa rivissä on haittansa: sinne ei mahdu uusia kirjoja. Jätin nyt tahallisesti väljyyttä riveihin, koska epäilin, että löydän ja saan taas kirjahyllyn täytettä. Tuon r-s-hyllyn kanssa niin siis kävikin jo, ja pelkäänpä, että kun raivausoperaatio ulottuu kahteen muuhun hyllyymme, kohtaan lisää kirjakarkulaisia.

 

 

Siististä hyllystä tuli kyllä hyvä mieli. Huomasin kuitenkin, että niillä joka puolella lojuvilla kirjapinoilla, joista olen sotkuisten kirjahyllyjen ohella kiukutellut, on paikkansa. Kirjat ovat niissä koeajalla. Verrattuna siihen, kuinka paljon uutuuskirjoja olen viime vuosina lukenut, aika harva niistä, etenkään kaunokirjallisuudesta, on päätynyt hyllyyn asti. Nyt tuo välivaiheen kirjapino kasvoi entisestään. Katsotaan, mikä kirja kohottuu sieltä hyllykelpoiseksi ja mikä saa jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle.

Myönnettäköön, etteivät kaikki kirjahyllyyn jääneet kirjat kuulu nekään kyllä aivan ydinlukemistooni. Esimerkiksi elämäkerroissa on monta teosta, jotka olen kuvitellut ylevästi lukaisevani heti kohta. En ole kuitenkaan lukenut esim. Kiven, Lönnrotin, Shakespearen tai Da Vincin elämäkertoja, vaikka olen omistanut ne jo vuosia. Jotkut kirjat taas ovat hyllyssä tunnearvonsa takia. Olen saanut jo edesmenneeltä vaihto-oppilasajan äidiltäni Michael J. Foxin omaelämäkerran; hyllyssä on niin ikään isovanhempieni jäämistöstä monenlaisia teoksia.

 

 

Ja kyllä, on siellä koriste-esineitäkin, noita parjattuja kotialttarin rakennuspalikoita. Itse asiassa koristeita oli vielä paljon enemmän, ennen kuin kova karsiva käsi iski niihinkin. Kelpuutin jäljelle vain itse tekemäni kirjatiiliskivet, totta kai, isoisäni mehiläisten kasvatuksessa käyttämän lasipullon sekä pari matkamuistoa. Tove Janssonille varmaankin sopisi, että hänen kirjojensa ja hänestä kertovien teosten luona on pari merenrannalta kerättyä kiveä.

 

 

Viime kesänä hankkimani Tuulikki Pietilän taideteos pääsi seinälle kesken kuvaamisen. Oli jo aikakin!

Millainen kirjahylly sinulla on ja kelpuutatko sinne kaikki omistamasi kirjat? 

Share

Kommentit

Marissa M. (Ei varmistettu) http://cafepourlesidiots.org/

Olen viimein ryhtynyt todella karsimaan hyllyjäni. Olen viimeisen puolen vuoden aikana hankkiutunut eroon varmaan n. 300 kirjasta. Silti tuntuu, ettei se muuta kokonaistilannetta - kirjoja on joka puolella, eivätkä ne mahdu mihinkään. Uutuudet ja muut työkirjat pidän työpöydällä, josta ne lukemisen jälkeen päätyvät joko "divariin menevät"-pinoon tai sitten kirjahyllyyn, jos teos todella säväytti.

Reeta / Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Voi miten kaunis kirjanurkkaus! <3 Upea!

Meiltä löytyy monta kirjahyllyä, joista tosin osa on aika pieniä. Lapsen huoneessa on kaksi hyllyllistä kirjoja, suomenkieliset ja norjankieliset (periaatteessa) erillään.

Olohuoneessa on yksi hyllyllinen erilaisia tietokirjoja (hirveässä sekamelskassa) sekä kaksi hyllyllistä kaunokirjallisuutta. Kaunokirjat olen jakanut kahteen osaan, ensin tulevat kirjat, joita en ole vielä lukenut ja niiden jälkeen tulevat jo luetut, molemmat (periaatteessa) aakkosjärjestyksessä.

Yksi kirjahylly on varattu miehen LP-levyille ja yksi hylly DVD-levyille ja valokuvakansioille, mutta niihinkin hyllyihin on hiipinyt myös kirjoja...

Sitten on tietysti hirveä määrä noita lappeellaan olevia kirjoja, joilla ei ole omaa paikkaa, kun en ole vielä päättänyt säästänkö ne vai lähetänkö eteenpäin. Myös pöydillä on isot pinot erilaisia kirjoja, jotka odottavat lukemista.

Haluaisin karsia kirjoja enemmän, mutta en raaski heittää niitä roskiin ja täältä Oslosta on vaikea löytää lukijoita, joita suomenkieliset kirjani kiinnostaisivat. :-/

Viimekesäisen uusien hyllyjen nikkaroinnin jäljiltä kirjat ovat edelleen hyvässä järjestyksessä ja tilaakin riittää ainakin toistaiseksi, ja se on tietysti ihanaa! :)

Hyllyyn kelpuutan kyllä kaiken omistamani, mutta olen suorittanut tiukahkoa karsintaa sen suhteen, mitä tosiaan haluan sinne jäävän. Jossain vaiheessa tein myös tuon vapauttavan havainnon siitä, ettei kenenkään koko tuotantoa tarvitse säilöä jos oikeasti haluaa pitää vain osan. Olen saattanut pätkäistä omistussuhteen poikki jopa keskeltä kirjasarjaa, jos pidän alusta mutta loppu tuntuu pitkitetyltä lässähdykseltä. (Kyllä, Diana Gabaldon, tämä oli vinkki juuri sinulle. :)

Ylivoimaisesti suurin kategoria hyllyssä on romaanit ja novellit, aakkostettuna, luetut ja lukemattomat erikseen. Jälkimmäiset valtaavat kyllä tilaa melkoisella vauhdilla!

Muut ryhmät ovat sarjakuvat, tietokirjat löyhästi aihepiireittäin järjesteltynä, runot + se toistaiseksi ainut näytelmä, kieleen ja kirjallisuuteen liittyvät, matkustamiseen ja toisiin kulttuureihin liittyvät, valokuvakirjat sekä harrastekirjat. Ja lapsen kirjat sitten vielä erikseen.

Jemina
No Sex and the City

Ihana hylly! Tuollaisesta itsekin haaveilen - omani on nimittäin onnettoman pieni ja onnettoman täynnä. Koska kuitenkin rakastan juuri tuota mainitsemaasi 'sotilaalllista järjestystä', tungen hyllyyn juuri sen verran kirjoja kuin sinne mahtuu, ja loput asettelen muualle. Siistit pinot ne olla pitää.

Niin ja komerostani löytyy vielä muutama laatikollinen sellaisia kirjoja, joiden kohdalla koetan yhä arpoa, että tahdonko pitää ne vai pitäisikö sittenkin myydä pois. Haaveilenkin päivästä, jolloin tilaa olisi tarpeeksi niin suurille hyllyille, että niihin mahtuisi jokaikinen opus, ja tällaisia asioita saisi sitten rauhassa miettiä, kaikki kirjat yhä nätisti paikallaan.

Jenni S.

Marissa M., tutulta kuulostaa! Vaikka meidänkin hyllyä karsittiin, se tuli silti ihan täyteen... Pitäisi ehkä soveltaa jatkossa sääntöä "jos jotain tulee, niin jotain myös lähtee", mutta kun kirjojen kanssa se on niin vaikeaa. ;) 

Reeta, tosiaan, ulkomailla asuessa tuo kirjankierrätysongelma varmasti moninkertaistuu! Ymmärrän hyvin, ettei kirjoja voi vain hävittää eikä niiden raahaaminen Suomeenkaan ole varmaan ihan erinomainen ratkaisu. (Hih, voin kyllä kuvitella sinut ajalemassa peräkärry täynnä kirjoja kohti Suomea: "Ei niitä voinut hävittääkään, toin kotimaahansa!")

Meilläkin on siis muitakin hyllyjä ja niitä sekalaisia pinoja ja pöydänkulmia ja vielä lisähyllyköitä suunnitteilla. Aloin miettiä, että meillä ei ole juuri muita huonekaluja ja esineitä kuin kirjahyllyjä ja kirjoja. Ristiriitainen tilanne.

Satu, kivaa, sieltä tulee siis tukea sille, että kirjailijalle ei pidä olla uskollinen. En ole ainakaan toistaiseksi tullut toisiin aatoksiin, toisaalta eivätpä eilen karsitut kirjat ole vielä kovin kauas kirjahyllystä karanneet... Mutta jotenkin vapauttavaakin, että kirjankeräämiseen saa (ehkä) jotain tolkkua.

Ja tieto yhdestä näytelmästä nauratti, minullapa on näytelmiä moninkertainen määrä, kun on oikein neljä teosta! Pidän kyllä periaatteessa näytelmien lukemisesta, vaan harvoinpa niitä tulee luettua.

Jemina, komero + laatikko muodostuvat meidänkin tapauksessa kai toistaiseksi ratkaisuksi noille eilen hyllystä hylätyille, ainakin osalle niistä kirjoista. Vaikka muuten olen aika niukan tyylin ystävä, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että kirjat saavat ja niiden pitää näkyä, mutta ehkä nyt tulee uusi tyyli. Olen jo ajat sitten luvannut miehelleni ja olen itsekin sitä mieltä, että ainakaan yhtään isoa hyllyä meille ei enää saa tulla, vain pieniä hyllyköitä... Joskus mietin puolitosissani, miten jakaisin kirjat, jos saisin kesämökin ja kotikirjasto pitäisi hajauttaa. (Kaikenlaisia lukutoukkaongelmia taas, myönnän.) Luulen, että vapaa-ajan paikalle pääsisivät kaikkein parhaimmat kirjat ja toisaalta nuo melkein poistokirjat, voisihan niitä kuitenkin ehkä joskus lueskella...

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana hylly ja niin hyvässä järjestyksessä. Nyt aloin heti haaveilemaan samanlaisesta, sillä meidänkin yläkerrasta löytyisi tuollainen vinokatto, jonne voisi teettää hyllyn.

Mulla tulee hyllyjen järjestely ajankohtaisesti viimeistään kesällä, kun Moskovasta saapuu sinne kertyneet kirjat. Pukkaa hiki jo nyt, kun mietin, mihin ne tungen.

jaana TTTA:lta

Anna Elina (Ei varmistettu)

Todella ihanan näköinen kirjahylly! Kaunista ja tunnelmallista.

Meillä on kirjoja monessa huoneessa. Työhuoneen on kirjahyllyssä tutkijan työhön liittyviä kirjoja, vieras-/kirjastohuoneessa taas on vanha ja hutera kirjahylly, joka sisältää pääsääntöisesti kaunokirjallisuutta ja meidän makuuhuoneessa on sitten lisää kaunokirjallisuutta, lasten kirjoja ja tietokirjoja hyllyssä ja kirjakaapissa. Ja onhan kirjoja myös sekalaisina pinoina ja joitakin dekkarisarjoja myös kaappiin piilotettuna. Olen vähän huono luopumaan kirjoista, mutta yritän kyllä opetalla luopumista.

Ajattelimme käydä piakkoin ostamassa yhden isomman kirjahyllyn, johon toivon mukaan mahtuisi kaikki kaunokirjallisuus. Mietittiin tuossa, että laitettaisiin suomenkielinen kaunokirjallisuus yhdeksi kokonaisuudeksi aakkostettuna ja miehen ruotsinkielinen kokoelma ja muut vieraskieliset omiin aakkosiinsa. Saa sitten nähdä, miten käy.

MiisuLiisi (Ei varmistettu)

Kirjahyllyn siivoaminen aiheuttaa myös ongelmia, kun ei enää löydä etsimäänsä. Tiedän omistavani Dostojevskin Kellariloukon ja ajattelin lukaista sen pääsiäisenä, mutta kirjaa ei löytynyt. Nyt joudun menemään teatteriin ihan kylmiltään.

Upea hylly!

Minä haaveilen koko seinän kattavasta yhtenäisestä hyllystä, mutta vielä toistaiseksi se pysyy haaveena. Kirjoja löytyy erillisten kirjahyllyjen lisäksi muualtakin, järjestystä ei hirveästi ole... Tai no Stephen Kingin kirjat, Harry Potterit, Twilightit ja muutamat muut tärkeät kirjat ovat lasiovellisessa kirjahyllyssä, pokkarit yhdessä kirjahyllyssä ja yhteen kirjahyllyyn on sijoitettu kaikki muut. Siivous on kuitenkin piakkoin ajankohtainen, hyllyt pursuavat jo siihen malliin, että jos nyt ei ihan romahdusvaara- niin ainakin löytämisen vaikeus on uhkana!

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Aivan mielettömän upea hylly! Meillä ei taida olla muuta järjestystä kuin kaikki runokirjallisuus on rytätty yhdeksään kirjahyllyyn kaikille kahteen ylimpään hyllyyn. Miten ne lituskat voi viedä niin paljon tilaa?

Jenni S.

Jaana, kannustan ehdottomasti teettämään hyllyn! Kokemuksella tiedän, ettei tuollaiseen vinoon tilaan löydy valmista hyllyä ja sitten kun sen teettää, hylly on melkein parasta kotona (ja ainoita asioita, joita ei voi ottaa mukaansa, jos muuttaa: mutta myyntivaltti se on varmasti!). 

Ja tsemppiä jo nyt kirjamuuttoon!

Anna Elina, kiitoksia! Ja kuulostaa hyvältä tuo kaunokirjallisuuden jaottelu. Meillä on omat hyllynsä koti- ja ulkomaiselle kaunokirjallisuudelle ja sitten vielä tietokirjoille omansa. Tietokirjat eivät ole aakkostettuina, vaan löyhästi teemajärjestyksessä, mutta runot + kaunokirjallisuus on ainakin periaatteessa aakkostettuja. Jos englannin- ja ranskankkielistä kaunoa olisi enemmän, haluaisin ne omaksi kokonaisuudekseen, mutta kirjoja on sen verran vähän, että kaikki ulkomainen kauno on sekaisin, käännetyt ja alkuperäiskieliset.

MiisuLiisi, sinäpä sen sanoit.:) Kirjahyllyjen järjestely oli ollut aikomuksenani iäisyyden, mutta lopullisen kimmokkeen antoi totaalisen kadonnut Donna Tarttin romaani, vaikken nyt edes aloittanut siitä hyllystä, jossa Tarttin pitäisi olla. Se on seuraava kohde, senkin raivaaminen on jo aloitettu.

Villasukka kirjahyllyssä, kannustan kyllä ison hyllyn hankkiseen. :) Tai ainakin kannustan kaikkia joko siivoamaan hyllynsä tai pitämään ne siistinä. Olen nyt joka kerta tuon kuvien hyllyn nähdessäni pysähtynyt hetkeksi ihailemaan kirjoja ja niiden siistiä, järjestelmällistä olemusta. Enkä ole sotkenut hyllyä vielä yhtään!

JonnaH, kiitos! Ja kuulostaa siltä, että teillä on ainakin paljon niitä lituskoja! Minulla ei ole tuosta runomäärästä kuin osa, ja silti olen aina hämmästynyt runokirjojen määrästä. Lituskat ovat salakavalia.:)

Kommentoi