Kirjan ja ruusun päivän saldo

 

Päivän kirjaruusuilut on nyt suoritettu. Yhdistin kirjan ja ruusut ja hankin Leena ja Heikki Luodon Lomailijan puutarhan eli puutarhakirjan. Minuun iski Akateemisessa olo, että kotimme ei kyllä kaipaa yhtään romaania, mutta tietokirja - miten paljon helpommin sen ostamisen voikaan itselleen perustella. Ja jos meidän piha saadaan joskus muutettua lomailijan puutarhaksi, miten paljon enemmän lukuaikaa silloin kesäisin jääkään...

Katselin myös mm. taidekirjoja, mutta esimerkiksi Akateemisessa vähän aikaa sitten näkemääni mustavalkokuvia esittelevää On Reading -teosta ei löytynyt (en muista tekijää). En ollut aikonut tavoitella Tuomas Kyrön Miniää ehdoin tahdoin, mutta en siitä kieltäytynytkään, kun sen kerran sai kaupanpäällisiksi. En ole lukenut Mielensäpahoittajia, mutta Miniä on samaa sarjaa - kirjaimellisesti, se kertoo Mielensäpahoittajan miniästä - niin tuleepa sitten tutustuttua vihdoin "pahoittajakirjallisuuteenkin". Jokunen bloggari näyttää jo lukeneenkin Miniän tänään!

Minä en vielä edes avannut omaa kappalettani, mutta kuulin Akateemisessa Kyrön haastattelun. Hänestä naisesta, siis Miniästä, ei ollut kuulemma sen vaikeampaa kirjoittaa kuin ylipäätään kenestäkään kirjallisesta hahmosta. Kyrön seuraava romaani ilmestyy joskus ensi vuonna ja kertoo tästä päivästä, mutta Suomesta, joka onkin kuningaskunta. Kuninkaanlinna sijaitsee Vantaalla jossain Petikon tietämillä ja kuningas joutuu luopumaan kruunustaan, koska on mm. sekaantunut stripparikohuun. Taidanpa arvata, mistä Kyrö on ammentanut ideoita... Ennen tätä romaani on kuulemma tulossa lastenkirjakin.

Varsinaisesti menin Akateemiseen kuulemaan Eino Leinoa ja Kirjailijoiden kaupunki -tietokirjaan liittyvää haastattelua. Kirjoittelen siitä erikseen lähiaikoina.

Kävin myös kahdessa Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta en onnistunut ostamaan mitään enkä havaitsemaan mitään ohjelmaa. Kampin Narinkkatorilla olin tyytyväinen, etten ollut yhtä hullu kuin jokunen vuosi sitten: satoi räntää ja tuuli, mutta kirjojen ja ruusujen ja halpojen kirjojen kunniaksi ostimme ystävän kanssa kassikaupalla kirjoja. Silloin niitä helposti perusteltavia tietokirjoja tarttui mukaan vissiin yhdeksän, mikä oli aivan typerää, koska en ole lukenut niistä useimpia vieläkään. No eipä siellä tänä vuonna ollut tapahtumaakaan, joten oli helppo olla viisas ja hillitty kirjanostaja.

Nyt siirryn tutkimaan puutarhakirjaa. Viime kesänä pihalle saatiin jo lukunurkkaus, mutta en lukenut siinä kertaakaan. Ehkä tänä kesänä onnistaa.

Share

Kommentit

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Tämä Miniä -idea, siis ajatus ylimääräisestä, vain ko. päivänä julkaistusta kirjasta - etenkin kaupallisesti, minä taas lähdin juuri Miniää metsästämään :).

Jenni S.

Aika moni tuntui lähteneen juuri Miniän perään, tosin näin sitä kyllä myös isot pinot vielä kirjakaupassakin. Minusta ajatus on ensisijaisesti kiinnostava mutta toisaalta olen epäilevä: jos Miniöitä jää, mitä niille tehdään? Ja jos ihmiset oikein toivovat, ei kai kirjasta oteta tavallista painosta? En halua! Lähden siitä, että sain nyt keräilyharvinaisuuden. ;)

Amma (Ei varmistettu)

Meidän ajatukset ovat kulkeneet samoja latuja tänään! Minäkin meinasin ostaa puutarhakirjan, se ei ollut tuolla, mutta joku helppohoitoitoisuutta mainostava sekin oli. Päätin kuitenkin ostaa Maailman eläimet äänessä -kirjan, olen sitä nimittäin kauan himoinnut. Nyt kelpaa kuunnella villieläinten ääniä lasten kanssa ihan kotisohvalla;)

Voi että tuo Kyrön seuraavakin kuulostaa kiinnostavalta! Ja Miniän sain siis minäkin mukaani tänään, mutta taidan jättää sen jemmaan tuonnemmaksi:)

Joanna Palmén
Rönsy

Haa, mäkin olin Akateemisessa, ja mäkin bloggasin tästä. Ainakaan Kyrön mukaan Miniää ei saa enää koskaan mistään (paitsi divareista toki mahdollisesti). Yli jäävät kappaleet - niitä arvatenkin jäi, kun painos oli 30 000 - matuloidaan. Ja näinhän se pitää ollakin, koska eihän tämä koko kikka toimisi, jos tuo päivärajoitus ei olisi tiukka.   

Vierailija (Ei varmistettu)

Myymättä jääneet Miniät tuhotaan (tai livautetaan tiskin alta joillekin jotka osaavat pitää asian omana tietonaan). Omaa kappaletta odottelen... HYS!

Jenni S.

Amma, meidän ajatukset tosiaan kulkivat samoja latuja, koska yksi kirjavaihtoehdoistani oli Maailman eläimet äänessä. :) Mulla on se lintukirja ja se on mainio. Eläinkirjaa olen tutkinut usein kaupassa: olen tyytyväinen, että siellä on kettu, mutta haluaisin sinne peuran/kauriin. Nuo eläimet nimittäin ääntelevät meidän pihalla eikä moni ole niiden ääntä kuullut. Jonain päivänä pitää siirtyä tutkimisesta ostotoimin tuon kirjan kanssa (ja sitten kuunnella ällistyneiden kissojen kanssa kotisohvalla).

Kyrön seuraava kuulostaa aika kutkuttavalta! Varmaan samanlaista tarkkanäköisyyttä kuin Kerjäläisessä ja jäniksessä, toivon ainakin.

Joanna ja Vierailija, kiitos tiedosta, mitä mahdollisimme ylijäämä-Miniöille tapahtuu. Ilmeisesti ainakin jostain nettikaupoista Miniät myytiin eilen loppuun, mutta ihmettelenpä, jos yhteenkään kivijalka- tai nettikauppaan ei jäänyt yhtään Miniää. Tieto penkin alta jakamisesta ei haittaisi, koska kyseessä on kuitenkin sama painos, mutta se, että Miniä ilmestyisi pian esim. pokkarina yleisö pyynnöstä, olisi huijausta. Saakohan sitä nyt/ikinä kirjastosta?

Joanna Palmén
Rönsy

Ei saa kirjastosta, sanoi kirjailija.

Aloitin muuten eilen tuota Miniää jo vähän. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tulee Miika Nousiainen mieleen Kyrön tuotannosta, tai toisin päin. Tällä kertaa siitä, kun pariskunta vertaili erilaisia lähtökohtiaan: mies Sysi-Suomesta, vaimo kaupungista. Ja miten se käytännössä näkyy. Samahan oli Metsäjätissä. Ja kun luin Metsäjätistä (metalli-)musiikkimuistoja 80-luvulta, tuli kovasti mieleen Kyrön Imageen kirjoittama hevijuttu.

Jenni S.

Joanna, ahaa, mä en kuullut kokonaan Kyrön haastattelua, tai aluksi olin yläkerrassa, jonne kuului vain haastateltavan puhe... Joka tapauksessa, ajattelin ihan samaa kuunnellessani. Etenkin Kyröllä ja Nousiaisella mutta myös muilla suomalaisilla mieskirjailijoilla tuntuu olevan yhtäläisyyksiä: ajattelin myös mm. Hotakaista ja vähän Hautalaakin ja jopa Huovista. Tuntuu, että miehet haluavat kertoa suomalaisuuden olemuksesta kärjistäen ja hauskasti, kevyen syvällisesti. Vai olenko ihan väärillä jäljillä?

Ilmankos multa meni tuo kirjastotieto ohi, kun kävi mielessäni läpi kaikki tietämäni suomalaiset mieskirjailijat.;)

Joanna Palmén
Rönsy

Ei kun ei se sitä siellä sanonut vaan Imagen kuvauksissa :)

Joo, olemme samoilla jäljillä. Hautalalta olen lukenut vain Salon, mutta sillä perusteella sanoisin, että kaikki kolme käyttävät pohjana sitä jotakin myyttistä (ja aika realistististakin) "suomalaisuutta" ja keksivät sen päälle ja sen mekaniikalla hahmoja ja tarinoita, mutta Kyrö ja Nousiainen tekevät sen vielä enemmän hauskuutusmielessä. Molempi parempi, tykkään niistä kaikista.

Tosin. Mielensäpahoittajassa en jaksa sitä perusvitsiä ollenkaan. Kyllä ei naurata yhtään että Ford on Voortti, ja helkkarin huonoa alleviivaamista esim se, että se aloituslause on kursiivilla joka luvun alussa. Perunatkin alkaa tulla jo korvista. Sen sijaan tykkään siitä ihanasta lämmöstä ja rakkaudesta, joka rivien välistä tihkuu, jäärän optimismista, muuntautumiskyvystä ja reippaudesta.

Jenni S.

Joanna, ahaa, ilmankos en kuullut. :)

Minusta on aina tuntunut, etten jaksa Mielensäpahoittajan perusvitsiä, mutta ehkä Miniä on hyvä tapa tutustua mielensäpahoituskirjallisuuteen. Tuossa Antidopingtoimikunnan Kyröltä tilaamassa kertomuksessa on siinäkin kyrömäisyyttä, toistoa ja huumoria, lämpöäkin.

Kun luin juuri Hautalan Kansalliskirjan, niin luulen, että pidän vähän taukoa ennen Miniää. Jotain muuta kuin sysisuomalaista tähän väliin, niin etteivät kirjat mene sekaisin ja tule liikaa samantyyppisiä kirjoja. Tykkään niistä kyllä, mutta en jatkuvassa lukemistossa. 

Joanna Palmén
Rönsy

Vielä uutta tietoa kirjastoasiaan: kyllä se Miniä varmaan tuleekin joihinkin kirjastoihin, sillä kirjastoihmiset ovat käyneet maanantaina kirjakaupoissa ostoksilla ihan niin kuin muutkin ja ostaneet kirjan ja saaneet Miniän kaupan päälle. (Puhuin äsken Kirjakauppaliiton toimitusjohtajan kanssa.)

Jenni S.

Mielenkiintoista! Jos kirjasta ei tule keräilyharvinaisuutta, niin ainakin kirjastoharvinaisuus.

Kommentoi