Kovaa työtä olla minä - muotibloggaajat mediamarkkinoilla

Ladataan...

 

Sattuipa Markkinoinnin ja mainonnan saitilta silmiin artikkeli, joka johtikin sitten muutaman tunnin netissä nököttämiseen. Kirjoituksessa Läpileikkaus suomalaiseen muoti- ja lifestyleblogimaailmaan Helene Auromo viittaa Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan kirjaan Kovaa olla työtä minä, joka kartoittaa kotimaista muotiblogosfääriä pitkälti haastattelujen kautta. Kirja löytyy myös verkosta, ja tokihan kirjabloggarinkin piti siihen tutustua. 

Olen blogannut kolme ja puoli vuotta kissoista, kukista ja etenkin kirjoista; tästä viimeiset puoli vuotta Lilyn kirjabloggarina. Osa Kovaa työtä olla minä -teoksen kokemuksista ja näkemyksistä oli tuttuja, osa taas omasta näkökulmastani kuin eri maailmasta. Joka tapauksessa suosittelen tätä tutkimusta kaikille, jotka haluavat selkeälukuisen, täsmällisen katsaukseen suomalaisten (muoti)blogien historiaan, tähän päivään ja hieman tulevaisuuteenkin.

 

Bileitä, lahjuksia - ja ystäviä

"Skumppaa ja vaahtokarkkeja, vierailuja yritysten tarjoamiin hemmottelupäiviin, ilmaiseksi saatuja tuotelahjoja, mediaesiintymisiä ja uusia uramahdollisuuksia." (s. 30)

Kirja aloittaa heti yleisellä luulolla, että muotibloggarin elämä on yhtä glamouria ja jetsettiä. Kyllähän moni suomalainenkin bloggari saa blogistaan rahaa joko palkattuna bloggarina tai esim. banneritulojen kautta, eivätkä tavaranäytteetkään ole harvinaisia; kirjabloggarillekin saattaa tipahtaa bilekutsu postilaatikkoon, saati sitten muotibloggarille.

Kovaa työtä olla minä osoittaa, ettei tämä ole kuitenkaan koko totuus muotiblogien maailmassakaan. Osa bloggareista kieltäytyy yritysyhteistyöstä, toiset valitsevat yhteistyökumppaninsa hyvin tarkasti ja myös menestyneimmät - mikäli menestys katsotaan jollain tavalla rahalla mitattavaksi - bloggarit painottivat, ettei taloudellinen hyöty ole syy pitää blogia. Blogeissa viehättää yhteisöllisyys, joka leviää usein nettiystävyyksistä myös "oikean" elämän puolelle. 

Kirjasta myös selvisi, ettei muotiblogeja seurata ainakaan pelkästään tuote-esittelyjen tai esim. bilekuvausten takia, vaan siksi, että lukijat koukuttuvat bloggaajaan elämäntarinaan ja persoonaan. Sain sen vaikutelman, että bloggarit itse pitävät tätä hyvänä asiana, mutta potevat aika ajoin ristiriitaa oikean elämän ja blogielämän välillä sekä myös paineita siitä, että blogia pitäisi päivittää jopa useita kertoja päivässä. Kuulemma joku bloggari on sulkenut bloginsa ahdistelun vuoksi; ahdistelusta tuli lähestymiskieltoon johtanut poliisijuttu. Joidenkin muotibloggarien kerrotaan tottuneen siihen, että ihmiset katsovat ja supisevat.

Minut on tunnistettu oikeassa elämässä kerran blogini perusteella. Silloinkin kyse oli kirja-alan tapahtumasta ja tunnistaja oli toinen kirjabloggari. Olen itse tunnistanut pari kertaa jonkun bloggarin kaupungilla ja vähän aikaa sitten huomasin yhtäkkiä olevani palaverissa ihmisen kanssa, jonka tiesin netin kautta erään bloggarin poikaystäväksi. En alkanut avautua, että mullakin on blogi.

Sen sijaan olen avautunut monelle ei-bloggaavalle tai blogeja kokonaan seuraamattomallekin ihmiselle tuosta yhteisöllisyydestä. En ymmärtänyt, millainen kirjan yhteisö netissä on, ja miten antoisaa siihen on kuulua. Netti ei todellakaan ole paikka, jossa seurustelevat vain ne jotka eivät kykene tosielämän ihmissuhteisiin, vaan täältä voi löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi ystävystyä syvästikin.

 

Blogien laskelmoivuudesta ja yltiöpositiivisuudesta

Bloggaustutkimus käsitteli sitäkin asiaa, ettei nykyisin tunnu riittävän pelkkä blogi: blogilla "kuuluu" olla oma Facebook-sivu sekä Twitter-tili. Kirjan mukaan osa (uusista) bloggareista ei edes ajattele, etteikö näin olisi, vaan toimivat automaattisesti ikään kuin sosiaalisen median mallikäyttäjän tavoin.

Joissain yhteyksissä tällaista monikanavaisuutta taas pidetään laskelmoimisena; toisaalta bloggarit erosivat tutkimuksessa senkin mukaan, kertoivatko he avoimesti tavoittelevansa blogilleen suurta lukijamäärää vai eivät. En itse tunne muotiblogien kenttää juurikaan, joten oli kiinnostavaa huomata, että jo tutkimukseen osallistuneiden 15 bloggarin kesken oli selkeitä blogipoliittisia eroja.

Itse näen, että blogi on se pääasia, mutta muut kanavat voivat tuoda siihen lisäarvoa. Kaikesta ei voi blogata, mutta Facebookin tai Twitterin kautta on helppo jakaa kiinnostava linkki eteenpäin. Joka tapauksessa Facebookin ja Twitterin kautta on helppo seurata blogeja.

Laskelmoinnin sijasta blogeja syytetään usein yltiöpositiviisuudesta. Olipa bloggari saanut meikkejä, vaatteita tai kirjan arvostelukappaleen, hän hehkuttaa tuotetta. Tai näin ainakin usein ajatellaan.

Kovaa työtä olla minä selittää asiaa niin, että blogien ilmapiiri halutaan pitää mukavana ja kepeänä. Erityisesti muotibloggarit haluavat ilahduttaa lukijoitaan ja jakaa hyviä asioita. Tällöin epämieluisaa tuotetta ei haukuta, vaan siitä ei yksinkertaisesti kirjoiteta. Any publicity is good publicity ei siis tunnu pätevän blogimaailmassa.

Ei pitäisi kuitenkaan olla liian kiltti tai myönteinen. Tutkimuksessa nousi kiinnostavasti esiin se, että hyvän maun mukainen eli perusteltu negatiivinen arvio saattaa olla hyvä juttu sekä blogin lukijoiden että jopa tuotteen lahjoittajan mielestä. Oikeastihan kaikki ei voi olla aina täydellistä, joten lievä negatiivisuus tuo blogiin uskottavuutta.

 

Maksaisitko blogin lukemisesta?

Tutkimuksen loppupuolella kerrottiin esimerkkejä suuresta maailmasta. En oikein ymmärrä, miten hädin tuskin toiselle kymmenelle päässyt  teinityttö voi ponnahtaa muotiblogillaan niin suureen kuuluisuuteen, että 15-vuotiaana hän koordinoi 40 ihmistä työllistävää muotilehteä netissä, mutta  Jenkeissä kaikki on mahdollista.

Jenkeistä oli esimerkkinä sekin, että monet ruokabloggarit ovat siellä(kin) hyvin ammattimaisia ja haaveilevat omasta ravintolasta. Kun tämä ei ole taloudellisesti yleensä mahdollista, ruokabloggareilla on food truckeja ja pop up -ravintoloita, jotta ihmiset voivat edes satunnaisesti nauttia "bloggariruokaa".

Entäs sitten se, että lukijoita sitoutettaisiin lukijaklubeilla, vain lukijoille rajatuilla keskusteluryhmillä tai peräti järjestettäisiin bloginlukijakursseja? (Mitä kursseilla tehtäisiin, en ymmärrä.) Kirjassa heitetään ilmaan myös ajatus, että lukijat voisivat olla valmiita maksamaan siitä, että saisivat satunnaisesti kirjoittaa suosikkiblogiinsa itsekin.

Mutta ennen kuin luulette, että maailma on mennyt aivan villiksi, palautus maan pinnalle: tuskinpa lukijat maksavat kirjoittamisesta, kun he eivät olisi valmiita maksamaan blogin lukemisestakaan. Kovaa työtä olla minä -tutkijat ovat kysyneet asiaa lukijoilta ja vain muutama prosentti suosituimpien muotiblogien lukijoista ilmoitti, että voisi maksaa suosikkinsa seuraamisesta.

 

Entäs sitten Lily?

Voisin nostaa tutkimuksesta esiin monia muitakin kiinnostavia teemoja, mutta katsokaa itse. Tutkimuksessa on käsitelty myös mm. toimittajan ja bloggarin toiminnan eroja ja yhtäläisyyksiä, bloggarien avoimuutta identiteettinsä suhteen sekä erilaisia blogiportaaleja, kuten Lilyä. 

 

Kuulostivatko kirjan väitteet ja havainnot uskottavilta: seuraatko eri aihepiirien blogea ja millainen blogimaailma mielestäsi on?
 

***

Elina Noppari, Mikko Hautakangas: Kovaa työtä olla minä - muotibloggaajat mediamarkkinoilla. Tekijät & Tampere University Press, 2012.

teoksen esittely

Share
Ladataan...

Kommentit

Kiitos tästä jutusta Jenni!

Tämä blogiyhteisö on kyllä ehdottomasti ollut paras blogin sivutuote: samanmielisiä ihmisiä, joista yleensä ainakin joku kirjoittaa jotain joka päivä. 

Minä en kyllä toivoisi blogeista maksullisia ja kokisin, että minulle bloggaamisesta maksaminen olisi vähän hassua (siis siksi, että en ole kirjoittaja työkseni, en edes alalla, ja kokisin siitä varmaan paineita) mutta en toisaalta ole huomannut suhtautuvani mitenkään erikoisemmin bloggaajiin, jotka saavat siitä tuloja. 

Ja olen muuten samaa mieltä tuosta negatiivisuusjutusta. Hyvin perustellut argumentit ovat aina tervetulleita ja olen saanut monta lukuvinkkiä arvioista, jotka eivät olleet positiivisia. 

Tsekkaan tuon peedeeäffän kyllä ehdottomasti!

en nyt kommentoi muuta kuin että onpa loistava nimi kirjalla :D ja kiinnostava juttu! näitä tutkimuksia ja netti-ilmiöiden selityskirjoja alkaa selvästi nyt ilmestyä, hyvä juttu. 

Kult!

Kiitos linkkauksesta, täytyypä kurkata tarkemmin! Suomalaisia muotiblogeja ihan niiden alkuajoista seuranneena kiinnostaa (asiantunteva) keskustelu aiheesta aina.

Crikey... En kyllä taitaisi maksaa kenenkään blogin lukemisesta. Se että blogin tekijä saa työstä maksua, ei sinänsä ole ongelma, ei ainakaan jos se ei tunnu vaikuttavan sisältöön. Mutta en näe blogeja sellaisena välineenä, jolla maksullista sisältöä tehdään, en ainakaan tällä hetkellä.

Olen aika nurkkakuntainen blogien seuraaja. Lähinnä seuraan kirjablogeja ja hajanaisesti muutamaa poliittista blogia, muutamaa ammatillisesti kiinnostavaa blogia, tuttujen ruokablogeja plus paria sellaista yleisblogia, joissa kiinnostavasti rupatellaan sitä ja tätä. Ai niin, ja on pari-kolme kirjailijanblogiakin, sellaisia joissa käsitellään muutakin kuin omaa kirjailijuutta.

Muotiblogeja en ymmärrä ollenkaan... mutta ei se mitään, en ymmärtäisi autoblogiakaan, tai urheilublogia. Kai riippuu mikä kutakin kiinnostaa. :-)

 

 

 

Suurkiitos hienosta jutusta, pitääpä perehtyä vielä paremmin tausta-aineistoonkin, sillä aihe kiinnostaa monestakin syystä. Enpä olisi arvannut pääseväni somen mallikäyttäjäksi, kun kuukausi sitten innostuin tekemään kirjablogilleni sekä FB-sivun että Twitter-tilin ;) Käteviä molemmat, mutta esim. blogiani Twitterissä seuraa 10 ihmistä, joista kaksi jotain randomeja englanninkielisiä..., loput toisia kirjablogisteja. FB-sivu on kieltämättä tuonut blogiin lisäarvoa, kuten tuossa mainitsitkin.

Taloudellisista eduista ja niiden vaikutuksesta kirjoittamiseen on keskusteltu kriittisestikin kirjablogien ja -blogistien maailmassa, eikä yhtä totuutta tunnu meilläkään löytyvän. Itse en suostu maksamaan kenenkään blogin lukemisesta (sori vaan), ja kynnys omasta blogista maksamiseenkin on huikean korkealla. En ole suostunut laittamaan omaan blogiini maksullisia mainoksiakaan, vaikka välillä olen asiaa pohtinut. Tuosta yltiöpositiivisuudesta sanoisin, että kirjablogimaailmassa taitaa kritisoiva kirjoitus saada moninkertaisen yleisön kehuvaan verrattuna...

Huomenta ja kiitos kommenteista kaikille! :)

Linnea, aivan samaa mieltä blogiyhteisöstä. Olen tavannut blogien ansiosta (myös muualta kuin kirjapiireistä) ihmisiä, jotka ovat tavatessa tuntuneet siltä kuin olisin tuntenut heidät aina, mutta joita en olisi varmaan muuten tavannut koskaan.  Mistään tällaisesta mulla ei ollut aavistustakaan, kun aloitin bloggaamiseen. Halusin vain pistää asioita ylös itselle ja ehkä perheelle. ;)

Minna J, tämä oli hyvä ja monipuolinen selvitys, minäkin toivotan tällaiset tervetulleiksi. Luulen, että blogien syövereissä jo olevien lisäksi tästä tutkimuksesta on hyötyä esim. toimittajille (joiden työtä vs. bloggarin 'työtä' kirjassa puntaroidaan) ja yrityksille, jotka ehkä miettivät blogiyhteistyötä. Myös suurimmista kotimaisista blogiportaaleista oli kerrottu kiinnostavasti. (Multa puuttuu nyt se särmikäs kritiikki tuota teosta kohtaan...)

Eveliina, ole hyvä - ja linkin takana on juuri asiallista ja asiantuntevaa blogitetoa!

Booksy, eipä ollut mullekaan tullut ikinä mieleen, että blogin lukemisesta voisi maksaakin. Enkä usko, että se onnistuisi kovin hyvin, kun blogit ovat "aina" olleet se ilmainen vaihtoehto esim. naistenlehdille, joita niiden pohdittiin osin korvaavan, toisaalta myös tukevan samantapaisilla konventioillaan. Muotiblogimaailmassa tuntui pätevän sama palkkiollisuuden sääntö kuin muuallakin: kunhan blogi ei muutu pelkäksi tuote-esittelyksi ja piilomainonnaksi, lukijoista on ok vaikka bloggari tienaisi blogillaan.

Mä seuraan montaa blogia, mutta lopulta suurin osa edustaa niitä aihepiirejä joista itsekin kirjoitan ja/tai joita harrastan. Mieluummin seuraisin muoti- kuin autoblogia!

Kirsin kirjanurkka, ole hyvä! Olet selvästi somen mallikäyttäjä. :) Mulla Twitteristä on erityisesti se hyöty, että sitä kautta on todella nopea ja kätevä seurata paitsi muita kirjabloggareita myös "suuren maailman" kirjauutisia, vielä helpompi kuin Facebookin. Uutiset kiinnostavat, mutta eivät niin paljon, että surffaisin säännöllisesti kirjasaitilta toiselle, vaan tuollainen koontiväline on kätevä.

Yllä jo Booksylle kommentoinkin, mitä tutkimus kertoi muotiblogien palkkiollisuudesta. Ilmeisesti blogiaihealue mikä tahansa, blogilta halutaan tietynlaista aitoutta , muotiblogipuolella myös ajoittainen kulutuskriittisyys nähtiin hyvänä.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Kiitos todella mielenkiintoisesta tiivistyksestä :).

Minä taas olen tutustunut blogimaailmaan ensin muoti- ja tyyliblogien kautta, seuraan useampaa blogia "siltä puolelta" vieläkin ja seuraan blogimaailman kehitystä todella mielenkiintoista. Nuo kehityslinjat ovat todella olleet nähtävillä jo pitkää. Kaupallistamismahdollisuudet minäkin näen jatkossa lähinnä blogiyhteisyön (mainostajat) ja erilaisten muiden projektien (lehdet, työmahdollisuudet yms..) kautta, en niinkään itse blogin kaupallistamisena vain maksaville lukijoille suunnattuna.

Isossa maailmassa kyllä tapahtuu isoja, ja itse asiassa se yksi ruotsalaistyttö (Löwengrip tms?) taitaa myös jo pyörittää lehtiä yms. Jännää että sellaista tapahtuu jo ihan pienen matkan päässä, mutta suomalaiset ovat ehkä kuitenkin jollain tapaa epäkaupallisempia enkä näe että kaikki on ruotistakaan ihan suoraan kopioitavissa.

Aamuvirkku yksisarvinen, kiitos kommentista ja mielenkiintoista pohdintaa! Tuo ruotsalaisbloggari oli muuten mainittu kirjassakin. Suomessa ei taideta olla lähimaillakaan tuollaista toimintaa enkä minäkään oikein näe, että sellaista olisi tapahtumassakaan. Vaan ken tietää. :) Mielenkiintoisia asioita, yhtä kaikki! Ja tuo suomalainen kirja oli paljon parempi kuin taannoin aloittamani sosiaalista mediaa läpikäyvä jenkkitutkimus, sitä en saanut lopulta edes luettua.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava kirja ja esittely siitä. Olenko minä tuo "toinen kirjabloggari", joka on tunnistanut sinut kirjallisessa tilaisuudessa? ;)

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Ed. kommentti oli siis minun :).

Maria, oikein arvattu! :D

Mielenkiintoinen aihe!

Aika hassulta tuntuu minustakin ajatus maksullisista blogeista. Niin loistavia blogeja kuin seuraankin taitaisi käydä niin, että keskittyisin enemmän kirjojen kuin maksullisten blogien lukemiseen.

Minä itse asiassa seurasin ensin käsityöblogeja, sitten löysin kirjablogit, mahtuupa mukaan pari muoti- ja muutakin blogiakin. En olisi ikinä uskonut, että blogiyhteisöstä tulee niin tärkeä kuin se tällä hetkellä on, olen löytänyt upeita ja samanhenkisiä ihmisiä :)

Villasukka kirjahyllyssä,  ajatus maksullisista blogeista oli minustakin aika erikoinen. Mutta jos blogeista pitäisi maksaa - ken tietää, ehkä tulisi niin paha blogi-ikävä, että maksaisi ilomielin.;)

Minun blogihistoriani taas on ihan "ulkoblogillisista" syistä johtuva. Olin lukenut jonkun verran blogeja aiemminkin, mutta varsinaisesti kiinnostuin blogeista, kun "vain yökylään" tullut kissa jäikin meille ja piti saada nopeasti kissatietoa ja -vertaistukea. Kovin montaa viikkoa en roikkunut kissablogeissa, kun halusin omankin. Ajattelin kuitenkin, ettei vain kissoista ole sisällöksi, joten perustin blogin jossa oli kaikki aihealueet, joista olin joskus kuvitellut haluavani blogata (kissat, koti, kirjat). Muutaman kuukauden jälkeen hajautin blogit omiksi kokonaisuuksiin, sillä tiellä yhä ollaan. Blogejani seuraavat osin samat ja osin taas aivan eri ihmiset, mutta kaikista on ollut iloa sekä pitämisen että ihmisiin tutustumisen näkökulmasta. :)

Apua, huomasin juuri huijanneeni -luin aivan ensimmäiseksi erään kouluaikaisen tutun matkapäiväkirjablogia ja sitten vasta löysin muut mainitsemani blogit. Anteeksi ;) Minä en olekaan muistanut käydä kurkkaamassa toisia blogejasi, pitääpä paikata tilanne :)

Kommentoi

Ladataan...