Kuka muistaa Adrian Molen? Eli hassunhauska teinihaaste

 

Käsi pystyyn: kenen teini-ikä sujui Adrian Molen päiväkirjaa lukien? Minun sujui. Entä kuka on kuullut, että  Adrian Molella on 30-vuotisjuhlavuosi? Minä olen, sillä englanninkielisessä Twitter-maailmassa muistutetaan tuon tuosta, että ensimmäinen Adrian Mole -kirja ilmestyi vuonna 1982. Itse asiassa Twitterissä voi jopa ryhtyä seuraamaan Adrianin twiittauksia. Minä seuraan. Fanitin aikoinani sekä Adrian-kirjoja että tv-sarjaa.

Adrianin kolmekymppisten kunniaksi keksin teinihaasteen. Lue jokin teiniaikojesi suosikkiteos - mielellään myös teineille suunnattu - ja kerro siitä omassa blogissasi tai tämän postauksen keskusteluosiossa; postauksista kannattaa joka tapauksessa vinkata keskusteluosioon. Haasteen suorittamiselle ei ole aikarajaa. Ja olisi joka tapauksessa hauskaa kuulla, millaisia teinikirjakokemuksia ihmisillä on.

Minä olen jokseenkin Adrianin ikäinen, eli kun luin 80-luvulla Adrianista, luin vain vähän itseäni vanhemmasta pojasta. Miten jännää! Uudemmat Adrianit ovat lukematta, enkä ole muutenkaan varma, valitsenko omaksi teinihaastekirjakseni juuri Adrian Mole -kirjan. Merri Vik Lotta-kirjoineen on nimittäin todella hyvä haastaja! Muistan vieläkin, millaista vispilänkauppaa Lotalla oli Paulin kanssa, ja jopa, millaisia vaatteita Lotta piti. Kirjahyllystäni löytyy yksi Lotta-kirja ja olen jo vuosia aikonut lukea sen, nolostumisen uhallakin.

Muita potentiaalisia teinihaastekirjailijoita ei sitten tulekaan mieleen Sue Townsendin ja Merri Vikin lisäksi. Luin toki satunnaisesti muitakin nuortenkirjoja, mutta oikeastaan muistelen tehneeni lasten- ja tyttökirjoista loikan suoraan aikuistenkirjoihin eli vanhempieni kirjahyllyyn. En kuitenkaan aio osallistua teinihaasteeseen vanhemmilta salaa luetulla Henri de Toulouse-Lautrecin elämäkerralla. 

Jutun kuva on napattu The Guardianilta.Lehden sivuilta löytyy useita Adrian Mole -artikkeleja. Kurkkaa myös Sue Townsendin sivuille. Merri Vikistä löytyy Wikipediasta tieto, että hän on jo menehtynyt ja hänen oikea nimensä olikin Ester Ringnér-Lundgren.

Mitä luit teininä? Oletko lukenut nuoruutesi kirjoja uudelleen aikuisena?

Share

Kommentit

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Käsi nousee täälläkin! Ihana Adrian Mole tai Hadrianus Mole. Minä muistelen, että eri suomennoksissa käytettiin eri nimeä. Ihana Adrian - tai kauhea finninaamainen, nolo Adrian. Eihän häneen voinut olla kiintymättä ja samaistumatta. Innostuin Adrianin myötä muistakin Townsendin kirjoista ja luin myöhemmin mm. Kenkää kuningattarelle. Se ei muistaakseni ollut kovin arvostettu, mutta minä tykkäsin.

Hyvä haaste! Olen mukana, mutta siitä kirjasta sitten myöhemmin. Parhaillaan muuten luen yhtä varhaisteinivuosieni suosikkikirjaa. :)

Karoliina

Uuh, minä en muistaakseni lukenut Adrian Molea, mutta muistan kirjat kansineen hyvin, koska isosiskoni luki niitä. Katsoimme myös tv-sarjaa, joten siksikin Adrian on tuttu.

Haaste on kiehtova, mutta minulla on ollut niin surullisia kokemuksia, kun olen yrittänyt lukea viime aikoina lapsuus-/nuoruussuosikkeja, etten välttämättä enää uskalla. Luin teineille suunnattuja kirjoja varmaan lapsena - ja teininä sitten aikuisille suunnattuja. Teinikirjoista tulee mieleen ainakin S.E. Hintonit ja suomalaisista Tuija Lehtisen ja oliko se Taru Mäkelän (?) kirjat. Oli niitä toki varmasti paljon muitakin, mutta nämä tulivat ekana mieleen.

Daisy

Heh, just aivan vastikään luin uudemman kerran -eli ekan kerran sitten teinivuosien- Hadrianus Molen tosi tunnustukset ja heti perään tyypin kuulumiset kolmekymppisenä, eli Adrian Mole Cappuccinovuodet, joka tosin on ilmestynyt vasta vuonna 2007, eli siinä mielessä ei ole teini-iän lukemistoa. (Missä vaiheessa Hadrianus muuten muuttui Adrianiksi? Mulla ei palaudu mitään loogista selitystä mieleen...)

Jorma Ranivaaran Raamit ränniin on ihan mielettömän hieno nuortenkirja. Hauskaa siinä on se, että olen saanut kirjan käsiini vasta aikuisiällä. Osuu ja uppoaa, vaikka olenkin "yli-ikäinen", etenkin kun stoori sijoittuu vanhoille kotikonnuille Lahteen!

Lotat pitäisi kyllä jostain "varmasta tallesta" (äidin kellarista, ehkä?) kaivaa esiin. Samoin kuin Anni Polvan Tiinat! Siinä on kaksi mun lapsuuteni esikuvaa ja sankaria! :-)

tiina.jpg

Ihana haaste Jenni!

Minulle Adrian Mole ei ole tuttu, voisin kyllä tutustua nyt jälkikäteen. :)

Minäkin muuten luin Lautrecin elämäkerran teini-ikäisenä vähän salaa, hih. Mutta en nyt yhtäkkiä saa päähäni että mikä olisi ollut sellainen juttu. Mietin vakaasti paluuta David Eddingsin Belgarionin taru - kirjoihin. Luin siihen aikaan aika paljon fantasiaa muutenkin, eli pitääpä kaivella nuo vanhat kirjamuistiinpanot esiin ja katsoa että mitä siellä on luettu (voi hyvänen aika, Mystery Club - kirjat!).

Minäkin olen lukenut Adrian Moleja, mutta suuria suosikkeja ne eivät minulle olleet. Sen sijaan yksi ystäväni oli suuri fani, ja hän luki kaikki Townsendin kirjat ja tyrkytti niitä aina minullekin luettavaksi.

Merri Vikin Lotista pidin, ja minäkin muistan niistä hirveästi kaikenlaisia ykstyiskohtia, vaikka en ole kirjoihin koskenut teinivuosien jälkeen.  Jotenkin en kuitenkaan usko, että ne toimisivat kauhean hyvin näin aikuisena. Mutta ne kirjojen kannet varmaan toimisivat, ne olivat aivan mainioita. Olen nähnyt myös jotakin uusia painoksia,  joissa on valokuvakannet, eivätkä ne ole yhtään niin herttaisia.

Minäkään en tainnut kauheasti lukea teini-kirjoja, mutta muutamat Tuija Lehtisen kirjat olivat kyllä suuria suosikkeja. Enkelinkuvia hiekassa ja Mun ystävä Rufus.  Ja sitten oli Merja Otavan Priska, joka oli todella tärkeä kirja, mutta sen olen kyllä lukenut aikuisiällä pariinkin kertaan. Aivan mahtava kirja.

Sitten pidin hirveästi sellaisista ruotsalaisia nuortenkirjoja kuin Jotkut senkun häipyy, Joillekin senkun sattuu ja Jotkut jää kesäksi kaupunkiin. Päähenkilö oli ehkä 13-15 -vuotias tyttö, jonka vanhemmat olivat ensimmäisessä kirjassa eroamassa. Kirjoissa kerrottiin muistaakseni hyvin uskottavasti esimerkiksi kuukautisista ja ensimmäisistä poikaystävistä.

Jenni S.

 

Hih, oli kiva avata kone aamulla ja lukea teinitunnustuksia!
 

Ensin Adrian-Hadrianus Molesta. Muistelin, että Suomessa käytettiin molempia nimiä (kummallista), mutta päätin itse käyttää Adriania, häntä kun seuraan Twitterissäkin. ;)

Katja, haa, olet siis ottanut varaslähdön teinihaasteeseen. :D  Just ne finnit ja nouloudet... Pelottavaa, jos niihin suhtautuisi yhä samastuen eikä myötätunnolla...

Karoliina, uuuh, sinun ei ole pakko lukea Adriania. :) Mutta hyvä, että mainitsit S. E. Hintonin! Miten olin voinut unohtaa? Me kolme ja jengi on hyllyssäni Lotta-kirjan vieressä. Sen sijaan suomalaiset nuortenkirjat olen pitkälti sivuuttanut (paitsi tyttökirjat, mutta en lukenut niitä enää teininä), tai ainakaan mitään tiettyä kirjailijaa tai teosta ei tule mieleen. Minullekin on käynyt niin, että lapsena/nuorena luettu ei enää aikuisena nappaa. Yleensä se ei haittaa, mutta lapsuuden lempikirjani Vuorilinnan Lotan kanssa olen ollut ihmeissäni: en ole päässyt aikuisena kertaakaan paria sivua pidemmälle ja lapsena luin kirjan moneen, moneen kertaan.

Daisy, kiitos ihanasta Tiina-kuvasta, tosi nostalginen ja hauska! Ja hauskaa kuulla, että sinä vasta oletkin ottanut varaslähdön teinihaasteeseen. :) Miltä tuntui?Cappuccinovuodet on sellainen sana, etten ainakaan minä olisi edes ymmärtänyt sitä silloin kuin ekoja Adrianeja. :D Raamit ränniin on minulta jäänyt lukematta, mutta Tiinoja luin kyllä, joskus ala-asteikäisenä. Olen jossain nettikeskustelussa kertonutkin, etten erityisemmin pitänyt Tiinoista, mutta tietyt kohtaukset, kuten Tiinan umpisuolen puhkeaminen, ovat jääneet ikuisesti mieleen. Hyvin jännittävää!

Linnea, hahaa, toinen salalukija ilmoittautuu! Minä salaluin todella intensiivisesti: kun pari vuotta sitten luin Toulouse-Lautrecin elämäkerran alkua, se tuntui yhä aivan tutulta. Mainitsemasi nuortenkirjat on mulla lukematta, mutta lue sinä uudestaan ja kerro, miltä tuntui.:)

Liisa, kauheaa Adrian-pakotusta! Minäkin pidin Lotista kovasti ja luin kaikki käsiini saamat Lotat, kylläpä niitä muuten olikin... Mulla on sama pelko, ehkeivät Lotat ole enää aikuisena ihan huippukirjoja. Asiaa selviää vain kokeilemalla. En onneksi usko, että olen pettynyt Lottiin tai itseeni, jos en enää pidäkään Lotista. Toisaalta hieman samaan kategoriaan (teinitytön elämä ja orastavat ihmissuhteet) asettuu mielessäni Astrid Lindgrenin Riitta-Maija keventää sydäntään ja se oli minusta mukava edelleen, kun luin sen viime kesänä. Se tosin sijoittuu "vanhaan aikaan", ehkä sellaiselle antaa enemmän anteeksi, kun se aika on erilainen ja nostalginen joka tapauksessa?

Muita mainitsemiasi kirjoja en ole lukenut, enkä kuullut Jotkut senkun -sarjasta. Mahtavaa! Vähän kuin Linnean jossain toisessa keskustelussa mainitsema Ihan oikeesti-sarja. :)

Luru/lurunluvut.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hauska haaste! Minuun tuo Hadrianus/Adrian ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta Lotta-kirjoja luin kasapäin. Niitä olisi hauska kokeilla uudelleen! Viime vuonna luin Järjellä ja tunteella -blogin nostalgiahaasteen innoittamana uudestaan Anu Jaantilan Sanna-kirjat:(http://lurunluvut.blogspot.com/search/label/Jaantila%20Anu. Ne olivat edelleen mukava lukukokemus. Mietiskelin haasteeseen muitakin (varhais)teinivuosilta mieleen jääneitä kirjoja esim. Tuija Lehtiseltä ja muilta. Näitä ei ole tullut vielä otettua uusintalukuun: http://lurunluvut.blogspot.com/2011/07/nostalgian-jaljilla-apua-kaivataa...

Siis Luru ihanaa että mainitsit Tuija Lehtisen. Mirkka-kirjat olivat aivan mahtavia, onkohan niitä vielä kirjastossa!

hdcanis (Ei varmistettu)

Tokihan minä Adrianin muistan, olen tosin vain ne kolme lukenut jotka oli käännetty minun nuoruuteeni mennessä.

Ja kyllä minä aika ajoin olen palaillut sekalaisiin oman lapsuuden ja nuoruuden kirjoihin ja on siellä ihan positiivisia yllätyksiä ollut tai sitten olen saanut kytkettyä sopivan nostalgiavaihteen päälle etten ole niitä ihan objektiivisesti lukenut :)

Varsinaisia nuortenkirjoja tuli kyllä luettua aika suurella hajonnalla, joitain silloin ihan lapsena vielä, joitain nuorena ja joitain sitten vähän yli-ikäisenäkin.
Ja vastaavasti nuorena tuli myös luettua kasvavassa määrin aikuisten kirjoja...

Ainakin muistan lukeneeni paljon scifiä, kauhua ja fantasiaa, jotka ovat sittemmin jääneet vähemmälle ainakin genreuskollisimmassa muodossaan. Eddings onkin jo huudettu, mainitsen myös Dragonlancet joita aloin lukea myös englanniksi siinä 14-15 ikävuoden tienoilla :)
Ja Stephen Kingin koko suomennetun tuotannon toki luin, sittemmin en ole Kingin uudempiin teoksiin juuri koskenut...
Ja yhdestä vanhasta suosikista olenkin jo blogannut, se on yhä loistava kirja: http://hdcanis.blogspot.com/2011/10/lauri-simonsuuri-toim-myytillisia.html

Nuortenkirja-osastolta tulee mieleen ainakin Jukka Parkkisen kirjat. Korppi-kirjoja luin pienempänä, ja Osku-sarjaa sitten varhaisteininä (ja Suvi Kinoksia jo yli-ikäisenä mutta viihdyttäviähän ne ovat kaikki).

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Täällä tulee vastaan niin monia nostalgiakirjoja, että en voi olla huudahtelematta tänne väliin: Taru Mäkisen ongelmanuorikuvaukset! Tuija Lehtisen Enkelinkuvia hiekassa! Jaantilan Jenkkivuosi jatko-osineen! 1980-luvun teini tuntee äkkiä suurta haikeutta, joskaan ei suoranaista kaipausta yläasteaikoja kohtaan (niin, ja silloin oli tosiaan yläaste, ei yläkoulu :)).

Muistaako kukaan Hellevi Salmisen nuortenkirjoja Elämä on ehkä tai Kymmenen pistettä neitsyydestä? Tai Simo Ojasen Neljää ällää kuusipuussa, joka käsitteli päähenkilön siskon itsemurhaa?

Nyt on tosiaan pakko palata myötähäpeän pelon uhallakin tuonne 80-luvun maailmaan.

Luru/lurunluvut.blogspot.com (Ei varmistettu)

Yyh, meillä luetutettiin koulussa noita hdcanisin mainitsemia Jukka Parkkisen Korppeja. Eivät iskeneet meikäläiseen yhtään!

Katjan mainitsemat Hellevi Salmisen kirjat kuulostavat nimen perusteella tutuilta, mutta en kyllä usko, että olen lukenut... Kirjoilla taitaa vain olla esimerkillisen nasevat nimet. :)

Jenni S.

Luru, Sanna-kirjat minäkin luin! Tämä on hauska keskustelu: muiden kirjakokemuksista muistaa, että ai niin, tuollaisiakin kirjoja oli...Minulla ei taida olla kovin hyvä aktiivinen teinikirjamuisti, sillä muistan harvat kirjat suoraan. Jotkut tulevat mieleen, kun kuulee niistä uudelleen, lisäksi mielessä on tapahtumia ja välähdyksiä teiniajan kirjoista - en vain yhtään tiedä, mistä teoksista.

Linnea, en ole lukenut Mirkka-kirjoja, mutta veikkaan, että niitä on kirjastossa. Kirjastossa on melkein kaikkea, kun oikein etsii. :) 

Hdcanis, minäkin olen lukenut mielelläni uudelleen lapsena ja nuorena tärkeitä kirjoja, mutta olen ehkä painottunut tosi nostalgisiin teoksiin eli ala-asteaikana luettuihin (en ole lapsena merkinnyt luettuja ylös, mutta minulla on mielikuvia, milloin olen suurin piirtein mitäkin lukenut). On aina mahtavaa, jos joku kaikkien aikojen suosikki on edelleen aikuisenakin mahtava kirja! Jukka Parkkinen on mennyt multa aivan ohi, vaikka nimi onkin tuttu, enkä ole lukenut Kingiltäkään kuin kirjoitusoppaan, josta hiljattain kirjoittelin. Eilen katselin kioskin pokkarihyllyssä jotain Kingin teosta, en enää muista nimeä, ja mietin, pitäisikö lukea muodon vuoksi edes yksi King. Kenties joskus.

Katja, joo, eivät nämä muistelot minullekaan varsinaisesti aiheuta kaipuuta teiniaikoihin... Ainoa, mitä olen joskus harmitellut, on, etten ollut teini Harry Potter -ajassa. Vaikka minunkin nuoruudessani luettiin kirjoja, kuten tämäkin keskustelu osoittaa, niin mitään suuria kirjafanitusilmiöitä ei ollut. Haluaisin tietää, olisiko minusta tullut Potter-fani. Luulen että olisi, ihan jo siksi, että olisi voinut "liittoutua" kirjaintoilijoiden kanssa jo varhain. Aikuisena minusta ei sitten enää Potter-fania tullutkaan. ;)

Hellevi Salminen kuulostaa minullekin etäisesti tutulta, mutta en usko lukeneeni.

 

Heidi, Vierailija (Ei varmistettu)

Adrian Molen päiväkirja on tuttu kirja, mutta en muista pidinkö siitä. Hintonin kirjat olivat suosikkejani, pidin myös täällä mainituista kirjoista Priska, Elämä on ehkä, Kymmenen pistettä neitsyydestä ja Neljää ällää kuusipuussa. Enpä näitä viimeisiä olisi edes muistanut, Priska mulla on itselläni. Tuija Lehtistä ja Taru Mäkelää luin myös. Muistaisin, että Lotat luin jo ala-asteella, näitäkään en olisi muistanut, ellei olisi mainittu! :)

Tosi kiva aihe; huomaa, että keskusteluun osallistuneille kirjat ovat olleet tärkeitä myös lapsena ja teininä, kun heti muistaa lukemiaan kirjoja nimeltä! Toisethan alkavat lukea vasta aikuisena ja toiset taas eivät aikuisena enää lue. Minulle lukeminen on aina ollut tärkeää ja lähes aina on ollut joku kirja kesken, vaikka välillä on ollutkin kuukausia, ettei juuri ehdi lukemaan.

Jenni S.

Heidi, kiitos kommentista! Mä luulen, että Lottia oli niin paljon, että luin niitä ala- ja yläasteella. :) Ihmettelen, miten omassa hyllyssäni on silti vain yksi Lotta-kirja, vissiin olen sitten hakenut kaikki muut kirjastosta. Muistan lainanneeni jotain kavereiltakin, mutta mitään muistikuvia siitä, että lapsena ja nuorena olisi puhuttu luetuista kirjoista, ei ole. Varsinaista yksinäistä lukutoukkaelämää.:)

Hyvä huomio tuo, että keskustelijat ovat selvästi aina pitäneet kirjoista. Minullekin lukeminen on aina ollut hyvin tärkeää, mutta en ole aina lukenut erityisen paljon. Mietin juuri vähän aikaa sitten tuota, että moni (hölmö!) jättää lukemisen aikuisena, mutta harva aloittaa. Onneksi sellaisiakin on. Tiedän miehen, joka alkoi noin 30-vuotiaana tietoisesti lukea kaunokirjoja; teki tarkat lukulistat ja ryhtyi lukijaksi. Ja esim. isäni on ryhtynyt lukemaan moninkertaisesti jäätyään eläkkeelle. Kuulin viime viikolla, että hän myös listaa lukemansa kirjat ja olin arvatenkin innoissani. Kohta silläkin on kirjablogi. ;)

 

 

Jemina
No Sex and the City

Minäkin olen Adrianini lukenut, ja muistanpa jopa käyneeni katsomassa jonkin kirjoihin perustuvan näytelmän. Hirveästi en kirjoista enkä näytelmästä muista, mutta yhden sentään, jostain syystä. Nimittäin Adrianin runon. Se meni jotenkin näin: Voi isä, isä / voi pieni suru suureksi muuttua / ostaisit tiivisteen / niin ei tarvitsisi suuttua. Lyriikkaa vuotavasta hanasta, siis... Kaikenlaista sitä jääkin mieleen!

Monet muutkin tässä ketjussa mainitut kirjat ovat aikoinaan olleet tärkeitä: Lehtisen Mirkka-sarja ja muutkin teokset, Sanna-sarja, Merri Vikin Lotta-kirjatkin tosiaan. Rakastin myös Pähkinä & Pipari -pikkusarjaa, sekä tietysti klassisia tyttökirjoja Alcottista Montgomeryyn. Niin, ja kaikenlaiset heppatyttö- ja ponitalli-sarjat olisivatkin sitten jo ihan oma lukunsa...

Ja Jenni, mukava tietää, että muutkin keräävät lapsuutensa ja nuoruutensa nostalgiakirjoja! Omat hyllyni notkuvat tässäkin listaamistani kirjasarjoista. Harvaa olen lukenut uudelleen, tyttökirjoja lukuunottamatta, mutta jotenkin niitä silti tahtoo kokoelmaansa. Kai se tavallaan on oman historian kirjoittamista, muistiin merkitsemistä: tällainen minä silloin olin.

Jenni S.

Jemina, ihana kommentti! Hihittelin ääneen tuolle runolle. Samaa genreä kuin Uppiksen Voi vessanoven kahva -lyriikka. :D

Minä en lukenut juurikaan heppa- enkä esim. tanssikirjoja, mutta kuitenkin aika paljon siihen nähden, etten ole ratsastanut kuin pari kertaa elämässäni ja balettiharrastuskin kesti yhden vuoden 7-vuotiaana. ;) Klassiset tyttökirjat luin kaikki ennen teini-ikää ja nyt aikuisena olen lukenut niitä innoissani uudelleen. Tai, olen lukenut Montgomeryä ja Anni Swannia, mutta Alcottiakin aion joskus lukea.

Tuo on ihan totta, mitä pohdit vanhojen suosikkikirjojen keräämisestä. Jotenkin ne ovat melkein kirjoista tärkeimpiä, vaikkei niitä kaikkia välttämättä edes lue koskaan uudelleen. Ehkä ne tosiaan määrittävät itseä: tällainen olin, kun minusta tuli lukija, ehkä olen vähän tällainen vielä edelleenkin. Nyt kun siskollani on pieniä lapsia, tulee minulle tuon tuosta ihan varhaislapsuudenkin kirjoja mieleen ja pitää selvittää, onko niitä vielä tallella ja onko uusi sukupolvi jo altistettu niille.

Karoliina

Ihania muistutuksia niin Anu Jaantilasta kuin Hellevi Salmisesta! Jukka Parkkisesta tuli mieleen Kaupungin kaunein lyyli, josta kyllä pidin.

Ja noista "rohkeista", ala-asteikäisen mieltä kiehtoineista, teineille tarkoitetuista kirjoista sellainen, kuin Tahdotko nähdä nätin napani. Tuollaiset oli siitä hankalia, ettei niitä oikein kehdannut lainata kirjastosta (aikaa ennen lainausautomaatteja) eikä kotonakaan lukea vanhempien nähden. :D

Jenni S.

Tahdotko nähdä nätin napani! :D Melkein toivoisin, ettei tuo olisi totta, vaan nuoria kunnioitettaisiin enemmän ja heille tehtäisiin fiksumman kuuloisia kirjoja. Toisaalta Karoliinan kokemus kuulostaa siltä, että ei niissä kirjoissa ollut muuta vikaa kuin että niitä piti piilotella aikuisilta. Mahtavaa!

On tosi harmi, etten ole listannut lapsena tai nuorena tai muutenkaan kuin viime vuosina lukemisiani. Olisi todella kiinnostavaa lukea listoja! Veikkaan, että kun nytkään ei muista viime vuoden kirjoista kuin voimakkaimmin hyvässä tai pahassa vaikuttaneet, niin noista vanhoista listoista vasta yllätyksiä tulisikin. Olisi myös kiintoisaa katsoa, kuinka monta kertaa ne tärkeimmät kirjat tuli oikeasti luettua, kun mielikuva on, että joitakin kirjoja luki yhä uudestaan ja uudestaan.

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Joo, Adrianus Mole oli huippu! Omia rakkaita olivat myös mm. Christine Nöstlingerin ("Suklaata ja särkyneitä sydämiä", "Olfin oidipuskompleksi"), Cynthia Voigtin ("Matkalla kotiin", "Harmaan talon salaiset paperit"), Maria Gripen ("Pörriäinen lentää hämärissä", "Varjo"-sarja), Judy Blumen ("Ei maailman tähän kaadu", "Hetula") ja Diana Wynne Jonesin ("Tuli ja myrkkykatko", "Kyylän kyydissä") kirjat. Ja MONET muut! Luin lapsena ja teininä aivan hillittömät määrät kirjoja. Haaveilen aika usein, että lukisinkin nuo rakkaimmat taas joskus uudestaan. Täytyy varmaan kiirehtiä ennen kuin ne menevät niin huonoon kuntoon, että joutuvat kirjastossakin poistohyllyyn…

Minä olen muuten pitänyt 10-vuotiaasta lähtien kirjaa siitä mitä luin. En vaan ole ihan varma missä nuo kirjavihkot ovat nykyisin tallessa. Jossain varastossa varmasti, mutta missä...?

Jenni S.

Reeta Karoliina, uskomaton muisti! :D Ehdin jo ajatella, onko sinulla lukulistoja  -- siis on, mutta muistit nuo kaikki kirjat ilmankin. Mahtavaa! Olen ihan kade. Itse muistan lähinnä, millaisia kirjoja luin, mutta en tiedä niiden nimiä.  Sinun teinikirjasi eivät kuulosta minusta tutuilta, mutta ehkä olen lukenut niistäkin jonkin. Joka tapauksessa kiitos listasta, hihittelin kirjojen nimille!

Luru / Lurun luvut (Ei varmistettu)

Reeta Karoliina, loistava lista! Olen tainnut lukea jotain kaikilta mainitsemiltasi kirjailijoilta, vaikkeivät nuo jääneetkään mieleen ihan ehdottomina suosikkeinani. Ja mahtavaa, että olet listannut lukemiasi kirjoja noin pitkältä ajalta - toivottavasti listat tulevat joskus vastaan varastojen kätköistä...

Olisi tosiaan hauskaa voida tsekata, mitä kaikkea silloin ahmimisiässä tulikaan luettua, ja miten moneen kertaan. Voi olla, että lapsen ja nuorena joihinkin kirjoihin uppoutui niin antaumuksella, että ne ovat jääneet vahvasti mieleen, vaikkei niitä oikeasti olisikaan tullut luettua niin moneen kertaan kuin nyt jälkeenpäin hatarapäisenä vanhuksena kuvittelee. :)

Jenni S.

Luru, minuakin on usein mietityttänyt, tuliko melkein kaikki kirjat muka luettua moneen kertaan lapsena. Siltä musta tuntuu, mutta totuus ei ehkä olisi ihan sellainen kuin luulen. Hphm, kaikilla pitäisi olla velvollisuus pitää lukulistoja koko elämänsä - jos ei itse kykene, vanhempi voisi auttaa. :)

Kirsin kirjanurkka

Pakollista lukulistan pitoa kannatan! Olen ERITTÄIN iloinen, että olen pitänyt kirjaa lukemastani 15-vuotiaasta asti ;) Pitää palata tähän aiheeseen vielä!

Kommentoi