Kunpa voisi vain lukea... Eli katsaus lukutoukan sapattivapaaseen

Ladataan...

 

Kyllä mäkin lukisin, jos olisi enemmän aikaa. Kun saisi joskus vain olla ja lukea. 

 

Kuulostaako tutulta? Ainakin moni minun tuntemani ihminen huokailee usein juuri noin. Itsekin kuuluin vielä reilu puoli vuotta sitten huokailijoihin. Jäin elokuussa kuudeksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle päätyöstäni ja järjestin silloin vanhassa blogissani jopa kyselyn, miten lukemista ja kirjoittamista voisi tuona aika parhaiten harrastaa. Sain ihania, hykerryttäviä vastauksia - käykää katsomassa. Minua hymyilyttää yhä, kun ajattelen ideaa, että olisin voinut ripustaa olohuoneeseen riippumaton, laittaa linnunäänilevyn soimaan ja loikoilla koko syksyn kirja kädessä. Oi onnea!

Mutta hyväkään elämä ei ole aina sellaista kuin etukäteen luulisi. Palasin hiljattain sapatilta työelämään ja olen jo aika moneen kertaan saanut kertoa, etten tehnyt vapaalla melkein mitään sellaista, josta olin jo vuosia haaveillut. Olin ja olen erittäin tyytyväinen vuorottelukokemukseen, mutta aikani kului hieman yllättävästi.

Ensinnäkin vapaallakin voi olla niin kiire, ettei ehdi vain lojua ja lukea. Suoritin syksyn ja alkuvuoden aikana luovan kirjoittamisen opintokokonaisuuden avoimessa yliopistossa. Kirjoitin runoja ja muutaman novellin, tekemistä piisasi. Toiseksi marraskuun alussa kirjablogini siirtyi tänne Lilyyn, ja huomasinkin olevani osa-aikatyöläinen. Lily-pesti on ollut todella mieluisa,  mutta kyllähän kirjabloginkin pitäminen on lukuajasta pois - vaikka bloggaaminen toisaalta minusta syventääkin lukukokemusta.

Kaikkein hämmästyttävintä vapaassani oli kuitenkin se, että kun olisin vain voinut lukea, en halunnutkaan. Luin vuorotteluvapaan aikana jopa hieman tavallista vähemmän.

Aluksi syytin tästä opintoja. En ollut koskaan ennen opiskellut luovaa kirjoittamista ja aluksi kirjoittaminen tuntui vieraalta. En voinut lukea muiden tekstejä, kun tuntui, että ne vaikuttavat liikaa ajatuksiini ja kirjoituksiini. Vaeltelin ulkona, usein metsässä, ja ajattelin, että kirjojen sijasta pitäisi rentoutua vaikkapa kuuntelemalla musiikkia: ehkä rytmistä saisi draaman tajua, musiikin nostattamat mielikuvat vetreyttäisivät mielikuvitusta. 

Kun pääsin tästä kriisistä yli, huomasin, ettei minua vain kiinnosta käyttää koko päivää lukemiseen. Koko vapaan aikana taisin viettää yhden pelkkään lukemiseen keskittyvän rokulipäivän, jonka aikana luinkin kolme kirjaa. Yhtenä syksyisenä maanantaina olin niin tuhma, että kaadoin jo iltapäivällä lasillisen viiniä, sytytin kynttilät ja oikein hekumoin ajatuksella, että muu maailma on töissä ja minä se vain täällä tissuttelen kirjaa lueskellen.

Enimmäkseen luin kuitenkin vain iltaisin sängyssä, kuten aina ennenkin. Koska en kulkenut enää joka päivä tuntia, paria julkisissa kulkuvälineissä, "automaattinen" lukuaika väheni dramaattisesti. Aloin epäillä, että arki-iltoina lukeminen onkin usein johtunut siitä, etten ole jaksanut töiden jälkeen muutakaan. Tai halunnut ajatella muuta kuin kirjoja. Olin turruttanut itseni kirjoilla.

Nyt olen siis palannut vanhaan elämään ja luen kirjan, pari, kenties kolmekin viikossa. Luen muka telkkaria katsellessani, ennen nukkumaanmenoa sängyssä, työmatkalla, kuten aina ennenkin. Aiempaan verrattuna oloni on kuitenkin rentoutuneempi: en enää haaveile, että voisin lukea enemmän. Tiedän, että en kuitenkaan lukisi, vaan olen tällainen lukija, oli sitten lukuaikaa tai ei. Voi olla, että nyt kun olen tajunnut, ettei onni ole suoraan verrannollinen luettujen kirjojen määrään, tulee joskus kausia, jolloin luen nykyistä paljon vähemmänkin. Ehkä käytän silloin enemmän aikaa kirjoittamiseen. En haaveile omasta kirjasta enkä edes tunne suurta kirjoittamisen paloa, mutta etenkin runoja kirjoittelin koko vapaan ajan. Toivon, etten unohda niitä, vaikka palasin töihin.

Vaikka haaveet täyspäiväisestä lukutoukkailuista romahtivat viime kuukausien aikana, hyvä kirja on minusta yhtä mainio ja tärkeä asia kuin aina ennenkin. Nyt luen nykykiinalaista novellikokoelmaa Kultapoika, smaragdityttö. Kirja on erinomainen. Lukemista parempaa harrastusta ei kai olekaan.

 

 

Missä ja miten luet? Haaveiletko, että ehtisit lukea enemmän?

 

kuva: We Heart It

 

Share

Kommentit

Booksy

Mainio juttu!

Uskon että se on juuri noin - lisää aikaa ei välttämättä tarkoita enemmän lukemista. :)  Ajanpuute on vain niin kätevä tekosyy. Luulen, että minäkin olen sellainen kirjoilla "turruttaja", joka lukee levätäkseen... joten vapaalla ollessa ei ehkä tulekaan luettua niin hirvittävän paljon. Lyhyt lomantapainen menee helposti lukemiseen, mutta puoli vuotta - hm. Hih, pitäisi kokeilla joskus! :D

 

Jenni S.

Kiitos Booksy! Olin ennenkin huomannut, että en välttämättä suunnitelmista ja haaveista huolimatta lue kauheasti edes lomalla - mutta silti tämä sapatti yllätti. No, aika moni muukin asia meni sen aikana lokeroon "luulin että tekisin niin, mutta en tehnytkään". Toivon, että jos jotain opin, niin sen, etten vikisisi koko ajan kiireestä ja siitä, että haluaisin kyllä sitä ja tätä, mutta... 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana tuo sinun "tuhma maanantai-iltapäiväsi", joskus on hauska rikkoa rajoja.

En usko, että lukisin sen enempää, vaikka aikaa olisi määrättömästi tarjolla. Luen pisin päivää, mutta vaihtelen erilaisia tekstityyppejä. Tutkimuksen puitteissa luen tutkimuskirjallisuutta, päiväkahvilla sisutuslehtiä tai blogeja, kaunokirjallisuuden lukeminen keskittyy iltaan ja viikonloppuihin. Toisaalta välillä nämä eri muodot menevät suloisesti sekaisin, saatan lukea kiinnostavaa tutkimuskirjallisuutta työpäivän aikana, päiväkahvilla ja vielä illalla sängyssäkin. Joskus taas hyvä romaani vie ikään kuin huomaamatta puolet työpäivästä.

t. jaana toisen tähden alta, joka ei jaksanut kirjautua

SallaB (Ei varmistettu)

(mäkään en muista tunnustani kun olen kakkoskoneella...)

Ihana yhteenveto! Ennen kaikkea siksi, että ehkä me "himolukijatkaan" emme ole aivan niin nörttiytyneitä, etteikö meillä olisi muutakin elämää kuin lukeminen.

Terve sielu terveessä ruumiissa - juuri vaikka ulkona liikkuminen on myös tärkeää ja rentouttavaa ja ihanaa.

Jenni S.

Jaana, kadehdittavan kuuloisia työpäiviä! :) Mutta sama täällä, luen (kotona) kahvilla ja lounaalla melkein aina lehtiä enkä kirjoja. Vapaalla aloitin päivän melkein aina kahvilla + blogeilla (+ uutisilla). Sitten lähdin ulos ja sen jälkeen vasta mietin, mitä päivän aikana tekisin. Jään kyllä kaipaamaan sellaista vapautta. 

Jenni S.

SallaB, juu, himolukijatkin ovat (kai) tavallisia ihmisiä! Luulen, että ihan nörttiytyäkseni mun pitäisi muuttaa kirjojeni kanssa jonnekin aivan erakkopaikkaan. Tosin sielläkin sitten varmaan vaeltelisin ulkona, valokuvaisin yms., mikä vei nyt paljon aikaa. "Miten lukeminen muuttuu puolessa vuodessa" -kokeilua paljon jännittävämpi kokeilu olisi "Miten bloginörtti pärjää puoli vuotta ilman nettiä". ;)

Katri / La petite lectrice (Ei varmistettu)

En haaveile, että ehtisin lukea enemmän sillä luen nyt jo paljon. Itse olen myöskin huomannut ilmiön, että vapaalla ei tule luetuksi yleensä sen enempää kuin muutenkaan. Joskus jopa vähemmän.

Itse haaveilen siitä, että pääsisin kokemaan itse enemmän, jotta kirjat saisivat jäädä vähemmälle. Toivotaan, että sekin aika koittaa.

Jenni S.

Katri, ihanasti sanottu - ja tuttu ajatus tuokin! Olen muuten ollut joskus tietoisesti lukematta esim. pitkillä rinkkareissuilla - se on kuitenkin johtunut siihen, että jossain vaiheessa matkaa on ollut pakko saada suunnilleen mikä tahansa kirja luettavaksi ja joskus olen lukenut ko. kirjan moneen kertaan. Kirjahullu mikä kirjahullu. Tällä hetkellä taidan olla jopa kiinnostuneempi kirjallisista kuin oikeista seikkailuista. 

Jenni S.

Piti vielä sanoa kirjoilla itseään turruttamisesta, että en koe lukevani eskapistisesti siinä mielessä, että haluaisin unohtaa normaalielämän tai lukisin vain erityisen koukuttavia kirjoja - mutta koska lukeminen on mukavaa ja järkevää puuhaa, olen opettanut itselleni, että kun ei jaksa muutakaan, niin sitten luetaan. Jotkut katsovat telkkaria tavan vuoksi, toiset lukevat.

Karoliina

Mielenkiintoinen juttu. Minä en osaa tässä vaiheessa oikeastaan yhtään kuvitella tuollaista tilannetta, kun töiden lisäksi on pieniä lapsia, ja lisäksi olen sillä tavalla onnekkaassa (?) asemassa, että työ ja vapaa-aika sulautuvat yhteen, usein kuin huomaamatta.

Kun joskus lähdemme miehen kanssa vaikka kahdestaan mökille viikonlopuksi, olen kyllä tosi innoissani yhtäkkiä lisääntyvästä lukuajasta ja luen paljon (tosin mieskin vaatii aikansa, hih, ja on usein jopa mustasukkainen kirjoilleni). Mutta en osaa sanoa, miltä tuntuisi tai miten tekisin, jos aika pitenisikin vaikka viikoksi tai kuukaudeksi - tai puoleksi vuodeksi. :) No, nyt kun olen päässyt romaanikirjoittamisen makuun, tiedän kyllä, että kirjoittaisin paljon.

Yhtä aikaa haluaisin ja en haluaisi lukea nykyistä enemmän. Luen moneen kirjabloggaajaan verrattuna vähän, mutta "tavallisiin ihmisiin" verrattuna paljon, ja lisäksi teen töitä kirjojen parissa, luonnollisesti myös lukien. En välttämättä tarvitsisi lisää lukuaikaa, mutta koska TBR-pinossa on koko ajan niin älyttömästi ihanalta kuulostavia kirjoja, jotka haluaisin kaikki lukea, toivoisin jollakin poppaskonstilla pääseväni kokemaan ne kaikki, vaikken istuisikaan nenä kirjassa tämän enempää. Pitäisi varmaan opetella se pikalukeminen. :)

Kiitos Jenni! Oli mukavaa lukea kokemuksistasi ja lukemisestasi.

Toisinaan minä haaveilen, että ehtisin lukea enemmän mutta toisaalta - en minä oikeastaan haluaisi. Minä mieluummin luen kirjat omalla painollaan ja olen tässä huomannut, että välillä kiirehdin kirjan kanssa ihan turhaan että "saisin sen blogiin" tai jotain muuta höpsöä. Hmph.

Minä luen eniten juuri bussimatkoilla ja välillä kotona jos "ei ole muuta tekemistä" ja mies pelaa. Sohvalle mahtuu hyvin kaksi.

Ehkä sitä lukuaikaa kaipaa sitten enemmän kun on se talo ja siellä kuitenkin "koko ajan jotain tehtävää". Jää nähtäväksi. (ainakin sinne mahtuu enemmän kirjahyllyjä <3 )

Kiva kun jaoit kokemuksesi vapaan vietosta :)

Jotenkin lohduttavaa kuulla, että vaikka aikaa olisi niin ei silti tule luettua sen enempää. Minäkin nimittäin olen haaveillut tuollaisesta "lukuvapaasta", mutta todennäköisesti minullakin kävisi samoin kuin sinulla... Karoliinaa kompaten minäkin luen vähemmän kuin monet kirjabloggaajat mutta enemmän kuin moni "ei-lukuholisti", joten tyydyn osaani ja luen sen verran kuin ehdin ja hyvältä tuntuu :)

Sitä paitsi vaikka voisinkin käyttää enemmän aikaa lukemiseen en silti ikinä ehtisi lukea kaikkia kiinnostavia kirjoja ;)

Jenni S.

Kiitos kaikille kommenteista!

Karoliina, minä luulen, että olen nyt löytänyt sopivan tavan lukea, olen lukenut aika samaa tahtia jo muutaman vuoden. Luulen, että haluan mahdollisuuksien mukaan lukea aina näin paljon - jos en määrällisesti, niin sitten laadullisemmin - mutta en kauheasti enempää. Aivoillani taitaa olla tietty piste, jota enempää kirjoja ne eivät halua tai pysty vastaanottamaan. Ja vaikka lukeminen on minulle olennainen osaa elämää ja olemista, on elämässä sentään muutakin.

Nostan hattua, että luet JA kirjoitat! Luulen, etten kykenisi samaan. :)

Linnea, omakotiasukkaana tiedän, mistä puhut. Lukeminen on talolta pois, talohommat ovat lukemisesta pois - tai jostain muusta. Mutta niin kai se menee, ja joka tapauksessa on ihanaa, kun voi lukea omassa talossa. :)

Villasukka kirjahyllyssä, hih, tyytykäämme siis osaamme: kukin lukee minkä itselleen luontevaksi määräksi katsoo. TBR-ongelma on kyllä kaikilla, mutta niin on varmaan sellaisellakin, joka lukee kirjan tai pari päivässä. Lukutoukkien ihanankamala ikuinen probleema...

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Niin, eihän rakkaus kirjoihin välttämättä tarkoita pelkkää hillitöntä lukemista. Minulla on selvästi toisinaan himolukukausia, jotka kestävät parista viikosta pariin kuukauteen.Sitten taas palaan tähän "normaaliin" tahtiini, joka on varmaan monia muita kirjabloggareita hitaampi. Kyllä minä haaveilen kuukaudesta, jonka voisin käyttää pelkkään lukemiseen, mutta tiedän, että jos nyt saisin yllättäen ylimääräisen kuukauden niin se varmaan kuitenkin kuluisi johonkin muuhun.

Parasta on, kun lukemisen saa mahtumaan omaan arkeen tai edes niihin viikonloppuihin. Pitkä täysin lukematon kausi ei ainakaan minulle tee hyvää.

Mutta kaiken kaikkiaan sapattivapaasi kuulosti erittäin "onnistuneelta" (ei kai vapaa-aikaakin tarvitse luokitella asteikolla onnistunut-epäonnistunut? ;-) ja leppoisalta! Tsemppiä työhön paluuseen! &lt;3

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Olipa kiva lukea vuorotteluvapaakokemuksestasi! Noinhan se taitaa mennä aika usein elämässä; sitä kuvittelee, että tekisi enemmän sitä tai tätä, jos olisi aikaa, mutta todellisuudessa... :)

Aika mahtava juttu kuitenkin, että sait nuo luovan kirjoittamisen opinnot tehtyä!

t. Maria/Sinisen linnan kirjasto

Jenni S.

Maria, kiitos kommentista ja kannustuksesta! Joo, on hyvä mieli, kun jäi jotain konkreettista takataskuun eli tuo opintokokonaisuus. Ja ehti silti lomailla ja nauttiakin. :)

Sonja /lukuhetket (Ei varmistettu)

Hei! Oli hauska kuulla sapattivapaastasi, että mitä tuli tehtyä:)

Itse en lukemiselle kaipaisi tämän enempää aikaa. Niin kuin Karoliina jo totesikin itsestään, minäkään en lue älyttömän paljon, mutta toki enemmän kuin tavallinen pulliainen. Kun aikoinaan halusin lisää lukuaikaa, tein tietoisen päätöksen jättää tv:n katselu vähemmälle ja sainkin juuri tarpeeksi aikaa rakkaalle harrastukselle. Toisaalta taas lähikuukausina olen tehnyt toisen tietoisen päätöksen, että kirjojen lukemista pitää jonkin verran hillitä, koska halusin arkirutiineihin vahvasti mukaan suunnitelmallisen liikunnan harrastamisen. Lukuaika väheni, mutta sain muuta mukavaa tilalle.

En usko, että lukisin yhtään enempää sapattilomalla. Sellaisen hienon tilaisuuden saatuani haluaisin varmasti käyttää ajan johonkin itselleni vieraampaan tekemiseen. Ehkä opettelisin ompelemaan tai leipomaan. Tai keskittyisin enemmän laittamaan hiuksiani ja meikkiäni tai muuta arjen luksusta. Panostaisin juoksuharrastukseen vielä enemmän tai pyrkisin yhtä sosiaalisesti rikkaaseen elämään kuin esimerkiksi lukiovuosina. Nyt ei tule kuuloonkaan, että jokaisen työpäivän jälkeen jaksaisi lähteä vielä "hengailemaan" - ei, kyllä kotisohva ja kirja kutsuu enemminkin.

Mutta hienoa, että oma lomasi sujui mallikkaasti ja on uutta puhtia hoitaa työt ja arki:)

MariMaalla
Kivistössä

Minä olen vaalinut itsestäni lapsuuden kirjatoukka-mielikuvaa ja ahdistunut vuosikausia siitä etten ehdi enää lukea tarpeeksi, eli kirjatornia viikossa. Kunnes huomasin, että tämä on hyvä näin. Luen arjessa vähän ratikassa ja sängyssä, joskus viikonloppuna sohvalla - mutta aika rauhallisella tahdilla. Samalla keräilen listaa kaikista niistä, jotka haluaisin lukea. Loman tullen kerään listasta lukemattomat ja luen valtavasti. Olen kausikirjatoukka siis, ja siihen tyytyväinen.

Annie Mai (Ei varmistettu)

Hmm. Itse kyllä haaveilen ehkä hiukkasen, että ehtisin lukea enemmän. Lukioaikana ja lukion ja yliopiston välisinä välivuosina luin melkein kahta sataa kirjaa vuodessa, yliopistossa määrä on pudonnut viidenkymmenen paikkeille (tosin en laske määriin koulun takia luettuja tietokirjoja).

Mutta elättelen kovasti toivoa siitä, että kunhan joskus valmistun, aikaa lukemiseenkin löytyisi taas entiseen malliin.

(Tosin tunnustettava on sekin, että katson nykyään huomattavasti enemmän televisiota kuin joskus aikaisemmin - miehen kylkeen on niin kiva käpertyä katselemaan dvd-bokseilta ihania sarjoja! Silloin aikoinaan ei ollut kumpiakaan, tuota miestä eikä niitä dvd-boksejakaan...)

Jenni S.

MariMaalla, kyllä minusta kirjatoukka voi hyvin olla, vaikkei lukisi tornillista viikossa. :) Säännöllinen lukeminen ja lukemisen suunnittelu ovat jo selviä aidon kirjatoukan merkkejä. ;) Minustakin on ihana listailla kirjoja ja suunnitella lomalukemisia, vaikkeivät suunnitelmat aina toteudukaan.

Annie Mai, melkein kaksisataa kirjaa vuodessa on jo kyllä paljon! (t. nimim. noin 120 kirjaa vuodessa) Minulla ainakin alkoi löytyä enemmän lukuaikaa, kun opinnot olivat ohi ja työelämä vakiintunut (ja parisuhdekin, heh).

Kommentoi

Ladataan...