Leena Krohn: Älä lue tätä kirjaa

Ladataan...

 

Tässäpä kirja, jolla ei ole kohderyhmää iän tai juuri muunkaan suhteen. Leena Krohnin Älä lue tätä kirjaa -teoksen takakannessa lukee "kirjoituksia kaikenikäisille keskenkasvuisille". Tuo määritelmä vetosi minuun kovasti, samoin kuin tietenkin kirjan nimi, joka toimii erittäin käänteispsykologisesti.

Kirjan nimitarina hymyilytti. Löysin itse tämän teoksen antikvariaatista, ja nimikkokertomuksessa Mirjami-niminen tyttö löytää antikvariaatista kirjan, jonka nimi on "Älä lue tätä kirjaa". Toki Mirjamin on luettava tuo kirja, ja hänen eteensä avautuu kummallinen kertomus, jossa tarina Älä lue tätä kirjaa -kirjan löytämisestä kertautuu uudelleen ja uudelleen. Tarina jatkuu samanlaisena, kunnes Mirjami päätää itse jatkaa sitä omaan suuntaansa. Kertomusta voi lukea kuin satua, jossa on helppo ilmitaso ja taustalla opetus. Luulen, että Älä lue tätä kirjaa -tarina kertoo ikuisuudesta tai äärettömyydestä, sillä että kaikki on yhtä suurta jatkumoa.

Niin, luulen. Krohnin teoksista ei ole aina helppo sanoa, mitä ne tarkoittavat. Onneksi ne sopivat luettaviksi ja nautittaviksi myös analysoimatta. Esimerkiksi juuri tässä teoksessa minua viehätti kuitenkin se, että kertomukset ovat sujuvia ja helposti lähestyttäviä, vaikka niissä selvästi onkin myös suurempi ja vakavampi pointtinsa. Tuon pointin takia pari kirjan kertomusta jäi ihan vaivaamaankin mieltäni.

Tarinassa "Ääni" koko kaupunki kärsii samasta ongelmasta, ilmeisesti tinnitystä muistuttavasta äänestä, joka sekä vaivaa että yhdistää ihmisiä. Ostamani teoksen välissä oli Helsingin Sanomien kirja-arvio vuodelta 1994, ja ilokseni se myös netissä luettavissa. Tuon arvion mukaan äänen tarinan opetus on se, että ihminen havaitsee, minkä haluaa. En tiedä - minua jäi ainakin vaivaamaan, mitä äänen vaivaamille ihmisille myöhemmin tapahtui.

Kaikkein kiinnostavin ja hurjin pienen kirjasen tarinoista oli "Setä Ajanvoittaja". Se tuntui hämmästyttävän ajanmukaiselta, vaikka on ilmestynyt jo melkein kaksikymmentävuotta sitten. Tarina alkaa näin:

 

Talossa oli satakaksikymmentäyksi kerrosta ja ylimpänä kattoterassi kasvihuoneineen. Koko talon väki sai sieltä ravintonsa ja energiansa. Samanlaisia taloja oli koko Oohuin kaupunki täynnä, kortteli korttelin vieressä, kaupunginosa kaupunginosan jälkeen. Sellaisia taloja oli myös naapurikaupungeissa, jotka alkoivat heti Oohuin rajalta. Koko maa oli sellaisten talojen peittämä, sillä ihmisiä oli paljon ja täytyihän heidän asua.

 

Oletteko kuulleet kaupungistumisest ja kaupunkiviljelystä? Tarina jatkuu:

 

Mutta ihmiset, jotka asuivat allekkain ja vierekkäin samanlaisissa taloissa ja tekivät samanlaisia asioita samaan aikaa, olivat kaikki keskenään erilaisia.

 

Erityisen erilaiseksi osoittautuu eräs erakoitunut mies, joka ei tunne kuuluvansa minnekään eikä olevansa kukaan. Hän on tehnyt aikoinaan sopimuksen ruumiinsa jäädyttämisestä ja uudelleen herättämisestä ja herännyt aikaan, jossa hän on ypöyksin ja "vanhasta maailmasta". Kertomus pistää miettimään paitsi oikeita spekulaatioita ruumiiden pakastamisesta ja herättämisestä myös elämän rajallisuutta ja tuon rajallisuuden huonoa ja etenkin hyviä, turvallisia puolia.

 

Minun elämäni hyviin ja turvallisiin puoliin kuuluvat ainakin luottokirjailijat, ja Leena Krohn on ehdottomasti yksi heistä. Tässä blogissa olen aiemmin kirjoittanut ainakin Kertomuksia-kirjasta.

 

Leena Krohn: Älä lue tätä kirjaa. WSOY, 1994. Kuvitus: Inari Krohn

Share
Ladataan...

Kommentit

Zephyr (Ei varmistettu) http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/

Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta! Minua ainakin kiehtovat kirjat, joissa todellisuus ja fiktio sekoittuvat niin että kirjassa kerrotaan tavallaan kirjasta itsestään. En ollut edes tutustunut Krohnin kirjoihin ennen kuin luin Tainaronin vähän aikaa sitten, ja se sekä hämmensi että innosti lukemaan lisää. :) Pitääpä pistää tämä korvan taakse seuraavaa kirjastokäyntiä ajatellen...

Jenni S.

Kirja on mielenkiintoinen, sellainen näennäishelppo mutta viisas, kestäisi monta lukemiskertaa. Tainaron on hankalampi ja hämmentävämpi kuin tämä teos: olen lukenut Tainaronin tenttiin ja kirjoittanut siitä esseen, enkä silti ole varma, mitä kaikkea siinä ihmeellisessä kirjassa on!

Aivan ihana kirja. Luin sen itse ensimmäisen kerran aika pian ilmestymisen jälkeen päälle kymmenvuotiaana ja innostuin niin paljon että kahlasin Krohnin aikaisemmankin tuotannon. Vaikutuin suuresti vaikka aika suuri osa menikin vähän yli ymmärryksen. :D Lähetin jopa Krohnille ihailijakirjeen ja sain paluupostissa Tainaronin omistuskirjoituksella. 

Olen lukenut tätä myös omalla - nyt yhdeksänvuotiaalle - lapselleni. Mnemonisti on kuulemma paras kertomus. Muistan itsekin pitäneeni siitä lapsena.

Jenni S.

Valtavan hieno tarina fanikirjeineen, nimmareineen ja perityvine Krohn-innostuksineen! Oletko lukenut Peter Bischelin Lastentarinoita? Siinä on hyvin samanhenkisiä tarinoita (kirjoitukseni kirjasta löytyy Lilyn haun kautta, en saa linkitettyä sitä puhelimella).

hdcanis (Ei varmistettu) http://hdcanis.blogspot.fi

Olikohan tämä ensimmäinen vai toinen Krohn jonka luin (Donna Quijote on toinen ehdokas ensimmäiseksi), ja selvästi pidin kun kirjailijan tuotanto on muutenkin tullut luettua. Mutta en ole lukenut uudelleen ja siksi on vähän hämärissä että mitäköhän tässä tapahtui, sitä niminovellia lukuunottamatta.

Jenni S.

Mä olen taas lukenut kymmenkunta Krohnin kirjaa, mutta tästä en ollut kuullutkaan ennen kuin törmäsin siihen sattumalta. Minun ensimmäinen krohnini oli Tainaron, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran kun kirja oli juuri ilmeistynyt - mielikuvieni mukaan en ymmärtänyt siitä juuri mitään. :)

Reeta / Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Oi, tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, että kirja oli ihana! Leena Krohn on niitä kirjailijoita, joita pitää ostaa omaksi ja lukea uudelleen. Mutta Krohnia ei voi ahmia, koska kirjoissa on niin paljon ajateltavaa ja pähkäiltävää, että niitä voi lukea vain pikkuisen (yhden kirjan verran) kerrallaan. Sitten aivot tarvitsevat taas taukoa.

Jenni S.

Reeta, minä sain kyllä joskus Krohn-ahmimiskohtauksen: luin kaiken minkä käsiini sain. Lopulta tiesin, että olin ollut hienojen tekstien äärellä, mutten enää tiennyt, mitä missäkin kirjassa oli tapahtunut. Muistaakseni en myöskään kyennyt lukemaan  hetkeen mitään muutakaan. Sittemmin olenkin säännöstellyt Krohnin teoksia. ;)

Kommentoi

Ladataan...