Leena Krohn: Kertomuksia

 

Kuvalle on selitys: hyönteiset, kasvit ja luonto ylipäätään ovat läsnä jo Leena Krohnin varhaisessa tuotannossa.

Mikäli laskin oikein Wikipedian artikkelista, Leena Krohn on julkaissut uransa aikana kolmisenkymmentä teosta. Kertomuksia-novellikokoelma on vuodelta 1976 ja hänen uransa alkupuolelta, aivan ensimmäisiä teoksia.

Juuri tuo varhaisuus teki Kertomuksia-teoksesta kiinnostavan. En innostunut aivan joka novellista, mutta oli hyvin kutkuttavaa löytää tarinoista samoja elementtejä, jotka ovat (minun lukukokemukseni mukaan) leimallisia Krohnin myöhemmälle tuotannolle.

Kertomuksien teemoina olivat mm. hyönteiset, luonto ylipäätään, kuolema, enemmän tai vähemmän vinksahtaneet ihmiskohtalot. Heti ensimmäinen novelli Ranatra, joka kertoi hyönteisiä tutkivasta pienestä pojasta, toi mieleeni merkillisen Tainaronin. Novellissa Vesiprofessori taas oli aiheena yksinäisyys ja erilaisuus, toisaalta mystinen, salaperäinen toinen maailma. Siinäkin päähenkilönä oli poika, kaikenlaisesta mereen liittyvästä intohimoisen, suorastaan friikkimäisen, kiinnostunut. Kun poika katoaa, hänen äitinsä lukee hänen päiväkirjastaan, että poika on nähnyt häivähdyksen merenalaisesta maailmasta. Äiti lähtee tutkimaan asiaa, ja novelli loppuu äidistä kertoen:

Toisinaan, mutta varsin varovaisesti, hän viittasi myös meren pohjalla sijaitseviin kaupunkeihin ja ihmisiin, joiden kuviteltiin hukkuneen, mutta jotka tosiasiassa elivät siellä ja voivat erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan teos oli sitä samaa toteavan viisasta, toden ja epätoden rajalla liikkuvaa, maailman menon lempeästi kyseenalaistavaa ihmeellistä Krohnia,  jota vilpittömästi ihailen. Tuntumani mukaan Krohnin teoksille tyypilliset teemat ja tyylikeinot ovat vahvistuneet kirjailijan uran myötä, mutta niiden aihiot ovat siis jo tässä teoksessa. En tiedä, olisinko ihastunut tähän erityisemmin, jos tämä olisi ollut ensimmäinen Krohnini, mutta ainakin kaikille muillekin Krohnin tuotantoa jo tunteville voin suositella tätä. 

Haluan vielä mainita novellin Joutsen, jossa vanha taiteilijamies ymmärretään väärin, kun hän hoitaa yksin ulos jätettyä idioottityttöä, ilmeisesti Down-lasta. Yleensä minulle jää Krohnin teoksista hurjienkin aiheiden jälkeen jotenkin seestynyt olo, kun olen saanut olla suuren viisauden äärellä, mutta Joutsen-novelli teki surulliseksi ja ahdistuneeksi.

Ja silti. Olin koko ajan lukiessani iloinen, että meillä on niin upea, lahjakas kirjailija kuin Leena Krohn. Onneksi hyllystäni löytyy vielä pari muutakin lukematonta Krohnia.

Leena Krohn: Kertomuksia. Wsoy, 1976

Share

Kommentit

Sara/Saran kirjat (Ei varmistettu)

Jenni, minulla on ollut luennassa Krohnin Unelmakuolema, mutta en ole edennyt sen kanssa kovin pitkälle. En tiedä, mikä nyt tökkii! Voi olla, että aihe on kuitenkin ahdistava. Pitää varmaan vaihtaa johonkin toiseen Krohniin, koska haluaisin taas päästä sellaiseen epätodelliseen ja viisastuneeseen jopa euforiseen olotilaan, mikä syntyy, kun lukee Krohnin upeita ja vaikuttavia teoksia.

Jenni S.

Sara, Unelmakuolema on tosi erikoinen! Luin sen joskus, kun luin putkeen monta Krohnia, niin en muista tarkalleen, mitä mieltä juuri siitä kirjasta olin - paitsi että oli erikoinen. Mutta tiedän tarkalleen tuon "Krohn-tunteen", se on hieno ja ainutlaatuinen. Minulla on lukematta kaksi omistamaani Krohnin lastenkirjaa, lisäksi voisin kyllä lukea minkä tahansa hänen kirjansa uudelleen. Viimeksi olen tainnut lukea ihastuttavat Auringon lapsia ja Mitä puut tekevät elokuussa, aikuisten tuotannosta olen lukenut ehkä kymmenisen teosta.

Vaikka tökkii, niin hauskaa, että olet lukemassa samaa kirjailijaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta Unelmakuolema oli tosi hyvä. Pereat Mundus odottaa lukemista hyllyssä.

Maija Haavisto (Ei varmistettu)

...Ja miksi tämä muuten nykyään aina kun kommentoin näyttää, että kommentoin nimellä Maija Haavisto, mutta sitten kommentti lähettyy nimellä Vierailija? Toimisikohan nyt, ainakin viimeksi toinen kerta toden sanoi...

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Juuri perjantaina harkitsin kirjastossa, otanko tämän novellikokoelman lainaan. Hassua, että kirjoitat siitä nyt. En ottanut sitä mukaani. Aion mennä vielä tiistaina palauttamaan kirjoja ja lainaamaan uusia, jotta kotona riittäisi luettavaa, joten pitänee nyt harkita uudestaan..

Minna J.
Oisko tulta?

Mä en ymmärrä Krohnia - jotenkin ajattelen et tällä koulutuksella ja lukeneisuudella niistä ei pitäisi jäädä niin hölmö olo jälkeenpäin, mutta mulle jää. En vaan tajua. Mutta hienoja lauseita ja oivalluksia löytyy näistä.

Salla

Olen lukenut joitakin Krohnin kirjoja joskus lukioikäisenä, joten pitäisi kai lämmitellä suhdetta, koska hän saa kyllä suht runsaasti suosituksia blogeissa.

Jenni S.

Maija Haavisto, en osaa sanoa, mistä on kyse, mutta moni on sanonut samaa kommentomisesta. Ilmeisesti sivu tunnistaa käyttäjän ja ehdottaa nimeä niin, että helposti luulee, että tuo nimi on myös "vahvistettu". Perat Mundus on mulla lukematta, en ole itse asiassa siitä varmaan kuullutkaan!

Minna J., en mäkään niitä täysin ymmärrä, paitsi nuoremmille suunnattuja ihanan viisaita kirjoja, mutta jostain syystä Krohnin kirjojen kohdalla ei haittaa, vaikka osa tekstistä menee ihan yli - yleensähän en pidä sellaisesta ollenkaan. Olen ennenkin siteerannut jostain lukemaani/kuulemaani, että Krohnin kirjan sulkiessaan on sellainen olo, että on ollut itseään viisaammassa seurassa mutta tullut kohdelluksi ystävällisesti ja kunnioittavasti. Ei siis ole hölmö ole, ainakaan kaikilla lukijoilla. ;)

Salla, lämmittele ihmeessä! Krohnilla on lopulta aika monenlaisia kirjoja, joten valinnanvaraa piisaa.

hdcanis (Ei varmistettu)

Juu, minulla kun tulen katsomana kommentteja tuo oma nimi on näkyvissä mutta kun klikkaan kommenttikenttää niin nimi katoaa ja tilalle tulee Vierailija.

Ja tämän luin parisen kuukautta sitten ja totesin samaa, tässä on paljon niitä samoja asioita jotka ovat leimaa-antavia myöhemmässä tuotannossa, vaikkei vielä täysin kehittyneenä.
Tosiaan, seestynyt olo on usein hallitseva mutta niitä ahdistaviakin tarinoita riittää, ja minusta Unelmakuolema (ja Pereat Mundus) olivat tosiaan sellaisia...mutta hyviä toki.
ja näkyy tuolla Wiki-listassa vielä jokunen lukematon kirja olevan, nuo kolme tätä edeltävää kirjaa ja pari myöhempää...

Jenni S.

Hdcanis, muistinkin, että samainen kirja oli sinunkin lukulistallasi, mutta oletko siis lukenut sen jo? Bloggasitko siitä? Multa on mennyt asia ihan ohi, mikä ei ole kyllä ihmeellistä, seuraan blogeja luvattoman huonosti nykyisin. 

Joka tapauksessa hauska kuulla, että olet samoilla linjoilla: "krohnmaisuus" oli jo aluillaan tässä teoksessa. Katselin tänään jo nettiantikoista lisää Krohnin teoksia, mutten ostanut kuitenkaan, kun niitä on kotonakin. 

hdcanis (Ei varmistettu)

Juu, oli yksi Kuudesta Kovasta Kotimaisesta jotka haasteeseen luin ja mainitsin sen aika ohimennen kuukausisummauksessa, näköjään maaliskuussa.

Jenni S.

Ahaa, muistan että se oli mukana KKK-joukossasi, mutta lukeminen on mennyt ohi. :)

Kommentoi