Lehdistökatsaus: ulkomaiset kirjallisuuslehdet

Ladataan...

 

Hemmottelin itseäni jo jokunen viikko sitten. Marssin Helsingin keskustan Akateemiseen kirjakauppaan ja ostin muutaman englanninkielisen kirjallisuus- ja kirjoittamislehden. Tässä kevytesittelyt julkaisuista. Tekisi mieli tilata joku lehti kotiinkin. Se mahtaa olla kallista ja on kyseenalaista, tulisiko lehteä edes luettua kovin tarkkaan, mutta... No, muut lukutoukat ymmärtänevät.

 

Muut lukutoukat saavat myös vapaasti kertoa kokemuksistaan näistä ja muista kirjallisuuslehdistä. Luetko ulkomaisia kirjallisuusjulkaisuja ja mitä luet? Tai mikset lue?

 

London Review of Books houkutteli kauniilla, rauhallisella kannellaan (yläkuvassa). Vaikka tämä on tabloid-sanomalehden kokoa ja mallia, kannessa ei ole mitään sanomalehtimaista. Pidin siitä, että luotetaan yksittäisten sanojen ja nimien voimaan, ei kokonaisiin otsikkonostoihin. Feminism, Murakami, Steve Jobs... Koukutuin.

Olin hämmästynyt lehden sisäsivujen kovin mustavalkoisesta asusta ja runsaasta tekstimäärästä. Mainoksia on vähän, ne ovat tiukasti omilla paikoillaan, artikkelit ovat kaikki samalla lailla taitettuja: otsikko ja paljon tekstiä. Tässä lehdessä riittää lukemista - niin paljon, etten ole suinkaan lukenut kaikkia artikkeleja.

Luin kuitenkin heti artikkelin Steve Jobsin elämäkerrasta, koska aikeissa on lukea kirjakin. Kiinnitin heti huomioita osuvaan otsikkoon Amazing or Shit, ja artikkeli olisi ollut erinomainen, jos Jobs-elämäkerrasta järjestettäisiin tentti. Kaksisivuisessa (milloin näemme Suomessa näin pitkiä yhden kirjan arvioita!) tekstissään Mattathias Schwartz keskittyy referoimaan kirjaa ja kertomaan Jobsin elämästä eikä juuri kommentoi Walter Isaacsonin teosta. Miinusta tästä, vaikka muuten artikkeli olikin kiinnostava.

 

Thames & Hudsonin mainos. Alexandra Harrisin Virginia Woolf -elämäkerta, tietokirjat Reneissance People, The Great Builders, The New Atlas of World History... ja vaikka mitä muuta.

 

Plussaa annan pitkistä jutuista ja asiassa pysymisestä. Toden totta, kaikki tässä julkaisussa keskittyy kirjoihin. Ja melkein parasta olivat mainokset! Huomasin heti, että kaikkien näiden lehtien kirjamainoksista saisi huimasti lukuvinkkejä. Niistä myös löytää kiinnostavia ulkomaisia nettisaitteja, ja tässä lehdessä oli myös työpaikkaosio. Siinä oli vain yksi ilmoitus, mutta sitäkin kiinnostavampi: Verso, joka kuvailee itseään ominaisuuksilla the largest independent, radical publishing house in the English-speaking world, hakee kustannustoimittajaa. Hakijolla on oltava kahden vuoden työkokemus ja they will need to show that they take a hands-on editorial approach to manuscripts once they've been submitted. Hmmm... London Rewiev of Books löytyy myös verkosta.

 

 

Atlantin tuolla puolen ilmestyy The New York Review of Books. Tiedän joidenkin tuttavieni jopa tilaavan sitä, mutta en ollut itse edes lukenut julkaisua aiemmin,

London-lehden tapaan tämäkin on tabloid-kokoinen sanomalehti, hieman lontoolaisjulkaisua pulskempi. Se tuntuu johtuvan siitä, että lehdessä on paljon mainoksia, niin kirjoista kuin esim. elokuvista.

Yksittäisten kirja-arvioiden sijaan huomioni kiinnittyi teemajuttuihin. Esimerkiksi Charles Simik oli käsitellyt peräti kolmen sivun verran puolalaista runoutta artikkelissaan Late-Night Whispers from Poland. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti eräs monen tekijän runokokoelma sekä Wislawa Szymborskan ja Adam Zagajewskin teokset. Artikkelissa on tietoa em. runoilijoista, runsaasti runoesimerkkejä, vähän analyysiäkin. Pidin! Ja vielä enemmän olisin pitänyt, ellei lehden taitto olisi ollut hieman sekava. En ollut ensin aivan varma, miten pitkä artikkeli on kyseessä.

 

Chicaco Press mainostaa mm. Francoise Sagalin romaania A Certain Smile, Deceptive Beauties -orkideakirjaa sekä kirjallisesti merkittäviä maantieteellisiä paikkoja esittelevää teosta Freud's Couch, Scott's Buttocks, Brontës Grave.

 

Koska en lue kovin mielelläni englanniksi etenkään itselleni tuntemattomista kirjoista, huomioni kiinnittyi tässäkin lehdessä itse artikkelien ohella tai jopa kustannuksellakin mainoksiin. Miten paljon niitä olikaan ja miten kiinnostavia ne olivat! Hei suomalaiset kirjanmainostajat: älkää mainostako vain sitä yhtä bestselleriä ja kirjailijan pärställä. Ne hotakaisetremeksethärköset ostetaan kuitenkin. The New York Rewiev of Booksissa melkein kaikkien mainoksien formaatti on sama: samassa mainoksessa on useita kirjoja, niistä näytetään kansikuvat, kerrotaan perustiedot (nimi, kirjailija, ehkä hinta), lisäksi saattaa olla muutaman sanan sitaatti kiittävästä arviosta. Ja mukana on myös tietokirjoja ja tiedekustantamoja! Tässä päästään siis siihen kirjablogeissa aina toisinaan nousevaan päätelmään: hyvä kirja riittää. Riittää varmasti.

Pienenä bonuksena mainittakoon, että kumpikin em. lehti mainosti myös vuoden 2012 kirjallista seinäkalenteria. En ole seinäkalenterien ystävä, mutta toisaalta, kukaan ei ole vielä koskaan kaupannut minulle (kotimaista) kirjallisuuskalenteria. Hmmm siihenkin. Ainakaan minun ei tullut täysin keskityttyä näihin lehtiin, mutta ne ovat monella tapaa kiinnostavia ja innostavia. The New York Review of Books löytyy myös netistä.

 

 

Hieman yllättäen suosikikseni nousi kuitenkin amerikkalainen kirjoittajille suunnattu lehti The Writer. Jo 125-vuotiaaksi tämä julkaisu on varsin ketterä!

Ensinnäkin The Writer on aikakauslehtikokoa, mikä helpottaa sen lukemista. Toisekseen siinäkin oli valtavan kiinnostavia mainoksia! Kun Suomessa tunnutaan todella vasta heräävän siihen, että kirjoittajatkin tarvitsevat koulutusta (meillähän ei ole juurikaan "virallista kirjoittajakoulutusta", vaikka muualla on jopa kirjoittamiseen keskittyviä taideyliopistoja), niin tässä lehdessä on sekä mainoksia kirjoituskursseista ja -stipendeistä että artikkeli kirjoittamisen opinnoista. Olisi kiinnostavaa kuulla kirjailijamielipide artikkelista Findind the Right Fit, jossa The Writerin toimittaja tutustuu neljän oppilaitoksen kirjoittajakoulutukseen. (Tämän lehden hmmm on se, että harmi, ettei tässä ollut työpaikkailmoituksia: voisin hakea tuonne toimittajaksi!)

Lehti tuntuu lähestyvän teemojaan melko kepeästi, mutta ainakaan minua se ei haitannut, koska aiheita oli niin paljon. Yhden lehden perusteella pidän julkaisua hyvin käytännönläheisenä ja kirjoittajille luullakseni innostavana. Otsikkoesimerkkejä: The Key to Complex Characters, 7 Ways to Use Your Website to Sell Books, How to Make Your Memoir Stand Out. Lehdessä on kirjailijahaastatteluja ja parikin juttua tietokirjojen kirjoittamisesta, samoin historiallisista romaaneista (Historical Novels and the 'Truth'). Pääkirjoituksessa pohditaan, voiko huonoistakin arvioista olla hyötyä kirjan myynnissä (voi!), ja ihan suosikikseni nousi juttusarja, jossa kartoitetaan kirjailijoiden mielipiteitä milloin mistäkin kirjoihin liittyvästä asiasta. Tekisi mieli kopioida idea Suomeenkin. Sarjan ensimmäisessä osassa nimittäin kysellään neljältä kirjailijalta, mitkä ovat heidän kirjallisia suosikkihahmoja. Kirjailijat eivät olleet minulle tuttuja, mutta vastaukset (osittain) kyllä: Jane Eyre, Odysseus, Bilbo Baggins, Hannibal Lecter.

The Writerin mukana tuli niin ikään hieman pintapuoliselta mutta käytännönläheiseltä vaikuttava opas Start Writing. Ja niin ikään The Writer -lehdelläkin on nettisivut.

 

Huh! Vähän innostuin. Olin ajatellut esitellä myös kiinnostavia ulkomaisia kirjanettisaitteja ja tapoja seurata niitä - I love Twitter! - mutta jääköön toiseen kertaan.

 
Nyt kiinnostaisi kuulla:
 
 

Luetko koti- tai ulkomaisia kirjallisia tai kirjoituslehtiä? Miksi luet tai miksi et lue? Millaista sisältöä arvostat tai haluaisit kirja-alan julkaisuihin?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Maija Haavisto (Ei varmistettu)

Luen muutamia englanninkielisiä kirjallisuuslehtiä netissä. Nyt viimeiset pari vuotta olen aktiivisesti lähetellyt niihin tekstejäni. Toistaiseksi vasta muutama on hyväksytty ja nekin aika pieniin lehtiin, mutta yhdestä lehdestä on tippunut vähän rahaakin ja kohta tulee lisää. Arvostettuihin lehtiin raja on _erittäin_ korkealla. Esim. Duotrope-sivuston tilastojen mukaan yli tuhat sivuston käyttäjää on lähettänyt tekstin The New Yorkeriin ja hyväksyttyjä on ollut 0. Varmaan siis todennäköisempää saada kustannussoppari Otavalta kuin tuonne tekstinsä!

Lisäksi minulle on vuosia tullut (lahjana) Kulttuurivihkot, jota voi kai pitää kirjallisuuslehtenä, koska se julkaisee myös runoja ja novelleja. Parnassoa ja KirjaINta minulla on muutama numero.

Mielenkiintoinen näkökulma tuo, miten ne tekstit sinne lehtiin päätyvät!  En ollut ajatellutkaan, vaikka niin varmasti on, että isot lehdet saavat tekstejä kaikkialta maailmasta. Tosiaan vaikuttaa kyllä todennnäköisemmältä saada kustannussopimus kirjalle kuin artikkeli The New Yorkeriin, huh!

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe! Onko sulla (tai jollakulla) tietoa Ruotsin kirjallisuuslehdistä`?

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Vau, kiinnostava katsaus, kiitos!

Vierailija, kiitos! Valitettavasti en tiedä ruotsalaisista lehdistä yhtikäs mitään, täällä näyttäisi olevan jotain myynnissä ja ko. lehtien nimillä saanee lisätietoa netistä. Olisi kyllä kiinnostaa, jos joku muu osaisi kertoa Ruotsin tai minkä tahansa muunkin maan kirjallisuuslehdistä!

Maria, ole hyvä! :) Kiva, että kiinnosti.
 

 

Kiitos kivasta ja hyödyllisestä katsauksesta!  Olen jonkin verran seuraillut lähinnä amerikkalaisten kirjallisuuslehtien ja sanomalehtien sivustoja netistä, mutta en ole paperiversioita tullut hankkineeksi. Voisikin olla virkistävää. Kotimaista hyvää ja laadukasta kirjallisuuslehteä odotellessa :)

Todella mielenkiintoinen katsaus! Näyttävät kyllä houkuttelevilta.

Mä luen kyllä todella harvoin suomalaisia kirjallisuuslehtiä. Parnassoa olen joskus vaihtelevasti lueskellut kirjastossa käydessä. Eräällä kirjastoreissulla kasasin lehtisalin kirja-aiheisia lehtiä luettavaksi enemmänkin, luin mm. kirjastoalan lehteä ja kirjailijaliiton omaa lehteä.

Jos noista jokin yhteinen tekijä jäi mieleen, niin ehkä se, että hyvin paljon niissä on semmoista "ennen kaikki oli paremmin" ja "emme saa rahaa mihinkään koska kirjoja ei arvosteta" toistoa. Ehkä siksikin kirjablogien lukeminen on antoisampaa, on muitakin näkökulmia kirjallisuuteen? Näin kevyesti kärjistäen...

Kirjamainoksista voi olla samaa mieltä. Kummaa, että niinkin luova ala kuin kirjallisuus on mainonnassa päätynyt noudattamaan hyvin tiukasti tuota "kasvokuva ja kirjan nimi" -kaavaa. Mitä tahansa tuotetta mainostetaan mielikuvituksekkaammin kuin kirjaa.

Kirsin kirjanurkka, ole hyvä! :) Nettisivustot ovat kyllä kätevä (ja halpa) tapa seurata kirjallisuusasioita. Toisaalta se ei ole ollenkaan niin kutkuttavaa kuin mennä lehtihyllylle jännittyneenä: mitäköhän täältä löytyy? Pitää kyllä tehdä hyökkäys Akateemiseen toistekin, ainakin nyt tuli niin hyvä saalis.

Kotimaisista lehdistä olen saanut käsityksen, että Lumooja on hyvä, mutta en ole vieläkään lukenut sitä, vaan vain kuunnellut muiden mielipiteitä. Ostin joskus Kirjailija-lehden, kirjailijaliiton ammattijulkaisun. Se olikin yllättävän kiinnostava! Samoin lastenkirjallisuuslehti Onnimanni, siinä oli yleistä ja kiinnostavaa juttua aikuisellekin, lapsettomalle lukijalle. No, näemmä en kuitenkaan täysin koukuttunut, sillä ostin em. lehdet kertaalleen noin vuosi sitten ja uusilla ostoksilla en ole käynyt. Aion kyllä, teen sitten kotimaanlehtikatsauksen. Vähän niissä, siis kotimaisissa korkean kulttuurin lehdissä, on tuollaista tunkkaisuutta, josta Sallakin mainitsee.

Sallan lukupäiväkirja, houkuttelevia ovat kyllä. Nuo lehdet eivät mene paperinkierrätykseen, vaan päätyivät jo kirjahyllyn kielitiede-kirjallisuusosastolle!

Kuten jo Kirsille sanoin, tiedän kyllä tuon pienen katkeruuden ja vanhakantaisuuden, jota kotimaisissa kulttuurilehdissä tuntuu olevan. En ole juurikaan niitä lukenut, mutta sellainen vaikutelma minulla on ikävä kyllä. Siksi joskus kaipailinkin reipasta, helppoa, tavallisen lukijan lehteä. En lukenut noita ulkomaanlehtiä niin tarkkaan, että olisin havainnut "ei meitä kirjailijoita/kriitiikkoja ikinä ymmärretä -asennetta" niissä, mutta ainakin pintapuolisella tutkailuilla tuntuivat pysyvän asiassa. Ei kustantamoriitoja, ei valitusta maailman muuttumisesta... ehkei ainakaan tuossa The Writerissa maailman syvällisempiäkään juttuja, mutta sen sijaan konkreettisia ja innostavia vinkkejä kirjoittajille (ja lukijoille, kyllähän kirjoitustieto auttaa lukemisessakin, jos haluaa analysoida tekstejä). 

Mulle tulee Parnasso ja olen aina innostunut, kun se saapuu, mutta en ole vielä koskaan lukenut sitä kannesta kanteen. Ehkä se on mulle liian hieno.

Olin ihan yllättynyt noista kirjamainoksista. Eivät ne siis todellakaan mielikuvituksellisia olleet tuolla suuressa maailmassakaan, mutta siellä jos missä kuvittelisin, että kirjailijan (=julkkiksen) pärställä ja vetävällä otsikolla tai kirjasitaatilla olisi suuri merkitys. Vaan ei. Mainokset olivat kauttaaltaan kirjahyllyformaattia: kirjoja rivissä ja kirjan nimi vieressä. Vähän kuin kotimaisten kustantamojen kuvastot. Ja kyllä niissä mainoksissa riitti tutkimista, paljon enemmän kuin herra X:n naamassa, otsikossa Syksyn hyytävin jännityskertomus on täällä ja sitaatissa Juuri kun luulit olevasi yksin...

 

 

 

 

 

Voi, miten houkutteleva juttu! Lueskelen jonkin verran ulkomaalaisia kirjallisuusnettilehtiä, mutta nykyisin oikeastaan kaikki paperilehden aiheesta ja kielestä riippumatta ovat jääneet lukematta. Välillä tuntuu, että pitäisi lukea vähemmän kirjoja, että ehtisi lukea lehtiäkin. Tai eikä vain tunnu. Pitäisi ihan oikeasti.

Pari kesää sitten nautin suunnattomasti, kun asuimme Yhdysvalloissa asunnonvaihdon vuoksi, ja vaihtoperheemme postilaatikkoon tuli New York Times, jonka sunnuntainumeron mukana tuli upea kirjallisuusliite. Sen lukemisesta hitaina kesäpäivinä puutarhassa on kauniita muistoja. :)

Juttusi sai tosiaan nyt innostumaan noista lehdistä (Twitterin kanssa en ole vielä oikein "kotonani") ja täytyykin katsella Akateemisen lehtihyllyjä sillä silmällä, kun seuraavan kerran käyn keskustassa.

Sara / Saran kirjat (Ei varmistettu)

Hei Jenni ja ihanaa kun esittelit ulkomaisia kirjallisuuslehtiä! Täytyypä käydä joku päivä akateemisessa vilkaisemassa. Kotimaisista Onnimanni tulee minulle ja Lumoojan tilasin myös. Nyt olen voinut lukea myös kirjastossa kotimaisia kirjallisuuslehtiä entistä enemmän.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava katsaus, kiitos! Tuli innostus tutustua noihin julkaisuihin itsekin. Parnassoa luen jos kohdalle sattuu, mutta siinä on osa sellaista juttua, ehkä tosiaan liian hienoa tai liian syvälle menevää, että ei jaksa pitää mukana, liian vaikeaa. KirjaIN-lehteä tilasin, mutta sekin hiipui jotenkin nolosti - viime vuonna tuli vain kaksi numeroa luvatun kolmen (piti olla alunperin 4) sijaan eikä sittemmin ole mitään kuulunut. Kaipaisin sellaista kirjajulkaisua, joka esittelisi kirjoja, kirjailijoita ja ennen kaikkea kertoisi alan ilmiöistä, analysoisi, katsoisi ehkä vähän tulevaankin, tekisi kirjavirrasta jonkinlaista kokonaisuutta - ei vain yksittäisiä kirjaesittelyjä. Kirjoittajien pitäisi tietysti olla rautaisia ammattilaisia, jotta tällainen kiinnostaisi - jotta olisi sanottavaa ja katetta sille. Ehkä tämä on se isoin hasate mahdolliselle julkaisijalle.

Karoliina, kiitoksia! Eiköhän se ole tuttua meille kaikille. Jos lukisi vähemmän kirjoja, voisi lukea enemmän lehtiä. Jos lukisi vähemmän kirjajuttuja netistä, ehtisi lukemaan enemmän kirjoja... ja muutakin pitäisi kuin lukea!  :)

New York Times -muistosi on kerrassaan ihastuttava. En ole lukenut ko. lehden kirjallisuusliitettä ulkomailla, mutta olen itse viettänyt Kanadassa Ontario-järven rannalla pari kesäviikkoa, joista jäi mieleen erityisesti se, että aamulla juotiin kahvia, syötiin savulohibageleita ja luettiin New York Timesia. Epätodellista. Nyt minäkään en juuri lue lehtiä, eikä meille tule edes arkena Hesaria. Mutta on aamut ihan miellyttävä aloittaa kahvin ja kirjablogienkin parissa.

Hauskaa, jos sinä tai joku muu innostuu myös lukemaan lehtiä ja vielä raportoimaan niistä blogissaan!

Sara, kiva että pidit. Onnimannin ja Lumoojan tilaamista minäkin olen harkinnut, etenkin Lumoojan. Kirjoittelepa joskus tarkemmin lukukokemuksistasi, jooko? :)

Vierailija, ole hyvä! KirjaIN-lehdeltä on vissiin rahat loppu, näin ainakin sellaisen ilmoituksen, kun eräässä kaupassa oli jaossa vanhoja lehtiä. Pitäisi kyllä tiedottaa paremmin tilaajille, missä mennään tai ei mennä!

Juuri tuollaista monipuolista ja ammattimaista mutta silti muille(kin) kuin kirja-alan ammattilaisille suunnattua lehteä minäkin kaipaisin. Olen joskus peräänkuuluttanut "naistenlehteä kirjallisuudesta". Sillä en tarkoita julkkisjuoruja tai kirjailijoiden meikkivinkkejä, vaan ei-sisäpiirimäistä, suurelle lukijayleisölle suunnattua julkaisua. Osaltaan tuo puute tulee paikattua kirjablogien ja muiden netin kirjasivustojen kautta, mutta olisi se silti mahtavaa, kun vaikka kerran kuussa postilaatikosta löytyisi lukupaketti lukemisesta. Sitten kun voitan miiiiiiiiiiljoonia lotossa (vaikken edes lottoa), niin perustan tuollaisen lehden. Ja kirjakahvilan ja kirjakaupan ja antikvariaatin ja kustantamon ja ties mitä, mutta ne ovat muita aiheita. 

 

 

 

Velma (Ei varmistettu)

Mä olen lukenut kotimaisia kirjallisuus- tai kulttuurilehtiä joskus sattumalta, en mitenkään säännöllisesti. Ulkomaisia en ole ikinä lukenut, kun en ole niihin missään törmännyt. Mä en alan lehtiä lue, koska tuntuu, että arviot kirjoista on liian korkealentoisia tai "väärää mieltä". Muunlaisia juttuja kuin kirja-arvioita voisin kyllä lukea lehdistä. Mutta nythän blogeja on jo sen verran, että en periaatteessa edes tarvitse kirjalehtiä mihinkään....

Velma, mäkään en ole koskaan katsonut, onko esim. kirjastossa ulkomaisia kirjallisuuslehtiä. Pitää katsoa joku kerta, kun muistan! Minäkään en kaipaisi lehtiä niinkään kirja-arvioiden takia, kun niitä löytyy muualtakin, mutta yleiset kirja-alakatsaukset ja alan ihmisten haastattelut olisivat kiinnostavia.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Osaan tänne nykyisin harvemmin kuin ennen, mutta silloin kun käyn, niin onkin monta juttua luettavana :).

Tämä oli tooodella mielenkiintoinen katsaus, ja tiedän kyllä missä on pakko Helsingissä seuraavan kerran sukkuloidessa käydä (ei sillä, että Akateemisessa haahuilua muutenkaan yleensä missaisin).

Minulle tuli jostain syystä Parnassa jonkin aikaa - en muista oliko se jonkinlainen mainos-/kiitospätkä jostain. Lehti jäi kuitenkin usein valitettavan huonolle lukemiselle.

Nyt minulle tulevat scifiin keskittyvät Kosmoskynä ja Tähtivaeltaja, ja niistä kyllä tykkään vaikka ne vain omaa genreään ja tavallaan ehkä vähän kapeasti edustavatkin. Ulkomaiset lehdet ovat jääneet kokonaan lukematta.

En oikeastaan osaa edes sanoa mistä haluaisin kirjallisuuslehdissä lukea, pitäisi varmaan tutustua aiheeseen paremmin, että osaisi edes toivoa...

Aamuvirkku yksisarvinen, hih, hyvä että osaat kuitenkin! :)

Olisikin kivaa, kuten olen jo yllä todennut, jos muutkin tekisivät lehdistökatsauksia. Kun kaikkia maailman kirjoja ei voi lukea, niin eipä voi lehtiäkään... Kannattaa niitä lehtiä käydä ainakin kurkkimassa, ja varmaan niitä on muuallakin kuin Akateemisessa, toivon ainakin.

Köh, minunkin Parnassoni on lahjalehti. Selaan sen kyllä aina heti läpi ja ajattelen palaavani uudestaan ajan kanssa ja/tai kun luen jonkun lehdessä arvioidun kirjan. Mutta... Kosmoskynää ja Tähtivaeltajaa en ole lukenut. Kenties pitäisi kokeilla, saisinko niistä mitään irti, kun genrensä ovat aika vieraita minulle.

 

 

Kommentoi

Ladataan...