Lue itsesi deittailtavaksi! Eli miten kirjavalinta vaikuttaa vetovoimaan?

 

Sattuipa hassusti: huomasin lukevani parhaillani kirjaa, joka Huffington Postin mukaan nostaa deittailuarvoani. Haruki Murakamin The Wind-Up Bird Chronicle vetoaa kuulemma muihin paitsi kissa-allergikkoihin. Luin kirjaa eilen sekä junassa että ostoskeskuksen penkillä, mutten huomannut olevani erityisen hot kenenkään mielestä.

Jos et ole kissaihmisiä, mutta haluat lisätä vetovoimaasi kirjan avulla, voit deittikirjalistan mukaan kokeilla myös esim. Patti Smithin Just Kidsia, Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä tai Hemingwayn novellikokoelmaa. 

Entäpä sitten, jos on jo niin houkutteleva, ettei saa edes lukea rauhassa? Huffington Postilla on ratkaisu tähänkin ongelmaan: lista kirjoista, jotka takaavat, että vaikutelma on undateable.

Ensinnäkään ei annata lukea Jack Kerouacin On the Roadia, koska se ei vetoa sitoutumishaluisiin. Sex appealia ei tule Anna Kareninastakaan, eikä Bartheskaan ole kutsuva valinta. 

Millaisia mahtaisivat olla deittailu- ja kumppaninkarkoituslistat, jos ne koostettaisiin suomalaisista kirjoista? Olisiko Sonja O. kutsu vai torjunta? Saako klassikoista sivistyspisteitä vai kertooko klassikon lukeminen, että tuo ihminen on vanhaa kirjaakin tylsempi?

Tietenkin riippuu siitäkin, kuka kirjaa lukee ja miten uppoutunut hän on kirjaansa. Mutta pääasia, että lukee. Jos mieheni ei koskaan lukisi, hän olisi ollut aikoinaan minusta hyvin undateable.

 

Kuva: Freedigitalphotos.net

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikä termiksi äijien chick-litille ? Kerro 1 esimerkki.

jukka s.

hdcanis (Ei varmistettu)

Tuossa undateable-artikkelissa nousi esiin esimerkki joka oli pahempi kuin mikään niistä kirjoista, se että sanoo lempikirjakseen suoralta kädeltä jonkin ilmeisen klassikon ja sen jälkeen toteaa ettei muista milloin on sen viimeksi lukenut, ehkä joskus koulussa.
No, Kerouac on kyllä myös aika paha, sen sijaan Oresteian lukeminen on aika hottia (ja henkilö joka väittää ettei venäläisissä klassikoissa ole huumoria ei ole lukenut venäläisiä klassikoita tai ei ymmärrä huumoria).

Haha, hauska teksti :D

Mietin asiaa, ja totesin, että itse siirtäisin undateable-kategoriaan ehdokkaita kahdesta syystä:

  1. Ei lue mitään, ja pahimmassa tapauksessa vielä leuhkii sillä
  2. On niin kiireinen lukiessaan ammattikirjallisuutta (tyypillisesti johtamistaidon oppeja), ettei "ehdi millään lukea huvin vuoksi"

No, onneksi mies lukee eikä tarvitse moisista huolehtia :)

 

-Liina / Sivukirjasto

Jemina
No Sex and the City

Vähän aiheen ohi, mutta: olen huomannut, että Murakamin Kafka on the Shore -kirjaa lukevat järjestään hyvännäköiset ja älykkäät nuoret miehet. Jos siis näen miehen lukevan tuota kirjaa julkisella paikalla, kiinnitän tyyppiin ehdottomasti huomiota. Kyseessä ovat sellaiset tapaukset, joiden kanssa voi juoda punkkua ja puhua runollisia sekä syvällisiä. Ah.

Tietäisin tosin myös, ettei tällaisen tapauksen kanssa kannata kuitenkaan seurustella. Minä meinaan pidin kirjaa vähän turhan kikkailevana, ja teki mieli ravistaa sitä: sano nyt mitä meinaat! Ei tässä enää jakseta arvoituksilla pelata, saatana! Luultavasti Murakami-miehen kanssa parisuhteilu olisi samanlaista soppaa, eikä tyyppi koskaan sanoisi suoraan.

Karoliina

Hauska aihe! Minua kiinnostaa erityisesti Underground New York Public Library -blogin kuvat, joissa ihmiset saattavat olla ulkoiselta olemukseltaan jotakin ihan muuta kuin heidän lukemastaan kirjasta voisi päätellä.

Aiemman kommentoijan kysymykseen vastaan, että äijien chicklitiä kutsutaan englanniksi nimellä lad lit.

Jenni S.

Kiitos kaikille kommenteista! Tuo Underground New York jne. -blogi on tosiaan kiva ja kiinnostava, ja aina on (useimmiten positiivisesti) yllättävää, kun kirja ja lukija eivät tunnu ikään kuin olevan pari.

Jeminan Kafka rannalla -luonnehdinta on varsin osuva ja nyt Wind-Up Birdin kanssa huomaankin pohtivani samaa: että joo, hyvä kirja, mutta mutta... En tiedä, olenko koskaan nähnyt kenenkään miehen lukevan  Murakamia julkisella paikalla! Ylipäätään ihmisillä on tapana lukea harmillisen epäjulkisesti esim. junassa, harvoin saa selville, mitä he lukevat (mutta aina pitää yrittää selvittää).

Vierailija (Ei varmistettu)

Off the record...Pikku Kinossamme oli perjantaina Puhdistuksen Suomen ensi-ilta, tänään elokuvaan johdattelee paikalla Liisi Tandefelt. Samaa mieltä joidenkin kriitikoiden kanssa; vähemmälläkin väkivallalla elokuva olisi saatu purkkiin. Hyvä leffa, parempi kirja. Karoliina: Heppukirjoja: Pertsa ja Kilu kippareina, Me sotasankarit ?

jukka s.

Karoliina

Jukka S., keskustelimme aiheesta (lad lit) juuri muiden kirjanystävien kanssa ja eniten kannatusta taisivat saada miesten kirjat, joissa on huumoria ja rakkautta (samalla tavalla kuin chicklitissä). Kuten Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto tai Davin Nichollsin Kaikki peliin tai John O'Farrellin Parasta miehelle. Mutta kyllä muunkinlaiset kirjat "saivat ääniä", kuten vaikka Kalle Isokallion veijariromaanit. 

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hahaa, mielenkiintoisia listoja! Olen Liinan kanssa ihan samaa mieltä: Pahinta on "koskaan en ole kokonaista kirjaa lukenu" -asenna, tai ehkä sittenkin se "en minä mitään huvin vuoksi ehdi lukea". Jeminan analyysille nauroin, se oli hauska, mutta tietysti toivon, että ei ainakaan naisten kohdalla kovin osuva :D.

Neurootikko (Ei varmistettu)

Hahha, hekottelen täällä itsekseni sille tosiasialle, että olen ikisinkku, joka on juuri lopetellut Jack Kerouacin On the Roadin, ja Anna Kareninasta myöskin pidin kovin paljon. Pitää varmaan konsultoida tällaisia houkuttelevia kirjalistoja seuraavaa kirjaa valitessa.

Toinen asia, mikä itseäni huvitti tekstiäsi lukiessani oli se, että olen erittäin neuroottinen luonne, jonka seurauksena en pidä yhtään julkisilla paikoilla lukemisesta, jos kirja on sellaisessa asennossa, että muut näkevät, mitä luen. Yritän aina epätoivoisesti asetella kirjan, niin ettei sen kansi näy. Tuo outoa mielenrauhaa. Ja jep, kyllä on outoja ongelmia joillakin :D

Kommentoi