Luetko kirjoja uudelleen?

Ladataan...

 

 

Juttelin tänään työkaverin kanssa siitä, miten ennen lomaa tulee aina tehtyä lukusuunnitelmia ja kasattua toiveikkaana kirjapinoja. Viis siitä, tulevatko lomakirjat luetuiksi - minulla usein eivät - mutta lukuhaaveilu on ihanaa.

Nyt illalla huomasin ajattelevani kevään lukemisia ja traditiokirjoja.

Olen lukenut jo kahtena keväänä Claudie Gallayn Tyrskyt ja haaveilen lukevani sen tänäkin vuonna. Viime keväänä luin myös kaksi klassikkoa: Henry Thoreaun Elämää metsässä ja F. C. Burnettin Salaisen puutarhan. Tänään tuli olo, että haluan lukea ne tänäkin keväänä.

Mutta - heti alkukesästä minun pitää lukutraditioideni mukaan lukea Tove Janssonia, yleensä Kesäkirja. Kesällä on luettava myös tiettyjä runoja, ainakin Rasaa ja Kilpeä, ehkä myös Oi ihana toukokuu ja Ruohometsän kansa. Ja syksyllä sitten...

Onko järkevää suunnitella lukemisiaan niin pitkälle eteenpäin ja vielä lukea samoja kirjoja yhä uudestaan? Jos poimin joka vuosi lukutraditioihini lisää pakko lukea -kirjoja, luen jonkun vuoden kuluttua vain ennestään tuttuja kirjoja. Se ei liene pidemmän päälle palkitsevaa.

Kuitenkin on kaksi kirjalajia, jotka ansaitsevat minusta uusintaluvun: tunteen tasolla tärkeät, joita nuo edellä mainitsemani kirjat minulle ensi sijassa fiksuudestaan huolimatta ovat, ja viisaat. Viisaat kirjat ovat sellaisia, jotka ovat jääneet kaihertamaan mieltä: jos lukisin ne vielä kertaalleen, ymmärtäisin kirjasta varmaan enemmän, tai ainakin saisin lukukokemuksesta enemmän irti kuin ensimmäisellä lukemiskerralla. Minusta Leena Krohnin teoksia voi lukea vaikka kuinka. Edelleen toivon lukevani joskus uudelleen Täällä Pohjantähden alla, Peltirummun ja Kurjat, samoin monet muut klassikot. Westötä, Mukkaa, (Märta) Tikkasta, niitäkin voisin lukea vaikka kuinka.  Ja Canthia ja Ahoa. Ja ja ja.

Joskus ajattelin, että maailmassa on niin paljon kirjoja, ettei samoja kannata lukea uudestaan. Nyt ymmärrän, etten kuitenkaan saa kaikkia kiinnostavia kirjoja luetuksi, joten toisinaan voin valita jotain jo luettua ja nauttia jo etukäteen ajatuksesta, että lukukokemuksesta tulee sekä mukava että aiempaa kokemusta avartava.

Kunhan en täytä lukemisvuotta lukutraditioilla.

 

Millaisia kirjoja luet uudelleen? Onko sinulla lukutraditioita? Vai onko uudelleen lukeminen ajanhukkaa?

Share
Ladataan...

Kommentit

Vera Vala (Ei varmistettu)

Minulla on tiettyjä lasten- ja nuortenkirjoja, joita jaksan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Esim. Jukka Parkkinen naurattaa lukukerrasta toiseen. Yllättävää kyllä luen myös monia dekkareita aina vain uudelleen: yleensä minulla on tarkka muisti lukemastani, mutta dekkareissa onnistun iloisesti häivyttämään mielestä murhaajan, joten saan useamman kerran nauttia syyllisen kiinnijäämisestä suurena yllätyksenä :D Erityisesti Carter Dicksonin dekkareita on ihana lukea uudelleen, koska ne ovat hauskoja ja kyseessä on aina suljetun huoneen mysteeri. Rikos ja Rangaistus on klassikoista se kirja., joka vain paranee lukukerta lukukerralta. Samoin Volter Kilpi ja Waltari ovat niitä kirjailijoita, joiden teksteistä löydän uusia kerroksia aina vain uudelleen. Harmi vain, että aika todellakin on niin rajattua, ettei jo luettuihin kirjoihin tule palattua niin helposti, kun muuten joudun luopumaan liikaa uusista kirjallisista tuttavuuksista.

Minä olen aina lukenut kirjoja uudelleen. Olen järkeillyt asiaa juuri noin, että kun kaikkia kirjoja ei kuitenkaan ehdi lukea, perehdyn mieluummin niihin parhaimpiin perusteellisemmin.  Hyvät kirjat yleensä paranevat uudelleenluennalla.  Joskus tietysti tulee myös pettymyksiä, mutta nekin voivat olla valaisevia lukukokemuksia siinä mielessä, että voi esimerkiksi huomata itse muuttuneensa lukukertojen välissä.

Ja järkisyiden lisäksi, yksinkertaisesti nautin siitä kun saa palata vanhan kirjatuttavuuden pariin. Esimerkiksi siitä, kun joku kirja valloittaa sydämen vasta toisella lukukerralla. Vaisto on sanonut, että kirjan pariin kannattaa palata, ja niin löytääkin uuden kirjarakkauden, joka olisi jäänyt löytämättä jos lukisi vain "uusia" kirjoja.  Ja siitä, kun palaa jo monta kertaa luetun kirjan pariin,  ja huomaa jälleen kerran lumoutuvansa siitä.

Saatan myös suunnitella uudelleenlukemisia etukäteen, mutta toisaalta saatan mennä myös ihan fiiliksen mukaan. Se on siinä mielessä usein helppoa, että olen koonnut kirjahyllyni aika pitkälle sillä periaatteelle, että hankin sinne kirjoja jotka nimenomaan haluan lukea uudelleen. 

 

Vera Vala, Rikos ja rangaistus ja Volter Kilpi kävivät minunkin mielessäni, kun mietin, mitä haluaisin lukea uudelleen. Hah, en olekaan ainoa, joka haaveilee lukevansa jopa useaan kertaan noita, joiden mainitseminen usein aiheuttaa parahduksia: Oikeesti? Ootko sä oikeesti lukenut R&R/Kilpeä? Eikö se oo TYLSÄ :) Hauska kuulla, että luet uudelleen dekkareita. Luulisi tosiaan, ettei murhaaja unohdu. :D

Liisa, olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan samanlaisen kommentin. Minulla on noita traditiolukemisia, joiden lukemista suunnittelen ja odotan, mutta usein minäkin tartun jo luettuun teokseen vain siksi, että tulee juuri sen kirjan olo ja kirja löytyy omasta hyllystä. Viimeksi löytyi juuri muutama päivä sitten Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, josta kirjoittelinkin. Ja josta pidin toisellakin lukukerralla kovasti, vaikka lukemisten välissä oli aika paljon aikaa. :)

Elämää metsässä -kirjan kanssa minulle kävi niin, että kirjalle todellakin kannatti antaa toinen mahdollisuus. Melkein inhosin kirjaa ensimmäisellä yrittämällä ja toisella olin aivan lumoutunut!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä olen aika huono lukemaan kirjoja uudelleen. Kai se ainakin osittain johtuu siitä, että kun maailmassa on niin paljon kirjoja, en tohdi enää käyttää aikaa samoihin kirjoihin. Mutta jotkin kirjat ovat kyllä niin rakkaita ja tärkeitä, että niitä pitäisi kyllä lukea uudelleen. Ja kyllähän lukukokemus jotenkin syvenee uudelleen lukiessa. Jotakin Makinea olen lukenut kahdesti, samoin muumeja ja sitten tyttökirjasarjoja (Annat, Runotytöt, Seljat). Ja kyllä mielelläni palaisin uudelleen ainakin joka ikiseen Makinen kirjaan, Schlinkin Lukijaan ja Cunninghamin Tunteihin. Ja klassikkoihinkin voisi palata (esim. Tolstoin Anna Karenina ym. venäläiset klassikot, joita pakkoluin kirjallisuutta opiskellessa sekä mainitsemasi Linnan Täällä Pohjantähden alla).

En yleensä paljonkaan suunnittele lukemisiani. Lainailen kirjoja fiiliksen mukaan ja viime aikoina myös sen mukaan, mitä on blogeissa suositeltu. Ja toki luen kirjoja myös omasta hyllystä. Mulla ei ole selkeästi vuodenaikakirjoja, paitsi yksi (Muumilaakson marraskuu, johon palaan lähes aina syksyisin).

Mainitsemasi Tyrskyt on ihana ja ymmärrän, miksi halajat jo kirjan pariin.

Vielä yksi rivin Anna Elina (joka ei jaksa nyt rekisteröityä)

Kyllä luen! Jotenkin tarina tulee "omemmaksi" kerta kerralta.

Anna Elina, tutun kuuloista juttua ja tuttuja uusintalukukirjoja sinullakin! Olisipa hauskaa tehdä tutkimus, mitä luetaan uudestaan - muumit, tyttökirjat ja klassikot varmaan pärjäisivät kisassa. Luinkin jo Tyrskyt-juttusi, mutta juuri sillä hetkellä en saanut kommenttia lähtemään, aion kyllä palata kommentoimaan. Tyrskyt on tosiaan ihana, ja ihanaa on sekin, että joku uusi kirja tekee niin suuren vaikutuksen - enemmänhän nuo uusintalukukirjat taitavat olla lapsuudesta tai nuoruudesta tuttuja tai klassikkoja. Mulla on nyt muuten luvussa Gallaytä alkukielellä, mutta en saa oikein mitään irti. Kirjoitan tästä lukukokemuksesta lähiaikoina.

Sallan lukupäiväkirja, juuri niin! Ja vaikken ole vaikuttunut kaikista kirjoista ihan yhtä paljon toisella lukukerralla (useimmista olen kyllä), niin kuten yllä sanottiinkin, se toinen tai ties kuinka mones kerta on kuitenkin auttanut ymmärtämään useimmiten sitä aiempaa vaikuttumista.

Minulla on jatkuvasti yöpöytä täynnä kirjoja jotka haluaisin lukea mutta niiden lukujärjestys on kyllä ihan satunnainen. Välillä ajattelen että tuon luen seuraavaksi ja sitten sieltä tarttuukin mukaan joku toinen.

Minulle tärkeitä tunnekirjoja ovat Punainen mylly ja Harry Potterit ( :D ), ainakin. Olen myös varma, että luen vielä jonain päivänä Marleyn ja minän uudelleen vaikka se varmaan taas itkettää.

Sitten on niitä viisaita, OnniTM (Will Ferguson), Tunnitkin voisin lukea uudelleen, Risto Rasaa tietysti, Carrollit (jotka ovat myös tunnekirjoja). Huok.

Ja se Gallay pitäisi saada sinne lukulistalle.

Arctic Avium

Lasten ja nuorten kirjoja tulee luettua uudelleen. Ronja ryövärintytär on luettava vuosittain, se on mun feivoritti. Nyt haaveilen pääseväni kirjastoon jotta voisin lainata uudelleen Terry Pratchettin; Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät, se on hauska kirja!

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu)

Luen uudelleen suosikkejani. Nabokov, ElRamly, Miller, Tahar Ben Jelloun, Marguerite Duras, Silvia Plath jne. ovat käsissäni tämän tästä. Anna Kareninan olen lukenut jo kolmesti ja juuri olen ajatellut, että tahtoisin sen taas lukea. Ja kuten jo mainittua, toisella tai kolmannella lukukerralla saa paljon enemmän irti.

Kirjoja tulee luettua uudelleen aina silloin tällöin. Tärkeimmät kirjat haluan omaan hyllyyni, jotta voin palata niihin milloin vain haluan. Sinun jaottelun mukaan tunteen tasolla tärkeitä kirjoja, joita haluan lukea/olen lukenut uudelleen on mm. Meyerin Houkutus/Twilight -sarja, Janssonin muumiromaanit, Anne Frankin päiväkirja, Rowlingin Harry Potterit ja Kingin Musta torni -sarja. Viisaista mainittakoon Kaukosen Odelma. Karkeasti arvioituna -ja kuten esimerkeistäni voi päätellä- tunteen tasolla tärkeät tulevat todennäköisemmin luettua uudelleen.

Minulla ei ainakaan vielä ole sellaisia kirjoja, jotka olisi luettava uudelleen tiettynä aikana, vaikka kieltämättä Muumilaakson marraskuu ja Kesäkirja olivat ihania lukuelämyksiä juuri kyseisinä ajankohtina :) Tänä vuonna aion lukea Batesin Oi ihana toukokuu -kirjan toukokuussa, kun viime vuonna suunnitelma jäi toteuttamatta.

En yleensä hirveän tarkasti tee lukusuunnitelmia vaan lukemiset valikoituvat vähän tunnelman ja tilanteen mukaan. Viime kesän kesälukemisistakin on osa vielä lukematta, joten ehkä otin opikseni ;) 

Olen lukenut 80% sadoista kirjoistani uudelleen, parhaimmat 3-4 kertaa. Nautin uusien kirjojen lukemisesta ja hankkimisesta, mutta on myös upea fiilis kaivaa se vanha luottokirja esiin ja sukeltaa sen tuttuun maailmaan :)

beautybox

Parhaimmillaan olen lukenut kirjan kuuteen kertaan,mutta jos on hyvä kirja,niin mikäs siinä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luen hyviä kirjoja uudelleen! Esimerkiksi Jumalat jotka juhlivat öisin tai Sputnik - rakastettuni on tullut luettua lukuisia kertoja. Pakko myöntää, että vähemmänkin hyviä kirjoja tulee luettua uudelleen jos ei ole mitään luettavaa, kirjastoon tai kirjakauppaan on liian pitkä matka tai ei ole maksanut kirjastoon sakkoja.

Kiitos kaikille kommenteista! Kuuteen kertaan sama kirja. :) Luulen, että minullakin on joitakin yhtä monta kertaa luettuja kertoja, ainakin Ronja, ryövärintytär, kaikkien aikojen suosikkikirjani (mutta ei vuotuiseen kirjakiertoon kuuluva traditiokirjani ;)).

Minusta on jotenkin tosi sympaattista ja rauhoittavaa kuulla, että näinkin monella on kirjoja, joihin palataan uudestaan - tai ainakin aiotaan palata, vaikka niitä lukemattomiakin kirjoja olisi maailma täynnä. Minulle on ollut aina tärkeää palata välillä tiettyjen kirjojen pariin vähintäänkin ajatuksissa ja, hmmm, myös omistaa noita tärkeitä kirjoja. Nyt kun luen aika paljon uutuuksia, vanhojen suosikkien merkitys on kasvanut: aika harvoin viitsin hakea kirjastosta vanhaa kirjaa luettavaksi, kun uutuuksissakin piisaa, mutta uutuuksien vastapainoksi poimin mielellään oman kirjahyllyn aarteita. Viime kuukausina olen lukenut ainakin jo mainuttua Carveria sekä Eugenidesia ja Orwellia, tai ne tulivat ensimmäisinä mieleen.

Lapsena kirjoja tuli ainakin mielikuvien mukaan luettua, luettua, luettua - siitähän olikin jo palstalla taannoin vähän keskustelua.

 

Anna Mai (Ei varmistettu)

Minäkin olen aina lukenut kirjoja uudelleen ja uudelleen - varsinkin teini-iässä tuli luettua samat kirjat lukemattomia kertoja. Luulen, että joitain fantasiasarjoja on luettu 10-15 kertaa...

Pitkään minulla ja siskollani oli perinne, että Tuija Lehtisen Mirkka ja Masa kirjat on luettava joka kesä. Ikään kuin mittari, että niin kauan kuin ne samat jutut naurattavat, tietää ettei ole ihan täysin kalkkeutunut ja aikuistunut. Täytyy myöntää että viime kesänä taisi jäädä väliin.

Mutta yleisesti ottaen pidän siitä turvallisuudesta, joka syntyy kun palaa tärkeisiin ja tuttuihin kirjoihin. Palaa takaisin tuttuihin maisemiin, pääsee osaksi sitä ihmistä joka on ollut silloin kun on kirjan ensimmäisellä kerralla lukenut. Ihmiset, jotka eivät lue kirjoja moniin kertoihin, ovat aina hämmentäneet minua. Etenkin jos he omistavat paljon kirjoja, mitä niillä tekee jos ei lue??

Anna Mai, hauska perinne siskon kanssa! Voi, olisipa minulla ja edes toisella siskollani samanlainen. :)

Vanhaan kirjaan palaamisessa, vaikka syy olisi järkiperäinenkin (en tajunnut kirjaa heti, pitää katsoa, mitä se nyt antaa), on kyllä vahvasti läsnä tuo tutun ja turvallisen kirjan tuoma tunne, jonkunlainen ilon ja lohdun yhdistelmä. Luottokirjoja tarvitaan. Ja samaten minuakin ihmetyttävät ne, joilla on paljon kirjoja mutta ei edes periaatteellista aikomusta lukea kirjoja uudelleen? Vaikka ovathan kirjat ja kirjahyllyt myös kauniita katsella. :)

Nuorena luin usein kirjoja uudelleen, mutten enää juuri koskaan. En malta. Mutta ajatus traditio- sekä vuodenaikalukemisesta kiehtoo kovasti ja toivon aloittelevani joitakin vuotuisia lukutraditioioita pian.

Parhaimmin uudelleenluettaviksi sopisivat minusta suht helppolukuiset ja ohuet kirjat, joihin tarttuminen ei koskaan tuntuisi ikävältä velvollisuudelta tai vievän liikaa aikaa.

Luen kyllä uudestaan! Tai siis, jos tarkkoja ollaan niin tilanne on tämä: ennen luin suosikkikirjojani yhä uudelleen, nykyään kaikkien enimmäkseen blogeista bongattujen lukemattomien kirjojeni keskellä vain haaveilen että ehtisin tarttua johonkin vanhaan tuttuun. Blogiaikana en ole tainnut tehdä niin kertaakaan.

Pitäisi kai vain päättää jokin ajankohta jolloin luen kirjoja uudelleen. Ehkä voisin pyhittää asialle vaikka yhden kesäkuukauden.

Uudelleenlukemista ajatellessani olen yleensä meinannut hukkua samaan runsaudenpulaan kuin lukemattomienkin kirjojen kanssa: on niin monta monta monta jotka haluaisin lukea etten tiedä mistä aloittaisin! Mutta nyt kun ihan ajatuksen kanssa katsoin hyllyäni ja laskin, niin ei siellä oikeastaan ole kuin parikymmentä sellaista jotka haluaisin lukea uudelleen NYT. Sitten on niitä vanhoja jo moneen kertaan luettuja suosikkeja jotka haluan kyllä lukea taas joskus mutta en juuri nyt, ja tuoreempia tuttavuuksia jotka haluan myös lukea joskus myöhemmin. Noista paristakymmenestäkin moni on melko ohuita, joten kyllä siinä kuukaudessa voisi saada jotain jo aikaankin... :)

Karoliina, malttamattomuuden tunne on kyllä tuttu, mutta onneksi olen saanut sen ainakin osittain kuriin. Ja olethan sinäkin lukenut ainakin Eeva Tikkaa. :) Ohut kirja on kyllä kätevä, saa nopeasti nostalgialukukokemuksen, ja monesti kirja avautuu ihan uudella tavalla. Noita paksumpia kirjoja haluaisin lukea uudestaan siksi, että monen kirjan kohdalla pelkään, että minulle on avautunut kirjasta vain osa. ;)

Satu, idea uudelleenlukemiskuukaudesta on mahtava! Minusta se sopisi erinomaisesti juuri kesälomaan, tai loma-aikaan ylipäätään. Kokeile ensi kesänä! Minulla on kotihyllyssä ties kuinka monta uutta lukukertaa odottavaa kirjaa, mutta toisaalta myös sellaisia parkoja, jotka eivät ole saaneet vielä ensimmäistäkään ainakaaan kokonaista lukemiskertaa. Mutta, kuten olen joskus sanonut, pitäisi kai erakoitua jonnekin kirjakokoelmani kanssa, että malttaisin tyystin keskittyä oman hyllyn kirjoihin. Ehkä joskus. 

 

Annika/Lukemisen ilo (Ei varmistettu)

Olen lukenut useita kirjoja uudelleen. Potter-kirjoihin palaan yhä uudestaan, koska tunnen vahvasti, että voin paeta maailmaa taikamaailmaan, joka tuntuu jotenkin inhimillisemmältä.

Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintyttären minäkin olen lukenut moneen kertaan, samoin Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen. Muita kirjoja, jotka muistan lukeneeni uudestaan ovat muun muassa Alexandre Dumas vanhemman Monte Criston kreivi, Arthur Conan Doylen Baskervillen koira sekä useat Astrid Lindgrenin kirjat. Varmaan niitä on paljon muitakin, mutta ei nyt tule mieleen.

Minulla on muuten sama juttu kuin Vera Valalla, että yleensä voin lukea dekkarin uudestaan, sillä vaikka muistaisin kirjan tapahtumat, unohdan aina loppuratkaisun. :)

Minäkin haluaisin lukea uudestaan Kurjat, koska sen lukemisesta on jo varmaan parikymmentä vuotta.

(Minulla on muuten lukemista odottamassa Salainen puutarha, jota en ole vielä koskaan lukenut. Tuskin maltan odottaa, se on niin kauniisti kuvitettukin.)

Annika, oi, onko sinulla se uusi kuvitettu versio Salaisesta puutarhasta? Se on niin hienon näköinen, että haluaisin kirjan ihan esinearvon vuoksi. Taidan kuitenkin malttaa, koska ostin Salainen puutarha -pokkarinkin vasta viime keväänä. Ihana kirja, ja juuri sen puutarhan vuoksi. Ruusuja ja kivimuureja...

Minäkin olen lukenut Häräntappoaseen pari kertaa ja voisin hyvin lukea joskus uudestaan. Kurjien lukemisesta on mullakin aikaa, toivottavasti esim. jonain kesänä olisi uusintaluvun paikka.

Kommentoi

Ladataan...