Lukuhetki paras hetki

Meillä kaikki lukevat.

 

Tiettyyn kirjaan tai genreen liittyvät lukuhaasteet ovat kirjablogimaailman arkipäivää, mutta viime aikoina olen ilokseni törmännyt myös yleisesti lukemiseen liittyviin haasteisiin, eikä kaikkiin niihin osallistuakseen tarvitse edes olla bloggari.

Ensin Satun luetut esitteli kansainvälisen lukutapahtuman, 24-Hour Read-a-Thonin. Tämä maailmalla ilmeisesti aivan tuttu juttu oli minulle uusi idea: kaksi kertaa vuodessa kirjanystävät ympäri maailmaa (tai ainakin internetiä) raivaavat allakastaan kokonaisen vuorokauden, pyhittävät sen lukemiselle ja raportoivat sitten nettiin, miten meni. 

Huh! Vaikka kuinka kirjafriikki olen, en uskaltaisi osallistua tuohon tapahtumaan. En yksinkertaisesti pysy hereillä vuorokautta. Sen sijaan suosittelen kirjan kanssa valvomista ulkona kesäyössä (tai muunakin vuodenaikana, jos viitsii, tarkenee ja näkee). Vietin kesällä ihastuttavan yön Aino Kallaksen Sudenmorsianta lukien ja luonnon tapahtumia seuraten. Ensi kesänä uudestaan! Vaikkei kyse ollut sen ihmeellisemmästä asiasta kuin yhden yön valvomisesta ulkona, elämys oli suuri.

Jos vuorokausi tai edes puolikas eivät innosta, osallistu valtakunnalliseen lukuhetkeen 23.11.2011 klo 19-19.15. Kyseessä on WSOY:n kirjasäätiön organisoima lukutapahtuma, ja lisätietoa löytyy esim. Kirjaurakka 2011 -blogista sekä valtakunnallisen lukuhetken Facebook-sivuilta.

Minä merkkaan ko. tapahtuman kalenteriin ja lupaan osallistua siihen parhaani mukaan. Se paras olisi, että lukisimme yhdessä mieheni kanssa, ts. toinen lukisi ääneen. Aikuiset lukevat toisilleen ihan liian harvoin! Meilläkään sitä ei tapahdu kuin hyvin satunnaisesti, mutta hetki on aina tunnelmallinen, samaan aikaan aivan tavallinen ja hyvin erityinen. Viimeksi luin Doris Lessingin Kissoista-teosta ääneen, ja kissatkin tulivat kuuntelemaan.:)

Omana lukuhaasteenani haastankin kaikki aikuiset kokeilemaan ääneen lukemista toiselle aikuiselle. Jos ei ole lukenut ääneen sitten ala-asteen, alku voi olla yllättävänkin hankala, mutta pian lukeminen tuntuu luonnolliselta - sekä lukijasta että kuulijasta. Jos et tiedä, kenelle lukisit, lue itsellesi! Olen huomannut, että esimerkiksi runot hahmottuvat paremmin, kun ne lukee ääneen tai kirjoittaa itse ylös. Hiljaa lukiessa joidenkin runojen teksti jotenkin pakenee, mutta ääneen lausuttuna tai paperille kirjattuna runon rytmi ja merkitys tulevat esille.

Oletko osallistunut tai aiotko osallistua johonkin yleiseen lukuhaasteeseen? Millaiseen ja miten meni?

Share

Kommentit

Sara/Saran kirjat (Ei varmistettu)

Hauska haaste, kokeilin toiselle aikuiselle (miehelle) lukemista Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan kanssa! Se projekti on vielä kesken, mutta kirja sopii hyvin. Aion osallistua tuohon valtakunnalliseen haasteeseen koko perheen voimin. Vuorokauden lukeminen yhteen putkeen kiehtoo myös...

Kirsin kirjanurkka

Tuohon valtakunnalliseen lukuhetkeen aion osallistua. Olen levittänyt kutsua Facebookissa ja aika monet kaverit ovat imoittautuneet mukaan.

Kun aikanaan vedin erästä lukupiiriä, luin siellä usein ääneen, ja siitä pidettiin kovasti. Runoraatia pitäessämme jokainen luki vuorollaan runon ääneen. Silloin se heräsi eloon ihan toisella tavalla.

Jenni S.

Sara, en ole lukenut Mielensäpahoittajaa, mutta arvaan, että se sopii hyvin ääneenlukukirjaksi! Jos ei ole kauheasti aikaa eikä aio lukea ihan päivittäin, on parempi valita kirja, jossa on lyhyitä kertomuksia tai ylipäätään sellainen rakenne, että kirjaa voi lukea osissa. Jos on liian monimutkainen juoni, puolet ehtii unohtua lukukertojen välillä.

Kirsi, ääneen lukemisessa ja etenkin sen kuuntelemisessa on jotain omalaatuista taikaa. Huomasin juuri, että lähikirjastoni on alkanut järjestää novelli-iltoja, joissa kirjaston henkilökunta lukee ääneen ja asiakkaat voivat joko vain kuunnella tai esim. tehdä samalla käsitöitä. Viehättävä idea! Toivon, että pääsen joskus osallistumaan ko. iltaan.

Hienoa, että te molemmat olette mukana valtakunnallisessa lukuhetkessä!

Amma (Ei varmistettu)

Ihana kuva!

Minäkin aion osallistua tuohon Lukuhetkeen. Ajankohta on tosin hankala, koska mies on juuri kyseisen viikon työmatkalla. Mutta jospa onnistuisin muistamaan sen siitä huolimatta! Ehkäpä luen vaikka lapsille jotain, sitä meillä tosin tehdään joka päivä muutenkin.

Minusta on kiva lukea joskus ääneen itselleni, varsinkin puisenvan tekstin kanssa se auttaa. Mielensäpahoittaja on kyllä sellainen kirja,mitä minäkin luin ääneen miehelleni! Lukisin hänelle enemmänkin mielläni, jos hän vain jaksaisi kuunnella ;)

Jenni S.

Amma, kiitos! Kuvassa Cisu-kisu yrittää lukea viime vuoden Finlandia-voittajaa. Saas nähdä, minkä opuksen se joutuu tänä vuonna lukemaan. :D

Toivoakseni monissa perheissä on juuri noin kuten teillä, että lapsille luetaan joka tapauksessa päivittäin. Silloin lukuhetkeen on kiva osallistua kannatuksen vuoksi, mutta ei se taida aivan erikoiselta hetkeltä tuntua. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että joku ei niin lukevainen perhe tai aikuinen osallistuisi lukuhetkeen ja innostuisi sitten viettämään enemmänkin niitä hetkiä. Jaksaisin purnata vaikka kuinka paljon siitä, miksei ihmisillä ole muka aikaa lukea, kun on esim. aikaa katsella telkkaria ja roikkua netissä! (Joskus siitä olisi syytä purnata itsellekin, etenkin netistä.)

Minulla oli tapana lukea lapsena koulukirjoja ääneen, oppi jäi mielestäni paremmin päähän. Vähän isompana nauhoitin koelukemiset ja kuuntelin sitten korvalappustereoilla esim. historian kappaleita ja kielten sanoja. Se oli sitä aikaa, kun REC-nappulalla varustettu kasettinauhuri ja tyhjä C-kasetti olivat kovia juttuja. ;)

Toivottavasti tuo lukuhetki-haaste tosiaan innostaa lukemaan monta sellaista jotka eivät sitä yleensä niin paljon tee!

Ennen lapsen saamista en ollut vuosikausiin lukenut ääneen! Nyt se kuitenkin tuntuu luontevalta. Olen haaveillut, että jos jossain vaiheessa ehtisin käyttää vähän aikaa vapaaehtoistyöhön, voisin käydä vanhainkodissa lukemassa ääneen. :)

MariMaalla
Kivistössä

Tuo ääneen lukeminen on uskomattoman kaunista ja hurmaavaa. Haluaisin toteuttaa sitä kotona mieheni kanssa ja olen ehdottanutkin sitä,  mutta meillä ongelma on, että haluaisin kuulla ja lukea suomeksi, omalla kielelläni, ja mies myös omalla kielellään ranskaksi. Toisen kielellä lukeminen menee molemmilta hieman komiikan puolelle, kuunteleminen taas kadottaa jotain alkuperäisestä ideasta sekin.

Jenni S.

Satu, toivon myös, että monet kertovat lukuhetken jälkeen, mitä tuli luettua! Toivotaan, että valtakunnallisesta lukuhetkestä tulee vuosittainen perinne, kuten on suunniteltu. Tai mieluummin jos ei päivittäinen, niin vaikka viikoittainen perinne. ;)

Ajatus vanhainkodissa lukemisesta on upea! Muutenkin pitäisi lukea enemmän ääneen myös aikuisille. Lapsille lukeminen taas on tosiaan luontevaa, molemmille osapuolille. Ainakin minä olen sitä mieltä. Olen tehnyt vähintääkn kymmeniä ellen satoja lastenvahtikeikkoja, aina lukenut, enkä koskaan ole tavannut lasta, joka ei pitäisi siitä, että hänelle luetaan ääneen. Sitä ominaisuutta pitäisi vaalia. 

MariMaalla, tuo kielikysymys onkin mielenkiintoinen. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Äidinkieli on kuitenkin äidinkieli ja eikä lukuhetken pitäisi olla koominen, ainakaan sen itse lukemisen takia. Voitteko kuunnella yhdessä äänikirjaa, vuoroin kummallakin kiellellä (tai yhteisellä kielellänne), niin kummankaan ei pidä lukea toisen kielellä? Sinänsä vieraalla kielellä ääneen lukeminen on kyllä hyvä tavata harjoitella kieltä. 

 

Karoliina

Aion ainakin yrittää osallistua Lukuhetkeen, ja joka tapauksessa jaan siitä mielelläni tietoa. Itse luen joka tapauksessa joka päivä. :) Vuorokauden maratoni kiinnostaisi myös, mutta tänä vuonna se ei sopinut ajankohdaltaan.

Luen ääneen paitsi päivittäin lapsille myös itsekseni, etenkin englanniksi. Myös suomeksi välillä! Olen sitä mieltä, että minulla on melko miellyttävä lukuääni ja hyvä eläytymiskyky, ja vähän haaveilen, että pääsisin joskus lukemaan äänikirjoja. Tai sitten, kun elämäntilanne sallii ja aikaa on enemmän, voisin lukea kirjoja nauhalle sokeille. Ainakin muistaakseni sellaista hyväntekeväisyystyötä on tarjolla.

Olen lukenut myös miehelleni ääneen, ainakin kymmenisen vuotta sitten Tarua sormusten herrasta, mutta hän nukahti aina (luin iltaisin, kun olimme jo sängyssä). :D

Jenni S.

Karoliina, minullekin olisi kyllä erikoisempaa viettää lukemattomuus- kuin lukuhetki, mutta kuten sanot, tietoa lukuihetkestä on hauska levittää. Huomasin myös, että olenkin sopinut meneväni kylään ko. hetken aikaan, mutta ehkä luen siellä ystäväni kanssa. :)

Sokeiden kirjojen lukemista on ollut ainakin ennen tarjolla, mutta en tiedä, miten laita on nyt, kun äänikirjoja on muutenkin niin paljon? Joka tapauksessa loistava auttamisidea tuokin.

Minä en nuku käytännöllisesti katsoen koskaan päivällä - paitsi jos minulle luetaan. :) En ole siis kovin kiitollista lukuyleisöä, olen parempi lukija kuin kuulija. Toisaalta nukahtaminen kertoo, että yhteinen lukuhetki on todella rentouttava kokemus. 

Kommentoi