Luontokirjojen puolesta

 

Niitä ostetaan jouluna ja  isänpäivänä. Niitä sijoitetaan sohvapöydille, tai yöpöydälle odottamaan, että ne tulisivat  luetuiksi, ei vain katsotuiksi.

Jotkut sanovat niitä huijauksiksi, lavastuksiksi. Ne maksavat liikaa. Ja että nykymaailmassa hienoja kuvia ja tarinoita löytää muutenkin, vaikka täältä internetistä. Ne ovat tylsä ja menneen ajan juttu.

Mitä ne ovat? Luontokirjoja. Ja minusta ne eivät ole ollenkaan tylsä tai vanhanaikainen juttu.

Tällaisia olen pohdiskellut viime päivinä. Olimme kesäreissullamme pari päivää Rukan-mökillä, jossa oli useita Lappiin ja etenkin Kuusamon seudulle sijoittuvia kirjoja. Lisäksi kävin Kuusamossa Suomen kenties tunnetuimman luontokuvaajan Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa; hyvin kiinnostava paikka.

Mökkikirjoista jäi mieleeni erityisesti Helsingin Sanomien julkaisema Juha-karhun kaksi kesää. Kirja on aivan huikea niin kuviensa kuin sisältönsä suhteen! Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen on tehnyt moniosaisen juttusarjan, jossa hän lähtee pitkän linjan luontoihmisten ja -kuvaajien kanssa luontoon, milloin minnekin päin Suomea ja minkäkin eläimen jäljille.  Tuo juttusarja löytyy Juha-karhun kaksi kesää -teoksesta kokonaisuudessaan. Tunsin suurta mielenkiintoa, riemua ja vähän nk. myönteistä kateuttakin lukiessani: ajatella, että tuollaista maisemaa on ja että joku viettää aikaansa luonnossa kulkien, havaintoja tehden, valokuvia ottaen. Ja joku toimittaja on saanut noin hienon juttusarjan kirjoittaakseen. Ei uskoisi, että esimerkiksi artikkeli kyykäärmeistä ja niiden kuvaamisesta voi olla tavattoman monipuolinen ja mieleenjäävä, mutta niin vain oli.

Juha-karhun kaksi kesää oli siis suuri elämys. Jos omistaisin tuon kirjan, palaisin siihen uudelleen ja uudelleen. Niin teen tärkeiden luontokirjojen kanssa. Suosikkejani eivät ole niinkään pelkät tietoteokset, vaikkakin esimerkiksi mainio Linnut äänessä -ääni-kuva-tietokirja on meillä aina hollilla. Rakastan kirjoja, joiden parissa voi paitsi oppia asioita myös kokea esteettisiä nautintoja ja rauhoittua kauniiden kuvien ääreen. Viime vuosien suosikkejani ovat mm. Heikki Willamon Hirven klaani, Kaj Fagerströmin, Risto Rasan ja Heikki Willamon yhteisteos Viimeiset vieraat - elämää autiotaloissa Viimeiset vieraat - elämää autiotaloissa sekä Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Tree people, puiden kansa.

Tuo esteettinen nautinto ei liity vain luontoestetiikkaan vaan siihen, että luontokirjoilla on minusta tärkeä tehtävä myös kirjojen esinearvon puolustajina.

Esimerkiksi Maahenki-kustantamon julkaisut, niin luonto- kuin muutkin teokset, ovat poikkeuksetta kauniita niin visuaalisesti kuin ihan esineinäkin; kustantamon teoksia onkin valittu vuoden kauneimmiksi kirjoiksi. Maailmassa, jossa bulkkipokkareita tulee vastaan joka kioskilla - eikä tämä ole niitä vastaan, niilläkin on paikkansa kirjojen kentässä - ja osa kirjasisällöstä on jo siirtynyt tai siirtymässä voimakkaasti sähköiseen muotoon, näillä visuaaliset kirjat voivat olla kirjojen esinearvon säilyttäjiä ja ehkä keskustelun herättäjiäkin. Vaikka e-kirja on monessa suhteessa hyvä asia ja tuo näihin "elämystietokirjoihinkin" aivan uusia mahdollisuuksia, perinteisellä kirjallakin on toivon mukaan yhä paikkansa. Toki nuo kirjat voivat olla muitakin kuin juuri luontokirjoja. Mutta luontokirjoilla on sekin hyvä puoli, että yksi ja sama kirja miellyttää usein hyvinkin eri-ikäisiä ja erilaisia lukijoita.

Seuraava luontokirjahankintani on jo selvillä. Se on Heikki Willamon niin ikään jossain luonto- ja taidekirjan välimaastossa liikkuva Vuosi metsässä. Kirjan kuvista on myös tulossa syksyllä näyttely Helsinkiin. Parhaillaan näyttely on Kristiinankaupungissa.

 

Luetko tai katseletko luontokirjoja? Mitkä tai millaisia ovat suosikkiteoksesi?

 

Tietoa kirjoituksessa mainituista teoksista:

Jouni K. Kemppainen: Juha-karhun kaksi kesää 

Jan Pedersen (toim.): Linnut äänessä

Heikki Willamo: Hirven klaani

Kaj Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo: Viimeiset vieraat - elämää autiotaloissa

Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People, Puiden kansa

Heikki Willamo: Vuosi metsässä

 

Share

Kommentit

Jokke (Ei varmistettu)

Mukava postaus, itsellä on lintukirjoja, sienikirjoja, värikuvakasvio, ei juurikaan tällaisia teoksia, pitää varmaan tutustua.

Minusta näissä mainitsemissasi toteutuu hyvin parina viime kesänä havaitsemani ilmiö. Luonnon havainnointi vaatii aikaa, odottelua ja kärsivällisyyttä, eli eläimiä, lintuja ja muuta näkee, jos malttaa tarkkailla koko vuoden ja olla kärsivällinen, pian oppii, mihin tulee kurki, mihin peura, missä on lintujen pesiä, koska kasvit kukkivat ...

joklaaja.blogspot.fi

Jenni S.

Kiitos, Jokke! Minulla ei ole taas juurikaan noita perusteoksia, mutta aika usein sellaista kaipaisi - eri asia sitten, löytääkö tällä luonnonhavainnointikyvyllä sieltä haluamansa. Esimerkiksi eräs lomamatkalla nähty kasvi jäi tunnistamatta, vaikka sitä etsittiin monesta teoksesta... Tai nyt kun alan tarkemmin miettiä, niin kyllä  meilläkin on pari kasvi- ja ainakin yksi sienikirja jne., mutta niitä ei tule katseltua kuin silloin kun on tosi kyseessä eli jokin kysymys vailla vastausta, noita elämysluontokirjoja katselen ja luen ihan muuten vaan. Ne ovat tosiaan rauhoittavaa luettavaa ja, kuten sanot, tukevat hyvin sitä, että luonnon kanssa tosiaan pitää olla rauhallinen ja opetella, mikä on luonnon oma rytmi. 

Ajattelin vielä jutun kirjoitettuani, että vaikka monesta tämäntyyppinen kirjallisuus saattaa olla hieman liiankin leimallisesti lahjakirjallisuutta ja siis liian odotuksenmukaista lahjaksi, niin minua kirjanystävää kyllä ilahduttaa, että voin ostaa kirjalahjoja niillekin, joille en osaisi ostaa esim. romaania. Ja parhaimmillaan luontokirja on siis koko perheen ja esim. mökkikirjana paljon laajemmankin joukon lukuelämys.

 

Vitamiini

Minä pidän myös kovasti luontokirjoista. Mainitsemasi Linnut äänessä-teos on ollut ahkerassa kuuntelussa ja nyt haluaisin itselleni sen "jatko-osan", joka taisi olla nimeltään Maailman eläimet äänessä. Lainasin juuri kirjastosta Juha Taskisen Paluu Saimaalle -kirjan Saimaan norpista ja kirja on ihana! Mielenkiintoista tietoa ja hienoja kuvia täynnä. Luontokirjat ovat myös siitä kivoja, että niitä on mukavaa lukea ja selailla uudelleen ja uudelleen, ne eivät ole mitään kertakäyttökirjallisuutta. :)

Kirjakaupantäti

Vuoden Luontokuvat-teosta selailen joka vuosi ihaillen ja on jonkun vuoden teos   alennusmyynneistä tullut ostettuakin. Luontoaiheiset valokuvateokset ovat kirjoja kalleimasta päästä joten se on yksi syy miksi niitä ostan vähemmän.  Pohjalaisen Benjam Pöntisen teoksia on tullut hankittua.  Värikasvio-opas löytyy myös.   Kuohu- koukussa saaristoon oli niin viehättävän upea kirja jonka halusin itselleni vaikka en kovin usein edes pääse Vaasan saaristoonkaan joka on asuinpaikkakuntaani lähimpänä oleva saaristo.   Siilien ystävänä muutama vuosi sitten hankin Kaarina Turtian Siili - pihapiirin villilemmikki-kirjan.  Kirjastosta on tullut lainattua villieläimistä kertovia kirjoja (apinat, gorillat, leijonat, sudet, tiikerit jne.) sekä  Suomen luonto- ja retkeiluoppaita. Jokunen eräromaanikin on tullut lainattua - niissä kirjoissa on kaunista luontokuvausta metsästyksen ja kalastuksen lisäksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Willamon teos myöskin, eli Viimeiset vieraat oli todella hieno!

Jenni S.

Vitamiini, minäkin haluaisin sen Maailman eläimet äänessä -jatko-osan. Olen katsellut sitä usein kirjakaupassa. Saimaannorppakirja kuulostaa varsin kiehtovalta! Ja aivan samaa mieltä, luontokirjat ovat ainakin minulla juuri luetuimpia kirjoja.

Kirjakaupantäti, sepä se, että luontokirjat ovat usein melko tyyriitä. Vaikka ymmärtäähän sen... Tuosta saaristokirjasta en ole kuullutkaan enkä Benjam Pöntisen teoksista. Kiitos vinkistä! Minä en ole tainnut lukea yhtään varsinaista eräromaania, mutta esim. Huovisen Havukka-ahon ajattelijassa nautin suuresti myös luonnon kuvauksesta.

Vierailija, samaa mieltä Viimeisistä vieraista! Kirjasuosikkejani listatessani huomasin, että Willamo on ollut mukana melkein joka kirjassa. :) En ole kerännyt hänen teoksiaan tietoisesti, mutta nähtävästi hänen teoksissaan on jotain minuun kovasti vetoavaa...

Kommentoi