Marraskuun luetut

Mitä sitä tulikaan tehtyä? Eli luettua. Tapanani on ollut listata kuun lopussa kuukauden lukemiset ja jatkan perinnettä täällä Lilyssäkin. Kuukausiyhteenvetojen kirjoittaminen on yllättävän antoisaa, sillä kummasti sitä unohtaa lukemansa jo parissa viikossa. Lisäksi olen itse saanut usein linkkivinkkejä toisten vastaavista yhteenvedoista.

Siispä:

- Marraskuu alkoi Johanna Sinisalolla ja Enkelten verta -teoksella. Tästä kirjasta on ollut monenlaisia mielipiteitä, mutta itse vaikutuin siitä. Osansa teki varmasti Sinisalon haastattelu, jossa hän "avasi" kirjaansa ja jota minä avasin kirjajutussani.

- Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet vasta vaikuttava olikin! Se on minusta kaiken hypetyksensä ansainnut ja olen varma, että tulen lukemaan ja katsomaan tämän kirjan vielä usein.

- Jeffrey Eugenidesin etenkin leffana tunnettu Virgin Suicides pääsi lukulistalleni toistamiseen, koska innostuin tiedosta, että Eugenidesiltä tulee keväällä uusi suomennos. Kiinnostuin Virgin Suicidesista enemmän tällä toisella lukukerralla - kirjoille kannattaa antaa uusi mahdollisuus.

- Kuukauden kirjalöytö oli Peter Bicshelin LastentarinoitaKirja oli todella hyvä ja monin tavoin kiinnostava ihan itsenäänkin, mutta melkeinpä kiinnostavampi oli sitä seurannut keskustelu. Kirjan tarina Pöytä on pöytä on suorastaan klassikko, ainakin tietynikäisten piireissä!

- Arto Paasilinnan ja Tuomas Kyrön jäniskirjat olivat kiinnostava lukupaketti. Kyrö sai minusta uuden fanin!

- Kanadalainen Annabel Lyonkin sai minut kiinnostumaan kirjastaan Aleksanterin opettaja, mutta luin kirjan nolostuttavan ylimalkaisesti. 

- Novellikokoema Valhe & viettelys - Tarinoita pettämisestä jäi mieleeni etenkin Pasi Ilmari Jääskeläisen novellin takia, ja ylipäätään kiinnostavana kokonaisuutena. Kokoelman aihe taitaa olla kutkuttava - ainakin tämä on toistaiseksi ihan lukutilastojeni kärkipaikoilla Lily-tilastoissani.

- Kari Hotakaisen satu Kotka ei oikein iskenyt.

- Sen sijaan matkustin mielelläni Satu Rommin seurassa Moottoripyörällä Himajalle.

- Nautin myös Michael Cunninghamin tyylikkäästä teoksesta Illan tullen.

- Ja totta kai muumeista, muutenhan en olisi varmasti aloittanut muumimaratonia. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen muumiromaani, Muumit ja suuri tuhotulva oli kiinnostava lähinnä siksi, että se on ensimmäinen muumi, eikä itsenäisenä teoksena.

- Todellisesta kirjahulluudesta kertovan Carlos María Dominguezin Paperitalon soisin kuuluvan jokaisen kirjahulluuteen taipuvaisen lukemistoon!

Lisäksi luin marraskuun aikana osin Eeva Kilven Tamaran sekä erään lasten kissafantasiakirjan, Varjakin. Tutustuin myös kahteen melko erilaiseen runokokoelmaan, Jukka Itkosen Lumilyhdyn valossa- ja Caj Westerbergin Yönmusta, sileä -teoksiin. Yritän kirjoittaa niistä vielä tänään, ja runoudesta ylipäätään, sillä olen ollut viime aikoina jonkinlaisen runokiukun vallassa. Miksi runoudesta pitää tehdä niin hankalaa?

Ensimmäinen Lily-kuukausi ei onneksi ole tuntunut lainkaan hankalalta eikä ole aiheuttanut kiukkua. Kävijöitä on ollut kivasti, kiitos teille kaikille! On ollut hauskaa kirjoitella kirja-arvioiden lisäksi muitakin kirjoihin liittyviä juttuja. Täältä voit lukea esim. kirjailija Miina Supisen haastattelun tai katsoa, miten itse esittelin itseni, kun aloitin Lilyssä. 

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Herrantieten sä olet lukenut paljon!

Amma (Ei varmistettu)

Nämä kuukausikoonnit ovat tosi kivoja! Vaikka kuinka kuvittelee seuraavansa toisten blogeja aktiivisesti, jää silti huomaamatta vaikka mitä! Niin kuin nyt muumimaratonisi, mitenkä niin on päässyt käymään!? Meillä on muumimaratonit joka päivä, sillä poikani 2v haluaa katsoa muumeja telkkarista koko ajan, mitkään muut lastenohjelmat eivät kelpaa:)Kivoja muumit kyllä ovatkin, mutta kun siihen yhdistetään vielä parit muumikuvakirjat päivässä, jätän tällä erää Janssonin alkuperäistuotannon väliin!

estella
Kirjallinen projektini

Miten sä ehdit?! Mulla menee yhden 200-400 -sivuisen kirjan lukemiseen viikko tai kaksi... Olis kyllä ihanaa, jos voisi pyhittää lukemiselle noin paljon aikaa!

Onna (Ei varmistettu)

Vieno pyyntö: voisitko päivittää tämän blogin osoitteen Blogilistalle? En tiedä käyttääkö sitä enää kukaan muu kuin minä, mutta sen kautta on kohtuullisen kätevä seurata päivityksiä :)

Jenni S.

Kati, no en mä sit muuta olekaan tehnyt. ;) Enkä lukenut yhtään paksua tai erityisen vaativaa kirjaa...

Amma, ymmärrän hyvin, sulla on oikein muumiultrajuoksu! :D Voit tulla 15.12. huojentamaan mieltäsi muumiyliannostuksesta.

Estella, hyvin. :) En ole itse asiassa tällä hetkellä töissä vaan vielä jonkin aikaa vuorotteluvapaalla. Se ei kyllä ole lisännyt juuri lukemistani, vaan luen yhtä paljon töissä olessani (tai jopa enemmän, töiden jälkeen väsyneenä ei jaksa kuin lojua kirjan kanssa, nyt jaksaa muutakin). Luen nopeasti ja kaikkialla enkä katso telkkaria, siinä kai päällimmäiset syyt ehtimiseeni.

Onna, blogin pitäisi olla Blogilistalla! Kirjauduin sinne ja löysin tällaisen  URLin, onko siitä mitään iloa sinulle? http://www.blogilista.fi/blogi/palsta-koko-lailla-kirjallisesti-lily/75189

Minäkin käytin ennen Blogilistaa, mutta jossain vaiheessa se meni kummalliseksi, niin etten löytänyt enää omiakaan blogejani sieltä. Toivottavasti saat kaivettua tämän Lily-palstan sieltä jotenkin esiin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos! Olin vanhasta muistista kirjoittanut hakuun vain K-blogi :-D

Onna (Ei varmistettu)

(Eli Onna kiittää. Vähän hämäävästi tuo nimiruutu muisti nimen, mutta ei kirjannut sitä lähetettyyn viestiin...)

Booksy

Auts *lyö itseään otsaan* Tästä muistankin että <i>Tamara</i> on vieläkin lukemattomana hyllyssä... no, ensi kuussa sitten.

Odotan kiinnostuksella, josko saisit minullekin selitettyä miksi runoudesta pitää tehdä niin hankalaa =)

 

jukka s.
En minä aina ole sama

Marraskuussa luettua. Poikani Kevin ja aiheeseen liittyen Armas Gerdt: Petrin matka Myyrmanniin, löyhemmin liittyen Patricia Schultz: 1000 Places To See Before You Die (suomalainen laitos).

Shriverin Kevin on tietysti hyvän kirjailijan ammattitaidolla tehty fiktioromaani, johon oma tosi intoni lukea syntyi vasta lähempänä sivua 200. Kirja Kevinistä synnytti ajatuksen tutustua aihetta kuvaavaan faktaan, kirjoittajana Myyrmannin järkyttävän tapahtuman aiheuttaneen Petri Gerdtin isä. Patricia Schultz on tehnyt maailmanmatkaajan käsikirjan (2003), suomeksi 2007.

Kirja Kevinistä kuvaa K:n perheen elämää äidin silmin, jotka väliin yrittävät katsella tapahtumia muidenkin perheenjäsenten silmin. Minun sankarini, ei aina onnistunut, oli äiti. Eihän lastaan saa sairaalakuntoon pahoinpidellä, mutta äidillä "naksahti" kuitenkin vain kerran. Kai nykyinen amerikkalainen unelma voi olla tällainenkin. Shriverin mielestä ainakin. Kirjailija vedätti minua tosi pitkälle eli luulin pariskunnan eronneen ja isän saaneen tyttären huoltajuuden.

Toki eriasteista horroria ja muuta jännnitystä tuotiin mukaan jo aika varhain, olis pitänyt olla tarkempi lukija. Kirjan tosi pahis oli minulle Kevin, isälle oli kirjoitettu tosi nössön rooli, eikä häntä siitä edes haluttu pois. Ehkei voitukaan, jotta Kevinin suhde isään saatiin toimimaan kuten se toimi; voi sitä halveksunnan määrää. Tarinan muista osallistujista tuli  hämärästi mieleen American beaty -elokuvan henkilöt ja tunnelma.

Schultzin halusin mainita syystä että Kevinin äiti kirjoitti varmasti sata kertaa parempia matkakirjoja. Myyrmannin räjähdyksen syystä että koulukiusaus oli yhtenä tekijänä niin fiktiossa kuin faktassakin. Ja vielä, Poikani Kevin on hyvän (erinomaisen?) kirjailijan työ. Luettuani sen loppuun oli muutaman huokauksen aika ja varmasti kirja pysyy mielessäni. Hakeudun vielä Shriverin kirjojen pariin. Saanko neuvoja lukujärjestykseen ?

Jenni S.

Booksy, ei kannattaisi etukäteismainostaa runokiukkuaan, sillä se ei ole edelleenkään kääntynyt sanalliseen muotoon. Lupaan, että kääntyy, pian. En tajua, miksi vain runot, joista tavallinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan, ovat arvostettuja. Siinä esimakua, kiukkupostaus siis työn alla.

Jukka s., kiitos pitkästä kommentista. Mielenkiintoista kirjavertailua! Ensin ihmettelinkin, mitä matkakirja teki kirjojen joukossa, mutta saihan se selityksen. :)

Kuten jo aiemmin sanoin, hienoa, että annoit Kevinille mahdollisuuden ja luit kirjan kuitenkin. Minä huomasin tuon vedätyksen yhdestä pikku lipsahduksesta kirjan alkupuolella ja se vei vähän terää kirjasta, mutta hyvin kiinnostava ja mieleenjäävä lukukokemus silti. 

Muut Shriverit ovat aika erilaisia kuin Kevin (vrt. aiempi Shriver-postaukseni), mutta sinuna jatkaisin uusimmalla eli Jonnekin pois -teoksella. Siinäkin aiheena on amerikkalainen unelma ja se, miten helposti unelmat kaatuvat. Kirjassa on myös paljon faktaa ja kriitikkiä mm. amerikkalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta (monista kai liikaakin), joten se tarjoaa kiinnostavan katsauksen amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja sen toimintaan/toimimattomuuteen parin perheen henkilökohtaisien kohtalojen ohella. Muut suomennetut Shriverit ovat enemmän yksilö- eikä myös yhteiskuntatason kuvauksia ainakin minun mielestäni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Runokiukkuilua minäkin innokkaasti odotan :)
Niistä syistä runojen hankaluuteen, parin viikon takaisessa T.S.Eliot-postauksessani oli joitain kommentteja aiheesta...

hdcanis (Ei varmistettu)

Edellinen siis minä.

Jenni S.

Hdcanis, yritän kiukutella pian! Ja mielenkiintoisen T. S. Eliot -kirjoituksesi olen lukenut pariinkin kertaan, linkitän sen varmasti kiukutteluuni. Täytyy sanoa, etten ole kaikesta samaa mieltä T. S. Eliotin kanssa. ;)

Kommentoi