Miika Nousiainen: Metsäjätti

Ladataan...

 
 

 

 

Kaunokirjallisten talousopintojen lyhyt oppimäärä on nyt suoritettu: ensin kävin Raksalla, sitten tutustuin rahoitusmaailmaan Erottajan kautta ja nyt vuorossa oli metsäteollisuus ja Miika Nousiaisen kiitelty Metsäjätti.

Minäkin kiittelen sitä. Kiitän sitä aitoudesta, tarkkuudesta ja tärkeiden asioiden esiin nostamisesta ilman paasauksen makua. Jos henkilöhahmot olisivat olleet aavistuksen verran syvempiä ja virkkeet pidempiä, kirja olisi ollut napakymppi. Nyt se ei ollut mielestäni kirjallisesti aivan täydellinen, mutta muuten kyllä merkittävä ja vaikuttava.

 

Globaalia bisnestä, paikallista lobbausta

 

Kuten moni tietäneekin, kirja kertoo hyvin tavallisista suomalaisista ihmisistä ja erityisesti kahdesta ystävästä, Pasista ja Jannesta. He jakoivat yhdessä kouluvuodet ja nuoruuden Törmälässä. Törmälä on umpimielinen ja yksioikoinen, metsäteollisuudesta elävä pieni paikkakunta; metsäyrityksen nimi on kuvaavasti Metsäjätti. Jannesta tuli teini-isä ja hän jäi kotiseudulle, meni tehtaalle töihin ja pärjää kohtalaisesti satunnaisesta juopottelusta huolimatta. Pasi lähti Helsinkiin, valmistui ekonomiksi ja aloitti uuden elämän. Pasilla on kaunis suomenruotsalainen vaimo, nousujohteinen ura ja esikoislapsikin tulossa. Hän palaa Törmälään vasta nelikymppisenä, kun samainen Metsäjätti lähettää hänet saneeraamaan Törmälän tehdasta ja tutustumaan paikkakunnan valtaapitäviin. Pasin ja Jannen ystävyys on jäljellä, vaikka miehet ovat päällisin puolin aivan eri planeetoilta ja tilanne on ristiriitainen. Samalla kun lapsuudenystävät tutustuvat uudelleen toisiinsa, he tutustuvat myös itseensä ja menneisyyteensä.

Ei siis mitään sellaista, josta ei olisi aiemmin kirjoitettu. Työttömyyttä, alkoholismia, sotkuisia ihmissuhteita, toisaalta onnea ja toivoakin. Lukiessani mielessäni alkoi yhtäkkiä soida Anssi Kelan (ärsyttävä) Mikan faijan BMW, sillä jotain sellaista onnetonta rimpuilua vanhan ja uuden ajan kanssa oli Metsäjätissäkin. Paljastettakoon, että kirjassa oli kuitenkin YT-neuvotteluista ja muista ongelmista huolimatta huomattavasti toiveikkaampi loppu kuin Kelan biisissä. 

 

Vakavaa huumoria

 

Ajattelin lukiessani toisaalta myös Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun -teosta, joka on minusta hieno erityisesti ajankuvauksena, 70-luvun lapsi tunnistaa siitä 70-luvun lapsuuden. En ole elänyt pienellä paikkakunnalla enkä muutenkaan "tehtaan varjossa", mutta minusta Metsäjättikin tuntui aidolta dokumentoidessaan ensin 80-lukua ja sitten tätä päivää.

Uskon, että Metsäjätti kestää aikaa ja siitä saa vielä vuosien kuluttuakin uskottavan kuvan maailmasta, jossa suomalaisia tehtaita lakkautettiin ja tuotantoa siirrettiin ulkomaille eettiseen biokehitykseen tms. superjargontermiin vedoten. Ja ajasta, jossa osa ihmisistä ostaa vain vieraskielisesti nimettyjä ruoka-aineita Stokkan herkusta ja aloittaa perheenperustamisen suunnittelemalla ensin täydellisen lastenhuoneen värimaailman - samaan aikaan kun ikätoveri toisaalla Suomessa jatkaa isiensä ammattia ja koti-työ-baari-keskeistä arkeaan.

Vaikka kirjassa oli paljon vakavaksi vetävää ja riipaisevaakin asiaa, naurahdin ihan ääneen, kun luin sen ensimmäisen rivin:

 

- Black Sabbath is best. Dingo painu vittuun!

 

Onneksi kirja oli kuitenkin ensi sijassa vakava eikä hauska. Rasituin aikoinaan Vadelmavenepakolaisesta, koska se tuntui pitkitetyltä vitsiltä. Metsäjätti taas tuntui siltä, että Nousiainen on paneutunut aiheeseensa ja tekstiinsä, kirjoittanut itselleen ja Suomelle tärkeästä teemasta.

Niin kuin onkin. Olin syksyllä pressitilaisuudessa, jossa Nousiainen kertoi kirjoittaneensa Metsäjätin, koska katsoi pienen teollisuuspaikkakunnan kasvattina sen suorastaan velvollisuudekseen. Hän myös sanoi Metsäjätin olevan "esikoisromaani" kevyempien kirjojen jälkeen.

Toivotan vakavalle kirjailija Nousiaiselle pitkää uraa. Jos taso pysyy tällaisena, jatkan kirjallisuustaloustieteen opintoja varmasti.

 

Miika Nousiainen: Metsäjätti. Otava, 2011. Kansi: Markus Pyörälä

Kustantajan kirjaesittely

 

Share

Kommentit

Mari A.

Pidin kirjasta, ja kun itse olen sieltä pieneltä paikkakunnalta, niin olihan tässä paljon sitä pikkupaikkakuntalaisuutta.

Ainoa, mikä mua ärsytti kirjassa, oli se, että kaikki duunariperheet olivat alkoholisoituneita lastensa hakkaajia. Ymmärrän stereotyyppisenä ajatuksena sen, mutta jotenkin se nyt oli rasittavaa.

Minusta on tullut jonkinlainen Nousiais-fani Maaninkavaaran lukemisen ja Hyvien ja huonojen uutisten katselun jälkeen.

Tätä en ole vielä lukenut, vaikka se tuossa yöpöydän jättipinossa jo piileskeleekin.

Kiinnostavasti kyllä sinä(kin) tästä kirjoitat eli yritänpä tunkea tämän lukulistalla mahdollisimman pian.

Jenni S.

Joo, aika stereotypisiä olivat monet hahmot, myös kauppislaiset ja suomenruotsalaiset. Tulkitsin sen niin, että Nousiainen halusi kärjistää tai ainakin näyttää selvästi, millaisia ihmisiä ja asioita Suomessa on ollut ja on. Minulle tässä nousi ne asiat ja jopa kirjan sanoma (vaikka loppu oli ehkä liiankin "valaistunut"?) yksittäisiä hahmoja tärkeämmäksi, niin en jäänyt niin pohtimaan, josko kaikki duunarit juovat ja ekonomit vain sisustavat. Mietin muuten, että tämä toimisi hyvin tv-sarjanakin - hahmot olivat sen verran perustyyppejä.

Jenni S.

Linnea, minusta taas ei tullut Vadelmaveneen jälkeen, vaikka se sujuvasti olikin kirjoitettu. Maaninkavaara jäi siis lukematta... Mutta olen minäkin katsellut mm. Nousiaisen tv-esiintymisiä ja ihmetellyt, miten hyvin ja hauskasti hän puhuu! 

Mäkin järjestelin tänään yöpöydän ja sohvapöydän kirjapinot yhdeksi sivupöytäpinoksi. ;)

Booksy

Minustakin loppu vähän vei pisteitä tältä, mutta oli kaikkiaan positiivinen lukukokemus. <i>Mikan faijan BMW</i> sopii loistavasti soundtrackiksi tälle! Vaikka Pasi ja Janne epäilemättä halveksuisivat niin pliisua soundia... :D

 

LinaS
iivents

Kiitos kirja-arvostelusta, pitääkin napata kyytiin. Veneen kyydissä on jo oltu, joten kiva kurkata millainen teos tämä on.

- Black Sabbath is best. Dingo painu vittuun!

Hahha!!! :))) Black Sabbath is the best!!!

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hyvä vertaus tuo Mikan faijan BMW, tuli nimittäin minullekin mieleen :). Muuten kirjasta en ihan hirveästi pitänyt, mutta ihan lukemisen arvoinen se kyllä oli :).

Jenni S.

Booksy, mun piti ihan katsoa Mikan faijan BMW:n sanat netistä ja kyllä ne sopivat Metsäjätin oheen - kunhan Kelan biisi ei soi päässä puolen kirjan verran, se kieltämättä hieman häiritsi lukemista! Ja tosiaan, Pasi ja Janne eivät olisi kyllä kuunnelleet ko. biisiä. :D

LinaS, aika erilainen kirja tämä oli, mutta oli tässäkin huumoria, tosin ei ehkä yhtä ilmiselvää kuin Vadelmaveneessä. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin: molemmissa haaveillaan paremmasta elämästä ja mietitään, voiko ihminen unohtaa taustansa, ryhtyä joksikin muuksi mitä oikeasti on. Ja tuo kirjan eka rivi oli tosiaan mainoa, vei heti oikeaan aikakauteen. (Ja kyllä, siitä puuttui the!)

Aamuvirkku yksisarvinen, vaikkei kirjasta niin muuten piittaisi, minusta tämä on lukemisen arvoinen ajankuvana ja aiheittensa puolesta. Ja hauskaa, että samainen bemari on ollut mukana sinunkin lukukokemuksessasi!

Kommentoi

Ladataan...