Millainen on hyvä kirjasto? + Keskustakirjaston lempilukunurkkakisa

 

Millainen on unelmiesi kirjasto? Tai yleisemmin: mitä toivot kirjastolta?

 

Minun toivekirjastoni olisi yhtä aikaa suuri ja pieni. Suuri siksi, että kirjoja olisi valtavasti ja kirjastossa voisi viettää aikaa tunti-- eipäs kuin päiväkausia. Olisipa rakennus uusi tai vanha, siinä saisi mielellään olla monta kerrosta tai ainakin paljon  erillisiä käytäviä, huoneita ja nurkkauksia. Niistä tulisi kirjastoon pienuuden tuntua: Juuri tässä sopessa on runokirjoja ja voin nauttia vain niistä. Ne ihmiset, jotka näen tässä nurkkauksessa, ovat hekin kiinnostuneita juuri tällaisesta kirjallisuudesta. (Olen naimisissa enkä muutenkaan haaveile kirjastoromanssista, mutta kyllä ajatus sokkelomaisesta kirjastosta on silti tietyllä tavalla romanttinen; tosin miespuolinen ystäväni on kokemuksesta kertonut, etteivät kirjastot sovi iskupaikoiksi, vaikka muuta kirjanystävänä luulisi.)

Unelmieni kirjastossa pääosaa näyttelisivät tietenkin kirjat, mutta mielellään saisi olla myös kirjoihin liittyviä tapahtumia. Lukupiirejä, kirjailijavierailuja, teemanäyttelyjä esim. tietyn maan kirjallisuudesta tai vaikka kirjojen kuvitukseen liittyen. Kauniaisten kirjastossa on novelli-iltoja, joiden aikana kirjaston henkilökunta lukee ääneen ja asiakkaat saavat kuunnella ja samalla tehdä käsitöitä. Onneksi käsitöitä ei ole kuitenkaan pakko tehdä. En ole osallistunut kirjallisuus-käsityöiltaan, mutta haluaisin joskus osallistua, koska idea on sympaattinen. Unelmieni kirjastossa voisi olla myös isompi sali, jossa voisi kokoontua kirjoituspiiri. Mikä olisi kirjastoa inspiroivampi kirjoitusympäristö?

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin vastikään saamani tiedotteen. Helsinkiinhän on tarkoitus saada uusi Keskustakirjasto vuonna 2017; vuoden päästä keväällä julkaistaan arkkitehtuurikilpailun voittaja. Kirjastohankkeen tiedotteessa luonnehditaan tulevaa Keskustakirjastoa näin: 

 

Keskustakirjastostahan suunnitellaan paitsi monipuolista ihmisten kohtaamispaikkaa, myös sanataiteen taloa. Keskustakirjastossa kirjallisuus elää niin perinteisen kuin digitaalisen median muodossa. Erilaisten kirjallisten yhteisöjen toiminta tiivistyy yksien seinien ja kansien sisään, yhdistävänä tekijänä on kiinnostus kirjaan, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Monille kirjallisuus tarkoittaa rauhaa ja hiljaisuutta, mutta keskustakirjastossa se saa myös äänen. Siellä kritiikillä, monenlaisella fiktiolla, tutkimuksella ja kirjallisella taidolla on tilaa olla vuorovaikutuksessa keskenään.

 

Koreaa mutta innostavaa puhetta! En ole muodostanut aivan tarkkaa mielipidettä Keskustakirjastosta, mutta seuraan hanketta kiinnostuneena.

Kirjastohankkeen seuraaminen onnistuu esim. Keskustakirjaston Facebook-sivujen kautta. Siellä on käynnissä kilpailu lempilukunurkasta - palkintona on arvatenkin lukemista. Ihmiset voivat lähettää sivuille kuvia suosikkilukupaikastaan, perustella, miksi juuri sellainen lukemispaikka on hyvä ja samalla esittää toiveita ja ehdotuksia tulevaa kirjastoa varten.

Keskustakirjaston nettisivuilta taas saa tietoa mm. arkkitehtuurikirjastosta sekä kirjastohankkeen tiedotustilaisuuksista. Ei muuta kuin ideoimaan!

 

 

Minun - niin kuin monen muunkin - olemassa oleva suosikkikirjasto on muuten Helsingin Rikhardinkadun kirjasto, eikä vähiten täydellisen rakennuksen vuoksi. Kierreportaat! Ja luentosalin (?) ikkunoissakin rullaverhot, joihin on painettu kirjallisia sitaatteja. Aina välillä mietin, minkä sitaatin valitsisin, jos saisin kotiini kirjallisuusverhot.

Kuva Rikhardinkadun kirjastosta on napattu täältä. Postauksen ensimmäinen kuva taas on anastettu Miragebookmark-sivustolta, jossa on kiinnostavien kirjastojen lisäksi kirjakauppa- ja kirjanmerkkikuvia. Pitääpä joskus postailla unelmien kirjakaupastakin! 

 

Lue myös tällä palstalla aiemmin ilmestynyt artikkeli Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana: haastateltavana Pirjo Tuomi.

 

Share

Kommentit

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Hyvä aihe ja hyvä kysymys. Minunkin ihannekirjastoni on samaan aikaan suuri ja pieni. Se on tarpeeksi suuri, jotta siellä voi "anonyymisti" seikkailla hyllyjen välissä, tutkia kirjoja ja tehdä herätelainoja (= siellä on tarpeeksi aineistoa, ihan pienissä kirjastoissa hyllyjä on usein kovin vähän). Se on kuitenkin sen verran pieni, että siellä tulee kotoisa olo ja henkilökuntakin on tuttua. Ihannekirjastossani hyvä henkilökunta onkin keskeisessä roolissa, sillä uskon laadukkaaseen palveluun kirjastoissa: asiantuntemus on monessa suhteessa tärkeää tiedonhaussa ja -hallinnassa.

Hyvässä kirjastossa on tapahtumia sopivasti, mutta ennen kaikkea se on kirjojen paikka. Se on "kansalaisten yhteinen olohuone", mutta kuitenkin samalla paikka, jossa voi olla myös omien ajatustensa kanssa.

Pohdin tätä samaa kysymystä blogissani viime syksynä, jolloin lyhyesti viittasin myös Pirjo Tuomen mainioon kirjaan:
http://luminenomena.blogspot.com/2011/11/kirjojen-keskella-asiaa-kirjast...

hdcanis (Ei varmistettu)

Heh, kun lähdit kuvailemaan täydellisen kirjaston ominaisuuksia niin jotenkin Rikhardinkatu tuli mieleen :)
Joo, erillisiä alueita eri aiheille on parempi kuin iso halli, vaikka Rikhardinkadulla onkin sitten näitä ihmisiä jotka istuskelevat lukemassa juuri sen hyllyn edessä jota haluaisi tutkia...mutta onhan se silti hieno rakennus, mainio valikoima, ja ne kierreportaat!

Minä olen selvästi menettänyt jotain, koska en ole vielä käynyt Rikhardinkadun kirjastossa (vaikka minulle on kyllä tullut sieltä joskus varauksia ;).

Kirjastossa tosiaan pitää olla vähän jotain sokkeloita, siis edes vähän.

Tapanilan kirjasto (josta kohta taas tulee minun lähikirjastoni) on mielestäni ihana pikkukirjasto. Siellä on muistaakseni ihan hyvä vaikkakin pieni valikoima, lehtienlukutila, lasten kirjat isommassa huoneessa ja ilmeisesti myös paljon tapahtumia.

Isossa Omenassa minua ihastuttaa kirjaston yhteyteen luodut nuorten omat tilat: on sekä opiskelutilat että hengailutila, jossa on pelejä tms. Lisäksi Ompusta löytyy kattopuutarha, joka on kesäisin ihana (kävin siellä rentoutumassa kirjoitustyön lomassa).

Kirjaston henkilökunta, niin, olisi ihana että heidät oppisi tuntemaan (Ompussa noudan varaukset itsepalveluna joten tutustuminen on jäänyt :( ) niin kuin oli asiat silloin kun kävin Tikkurilan kirjastossa.

Kiinnostava aihe, pitää tulla tänne kurkkimaan muiden vastauksia myöhemmin!

Jenni S.

Kiitos kaikille kommenteista! Rikhardinkadun kirjasto taitaa olla ainakin monille pk-seutulaisille se hyvän kirjaston prototyyppi, vaikka pidän kyllä moderneistakin kirjastoista - ylipäätään kaikista kirjastoista. :) Olisi mahtavaa joskus päästä ulkomaiseen jättikirjastoon, sellaiseen suureen ja "elokuvatyyppiseen".

Henkilökunnallakin on tosiaan väliä, vaikken edelleenkään ole kysynyt mitään kirjastonhoitajalta. Kirjastokokemukseen vaikuttaa kuitenkin sekin, saako henkilökunnasta kuvan että he viihtyvät työssään ja pitävät kirjoista vai ovat "vain töissä". Onneksi kirjastoissa on yleensä leppoisa ja ystävällinen ilmapiiri- vaikka, nyt kun olen lukenut kirjastoaiheisen kirjan ja muutenkin kuullut aiheesta enemmän, en yhtään ihmettele, jos säästöjen ja paineiden keskellä ei aina olla vain leppoisia lukutoukkia. ;)

Kesällä kävin muiden bloggarien kanssa Suomenlinnan kirjastossa ja se taas tuntui olevan hyvän pienen kirjaston prototyyppi aina henkilökuntaa myöten. Kiinnostaisi myös käydä tutustumassa johonkin erikoiskirjastoon.

-A-

Lukupiirejä enemmän kirjastoihin :D Olen jo pitempään etsiskellyt, mutta mistään ei tunnu löytyvän. Osaatko antaa vinkkiä? Miespainotteisuus ei olisi haitta.

Jenni S.

A, viime syksynä Jamit - Julkisesti Avoimet Mieslukijat järjesti kaikenlaisia tapahtumia ainakin pk-seudun kirjastoissa, tämänhetkisestä toiminnasta en tiedä. Varsinaisista "mieslukupiireistä "en tiedä, käsityö-lukupiirit eivät ehkä innosta miehiä paikalle? ;) Ehkä voit tiedustella kotikirjastostasi, josko sinne voitaisiin perustaa lukupiiri tai tietäisivät, missä kirjastoissa sellaisia on.

Kommentoi