Minna ja miehet - Minna Canthia sarjakuvina

Ladataan...

 

Joskus minäkin olen määrätietoinen lukemisteni suhteen. Nappasin kuuden sarjakuvataiteilijan yhteisteoksen Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina välittömästi omakseni, kun äkkäsin sen viime syksynä Helsinkin kirjamessuilla. Jo silloin päätin, että luen kirjan Minna Canthin päivän aikaan. En malttanut odottaa huomiseen, joten otetaan varaslähtö yhden mielikirjailijani päivään.

Olen aina ihaillut Canthia erityisesti siksi, että vaikka hänen teoksensa ovat tarkkaa ajankuvaa, ovat ne myös hämmästyttävän ajattomia. Ehkä sitä ei pitäisi ihailla, vaan surra - maailma ei ole edelleenkään tasa-arvoinen, hyvä eikä helppo.

 

 

Sama ajatus tuntui olevan ensimmäisen sarjakuvan piirtäjän, Jyrki Nissisen, mielessä. Nissinen tuo sarjakuvassaan Köyhää kansaa (kuva yllä) hyvin canthmaisen kurjan ja kantaa ottavan tarinan nyky-Suomeen.

Nissisen köyhiä ovat neljän lapsen äiti Mari ja hänen miehensä Holpainen, joka on työtön mutta "muuten se on kyllä hyvä mies. Lähes 190 cm pitkä, lempeä musta kundi". Perheellä ei ole rahaa, terveyttä eikä onnea, ja nuorin lapsikin kuolee. Äiti sekoaa ja joutuu sairalaan, jossa hän ei tunne saavansa apua. Mielestäni viesti kävi selväksi: köyhää kansaa on edelleen, köyhän kansan ongelmatkin pysyvät samoina ajasta ja sukupolvesta toiseen, vaikka maailma onkin päällisin puolin muka muuttunut.

 

 

 

Sarjakuvateos ei kuitenkaan ollut pelkkää kurjailua, niin kuin ei Canthin tuotantokaan ole. Jopen Pitkäsen sarjakuva Kiss & Tell nauratti minua jo ensimmäisellä kuvallaan (yllä). Sarjakuva kertoo Minna Canthia palvovasta ja rakastavasta taiteilijamiehestä, jolla on tapana hiipiä Canthin nimikkopäivän yöhämärissä juttelemaan tämän patsaalle. "Aiemmista treffeistämme tiesin Minnan hieman varautuneeksi. Onnenhetkemme tahtoivat olla meikäläisen synkkiä yksinpuheluja, mutta tällä kertaa hiljainen tyttöystäväni yllätti totaalisesti", kerrotaan heti sarjakuvan alkupuolella.

Tuo yllätys on mahdollista Nokian puhelimien avulla - Connecting People, tiedättehän. Taiteilija saa tekstiviestiyhteyden Minna Canthiin, ja seuraa melkoisen polveileva keskustelu, jonka aikana Minna kertoo ajatuksiaan niin yhteiskunnallista asioista kuin rakkaudestakin. Minusta jo tarinan perusidea oli hupaisa: voisin melkein kuvitella itseni tilittämässä rakkautta Minna Canthin patsaalle. 

 

 

Näiden kahden tarinan lisäksi mieleeni jäi erityisesti myös kirjan päättävä Pentti Otsamon sarjakuva Kuoleva lapsi. Sekin oli tehty köyhäkurjakansa-hengessä. Tarinan sijasta huomioni kiinnittyi piirrosjälkeen. Yllä on epämääräisellä skannaa-yhdistä-kuvankäsittelyllä aikaansaatu kopio tarinan aukeamasta, joka jäi erityisesti mieleeni. Taivaan näkemisestähän siinä on kyse, eikä sanoja tosiaankaan tarvita avaamaan piirroksia. Hienoa!
 

Minna ja miehet on hieno ja kiinnostava kirja kaiken kaikkiaankin. Se on syntynyt esipuheensa mukaan siksi, että Canthin henki elää yhä Kuopiossa. Kirjan taiteilijoiksi on valikoitunut vain miehiä taas siksi, että Minna Canth tunnettiin erityisesti naisten oikeuksien puolustajana; vaikka olisi minusta ollut kiinnostavaa nähdä myös naissarjakuvataiteilijoiden tulkintoja Canthista ja hänen teksteistään. 

Joka tapauksessa, jo mainittujen taiteilijoiden lisäksi mukana ovat myös Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen sekä Petteri Tikkanen. Kirjan takakannessa todetaan, että nykyajan pehmeällä miestaiteilijalle Canth on järkäle, johon tarttuminen on pelottavaa. Ja vielä: "Näissä paritansseissa ei ole alkuunkaan selvää, kumpi vie ja kumpi on vietävänä."

Hyvää Minna Canthin päivää! Oletko lukenut Canthia ja mistä teoksesta pidät tai et pidä - miksi? Onko Canth sinusta yhä ajankohtaista luettavaa?

 

Ville Ranta ja Mika Lietzén (toim.): Minna ja miehet - Minna Canthia sarjakuvina, 2010. Asemakustannus ja Pohjois-Savon taidetoimikunta. 2. painos.

Share

Kommentit

Amma (Ei varmistettu)

Oi, Kuopiossa olisi nyt tänä viikonloppuna Minnan päivät, eli vaikka mitä Minnaan liittyvää. Erityisesti tänään olisin halunnut Korttelimuseolle Minnan salonkiin, jossa Auli Poutiainen esiintyy Minnana. Mutta mies nämä päivät niin tiiviisti työmaalla, että ei auta muu kuin olla hengessä mukana.

Minna on moderniudessaan ja radikaaliudessaan edelleen ajankohtaista luettavaa. Vaikka pidänkin hänen tuotoksistaan, ovat ne usein minulle vähän liian alleviivaavia (Minnahan ei tosiaankaan ollut mikään konsensusihminen) ja jyrkkiä. Siinä mielessä pidän maltillisemmasta Juhani Ahosta enemmän ja ehkä Aho on kestänyt tästä syystä aikaa vieläkin paremmin.

Vaikka sarjakuvat eivät ole ihan ominta alaani, tämä teos kyllä kiinnostaisi kovasti! Hyvää Minnan päivää näin etukäteen täältä Kallaveden rannasta!

Jenni S.

Amma, hauska kuulla edes yleisesti Minnan päivistä! Haaveeni on joskus päästä Canth-toiviomatkalle Kuopioon, ellei muuten, niin sitä patsasta ihailemaan. :)

Minusta Canth ei ole tuntunut koskaan erityisen alleviivaavalta, vaikka senkin puolen ainakin useimmista häneltä lukemistani teksteistä tunnistan. Mutta kieltämättä esim. Aho on "romaanimaisempaa" luettavaa eli tietyllä tavalla mukavampaa ja helpompaa, vaikka hänelläkin on aina pointtinsa. Hmmm, kotohyllystä löytyisikin vanha Canth-elämäkerta sekä parikin lukematonta Ahoa. Ehkä kesällä.

Salla

Tähän(kin) pitäisi varmaan joskus tutustua. Tai sit mun pitää aloittaa Canthin omista kirjoista... olen tainnut lukea hävettävän vähän hänen tekstejään, varmaan johonkin äikäntunnin tutustumisnäytteisiin on jäänyt!

Annika/Lukemisen ilo (Ei varmistettu)

Hyvää Minna Canthin päivää sinullekin. Kirjoitimme näköjään samana päivänä samasta kirjasta. :) Minäkään en jaksanut odottaa huomiseen, vaan otin varaslähdön. Minna & miehet -kirjan löysin ihan sattumalta kirjastosta.

Minusta sarjakuvallisesti kirjan parasta antia oli piirrostyylien erilaisuus. Minullekin jäi voimakkaasti mieleen kirjan viimeinen tarina Kuoleva lapsi, varsinkin suuren kontrastin luovan piirrosjäljen takia.

Kiss & Tell taas oli tarina, joka meni minulta vähän ohi. Monet kirjan tarinat herättivät paljon kysymyksiä, koska en tunne alkutekstejä.

Ihastuin syksyllä Hannan luettuani Minna Canthin suvaitsevaiseen ja pelottomaan kirjoitustyyliin. Haluan lukea lisää, kunhan vain ehdin.

Jemina
No Sex and the City

Tunnustan sivistymättömyyteni - ei ole Canthia käteen tarttunut, eikä luetuksi tullut. Tämäkin on yksi niitä ikuisia kyllä-mä-vielä-joku-päivä-tuonkin -listan teoksia... Huokaus. Ihan hävettää, pidän Canthia kuitenkin jotenkin perusjuttuna, yleissivistykseen kuuluvana, kun kotimaisista kirjailijoista puhutaan. Ja hankalaahan se on nykykirjallisuudesta puhua, tai puolittain tyhjää ainakin, jos ei tunne kaiken juuria.

No, kyllä mä vielä joku päivä!

Sara / Saran kirjat (Ei varmistettu)

Hyvää Minna Canthin päivää! Canthia voisin taas lukea pitkästä aikaa. Köyhää kansaa en ole lukenut ollenkaan. Viimeksi tuli luettua lukupiirissämme silloin Anna-Liisa. Tässä kirjastokaistan linkki kirjallisesta Kuopiosta. Olisipa kesällä kiva käydä siellä!
http://www.kirjastokaista.fi/video/9465/

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Meillä oli lukiossa tyttöluokka, ja opettaja teetätti meillä projektin Työmiehen vaimosta. Wohou mikä voimaantuminen 17-vuotiaille tytöille! Sekin tuntui hienolta, että Canth asui ja työskenteli Kuopiossa (jossa siis asuin) - meidän koulu jopa oli Minna Canthin kadulla.

Vähän myöhemmin, opiskeluaikana, tykästyin Anna-Liisaan. Vaikka Canth on välillä vähän turhankin kovasti tendenssikirjailija, luen hänen tekstejään melkein aina vimmaantumisen ja liikutuksen vallassa.

Jenni S.

Sallan lukupäiväkirja, Canthin teokset ovat nopealukuista ja sujuvaa kieltä, vaikka aiheet ovat painajia. Kokeile vaikka Anna-Liiasa tai Papin perhettä. Tai mitä tahansa. :)

Annika, kuten kävinkin sinulle kommentoimassa, hauska yhteensattuma ja olen pitkälti samaa mieltä tästä kirjasta!

Jemina, kaikkea ei vaan ole voinut lukea.:) Mutta kuten Sallalle yllä totean, Canthin teokset ovat nopeita ja lukemisen kannalta helppoja. Niitä voi muuten lukea netistäkin, Project Gutenberg -sivuilta löytyi ainakin aiemmin mm. Anna-Liisa.

Sara, kiitos ja kiitos samoin! Ja kiitos kiinnostavasta linkistä!

Jenni S.

Kati, kiitos kommentista sinullekin - kommentti tuli juuri kun naputtelin edellistä kommenttiasi. Hienoja Canth-muistoja ja -kokemuksia sinulla! Ja juuri tuolta minustakin tuntuu Canthin ja muidenkin samantyyppisten klassikkokirjailijoiden kirjojen äärellä (esim. Aho, Jotuni). :)

Kommentoi

Ladataan...