Mistä kirjasta haluaisit näytelmän?

Ladataan...

 

 

Niin, minkä kirjan haluaisit kokea myös näyttämösovituksena? Tunnustan, ettei kysymys ole oma ideani, vaan inspiroiduin esittämään sen välittömästi, kun luin The Guardianin artikkelin aiheesta. Lehti on kysynyt asiaa Twitter-seuraajiltaan ja saanut vastaukseksi esim. Italo Calvinoa ja Scott Fitzgeraldia.

Minulle tuli ensimmäiseksi mieleeni viimekesäinen teatterielämys, Suomenlinnan kesäteatterin Ronja Ryövärintytär. Sen tarina sopi näyttämöversionakin sekä lapsille että aikuiselle, ja samassa hengessä ehdottaisin teatterin lavalle Ruohometsän kansaa. Pupunäytelmän toteuttaminen voisi olla vähän hankalaa, mutta ainahan saa toivoa.;)

Viime vuosina lukemistani aikuisten kirjoista menisin heti katsomaan näytelmää Claudie Gallayn merellisen melankolisesta teoksesta Tyrskyt - tai hänen teoksestaan Rakkaus on saari, se kertookin teatterifestivaaleista. Toisaalta olisi hauska seurata, miten jännittävä ja vauhdikas, monessa paikassa liikkuva tarina taittuu näytelmäksi, vaikka tänään Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon saaneen Pekka Hiltusen trilleri Vilpittömästi sinun. Tuomas Vimman Raksasta saisi pisteliään satiirin, joka voisi paljastaa epäkohtia sekä bisneksessä että ihmissuhteissa.

Mieleeni tulee myös virolaisen Mari Saatin Lasnamäen lunastaja, eikä vain siksi, että olen parhaillani lukemassa sitä. Kirja on selkeästi ja kohtauksittain kerrottu ja siinä on teräviä (ja huvittavia) havaintoja virolaisesta yhteiskunnasta. Takakannen mukaan suomalaisetkin saavat kirjansa osansa, mutta en ole vielä niin pitkällä.

Ja sitten klassikot, ne kiinnostavat aina näytelminäkin. Veikkaan, että esimerkiksi Albert Camus'n Sivullinen onkin joskus ollut jonkun teatterin ohjelmistossa. Jos olisi taas, menisin katsomaan.

Kun googlailin (turhaan) tietoa Suomenlinnan kesäteatterin ensi kesän näytelmästä, päädyin Ryhmäteatterin sivuille ja törmäsin niin ikään kirjallisiin näytelmiin. Ryhmäteatterissa menevät nyt J. M. Barrien Peter Pan sekä Kari Hotakaisen Huolimattomat. Teatterin kotisivuilla voi katsoa Huolimattomien trailerin.

 

Kuva: weheartit

Share

Kommentit

Morren maailma (Ei varmistettu)

"Yllättäen" juuri nyt sydäntä lähellä olisi Aino Kallaksen teokset; Sudenmorsian, Barbara von Tisenhusen ym. Ne olisi kiva nähdä.
Lisäksi Minna Canthin näytelmiä olisi kiva nähdä lisää. Olen nähnyt vain Anna-Liisan.

Uusimmista teoksista Jussi Valtosen Siipien kantamat olisi kiinnostava näyttämöllä. Samoin Markus Nummen Karkkipäivä voisi sopia myös teatterilavalle.

Jenni S.

Ooh, Sudenmorsian olisi mahtava nähdä! Ja muutkin Kallakset toki. Valtosta tai Nummea en ole lukenut, mutta totta, sopisivat varmaan teatteriin.

Olen varmaan jo tilittänyt kaikkialla, että yksi hämmentävimmistä teatterikokemuksistani on Minna Canthin Papin perhe. Mä ja kaverini katsottiin akavina, muut nauroivat! Mietittiin sitten jälkikäteen, olimmeko tosikkoja vai oliko muilla joku defenssimekanismi päällä, kun oikeasti se on aina traaginen tarina ja vielä hyvin aikaa pitänyt, kuten Canthit aina.

Mutta joo.... alan nyt haaveilla kesäillasta, jossa kesäteatterin lavalla olisi Sudenmorsian!

ketjukolaaja (Ei varmistettu)

Vuosi sitten esitti Teatteri Avoimet ovet Minna Canthin novelleja näyttämöllä. Ihan kivan ilmavasti oli toteutettu ilman ihmeempiä epookkilavasteita. En olisi arvannut, että näkisin niitä joskus teatterissa!

Itse halaisin nähdä Steinbeckin "Hiiriä ja ihmisiä" teatterin lavalla. Se onkin aika lailla näytelmän muotoon kirjoitettu.

Viimeksi luin Stanislaw Lemin teoksen "Kyberias" ja ajattelin monta kertaa, että siitä saisi tietokoneanimaatiolla vähän perheen pienempiä varten sovittamalla ihan jännän vaha-animaatiota muistuttavan koko perheen -elokuvan.

Lemin "Tähtipäiväkirjoista" onkin ainakin yksi matka sovitettu Suomessa kuunnelmaksi. Siinä on pääosassa Tom Wentzell, jonka moneksi taipuvan äänen kuulin tavan takaa kirjaa lukiessani.

hdcanis (Ei varmistettu)

Calvino sopisi kyllä hyvin kuunnelmiin, ja muistelen hämärästi että olisin jokun Kosmokomiikan jutun kuullutkin radiosta...Näkymättömät kaupungit menisi myös hyvin. Näytelmiksikin noita voisi harkita, olisivat aika lähellä monologia mutta ainakin lavastuksessa voisi myös tehdä juttuja...

Leena Krohnin Datura voisi myös olla kiinnostava ja kääntyä suht helpostikin.
Sitten tuli mieleen kirja josta varmaan onkin jo näytelmä tehty, vaikken olekaan moisesta kuullut, Jobin kirja Raamatusta. Siinä olisi kuitenkin ainesta monenlaisille käsittelyille...

Jenni S.

Kiitos kommenteista! 

Ketjukolaaja, olen kade. Varmasti hieno Canth-kokemus! Ja Hiiriä ja ihmisiä menisin minäkin katsomaan, jos siitä olisi näyttämöversio. Hassua muuten, en ollut supervaikuttunut kirjasta kun luin sen muutama vuosi sitten, mutta se putkahtelee edelleen mieleeni, joten aikamoisen vaikuttava taisi olla! 

Muut mainitsemasi kirjat eivät ole tuttuja, mutta hauska kuulla. että olet suunnitellut lukiessasi animaation! Ja tuo "ääniongelma" on tuttu. Joudun työssäni suunnittelemaan erilaisia spiikkausia ja aina kun kirjoitan niitä, kuulen mielessäni spiikkerin äänen. Hieman rasittavaakin. ;)

Hdcanis, monologinäytelmäthän ovat kiinnostavia! En ole kyllä nähnyt ensimmäistäkään, mutta arvelen näin. :) Daturaa en ole muuten lukenut,vaikka aika monta Krohnia olenkin - hyvä, että hänen tuotantoaan riittää ja riittää.

Tosiaan, Jobin kirja! Tai ainakin raamatulliset aiheet. Luulisi tosiaan, että niistä on jo näytelmiä, mutta en muista törmänneeni muuta kuin pääsiäisen ulkoilmaversioon.

hdcanis (Ei varmistettu)

Joo, Raamattu-tulkintoja on joitain, ne pääsiäispassiot ja joulukuvaelmat tietty, mutta kiinnostavia taiteellisia tulkintoja voisi tehdä enemmänkin. Ja Job on sisällöltään kiintoisa ja etenee tavallaan hyvin näytelmänomaisesti, keskustelu hallitsee ja edetään kohtauksesta kohtaukseen, eli siinä on dramaturgia jo puoliksi tehty :)

Salla

Hyvä kysymys - mutta samaan aikaan paha kysymys, ei tähän olekaan helppoja vastauksia!

Tykkään teatterista ja vuosien varrella on tullut nähtyä onnistuneita ja epäonnistuneita kirjadramatisointeja. Hyvänä on jäänyt mieleen mm. Huhtikuun noita Kajaanin teatterissa. Siellä olen nähnyt mahtavan sovituksen myös Aarresaaresta. Yllättävän hyvin teatteriksi oli taipunut Corto Maltese Q-teatterissa, kun aikaa on kulunut niin se nousee viime vuoden teatterielämysten parhaimmistoon.

Kirjan muuntaminen näytelmäksi sujuu mielestäni parhaiten, jos tapahtumat sijoittuvat kohtuullisen tiiviille ajanjaksolle. Pitkistä aikahypyistä tulee joskus vähän episodimainen fiilis. Samoin "patsastelu", eli se että henkilöt ovat näyttämöllä liian pinnallisia eikä heistä saa paljon irti, on tylsää.

Joten vastatakseni jotain turvaudun BF-ehdokkaisiini: Gisellen kuolemassa olisi aineksia näyttämösovitukseksi. Ei tartte lavastaa mitään universumin räjähdystä, vaan varmaan aika joustavat ja toimivat lavastusmahdollisuudet on. Aikajänne on aika passeli. Henkilöitä on melko vähän ja henkilöiden välillä on jännitteitä. Dramaattisesti tarinassa on vahva loppuhuipentuma. Henkilöitä myös voisi näyttämöllä tulkita aika monipuolisesti ja samoin henkilöiden motiiveissa on paljon joustoa, jolloin yleisö voi tehdä hyvin moninaisia tulkintoja tarinasta.

Daisy

Onneksi olen jo näyttämöllä nähnytkin Arto Salmisen Varaston (Kansallisteatterissa 2005). Saman tekstin pohjalta tehty elokuva onkin sitten jo aivan kokonaan eri teos, väkisin väännettyine onnellisine loppuineen... Toivoisin, että se tekisi vielä paluun teatteriin!

Koska hyvää nuorten teatteria tehdään tosi vähän, niin siihen genreen sopisi mainiosti Jorma Ranivaaran Raamit ränniin - yksi parhaista nuorten kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Sain sen ekan kerran käsiini päälle kolmikymppisenä ja kovaa kolahti silloinkin..! :-)

Toinen genre, mikä harvemmin päättyy teatterin estradille on kauhu. Miksipä ei teatterissakin toimisi joku dekkari tai peräti piinallinen trilleri? Ei nyt ihan suoranaisesti liity tähän lajityyppiin, mutta jonkunmoinen kujanjuoksu kuitenkin: Jari Olavi Rantalan rikostarina Premium Bananas. Jos kysymykseen pitäisi vastata vain yhdellä ehdotuksella, niin valitsisin sen!

Jenni S.

Hdcanis, siitä vaan ohjaamaan tai ainakin käsikirjoittamaan! :)

Sallan lukupäiväkirja, kiitos monesta ehdotuksesta ja perustellusta vastauksesta. Gisellen kuolema olisikin hyvä ja vaikuttava näytelmä, luulen! Ajallisesti ja tapahtumallisesti melko yksinkertainen romaani kääntyy luultavasti helpommin näytelmäksi kuin pidempi ja monitahoisempi. Vaikka minusta esim. Pohjantähti 2011 oli hieno, eikä Täällä pohjantähden alla -kirjaa voi sanoa kovin lyhyeksi ja pelkistetyksi.

Mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin on hieno kriteeri onnistuneelle näytelmälle!

Daisy, mulla on Varasto lukematta ja näkemättä. Kommenttisi perusteella en heti juoksekaan leffaan sitä katsomaan... Vaikka Salla yllä onkin varmaan oikeassa, että suht simppeli tarina kääntyy parhaiten näyttömälle, minustakin olisi kiinnostavaa, jos teatterissa nähtäisiin kauhua tai jännitystä, vauhtia. Siksi ehdotin itsekin trilleriä; trillerityyppisiä näytelmiä en muista nähneeni, ehkä siihen on syynsä.

Premium Bananas on mulle tuntematon, mutta ainakin sillä on vetävä nimi!

Daisy

Taitavissa käsissä varmasti mikä tahansa teksti taipuu näyttämölle. Esimerkiksi Kari Hotakaisen Huolimattomat-kirjaa, jonka tuossa jo mainitsitkin, täytyy muistaakseni lukea yli sata sivua, ennen kuin vastaan tulee ensimmäistäkään dialogia, mutta niin vaan jo kaksi teatteria on sen dramatisoinut! Täytyykin muuten mennä Rymikseen se katsomaan..!

Varastossa, niin kirjana kuin näytelmänäkin, parasta oli poikkeuksellisen hieno tragedian ja komedian punominen yhteen. Teatteriesityksen jälkeen kuivailin kyyneleitä, leffan jälkeen olo oli suorastaan petetty... Toki ymmärrän, että elokuva taidemuotona on niin erilainen, että tietty määrä muutoksia on tehtävä aina, mutta jos loppu on alkuperäisessä tekstissä yhden henkilön kohdalla käytännössä täysin toivoton, niin kuka keksii tarjota hänelle leffassa lottovoiton..?! :-o

Nytpä muuten muistin, että jonkunmoinen  yritys kauhunäytelmästä pyöri Kansallisteatterissa vuonna 2008, Jari Järvelän Arkku. Harmi, ettei se ollut erityisen hyvä; onnistuneempi produktio olisi voinut tuoda lisää yrityksiä ja virityksiä nimenomaiseen genreen!

Jenni S.

Daisy, mielenkiintoinen tieto Huolimattomista! Erikoisen kuuloinen rakenne, jos dialogia "pantataan" noin kauan. Luulen, että minua se ei haittaisi. Olen huomannut kirjoista kirjoittaessani usein valitsevani tekstinäytteetkin "leipätekstistä" dialogin sijaan, mutta monesti muiden arvioissa nousee esiin dialogin sujuvuus tai sujumattomuus. Hmmm. Tätä olisi kiinnostavaa pohtia vaikka enemmänkin. Toisaalta pidän kyllä näytelmienkin lukemisesta.

Varasto pitää kyllä lukea jossain vaiheessa. Siitä puhutaan niin paljon, että tuntuu että jään jostain paitsi, jos en lue. Haluaisin muuten joskus saada käsiini jonkun elokuvakäsikirjoituksen ja katsoa sitten leffan samalla käsikirjoitusta seuraten. Vielä en ole keksinyt, miten tämä onnistuisi ja mikä olisi sopiva elokuva. Teatteriinkaan ei voi mennä kirja kädessä, vaikka näytelmiä jonkun verran kirjoina julkaistaankin. 

Luulisi muuten, ettei kauhu olisi niin harvinainen ja mahdoton genre näyttämöllä, sillä valaistuksella ja äänimaailmalla, ties vaikka tuoksuillakin saisi paljon aikaan. Tietty voi näyttää vähän kököltä, jos lakana-asuinen kummitus hiippailee teatterinlavalla tai kattoon kiinnitetty pöytä lähtee liitoon, mutta jonkinlaista psykologista, lähinnä uhkaavaan tunnelmaan perustuvaa kauhua varmaan voisi tuoda teatteriin.

Kommentoi

Ladataan...