Miten kirjoista ei saa puhua?

Ladataan...

Kuulin ohimennen keski-ikäisen naisen sanovan toiselle: "Muumeja katsoessa huomaa kyllä, millaisessa psyykkisessä tilassa Tove Jansson on milloinkin ollut." Päälle hihitystä.

Minua ei hihityttänyt. Ensinnäkin muumeja luetaan, ei katsota. Ja toiseksi, Toven psyykkisessä tilassa ei ole varmasti koskaan ollut muuta kuin ihailtavaa ja opiksi opittavaa.

Repliikki palautti mieleeni muitakin korvaan särähtäneitä juttuja vuosien varrelta:

 

"En koskaan lue mitään vapaaehtoisesti."

"Kaunokirjallisuuden lukeminen on ajan haaskaamista."

"No onhan Shieldsiä lukiessa sellainen olo, että miten mä luen tällaista kirjaa."

 

Jotkut asiat eivät ole lukutoukan mieleen, mutta ne jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Koska ainakin tämä lukutoukka on kuitenkin nössö, hän ei uskalla puuttua vääriin kirja- ja lukemismielipiteisiin muuten kuin avautumalla blogissaan. Juuri samana päivänä kun olin kiihtynyt Tove-kommentista ja muistanut sitten kaikki muutkin väärät kirjamielipiteet, kuulin teinitytön sanovan toiselle: "No se on sellainen tyypillinen, että osaa kyllä lukea ja kirjoittaa, mutta ei puhua."

Onneksi sentään molempia, sillä kirjoittamalla voi avartaa lukemista ja saada tukea omalle kannalleen. Vitamiinikin juuri kirjoitti, ettei ymmärrä ihmisiä jotka eivät lue, ja minä heti ymmärsin häntä.

Ajattelin kirjoittaa tällaisen nopean jutun lauantai-illan ratoksi ja linkittää sen kategoriaan "höpsöä", mutta ehkä tämän pitäisi olla luokiteltu "vakavaksi"? Tai "loukkaavaksi"?

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulin kerran vuosia sitten sivusta isän ja pikkupojan välisen keskustelun tavaratalossa.
Pikkupoika: Mä haluun pois ja heti...byäää...
Isä: Jos et nyt ole kunnolla, niin minä ostan sinulle KIRJAN!

hdcanis (Ei varmistettu)

Hetken ehdin jo olla sitä mieltä että sama se miten kirjoista puhutaan, tyhmyydet kertovat enemmän sanojistaan, mutta Vierailija löikin sitten sellaisen esimerkin että ei näin.

Vierailija, k-a-u-h-e-a esimerkki! :( En ollut koskaan kuullutkaan lasten uhkailemisesta kirjoilla...

Hdcanis, joo saa kirjoista olla mitä mieltä vain noin periaatteessa, mutta kannattaako laukoa tuollaisia kirjatotuuksia... Ei ainakaan Vierailijan esimerkin tapaan. Olen kuullut myös lentokentällä hämmästelyä, että matkalle olisikin voinut ottaa kirjan mukaan, aivan kuin kyse olisi jostain harvinaisesta ideasta. Hmph. Ja tietenkin irtokommentit voivat olla pahempia irrallisina kuin jos kuulisi koko keskustelun, vaan silti - ei kirjoista kannattaisi puhua miten vain, ellei halua antaa itsestään aivan moukkamaista kuvaa. Näin lätkäkisojen aikaan tekisi kyllä mieli toisinaan esittää vastaavia penkkiurheilu"totuuksia".;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Yritin kerran suositella omaa rakkainta lempikirjaani kaverilleni. Tämä sanoi: "En tykännyt siitä elokuvasta!" Eipä tee mieli suositella enää mitään.

Ihminen, joka isottelee sillä, ettei koskaan ole lukenut ensimmäistäkään kirjaa loppuun asti, ei mielestäni saa olla sanomassa muille, että kirjat ovat ajanhukkaa ja hyödytöntä ja täyttä turhuutta.

Toisaalta, ei myöskään pidä olettaa muiden pitävän samanlaisesta kirjallisuudesta kuin mitä itse tykkää lukea. Makuja on erilaisia - kaikki eivät kykene Sinuhea lukemaan, eikä se tee heistä vähemmän kirjarakkaita.

Matkijanärhi (Ei varmistettu)

Eräs ystäväni sanoi kerran, että "kaikki suomalainen kirjallisuus, paitsi Mika Waltari, on p*skaa". Kyllä verenpaine nousi. Sain päästettyä jonkinlaisen epätoivoisen/eläimellisen TÄH MITEN NIIN -parahduksen, mutta en sannut mitään kunnon selitystä. Yleensäkin se mentaliteetti, että jossain maassa tai genressä on lähtökohtaisesti pelkkää kakkaa kirjallista tuotantoa, saa meikäläisen näkemään punaista.

Toivottavasti Janssonin psyykkisestä tilasta kommentoijat lukevat postauksesi ja tuntevat piikin lihassaan. Jospa he puhuivat tv-sarjasta? Ei hihitytä minuakaan, niin kuin ei myöskään tuo ensimmäinen Vierailijan kommentti. Kamalaa!

Minä olin eilen ihan pähkinöinä kun 6-vuotias esikoinen tavasi mukista ihan itse Mauri Kunnaksen nimen! Siitä se lukeminen alkaa, ja ihan varmasti rohkaisen ja kannustan lukemaan <3

Minulle on joskus sanottu, kun olen lukenut, että enkö voisi tehdä jotain. Minä ihmettelin, että miten niin, minähän teen koko ajan jotain, luen. Ilmeisesti kyseessä oli joku näistä "lukeminen on ajanhaaskausta" -ihmisistä.

Minä järkytyin muuten myös tuosta kirjalla uhkailemisesta. Tulee sellainen Mihin tämä maailma on menossa -olo. Hui kauhistus!

Kiitos kaikille kommenteista! Hurjia esimerkkejä kyllä, mutta onneksi on sentään vielä meitä kirjan päälle ymmärtäviäkin. Ja uusia on tulossa, kuten "Villasukkalapsen" esimerkki osoittaa!

Eihän sitä tosiaan itsekään pidä kaikista kirjoista eikä varmaan päästele myöskään aina vain fiksuuksia suustaan. Luulen kuitenkin, että jos itsellä on yksikin "iso juttu" elämässä, ei ole ehkä kaikkein pahin möläyttelijä. Toivon ainakin niin! Minua on kyllä joskus oikeasti hämmentänyt ja loukannutkin, kun joku jonka olen luullut tuntevani, on sanonut jotain hölmöä kirjoista ja lukemisesta. :( 

Stazzy

"Yleensäkin se mentaliteetti, että jossain maassa tai genressä on lähtökohtaisesti pelkkää kakkaa kirjallista tuotantoa, saa meikäläisen näkemään punaista."

Valitettavasti tätä kirjagenre parempi-ihmisyyttä näkee myös niissä ihmisissä jotka lukevat paljon.

Stazzy, olet aivan oikeassa. En itsekään lue joka genreä ja varmaan genremieltymykseni ja sitä kautta ei-mieltymykseni ovat monen tiedossa, mutta en silti mene sanomaan kenellekään, etten tajua heidän kirjavalintojaan. 

Vielä kummallisempi kuin genreluokittelu on kyllä tuo, että ei voi lukea jonkun kokonaisen maan kirjallisuutta lainkaan! Ihan kuin esim. kaikki suomalainen kirjallisuus olisi täysin samanlaista. Käsittämätön ajatuskin! Pahastun erityisesti, jos kotimainen kirjallisuus niputetaan ja lytätään perusteettomasti.  

 

Toisaalla tekemäni ehdotuksen Kevinin lukijoille uudistan täällä; lukekaa Armas Gerdtin kirja: Petrin matka Myyrmanniin. Kommentit kiinnostavat.

Kommentoi

Ladataan...