Mutta kirjathan tekevät kodin!

Ladataan...

Monika Fagerholmin uutuudessa Lola ylösalaisin on heti alussa kohta,  jonka olen lukenut pariin kertaan:

 

Talon sisällä tyhjää pintaa. Lasiesineitä, tauluja, abstraktia taidetta. Ei kirjahyllyjä eikä kirjoja paitsi muutama niin kutsuttu sohvapöytäjulkaisu, korkealaatuisia kuvateoksia näennäisen satunnaisesti sijoitettuina salongin pöydälle, joka sekin on lasinen.

"Kodin pitää olla paikka jonne tulle puhdistautumaan", toteaa kirjailija vaimoineen. "Kuorimaan itsestä kaikki henkinen roina, jota ulkopuolelta on kasautunut. Kodin pitää olla kaiken ydin, ilman ulkopuolisia vaikutteita." (s. 11)

 

Hämmentävää. Kirjathan ovat kaiken ydin - ja kirjahyllyt! Voisin asua - ja melkein asunkin - pelkistetyssä kodissa, jossa runsaus syntyy kirjoista: kirjahyllyistä, kirjapinoista, yksittäisistä opuksista siellä täällä... Puhdistaudun, kun pääsen rauhaan kirjojen keskelle. 

No, siinä olen samaa mieltä, että sohvapöytäjulkaisuja olisi hyvä olla muutama eikä muutama kymmen - olisi helpompaa puhdistaa se sohvapöytäkin. Joskus myös hermostun (ja mieheni kantaa en halua edes kysyä), kun kodissa, jossa on muutama huone, kolme kirjahyllyä, kolme sohvapöytämäistä sivutasoa, pari yöpöytää, kirjoja riittää pinoiksi lattiallekin. Miksi? En voi kirjanlevittelysyndroomalleni mitään.

Voiko koti olla koti ilman kirjoja? Tekevätkö kirjat kodin ja sen asukkaan rauhattomaksi?

 

Share

Kommentit

Kai tärkeintä on asukkaan oma suhtautuminen kirjoihinsa ja niiden määrään. Sinulla saattaa ehkä olla liikaa kirjoja tai liian vähän hyllyjä, jos välillä hermostuttaa. :D Ymmärrän kyllä tavallaan tuon ajatuksen, että kirjat aiheuttaisivat rauhattomuutta, koska itselläni ei omia kirjoja paljoa ole - hyllyllinen. Mua riipisi suurempi kirjakokoelma, koska kirjat ovat painavia, monesti liian eri kokoisia järjesteltäväksi omasta mielestäni kivasti (vs cd-levyt, jotka ovat aikalailla samankokoisia), ja miten niiden kanssa muka muutetaan. Lisäksi oman kirjamäärän suppeuteen vaikuttaa varmasti se, että olen pienestä pitäen käynyt kirjastoissa, joiden kokoelmat ovat joka tapauksessa laajempia kuin voisin itse koskaan omistaa. Pidän enemmän kirjaston suuresta määrästä potentiaalista luettavaa kuin pienemmästä määrästä omia kirjoja. Tapansa kullakin!

annemi

Itselläni oli n 200 kirjaa ennen edellistä muuttoa, ne eivät olleet kirjahyllyssä koska asuntoon ei sellaista mahtunut vaan olin omistanut yhden kaapin niille (sekä osan lapsuudenkodin varastotilasta). Jouduin luopumaan yli puolesta muutossa, säilytin rakkaimmat ja toivon että ne pääsevät vielä joskus kirjahyllyyn :) en osaisi elää ilman kirjoja kotona. Koska olen kirjojenostolakossa, käyn ahkerasti kirjastossa ja yöpöydän vieressä on aina pino kirjoja. Rakkaimmat kirjat ovat olohuoneen senkissä, siihen ei montaa mahdu mutta tärkeimmät kuitenkin.

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Voi kai koti olla ilman kirjojakin, jos niistä ei välitä :) Minulle kirjat tuovat tunnelmaa, kotimaista sellaista, jotenka kirjat raahaan mukanani aina, minne muuttelenkin!

Helmi K
sivulauseita

Olen kaikesta ihan täysin samaa mieltä. "Kirjanlevittelysyndrooma" on uusi lempisanani :)

tiia_

Mulle kalskahti oudosti korvaan tuo "kodissa ei saa olla ulkopuolisia vaikutteita"- ajatus. Että ihminen olisi kotinsa ulkopuolella ehkä jotenkin saastaisessa tilassa, josta pitäisi kotona puhdistautua, ja että ulkopuoliset vaikutteet olisivat ihmiselle pahasta kotona ylipäätään. Toki kodin on hyvä olla rauhallinen paikka, mutta minä ainakin nautin ulkopuolisista vaikutteista... tai mitäköhän ulkopuolisilla vaikutteilla mahdetaan tarkoittaa? Miksi kirjat olisivat sen häiritsevämpiä tai ulkopuolisempia kuin abstrakti taide tai telkkarissa pyörivä elokuva?

Minä ainakin valitsen itse ulkopuolisia vaikutteita ympärilleni sekä kotona että kodin ulkopuolella ja niistä tulee osa minua... Ja joskus negatiivisiltakin tuntuvat ulkopuoliset vaikutteet voivat muokata olemista toivottuun suuntaan - ahdistavat tenttikirjat voivat sysätä aivot liikkeelle, ja likainen pyykkikasa voi kannustaa siivoamaan. Ja niin, en voisi kuvitellakaan, että kirjat olisivat mulle epätoivottuja, ulkopuolisia vaikutteita. Minähän ne olen kotiini kantanut, ja ne ovat osa omaa turvallisuudentunnettani, samaten kuin vaikkapa tutut vuodevaatteet tai kissat. :)

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

On tosiaan kummallista, miten kirjat levittäytyvät joka paikkaan! Jos voisikin olla sellainen ihminen, joka lukee yhtä kirjaa kerrallaan ja luettuaan sen loppuun laittaa takaisin hyllyyn, palauttaa kirjastoon tai laittaa kiertoon. Mutta sen sijaan kirja saattaa jäädä ajelehtimaan, odottamaan että siitä blogataan tai sen parhaimpiin kohtiin palataan... Puhumattakaan siitä, että kirjoja pitää nostella hyllystä myös siksi, että niitä voisi valokuvata, tehdä "kymmenen lempikirjaani" -postauksia, "tarkistaa joku juttu", fiilistellä, jne...

Tuo kirjakatkelmassa kuvattu kämppä olis ihana - sinne mahtuis hyvin levittämään kirjoja ympäriinsä ;)

Mamma N (Ei varmistettu)

Koti asujan mukaan. Kirjahyllyt kertovat asukkaasta paljon, jos sellaisia kodissa on.

Leppoisaa sunnuntaita teille!

t. Mamma N & co

Kirsin kirjanurkka

Juuri lukemassani kirjassa päähenkilö on lopulta päässyt yöksi rakastamansa naisen luo. Aamuhämärissä hän hiiviskelee asunnossa ja tuntee suurta kiusausta mennä penkomaan kirjahyllyä nähdäkseen, mitä nainen lukee. Mies minun makuuni :)

minna

Kirjoja pitää olla! Ainkin itse muuttaessani pakkasin aivan ensimmäisenä mukaan parikymmentä kaikkein rakkainta kirjaa, jotka nyt ovat näkyvästi pinossa ikkunalaudalla. Ja eiköhän se koti-kotiin jäänyt kaapillinen kirjoja myöskin muuta jossain vaiheessa tänne solukämppään, kunhan saan niille tilan järjestettyä. On nimittäin ikävä oman hyllyn kirjoja, kun ne eivät olekaan käden ulottuvilla.

Omaa silmääni kirjat miellyttävät sisustuksessa, kirjahyllyt tuovat kivasti eloa muuten melko valkoiseen ja yksinkertaiseen makuuni. Ja kertovathan kirjahyllyt ihmisistä, uusien tuttavuuksien kodeissa kirja- ja levyhyllyt herättävät minussa suurta uteliaisuutta... :)

Olen viime aikoina alkanut epäillä, että kirjojenostovimmani johtuu lähinnä siitä, että kirjahyllyn katveessa vain joulurauhan tunnen rinnassain, eiku. Suurin osa omistamistani kirjoista ei ehkä ole sellaisia, että lukisin niitä väistämättä uudestaan - pidän niistä kiinni, koska minulle ne tosiaan tekevät kodin. Syytän lähisukua.

Liina / sivukirjasto.blogspot.com

kultahillokala

Kirjahyllyt kirjoineen tekee ainakin minut onnelliseksi ja kodin kotoisaksi:) ainoastaan ne kirjat, joilla ei ole omaa paikkaa, tekevät vähän rauhattomaksi, mutta toisaalta pieni hujanhajaisuus luo kodikkuutta

Jenni S.

Kiitos kommenteista! En ole siis ainoa, jota kirjojen ja kirjahyllyjen määrä ja merkitys kodissa puhuttavat. Enkä ole edes ainoa, joka potee kirjanlevittelysyndroomaa! :)

Ymmärrän täysin ajatuksen, että kotona pitää olla sellaista, että siellä on rauha. Minulle rauha tulee aika riisutusta tyylistä, mutta ymmärrän senkin että toiselle taas päinvastaisesta. MUTTA, jos riisuisin kirjatkin pois, olo olisi ankea ja vajaa ja ties mitä: pitäähän kotona olla jotain tärkeää, inspiroivaa, ikiomaa. Kirjoja ja kirjahyllyjä on ihana katsella ja kirjoja kuljetella (paitsi muutossa) - juuri kirjoista tulee minulle se rauha, vaikka en olekaan aina tyytyväinen siihen, että niitä rauhantuojia on kaikkialla ja että niitä näyttää tulevan meille lisää kuin itsestään. Monet kirjat ovat minulle tärkeitä jo esineinä, moniin liittyy muitakin tarinoita kuin kirjan tekstin kertoma, se että meillä on vartavasten meille teetetty kirjahylly on kutkuttavin sisustuspanostus, jonka olen koskaan tehnyt.

Eli: ei kotia ilman kirjahyllyjä (ja kirjapinoja).

Jatkan kirjahulluuteni tunnustamista. Koska minulla on aina yhden yön matkallakin monta kirjaa mukanani, mietin joskus, millaista olisi, jos minulla olisi kaksi kotia ja kirjastoa, yksi arkikoti ja toinen joku ihana viikonloppupiilopaikka maaseudun rauhassa. Raahaisinko kirjoja koko ajan edestakaisin? Vain keräisinkö piilopiirttiin pienen mutta harkitun kirjakokoelman, juuri siellä luettavaksi ja nautittavaksi? Unelmoin siitä, että piilopirtissä olisi vain valittuja, merkityksellisiä kirjoja, mutta luulen, että lopulta kirjakaaos levittyisi sinnekin ja raahaisin kirjoja ees taas. Olen myös puolivakavissani joskus aprikoinut, että jos saisin/joutuisin hajauttamaan kotikirjastoni näin, pitäisi joistakin kirjoista olla sekä koti- että mökkikappale.

Tiedän. Taidan potea muunkinlaista kuin vain kirjojen siirtelyyn liittyvää kirjasyndroomaa... Ihailen (ihmetellen) kaikkia, joilla on vain tuollainen harkittu kotikirjasto.

 

 

 

Mielenkiintoinen tuo lainaus - varmasti joku ajattelee oikeasti noinkin! Mutta en minä, kyllä koti on siellä missä kirjahyllykin, ja kirjakokoelma on mielenrauhan lähde. :) Jos omistaisin mökin niin jakaisin varmasti tuon yllä kuvaamasi ongelman.

Mulla on vissiin kilttejä kirjoja koska ne eivät juurikaan levittäydy. Kesken olevat (1-4 kappaletta) saattavat lojua päivän mittaan erinäisissä paikoissa ja bloggausta odottavat ovat tietokonepöydän lokerossa, mutta muut tapaavat pysyä sopuisasti hyllyssä. :) Lapsen kirjat ovat sitten oma lukunsa, niitä on tällä hetkellä ainakin pitkin makuuhuoneen lattiaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, onhan se niin että yli 40 hyllymetriä kirjoja on liikaa. Ja olen samaa mieltä kuin Kari Rahiala, joka vuosia sitten Jyväskylän Talvessa sanoi: luopukaa ajoissa. Niin aion ennen seuraavaa muuttoa tehdä. Ehkä kirjojani merkitsevämpiä ovat taulut. Niistä en luovu. Eikä kirjoja ja tauluja toisaalta pitäisi ehkä vertailla. Oliko muuten täällä vai Hesarissa kun joku puolusti kovakantisia vs. pokkarit. Olen kovisten kannalla mutta en pokkareita vastaan. Kaunein kirjani on Athos, Luostarielämää Pyhällä Vuorella. Alottaisinko seuraavaksi pehmiksen, Blondin ?

jukka s.

Katri/ La petite lectrice (Ei varmistettu) http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/

Minä aina salaa ihailen ihmisten koteja, jossa saatta olla seinän peittäviä kirjahyllyviritelmiä kirjoineen tai ylipäänsä paljon kirjoja. En kuitenkaan itse omaan kotiin kaipaa sellaista määrää kirjoja.

Pidän sellaisesta "turvajoukosta", että tietää, että omassa hyllyssä on aina hyvää luettavaa, mutta ei liialti. Inhona kaikkea ylimääräistä materiaalia, esim luettuja kirjoja, joisten en ole pitänyt. Ne pistän surutta kiertoon ja pyrin jättämään omaan hyllyyn niitä parempia teoksia. Haluan myös pitää lukemattomien määrän kotonani jossain aisoissa - vaikkakin vaikeaa se on.

Kirjoja saa ja pitääkin ostaa, miten muuten kirjailijoiden kävisi? Mutta siitä huolimatta itse suosin kirppareita ja kirjastoa. Meillä on kotona kolme kirjahyllyä, mutta niissä on kirjojen lisäksi myös muuta, joten voisi sanoa, että meillä on ehkä runsaan parin kirjahyllyn verran oikeasti kirjoja.

Eli kyllä, kotona pitää olla kirjoja, mutta minun kotonani ei mielellään kiitos liikaa.

Jenni S.

"Luopukaa ajoissa", on kyllä hyvin sanottu. Periaatteessa olen samaa mieltä, ja kierrätänkin kirjojani (mielestäni) reippaasti, mutta kun niitä tulee koko ajan lisääkin. Ja periaatteessa minäkään en halua mitään ylimääräistä materiaa enkä edes ylimääräisiä kirjoja... Turvajoukkoni - mainio sana! - on vain aika iso. :D

Olin joskus ylpeä, että minulla oli moneen tuttavaani nähden paljon kirjoja, mutta olin lukenut kaikki kirjahyllyni kirjat. Enää vuosiin en ole ymmärtänyt, miten se oli mahdollista: vaikka olen lukenut vieläkin valtaosan omistamistani kirjoista, löytyy hyllyistä myös niitä opuksia, jotka ovat olleet jo vuosia lukujonossa. Onneksi lainailen kirjoja lähipiirille, niin että joku muu on sentään saattanut lukea teoksen, vaikken minä olisikaan.

Kuten Katri, minäkin ahdistun ylimääräisestä materiasta ja aivan erityisesti sellaisista luetuista kirjoista, joita en kuitenkaan halua omaan hyllyyni. Jos jollekulle suuri kirjamäärä tekee kodin, minulle kodin tekee se, että hyllyssä ovat ne tärkeimmät kirjat.

Ongelma tietysti on se, että niiden tärkeiden kirjojenkin määrä kasvaa lukemisen myötä. Vielä ei olla päästy siihen pisteeseen, ettei uusia lempikirjoja ja lempikirjailijoita löytyisi - onneksi. Kohta alankin taas olla omien kirjahyllyjeni kanssa siinä pisteessä, että uusia ratkaisuja on tehtävä, koska kaikki rakkaat eivät hyllyyn mahdu.

En voisi kuvitella tuntevani oloani kotoisaksi ilman kirjoja. Kotoisaa tunnelmaa ei myöskään synny sellaisesta "edustuskirjahyllystä", joihin joissakin kodeissa törmää. Siis sellaisesta, jossa ei ole oikein mitään persoona eivätkä kirjat ehkä näytä edes luetuilta. On esimerkiksi jotakin kirjakerhon klassikkosarjaa, tietosanakirjoja ja Finlandia-voittajia. Kirjahyllyn viehätys on siinä, että se kertoo omistajansa persoonasta, mutta jotkut näkemäni hyllyt ovat olleet täysin persoonattomia.

Jenni S.

Liisa, ehdottomasti samaa mieltä: mieluummin ei kirjahyllyä kuin edustushylly! Ja mieluummin vain vähän ja tärkeitä kirjoja kuin suuri määrä epämääräisiä (ja kaikkein mieluiten suuri määrä mieluisia, eiku...)

Meillä olisi poistettavia kirjoja enemmänkin, mutta haluaisin sitten käydä kovalla kädellä läpi kaikki kirjat. En kuitenkaan voi tehdä sitä yksin: en mitenkään voi päättää miehen puolesta, mistä hänen kirjoistaan on luovuttava. Käsittämätön ajatuskin - saati, että hän raivaisi minun kirjakokoelmiani!

Reeta, Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Kyllähän kirjoja pitää olla, ainakin muutama. Muuten tulee rauhaton olo.

Mutta voivat ne hyvin olla kirjastonkin kirjoja, joita hetaan aina uusia, kun vanhat palautetaan.

Tykkään kirjahyllymetreistä, mutta kyllä pelkistetty asuntokin on hyvin rauhoittava, kunhan on edes muutama hyvä kirja jossain käden ulottuvilla! :-)

Oma kotini ei voisi olla koti ilman kirjoja <3 Onneksi on kirjastot eikä kaikkia kirjoja tarvitse omistaa, mutta ne rakkaimmat (ja monia monia muita) kylläkin :)

Kommentoi

Ladataan...