Näetkö kirjallisia unia?

Ladataan...

Kuva: freedigitalphotos.net

Sori vaan, Satu, varastin idean kommentistasi, jonka jätit keskusteluun lukemisen syistä. Satu kertoi lukevansa Humisevaa harjua niin, että kirja tulee uniinkin. Koska Humiseva harju on synkkyydessäänkin minusta hieno ja minulle tärkeä kirja, kysyn tämän tiedon innoittamana: näetkö kirjojen tapahtumiin tai muuten kirjoihin liittyviä unia?

Minusta mikään ei olisi ihanampaa - tai no, olisi heti lukemisen jälkeen ihaninta -  jos näkisin kirjaunia. En nuku koskaan päiväunia ja yöunienkin suhteen toisinaan harmittelen, että tarvitsen aika paljon unta. Jospa tuon(kin) ajan voisi käyttää kirjamaailmassa!

Joudun kuitenkin tunnustamaan, etten muista äkkiseltään yhtään oikein hyvää kirjaunta. Joistakin kirjoista olen nähnyt painajaisia. Erityisen ärtynyt olin aikoinani siitä, ettei Stieg Larssonin Millennium-trilogia ollut minusta kaiken kohkaamisen arvoinen - ja silti se seurasi minua uniinkin, painajaisuniin. Tietokirjoista en ole nähnyt painajaisia (Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatettuja olin tietoisesti lukematta ennen nukkumaanmenoa), mutta niiden tiedot tuppaavat häiritsemään yöunia. Tänä vuonna olen ainakin ehtinyt jo panna öisin ruokavaliotani uusiksi, koska olen lukenut Heidi Kuusiston Uusi päivä -teosta ennen nukkumaanmenoa. Lapsena muistan nähneeni painajaisia Joy ja George Adamsonin Elsa-leijonakirjoista, jotka olivat valveilla olleissani suursuosikkejani, mutta tammikuussa iloitsin, kun pitkän linjan luonnonsuojelija Daphne Sheldrick vei minut kirjansa kautta Keniaan norsujen luokse myös unessa.

Kirjoittamiseen liittyvät unet ovat kuitenkin minulle paljon tyypillisempiä kuin kirjaunet. Miten monta runoa, novellia ja melkein kokonaista kirjaakin olen unissani kirjoittanut! Puhumattakaan töihin liittyvistä teksteistä... Joskus olen blogannutkin höyhensaarilta käsin. Yhteistä kirjoitusunille on se, että niissä kirjoittaminen on aina hyvin helppoa ja lopputulos nerokas, kuinka muutenkaan, mutta myös se, etten herätessäni muista juuri mitään unikirjoituksestani.

Koska tapaan muistaa vain pelottavat tai todella erikoiset unet (suosikkejani ovat seikkailut, joissa pääsen pinteestä kuin pinteestä), toivon salaa, että näen kyllä öisin kirjaunia mutta ne ovat liian kilttejä ja turvallisia hereillä muistettavaksi.

Muiden aika tunnustaa: mistä kirjasta olet nähnyt unta?

Share
Ladataan...

Kommentit

Omistani ainakin :D Mutta myös kaikki kauhukirjat ovat onnistuneet livahtamaan uniini, tehneet minusta osan tarinaa! En muista, että mikään "ihana" kirja olisi tullut uniini, vaan vain nuo pelottavat...

Vera Vala kirjautumattomana (Ei varmistettu) http://veravala.blogspot.com

Oi joo, kyllä unet saavat kirjoista vaikutteita. Minun ei missään tapauksessa pitäisi lukea mitään vähänkään rankempaa illalla. Viimeksi uniani sekoitti Åsa Larssonin Uhrilahja... Sen sijaan eilen luin yhdeltä istumalta Luptonin Sisaren, ja vaikka lukukokemus oli vaikuttava ja itkin useaan otteeseen kirjaa lukiessani, onnistuin ilmeisesti käsittelemään kaikki kirjan herättämät tunteet jo lukemisen aikana. Pahinta on, jos kirja jää kesken ennen nukkumaan menoa, silloin tarina kyllä tunkee helposti uniin.

Poikani Kevinin jälkeen muistan nähneeni hirveitä painajaisia, mutta yleisesti ottaen kirjat eivät tule uniin yhtään niin helposti kuin esimerkiksi TV-sarjat tai elokuvat.  Kirjabloggausunia sen sijaan olen nähnyt useampiakin. :)

Reeta - Les! Lue! (Ei varmistettu) http://les-lue.com

Kerroikin tästä joskus vanhassa blogissani, mutta näin aikoinaan unta, jossa Monika Fagerholmin "Amerikkalainen tyttö" -kirjan ympärille oli rakennettu jättimäinen museo, jossa oli kaikkia interaktiivisia-juttuja ja paljon sokkeloisia huoneita. Kuljin museossa onnesta huokaillen, mutta aamulla alkoi tuntua, että Fagerholm-faniuteni oli lähtenyt vähän käsistä.

Jorma (Ei varmistettu)

Moi. Näen kyllä unia useimmista kirjoista joita luen ennen nukkumaan menoa. Yleensä kyllä siten, että juoni jatkuu mieleni mukaan siitä mihin kirja jäi. Aamulla on sitten hienoa verrata miten kirjailija sitä on sitten jatkanut. Yleensä perin eri tavalla. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on sellainen, että siitä en kyllä koskaan selviä ilman unia. Ehkäpä kirjan ympäristö on liian tuttu lapsuudesta. En kyllä vaihtaisi näitä unia pois mistään hinnasta.

Jenni S.

Kiinnostavia kommentteja ja unikokemuksia, kiitos! Erityisesti Jorman unimaailma kuulostaa aivan kadehdittavalta, tuollaisia kirjaimia olisi mahtavaa nähdä. Minulla on harmikseni lukuisista suosituksista huolimatta Kähkönen vielä lukematta, mutta nyt tekisi mieli lukea jo kirjallisen unen toivossa.

Kommentoi

Ladataan...