Noloin kirjapaljastuksesi?

Ladataan...

 

 

 

 

Pikkujouluaikaanhan media pursuilee noloimmat mokat -tunnustuksia. K-blogi on hengessä mukana, ja ajattelin tehdä noloimmat kirjatunnustukseni. (Joulukirjavinkit, joista vinkkailin eilen, tulevat sitten viikon loppupuolella, pitäähän pikkujoulut viettää ennen varsinaista joulua).

 

Kirjallisia luurankoja elämässäni ovat esim. se, etten kykene lukemaan

- Umberto Econ Ruusun nimeä

- tai Paul Austerin New York -trilogiaa,

- enkä yhtään kokonaista Harry Potteria.

Olen yrittänyt, kahden edellä mainitun kohdalla usein ja Potterien kohdalla kahta kirjaa. En ymmärrä, miten muut lukevat em. kirjoja ja jopa mielellään ja useaan otteeseen.

 

Sen sijaan olen kyennyt lukemaan monta kertaa

- Katja Kallion Kuutamolla ja

- Tommy Tabermannin Suudelman.

Kuutamolla on minusta oikeasti sujuva ja viihdyttävä, mutta osin perustelen useaa lukukertaa sillä, että joskus minua kiinnosti chick litin kirjoittaminen. Luin kirjaa ikään kuin opetusmielessä. Tuohon aikaan luin myös Virve Sammalkorven teoksia.

 

Hieman kummallista on ehkä sekin, että pidin työkaverilta lainattua Siiri Enorannan kirjaa Nukkuu lapsi viallinen viikkojen ajan työpöydälläni alassuin käännettynä. Minusta kirjalla oli niin surullinen nimi, etten voinut katsoa kirjaa enkä edes koskea siihen. Sittemmin rohkaistuin. Pidin kirjasta suuresti ja luin sen kyynelehtimättä.

Haluaisin kuitenkin tehdä lopuksi jonkun suuren kirjakyynelehtimistunnustuksen, mutta en keksi mitään. En ole kirjojen tai elokuvien äärellä vetistelevää tyyppiä, ellei surullisia eläintarinoita lasketa (onneksi Homer-kissan ihmeellisessä elämässä oli sentään onnellinen loppu, koska olin jatkuvasti tippa linssissä koko kirjan ajan: sokea kissa loukussa kodissaan WTC-iskujen keskellä, nyyh).

Ai niin, onhan Sinkkuelämää tavallaan kirjallinen asia, vaikka puhunkin nyt tv-sarjasta; taustalla on kuitenkin Sex and The City -kirja. Olen kerran alkanut itkeä, kun katsoin telkkarista, miten Kiho oli niin ilkeä Carrielle. Päättelin silloin, että kohtaus johtui omasta elämäntilanteestani. Kiitos tv-sarjan, tein elämäntilanteeseeni vaikuttaneita päätöksiä.

Noille kirjaluurangoille ei ole muuta selitystä kuin että lukeminen on ihmeellistä.

Share

Kommentit

Minun noloin kirjavetistelyni on ehkä se, että itkin toisen Twilight-kirjan lopussa. Ja kaiken lisäksi luin ne vähän salaa, vaikka niitä tuttavapiirissä luettiinkin.

Minua harmittaa, että en ole vieläkään lukenut Vernen Kapteeni Nemoa. Minä jätin sen joskus ekalla (!) sivulla kesken ja en ole kirjana sen jälkeen tarttunut. Kyllä minä vielä.

Vähän myös hävettää se että minä inhosin Tuulen viemää, tai oikeastaan Scarlettia. Hyvin harvoin turhaudun noin totaalisesti mihinkään hahmoon, mutta tässä.. kirjan lukeminen oli minulle yhtä tuskaa. Päätin, että ensi vuoden uudenvuodenlupaukseni on katsoa Tuulen viemää - elokuvana. Ei kidutusmielessä, vaan koska sitä kehutaan. Saa nähdä kuinka käy.

Tämä sinun Potter-juttusi on kiinnostava, onko siihen mitään syytä miksi kirjat eivät iske? Ihan vain uteliaisuuttani.

(minäkään en ole muuten lukenut Ruusun nimeä)

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Sinun ensimmäinen kirjallinen luurankosi on sama kuin minulla. Minäkään en ole koskaan kyennyt lukemaan Ruusun nimeä loppuun, olen yrittänyt jo yli 10 vuotta, mutta olen vieläkin menossa 70. sivun tienoilla. Kaiken lisäksi kirja on tietenkin mieheni suosikkikirja. Myöskään Michel Tournieria en ole onnistunut lukemaan alkua pitemmälle.

Mutta niitä noloja kirjoja? No, rakastan (kyllä!) Allison Pearsonin Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää-kirjaa. Se on aika hilpeääkin, sillä en pidä saman lajityypin Himoshoppaajista. Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti on kirja, jonka olen lukenut useamman kerran, vaikka en ole sitä aikaisemmin kenellekään tunnustanut.

Kuutamolla on ihan kelvollinen kirja. :) Linnean mainitsema Tuulen viemää ei kirjana ihastuttanut minuakaan (luin sen lukioiässä), mutta elokuva onkin sitten toinen juttu.

Jenni S.

Ihania paljastuksia, salaa lukemista ja itkeskelyä! :) Oma lukunsa ovat kyllä nuo kesken jääneet kirjat... Viime aikojen Cunningham-humussa on tullut sellainen olo, että olen ainoa ihminen, joka ei ole lukenut Tunnit-teosta loppuun. Ja olen varma, että mulla olisi paljon muitakin lukuluurankoja kaapissa, kunhan vain muistaisin ne. Joidenkin mielestä vaikka se, että vietin viime perjantain vain muumeja lukien, olisi varmasti noloa, mutta onneksi monien  lukutoukkien mielestä ei. Sen jälkeen, kun ryhdyin ikään kuin julkilukijaksi eli perustin kirjablogin, en ole nolostellut mitään lukemaani, mutta muutaman kerran on sattunut, että olen ollut ihan eri mieltä jostain kirjasta kuin useimmat kanssabloggarit, se on aika outo tunne sekin.

Odotan innolla Tuulen viemää -mielipidettäsi, toivottavasti katsot (yrität katsoa) leffan jo alkuvuodesta! :)

Pottereista. Yritin ensin lukea ensimmäistä kirjaa englanniksi. En tiennyt Potter-maailmasta mitään etukäteen, enkä saanut tylypahkaisesta sanastosta juuri mitään selvää. Mielikuvaksi jäi, että tarinassa on paljon pöllöjä! Sitten näin ekan Potter-leffan, enkä innostunut söpöistä silmiään jatkuvasti räpyttelevistä kiiltokuvalapsista. Sittemmin yritin toistakin kirjaa, suomeksi, mutta edelleenkään ei onnistunut. Leffoja olen nähnyt jonkin verran ja ovat ihan ok, mutta en ole tuntenut halua etsityä uudelleen Pottereiden pariin. Ehkä pitäisi - mutta en halua, entä jos innostunkin ja joudun lukemaan tuhansia ja tuhansia sivuja Pottereita, sehän vie varmaan puoli vuotta. :D

Jenni S.

Katja, kommenttisi tuli samaan aikaan kun vastailin Linnealle.

Meilläkin mies on lukenut Ruusun nimen, vielä minun suosituksestani, mutta minä se vaan en pääse alkua pidemmälle. Aika monta kertaa olen yrittänyt. ;)

Kate Reddy -rakkaus, hienoa! Minä en ole lukenut Kate Reddystä, mutta Himoshoppaajat ovat tuttuja. Eivät vissiin vain tehneet kovin suurta vaikutusta, sillä tiedän lukeneeni pari Himoshoppaajaa, mutten muista niistä mitään... Tuulen viemän suhteen on aika noloa, etten tiedä, olenko lukenut kirjan. Olen nähnyt leffan niin monta kertaa (en kyllä pitkään aikaan), etten enää tiedä, olenko myös lukenut kirjan. Luulen niin, mutta en ole varma.

Minä en ole lukenut Pientä suklaapuotia, mutta leffa on ihana. En usko, että kukaan ihmettelee, vaikka nyt tunnustit lukeneesi kirjan monta kertaa. :)

Minä olen varmaan, Jenni, ollut juuri oikean ikäinen silloin kun Potterit tulivat joten olen tätä "Potter-sukupolvea" niin sanotusti (termi josta en kyllä oikein pidä). Mutta eipä sillä, jos ei nappaa niin ei nappaa ja mistäs sitä tietää jos nappaisi vaikka joskus mummoiässä. ;)

Lupaan yrittää katsoa alkuvuodesta, ja lupaan myös raportoida siitä koska onhan se nyt  toteutuessaan sellainen virstanpylväs minulle että huhhuh.

Tämä on mahtava aihe, odotan kiinnostuksella tänne tulevia kommentteja!

Ihana aihe!

Omia tunnustuksiani:

-Taru sormusten herrasta oli ihan jees, mutta ei nyt kovin ihmeellinen. Se oli aluksi suorastaan todella pitkäveteinen loputtomine kuvauksineen.

-Sain lukiossa yhdestä äikänkurssista nelosen, koska en kyennyt lukemaan Tuntematonta sotilasta enkä edes vaivautunut katsomaan elokuvaa. Sittemin kyllä luin TS:n, mutta ainuttakaan filmatisointia en ole katsonut. Ei vaan vakuuttanut ja leffat ovat ihan evvk-osastoa.

-Olen täysin hurahtanut Sookie Stackhouse -kirjoihin ja ennen kaikkea Eric Northmaniin (siinä vasta kuuma vampyyrimies!), tv-sarja ei niin kolahtanut ja tallenteita on katsomatta runsaasti

-Olen teininä ollut herkästi vollottavampaa sorttia niin kirjojen kuin elokuvienkin suhteen, mutta aikuisiällä Täällä Pohjantähden alla (kirja) sai itkemään ihan kunnolla.

-Ärsyynnyn joistakin kirjailijoista, vaikken olisi lukenut heiltä yhtään kirjaa. Se liittynee varmaan jotenkin julkisuuskuvaan.

-Paul Auster ei kiinnosta yhtään :D

Eiköhän tässä ollut tunnustus, jos toinenkin :D

Amma (Ei varmistettu)

Huippukia aihe ja yhtä kivoja paljastuksia! Uusin luurankoni on, että jätin eilen illalla Anna Kareninan kesken (tosin Morren ja Karoliinan luvalla!), ei napannut yhtään. Olen ollut tänään jotenkin paljon vapautuneempi kun Tolstoi ei tao takaraivossa :D

Opiskeluaikoina luin tenttikirjojen lisäksi vähän koska opiskelin töiden ohella kesätkin. Oikeastaan luin lähinnä Lehtolaisen Maria Kallio-dekkareita, Harry Pottereita, Antti Tuuria ja Anni Polvan ihanaa hömppää. Mutta en tiedä riittääkö se luurangoksi, hyvä että luin edes jotakin! Tästä syystä minulla on kuitenki aivan järkyttäviä aukkoja kijallisessa sivistyksessäni varsinkin nykykirjallisuuden osalta. Niitä sitten yritän hiljalleen paikkailla:)

En kyllä muista itkeneeni kirjan kanssa vaikka usein olen ahdistunutkin. Mutta kun Sinkkuelämää tuli mainituksi, niin elokuvapuolella pahin luurankoni on Armageddon, jota en voi katsoa vollottamatta... noloa!

Booksy

Tunnustan jakavani Morren heikkouden! Sookie Stackhouse rokkaa ja salaisuus on osittain Eric. Mmmmm..... ;-)

 

Jenni S.

Kiitos tunnustuksista, tunnustan lukevani niitä hihitellen! 

Morre, mutta Taru sormusten herrastahan on hypnoottisen hyvä. ;) Siis minulle, tiedän kyllä, ettei kaikille. Joku mystinen siinä kyllä on, miksi joku kirja miellyttää yhtä ja kauhistuttaa toista... Hyvin tuttua tuo ärsyyntyminen kirjoihin ja kirjailijoihin, joista ei omakohtaisesti ole mitään kokemusta. Auster on minusta ihan ok ja yleisesti kiinnostava, mutta en tunne suurta intohimoa hänen kirjojaan kohtaan, enkä monia muitakaan must-kirjoja ja -kirjailijoita kohtaan. Ja jos joku must onkin minusta erittäin hyvä, olen välillä ärsyyntynyt siitäkin!

Amma, Anna Karenina, voi! Minusta se oli hyvä, kun luin sen joskus 15-20 vuotta sitten... En siis osaa kommentoida tarkemmin, mutta hyvä, että sait sentään kirjankeskeytysluvan. :) Joskus kirjan kesken jättäminen tuntuu todella vapauttavalta! Ihan kuin olisi pakko lukea.

Minullakin on joitakin synkeitä tai ei niin monipuolisia lukuvuosia opintojen/töiden takia. Eiköhän meillä kaikilla tai ainakin useimmilla ole.

Armageddon on siis sinun leffaluurankosi. Tämähän on mielenkiintoinen keskustelu.:)

 

 

Jenni S.

Booksy, kommenttisi tuli tähän väliin. Vai mmmmmm..... ehkä munkin pitäisi kokeilla? :D

Salla

Hih, hyvä aihe!

Mä yritin miettiä jotain oikein noloa mutten valitettavasti keksinyt mitään repäisevää. Ennen blogeja olisin sanonut, että on vähän noloa lukea aikuisena nuortenkirjoja tai supersankarisarjiksia, mutta en sano enää. :) Hölmöäkin hömppää olen lukenut aina tyytyväisenä ja iloisena, siinäkään ei ole noloa.

On mullakin monia ammottavia aukkoja lukemistossa, paljon "kaikkihan sen ovat lukeneet" -kirjoja joita minä en ole lukenut.

Kävisikö vähän nolosta edes se, että olen kerran tullut divariin vaihtamaan kirjan X samaan kirjaan X. Näin nimittäin divarissa kirjan, joka minulla jo oli, mutta divarin kirjassa oli kansipaperit paremmassa kunnossa. Kävin hakemassa oman kirjani ja halusin ostaa sen toisen kirjan, mutta divarinpitäjä katteli vähän ihmeissään ja sanoi että hän voi vaihtaa tämän kirjan, eikä siis ottanut rahaa ollenkaan vaihtokappaleen päälle...

Jenni S.

Heh, Sallan divaritunnustus on jo aika omalaatuinen! Ja siitä tulivat mieleen kirjanostamisnoloudet. Minä olen ainakin ostanut, jopa suurina löytöinä, kirjoja, jotka olenkin jo omistanut tai ainakin sellaisia, jotka olen sittemmin havainnut lukeneeni. Kaikkea ei voi muistaa.

Karoliina

Minullakin jäi Ruusun nimi kesken, joskin siitä on aikaa. Enkä pitänyt Austerin New York -trilogiasta. Ja vaikka olen lukenut kaksi tai kolme Potteria, lukeminen on ollut pakkopullaa, jonka päätin lopettaa tuon määrän jälkeen. Meillä on kai aika yhteneväinen mielipide liian suurta arvostusta nauttivista kirjoista. ;D

Minun yksi nolo tunnustukseni on se, että pidin tosi paljon noin viidestä (?) Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäisestä osasta. Noloa on myös se, etten erityisen paljon pidä Seitsemästä veljeksestä. Muista mielestäni yliarvostetuista teoksista kirjoitin keväällä täällä.

Hauska aihe!

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Ihan loistava aihe!

Minä olen lukenut Ruusun nimen mutta todella suurella tuskalla ja vimmalla. Sen sijaan Kuin surmaisi satakielen on ollut jo vuoden kesken. Ai ja miten pääsin siinä edes puoliväliin? Olin työmatkalla Finnairin lakon aikoihin = paljon lentokenttäodottelua ja ei mitään muuta lukemista.

Twilightit on iih ja aah, sitä en osaa hirveästi edes hävetä ;).

Luulen että tässä toimii defenssimekanismit aika hyvin, eli kaiken "oikeasti nolon" olen unohtanut :).

hdcanis (Ei varmistettu)

Juu, tärkeitä kirjoja on lukematta. Ja paljon on hyviä kirjoja joihin kohdistuu merkillisiä ennakkoluuloja (tiesittekö että paras tällä hetkellä Suomessa ilmestyvä jatkuva sarjakuva on Nana, manga kahdesta Nana-nimisestä nuoresta naisesta ja näiden ihmissuhdekiemuroista popmusiikkibisneksessä?)
Mutta myönnän että kun viime viikolla huomasin kirjakaupan hyllyssä että Jean Untinen-Auelin viimeisimmästä on tullut pokkaripainos niin houkutti ostaa ja lukea. Tiedän että ei pitäisi mutta. Vielä ei tarttunut mukaan mutta palataan asiaan.

Onna (Ei varmistettu)

Tunnustan: olen lukenut Ruusun nimen, mutta hyppinyt sitä loputonta jaarittelua "dekkarikohtiin". Austerin New York -trilogia on osapuilleen puolivälissä kolmatta vuotta. Ian McEwan oli tylsä.

Linnan Täällä Pohjantähden alla jäi kesken, koska sisällissodan alkaessa ahdisti, kun tiesin miten siinä käy. Muistan että luin ensimmäisen osan haltioissani, mutta ahdistus tosiaan kasvoi liian suureksi toisessa osassa. Lisähuomio: olen valmistunut historian oppiaineesta yliopistosta, eli tämä on oikeasti aika noloa...

Tv-sarjatunnustus (kun kerran elokuvistakin puhuttiin): jäin aivan toivottamasti koukkuun muutama vuosi sitten venezuelalaiseen telenovelaan (nimeä en muista). Normaalisti en voi sietää saippuasarjoja, en ole esim. koskaan katsonut yhtään jaksoa Kauniita ja rohkeita.

Saila R
S-palsta

Onpa hauska! Ensin on pakko paljastaa, että suorastaan ahmin Ruusun nimen, se oli minusta niin kiehtova. Mutta myöhemmin tilasin kirjakerhosta Kuningatar Loanan arvoituksellisen liekin ja sen kanssa oli jonkin verran nikottelua, vaikka ei niin kauheasti kummikaan. Niin meitä on monenlaisia... ehkäpä olen jaarittelukirjojen ystävä!

Ruusun nimeen liittyy myös tunnelmallinen muisto joulunvietosta siskon luona vanhassa puutalossa kun illalla katkesivat sähköt. Luin kynttilän valossa peittoon kääriytyneenä ikkunoiden mennessä yhä enemmän kuuraan... 

Mutta kai mullakin joku nolous on. Juu, olen tosi herkkä itkemään, viimeksi eilen illalla jossakin ihan nolossa tv-ohjelmassa... Juu, se oli joku lähetysapuohjelma ja sen päätteeksi juontaja sanoi: "Et voi pelastaa koko maailmaa mutta voit pelastaa yhden lapsen koko maailman". Hitsi, mulla nousee kyneleet nytkin silmiin, äh!

Jenni S.

Huomenta! Olipa taas tullut hauskoja vastauksia. Tämän jälkeen minkään kirjan kesken jättäminen, bussissa kyseenalaisen opuksen lukeminen tai telkkarin edessä itku ei tunnu yhtään nololta. 

Karoliina, hih, pitäisiköhan mun kokeilla sitten Päätaloa? Kommenttisi perusteella pitäisi siitä, kun muistakin kirjoista ollaan samaa mieltä. :D Paitsi että Seitsemästä veljeksestä kyllä pidän.

Hdcanis, en kyllä tiennyt Nanasta! Toivottavasti palaat asiaan mieluummin Nanan kuin uusimman Untinen-Aeulin kohdalla. En varoita U-Auelista nolouden takia vaan siksi, että kirja oli todella tuskastuttavan toisteinen ja yksinkertaisesti huono. En ole kuullut kenenkään kehuvan sitä, sen sijaan tiedän monien, itseni mukaanlukien, jättäneen sen kesken. Sinuna en ostaisi edes pokkaria, vaan lainaisin kirjastosta, ellei se olisi liian noloa, heh.

Aamuvirkku yksisarvinen, minustakin tuntuu, että oikeasti lukuhistoriassani on joku todellinen lukuluuranko, mutta en suostu muistamaan sitä. ;) Minä olen kai lukenut Kuin surmaisi satakielen, mutta koska en muista siitä mitään, se ei kai tehnyt suotavan suurta vaikutusta.

Onna, eka kappaleesi voisi olla minunkin kynästäni. Pohjantähden kesken jättäminen ei kai ole yleisesti ottaen supernoloa, etenkin kun kirja on hyvin koskettava ja toisaalta jo etukäteen tunnettu, mutta ymmärrän, että historioitsijapiireissä asia voi olla toisin. ;) Toisaalta se kertoo, ettei tieto tee ainakaan historioitsijoita (ainakaan sinua) tunteettomiksi. 

Venezuelalainen telenovela, eksoottista! No minäpä tunnustan tästä rohkaistuneena, että olen katsonut nyt yhtäkkiä kolme peräkkäistä jaksoa Salkkareita. Tänään tuskin enää katson, sillä näemmä muutama jakso muutaman vuoden välein riittää ihan hyvin, että on taas kärräyillä.

Saila, hmmmm, no tuollaisissa oloissa Ruusun nimi tai mikä vain jaarittelukirja on varmaan paikallaan. Tai kyllä minäkin toisinaan pidän jaarittelukirjoista, mutta Ruusun nimi ei vain sovi minulle, vissiin. Kuningatar Loanan arvoituksellisesta liekistä en ole kuullut, mutta nimi on ainakin... hmmm, harlekiinimaiselta jaaritteluromaanilta kuulostava, jos ihan kylmiltään pitäisi kategorioida.

Joo, joskus yksittäiset lausahduksetkin voivat olla herkistyttäviä tv-ohjelmissa. Olen joskus kertonutkin, että minulle kaikkien aikojen liikuttavin tv-ohjelma oli Eläinsairaalan jakso, jossa ensin paruin sitä, kun joku oli ollut niin kiltti, että oli pelastanut jo 13-vuotiaan löytökissan. Sitten se kissa jouduttiin 19 vuoden ikäisenä lopettamaan, lisää parkumista. Ylipäätään eläimiin ja pieniin lapsiin liittyvät asiat saavat usein tunteet pintaan. Kerään varmaan kissakirjoja jossain katharsis-tarkoituksessa, että voin niiskuttaa niitä lukiessani. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

On monia suosittuja ja rakastettuja kirjailijoita joiden tuotantoa kohtaan en tunne yhtään vetoa: Siri Hustvedt, Anna-Leena Härkönen ja Jari Tervo tulevat juuri nyt mieleen. Alice Munron Kerjäläistyttö oli mielestäni todella tylsä. Kari Hotakaiselta en ole lukenut ainuttakaan kirjaa koska olen saanut lukion äidinkielentunnilla luetun kolumnin vuoksi päähäni että hän on ärsyttävä.

En sanoisi olevani "normaalielämässäni" kauhean herkkä ihminen, mutta kirjojen suhteen olen aina ollut kauhea nyyhky.

Tylsistyin myös Sormusten herran parissa. Ja Frodo ja Sam ovat raivostuttavia lässyttäjiä!!!!!

Tuntematon sotilas on sekä lukematta että katsomatta. Olen yrittänyt katsoa elokuvaa kolmeen kertaan mutta lopettanut aina siinä vaiheessa kun Rokka on ilmaantunut paikalle, koska eihän sitä ole jaksanut kuunnella! Kirja on vielä kokonaan kokeilematta. Saas nähdä kuinka käy - olen nimittäin murrerasisti.

Olen myös hurahtanut Sookie-kirjoihin - ja olen varmaan ainoa joka tykkää enemmän Billistä kuin Ericistä!

Hyvä keskustelu, onpas ihanaa avautua! :D Palaan asiaan jos tulee vielä muuta mieleen...

Siis tuo tuossa edellä olin minä, en sitten näköjään kumminkaan muistanut kirjautua... :)

Jenni S.

Satu, hihii, mainiota! Sormusten herra -kommenttisi ei kyllä kuulosta kovin herkkiksen kirjoittamalta. :D Minä olen jostain syystä lukenut (ja katsonut) TSH:n monta kertaa, vaikken sitten muuten saakaan luettua mitään fantasiaa tai tuontyyppistä kirjallisuutta. 

Minullakin on jäänyt joku Munro kesken, tai parikin. Härkösen kirjat luin ennen aina kun ne ilmestyivät, uusin ei kiinnosta yhtään. Hotakaisen Juoksuhaudantie oli minusta ihan yliarvostettu, onneksi pari muuta (vai vain yksi?) häneltä lukemaani kirjaa ovat ollet parempia, mutta minulle hän ei ole sellainen mestarikirjailijan ruumiillistuma kuten joillekin.

Tuli mieleen vielä yksi oma tunnustus: Larssonin Millennium-trilogia. En pitänyt kirjoista ja olin hyvin harmistunut, kun näin niistä painajaista. Todella noloa ja raivostuttavaa herätä siihen, että Lisbeth Salander ja mikä se toimittajamies, joka oli niin ihana että kaikki naiset aivan tahdottomina häneen rakastuivat, olikaan, häiritsivät yöuntani!

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu)

Jaarittelukirjoista on pakko sanoa, että minäkin pidän niistä yleensä (esim. Ishiguron Pitkän päivän ilta tai Watersin Vieras kartanossa ovat melkoista jahkailua, mutta niin ihania), mutta Ruusun nimi vain tuskastutti. Luulen, että omalla kohdallani tuskaisuus johtui osin kirjan historiallisesta kontekstista. Keskiaika ei ole minun juttuni. :)

anni.M (Ei varmistettu)

tutustumisen/seurustelun alkuajoilta: voivottelin (tulevalle) miehelleni kuinka Anna Kareniinan keskivaiheilla on toivottoman tylsiä venäjän maatalouskuvausta jne. Myöhemmin kuulin kuinka mieheni siteerasi tuota voivottelua, että miten kukaan voi sanoa niin tuosta kirjasta - hän oli siis unohtanut, että se olin MINÄ joa oli sanonut niin. Mutta nolointa tässä on, että en vielä silloin KEHDANNUT sanoa mitään, vaan kuuntelin naama punaisena tätä juttua. tämä on tositarina. vieläkin myöhemmin tästä on tullut hauska yhteinen juttu, jota naureskellaan yhdessä.

Jenni S.

Katja, minua keskiaika kiinnostaa, mutta Ruusun nimi ei silti ole minun juttuni. Ehkä yritän taas muutaman vuoden kuluttua uudelleen... Yleensä minua ei häiritse, jos en saa jotain kirjaa luettua, mutta Ruusun nimen kohdalla häiritsee.

Anni.M., voi ei! :D Miehesi mahtoi olla ylpeä, kun kuuli, että se nolo mielipide olikin sinun! Mutta joo, ajan myötä - yleensä aika pitkän ajan - tuollaisista tarinoista tulee hauskoja muistoja. Ainakin parhaassa tapauksessa. :)

Jenni S.

Katja, minua keskiaika kiinnostaa, mutta Ruusun nimi ei silti ole minun juttuni. Ehkä yritän taas muutaman vuoden kuluttua uudelleen... Yleensä minua ei häiritse, jos en saa jotain kirjaa luettua, mutta Ruusun nimen kohdalla häiritsee.

Anni.M., voi ei! :D Miehesi mahtoi olla ylpeä, kun kuuli, että se nolo mielipide olikin sinun! Mutta joo, ajan myötä - yleensä aika pitkän ajan - tuollaisista tarinoista tulee hauskoja muistoja. Ainakin parhaassa tapauksessa. :)

Ponityttö-78 (Ei varmistettu)

Kuinka moni muu yli kolmikymppinen sortuu silloin tällöin ponikirjoihin. Laura-ponikirjasarja on oma suosikkini, myös Nan Ingerin heppakirjat on luettu useaan otteeseen. Myös nuorten fantasia-aiheisia kirjoja on tullut kahlattua, Susan Cooperin Pimeä Nousee -kirjasarja on mainio. Hävettää :D
Nolouden lieventämiseksi mainittakoon, että yleensä luen ns. laatukirjallisuutta. Pitäähän jokaisella olla omat likaiset kirjasalaisuutensa.

Jemina
No Sex and the City

Hyvä aihe! Mitäköhän noloa sitä itsestään ja lukutavoistaan kertoisi... Minä kyynelehdin melkein kirjan kuin kirjan kohdalla, ja lisäksi luen ihan kaikenlaisia kirjoja, mutta olen ihan ylpeä molemmista asioista. Itkussa kun ei ole mitään pahaa ja toisinaan pitää tarttua myös huonoihin kirjoihin, sillä sitten osaa taas arvostaa niitä hyviä!

Okei, Twilightit olen minäkin lukenut. Niistä tuli sellainen olo kuin olisi vetänyt pussillisen sipsejä kerralla - sillä hetkellä se tuntui jotenkin vetävältä idealta, mutta jälkikäteen vain ällötti ja sitä tunsi hukanneensa kauheasti arvokasta aikaa.

Ja yksi yleisesti kehuttu teos, jota en kertakaikkiaan voi sietää, on Arundhati Royn Joutavuuksien jumala. Muistan lukion äidinkielen kurssin melkein tyssänneen siihen, etten millään saanut kirjaa luettua, niin tylsä se oli. Lopulta päätin huijata ensimmäistä kertaa koskaan mitä kirjoihin tulee, ja luin netistä kirjaa koskevia analyyseja joiden pohjalta kirjoitin sitten omani. Vuosien jälkeenkin pelkkä kirjan kansipaperin näkeminen alkaa yhä ärsyttää. Hrr.

Miia_pau
Kolmas linja

Voi ei, aluksi ajattelin, etten kyllä keksi paljon mitään tunnustuksia, mutta muiden paljastuksia lukiessa mieleen tulikin vaikka mitä :D

Ihan ensimmäiseksi ilmoitan, että Jenni, et tosiaan ole ainoa jolta Cunninghamin Hours on jäänyt kesken! Minä luin sitä Espanjassa, en saanut siitä oikein otetta ja mielessäni kummitteli lähinnä Nicole Kidman omituisessa tekonenässä. Viimeiset muutama kymmenen sivua jäivät lukematta ja kirja lähti takaisin kirjastoon... Sikäli mielenkiintoista, että By Nightfallin luin juuri ja tykkäsin siitä.

Austerilta taas olen tykännyt monista kirjoista (ainakin Brooklyn Follies ja Book of Illusions tekivät vaikutuksen), mutta en ole koskaan edes yrittänyt lukea New York -trilogiaa. En kyllä tiedä miksen. Ja sitä kirjaa, missä kertojana on koira (Timbuktu?) en pystynyt  lukemaan kuin vähän alusta.

Täällä pohjantähden alla on ollut kesken kesästä 2007.

Minäkin olen lukenut kaikki Sookie Stackhouse -kirjat sekä Twilightit (en tosin  pitänyt kaikista, mutta kun nyt kerran menin ja aloitin..).

Lapsena ja varhaisteininä luin suunnilleen mitä nenän edestä löytyi, esimerkiksi kasoittain heppakirjoja (vaikka minua eivät ole koskaan kiinnostaneet hevoset tippaakaan), Anni Polvan yms. aikuisille suunnattuja viihteellisiä kirjoja, jopa muutamia harlekiinikirjoja (viimemainitut peräisin sukulaistätien vinteiltä jne.). 

Yleishuomiona voin vielä kertoa, että minulla on tapana innostua kirjoista noin niinkuin ajatuksen tasolla, etukäteen oikein hekumoin jonkun kirjan lukemisella. Ja sitten kun kirja on vihdoin kädessä, en haluakaan lukea sitä, tai sitten aloitan ja jätän pian kesken määräämättömäksi ajaksi, kun odotukseni ovat olleet liian suuret. Tässä ehkä osaselitys sille, että taloutemme kirjahyllyt pullistelevat lukemattomia kirjoja :D

Calendula (Ei varmistettu)

"-Olen täysin hurahtanut Sookie Stackhouse -kirjoihin ja ennen kaikkea Eric Northmaniin (siinä vasta kuuma vampyyrimies!), tv-sarja ei niin kolahtanut ja tallenteita on katsomatta runsaasti"

Tämä!
Mulla on viimeistä lukuunottamatta kaikki Sookie Stackhouset kirjahyllyssä ja ahmin ne aina suoriltaan kun saan käsiini.

TV-sarjastakin olen tykännyt, tosin viimeisin kausi on vielä kesken kun alkoi kyllästyttää.

En ole lukenut -tunnustuksista mainittakoon Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Olen aloittanut ainakin neljästi, enkä ikinä pääse kuin pari- kolmekymmentä sivua etiäpäin.

Jenni S.

Hihii, tämän keskustelun jälkeen mikään lukeminen ei tunnu nololta. :)

Ponityttö78, no kuinka moni aikuinen lukee lasten kissafantasiaa? Minä luin juuri. :) Ja lainasin kirjan vielä aikuiselta ystävältäni, joten eläinkirjojen enemmän tai vähemmän salalukijoita löytyy.

Jemina, öök, tuo sipsipussiolo kertoo aika paljon. Ja IHANAA, ettet ole lukenut Joutavuuksien jumalaa. Unohdin sen kokonaan omalta Kaikki muut kehuvat, minä en pysty lukemaan -listaltani! Pari kertaa olen yrittänyt.

Miia_pau, hyvin tutun kuuloista sekä noiden mainitsemiesi kirjojen suhteen että tuon kirjojen haalimisen suhteen. Sama kirjahyllyongelma täälläkin... Olen huomannut, että minun pitää lukea uusi kirja jokseenkin heti tai en lue sitä ollenkaan. Meillä on aika paljon aika kauan lukemista odottaneita opuksia. Jos laitan kirjan hyllyyn, se ei pääse sieltä koskaan pois, joten lukuvuorossa olevat teokset seilaavat siellä täällä.

Nicole Kidmanin tekonenä... no, minuakin häiritsi se, että Tunnit-leffa oli niin voimakkaasti mielessä, vaikka siitä pidinkin. Olen jopa antanut Tunnit-kirjan pois, joten en taida lukea sitä ihan pian uudestaan, vaikka välillä olen niin suunnitellut.

Calendula, voihan vampyyri. Olen pian maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka ei ole lukenut Pottereita eikä vampyyrikirjoja. ;)

Sinuhen olen lukenut pariin kolmeen kertaan, mutta sitä ennen jouduin yrittämään muutaman kerran. Meillä oli kotona iso, kuvitettu, perheraamattukokoinen Sinuhe, jota ei voinut lukea kuin pöydän ääressä kököttäen. Vasta kun vanhempini ostivat minulle Sinuhe-pokkarin joskus myöhemmin, pystyin syventymään Sinuheen, ja se olikin hieno lukukokemus. Aloitin Sinuhen taas muutama kesä sitten ja silloin se jäi kesken, koska se tuntui liian tutulta.

 

Käynpä minäkin tekemässä nolostuttavia tunnustuksia...

Olen aloittanut Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan useampaan kertaan, mutta aina vain tökkää. Luen sen vielä, sillä minun on lähes mahdotonta jättää aloittamani kirja kesken. Se on siis vain määrittämättömällä tauolla... Tunnen suurta häpeää siitä, että jätin Jostein Gaarderin Sofian maailman kesken. Se on pakko lukea vielä joskus!

Twilightit saivat minut niin pauloihini, että tunsin itseni ihan sekopäiseksi. Vaikka olen lukenut ne suomeksi ja englanniksi haluaisin aloittaa ne samantien uudelleen. Nyyhkin ja vetistelin lähes jokaisen kirjan kohdalla. Lasten synnyttyä olen ollut melkoinen herkistelijä.

Vaikka rakastan Stephen Kingin kirjoja, olen joskus lähes hysteerinen ja säikky niitä lukiessani.

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, voin heti lohduttaa, että Sofian maailma on minullakin kesken. Ollut ehkä 23 vuotta, mutta aion kyllä lukea sen joskus. Varmasti.

Ja Kingejä en uskalla (enkä halua) lukea.

Twilighteista ei ole kokemusta, mutta Rikos ja Rangaistus oli minusta todella hyvä. Ihan ahmin sen eräänä kesänä ja haluaisin joskus lukea sen uudelleen. Jonkun mielestä tuokin voisi olla melkoisen noloa!

 

Katri / La petite lectrice (Ei varmistettu)

Minäkin tunnustan (näköjään...) itkeneeni ensimmäisten 3:n Twilight kirjan parissa. Ja useamman kerran.

Ehkä senkin voi laskea jossain mielessä noloksi tunnustukseksi, etten pitänyt lainkaan Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi kirjasta.

Tai se, etten pidä lähes mistään klassikoista.

Joo, tunnustamista riittämiin.

Soni (Ei varmistettu)

Minun olisi pitänyt lukea pääaineeni (kirjallisuus) tenttiin Moby Dick, mutta ei se vaan lähtenyt. Se oli ihan kamalaa valaanpyydystyshistoriointia (ainakin niille main, mihin lopetin) ja päädyin sitten lukemaan Monkey Noteseja. Sain tentistä kiitettävän kumminkin.. =P

Juurikin kirjallisuuden opiskelijoiden parissa on tosi noloa myöntää, miten keveästä kirjallisuudesta pidän. Joo okei, tykkään kamalasti Anna Kareninasta ja Rikoksesta ja rangaistuksesta, mutta toisaalta viihdyin Twilightien parissa. Harry Potterit minun on pakko lukea melko lailla kerran vuodessa, olen koukussa siihen eskapismiin, jota se kirjasarja tarjoaa. Loppujen lopuksi tiedän kirjallisuuden "tärkeistä" kulmakivistä nolottavan vähän.

netta jasminet

Luin kerran Tony Halmeen elämänkerran alusta loppuun, kannesta kanteen. 

Ei  muuta lisättävää.

Aivan ihanaa löytää joku, joka ei pysty lukemaan Pottereita! Minun yritykseni juontuu yläasteajoille, jolloin muistaakseni seiskaluokalla piti lukea Potterin ykkösosa ja kirjoittaa lukupäiväkirjaa. Tuo oli ainut kerta, kun päätin olla "pahis" ja jätin teoksen sikseen ehkä noin 10-20 sivun jälkeen. Muistan, että äikän openi kirjoitti minulle, että minun täytyisi lukea teos, mutta asia jäi onneksi sikseen, kun ope muutti pois ja tilalle tuli uusi. :-D 

Monet ystäväni järkyttyvät aina siitä, kun kerron, etten ole lukenut ainuttakaan Jane Austenia... Yritin joskus lukioaikoina lukea Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, mutta ilmeisesti se ei kolahtanut silloiseen lukijaminääni ja jätin teoksen kesken. Olen tosin tänä vuonna kypsytellyt ajatusta, josko ensi vuonna lainaisin uudelleen Austenia. 

Taru sormusten herrasta on minulle mörkö. Olen lukenut ykkösen, mutta en todellakaan tiedä, milloin etenen trilogian suhteen... 

 

Jenni S.

Jee, lisää ihania nolouksia! Minua alkaa jo valmiiksi naurattaa, kun huomaan, että tähän ketjuun on tullut kommentteja. ;)

Katri, voi ei, ehkä mun pitää sittenkin joskus antaa Twiligthille mahdollisuus, kun se onkin noin liikuttava. :) Ja älä huoli, tiedän lisäksesi ainakin yhden ihmisen, joka ei piittaa ollenkaan Päivänlaskua ei voi -kirjasta. Olen vielä antanut sen hänelle lahjaksi.

Mitä/millaisia klassikkoja olet kokeillut?

Soni, Moby Dickiä en ole lukenut, mutta muuten tuo tentinläpäisemiskäytäntö kuulostaa tutulta... siis se, että lukee kaikkea muuta tai etsii kirjoista tietoa. Mutta Potterit kerran vuodessa, apua! Paljonko siihen menee aikaa? Otatko lomaa sitä varten? :)

Luulen, että melkein kaikki tietävät kirjallisuuden tärkeistä kulmakivistä aika vähän, koska kirjallisuus on vain niin laaja alue. Ja sitten jos oikein perehtyy yhteen sen osa-alueeseen, voi käydä niin, ettei tiedä muista osa-alueista sitäkään vähää. Hankalaa on. 

Netta Jasminet, tuohon ei todellakaan ole MITÄÄN lisättävää. :D

Kaisa, jee, Potter-vikaisia on ainakin kolme tässäkin keskustelussa! Hyvin lohdullista. Minun käsittääkseni moni on ihastunut Austeniin vasta aikuisena tai ainakin vasta yhden kahden epäonnistumisen jälkeen? En tiedä, en ole itse lukenut Austenia erityisemmin. Jotain kyllä ja pidinkin, mutta siitä on aikaa, enkä siis muuttunut intohimoiseksi Austen-faniksi. Austenin elämäntarina on kyllä kiinnostava, siihen suosittelen tutustumaan.

Ou nou, örkistä on tullut mörkö! : ) Minulla on ollut aina kaikki tai ei mitään -asenne Taru Sormusten Herrasta -teosta kohtaan. En oikein osaa erotella osia toisistaan, koska olen lukenut aina trilogian putkeen, kun olen lukenut (pari kolme kertaa). Leffojen perusteella ja  muistaakseni kirjankin osa 2 on puuduttavin. Ehkä voit hypätä sen yli? ;)

 

estella

Minun noloin paljastukseni on se, että olen lukenut hävettävän vähän mitään klassikoita. Tämän vuoksi aloitinkin kirjaprojektini! Vielä tässä keskustelussa monesti mainituista teoksista:

 

- Potterit on ihania! Olin yläasteella kun ensimmäinen ilmestyi, olen siis kasvanut Potterien kanssa.

 

- Taru Sormusten Herrasta on edelleen lukematta! Rakastin niitä leffoja teini-ikäisenä ja niiden innoittamana hankin kirjankin, jota en ole vieläkään saanut alkua pidemmälle. Vakaana tarkoituksenani on lukea se nyt projektini aikana.

 

- Täällä Pohjantähden alla tuli luettua nyt syksyllä, ja koko se nousi lempiteosteni joukkoon. Myös Timo Koivusalon Pohjantähti-elokuvat ovat tosi hyviä!

 

 

Jenni S.

Estella, kirjaprojektista päätellen sinulla on kyllä varsin fiksu ja monipuolinen kirjamaku. Ei noloa ollenkaan. :) Mutta niin se vain on, että kirjoille ja genreille on paikansa (paitsi joillekin ei ollenkaan, vaikka kuinka haluaisikin), itseään ei voi pakottaa lukemaan, tai minä en ainakaan voi.

Tuo leffa ennen kirjaa on kyllä hankala ilmiö. Harvan kirjan jaksaa lukea, jos tarina on tuttu leffasta, vaikka kirjat ovatkin yleensä elokuvia parempia (ainakin lukutoukan mielestä).

Sara / p.s. rakastan kirjoja (Ei varmistettu)

Olen vähän jälkijunassa tämän kommenttini kanssa, mutta kaipa mukaan mahtuu vielä tältäkin lukijalta muutama luuranko. :)

Yksi pahimmista lienee se, etten ole lukenut Sinuhea enkä Täällä Pohjantähden alla. Kaipa ne pitäisi olla luettuna jokaisella himolukijalla, jotta säilyisi edes jonkin näköinen uskottavuus. :) Ruusun nimen lukeminen tyssäsi heti alkuunsa, onneksi näköjään aika monella muullakin on sama homma. Taru sormusten herrastakin on lukematta, noloa.

Yksiä voimakkaimmista kirjallisista ihastuksistani ovat olleet joskus parikymppisenä Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskela (!), ja Tuulen viemän Rhett Butler. Oih mitä miehiä! :) Nykyisin olen Morren lailla hurahtanut Sookie -kirjojen Eric Northmaniin, sekä myös Diana Gabaldonin Muukalaisen Jamie Fraseriin. Edelleen kuitenkin myös Koskela ja Butler saavat aikaan miellyttäviä väristyksiä... :)

Ja minäkin olen ahminut Twilightit ja tainnut itkeäkin niitä lukiessani. Näin jälkikäteen ihmetyttää, mikä niissä muka on niin koukuttavaa?

Jenni S.

Sara, luurankoja ei voi olla liikaa! Ja hauskoja tunnustuksia sinulla olikin, etenkin nuo ihastumiset. :) Voi ei, olen kade, minulla ei ole kirjallisia ihastuksia. Ehkä pitää lukea joku mainitsemasi kirja vain siinä toiveessa, että saatan ihastua. ;)

Twilight-reaktiot ja -kommentit ovat kyllä oma lukunsa nekin. Tunnistan kyllä tunteen, että jotain (hömppä)kirjaa saattaa lukea ihan kaiken muun unohtaen, ja sitten jälkikäteen ei osaa sanoa, mikä siinä nyt NIIN ihanaa oli.

Kommentoi

Ladataan...