Oletko tyytyväinen itseesi lukijana?

Ladataan...

 

Otsikon kysymys on hieman provosoiva, myönnän. Minustakin, himolukijasta, tavallisen harrastuslukemisen pitäisi olla ensi sijassa iloa tuottava asia, jota ei tarvitse sen koommin analysoida. Toisaalta voihan harrastuksessa kuin harrastuksessa kehittyä, ja usein se, että pysähtyy hetkeksi pohtimaan tekemisiään, on avartavaa ja hyödyllistä.

Minä olen viime päivinä pohtinut lukemisiani kahdelta kantilta: yritän saada vuodenvaihteeksi aikaiseksi yhteenvedon tämän vuoden lukemisistani sekä koosteen siitä, miten aion lukea ensi vuonna. (Totta puhuen, eivät ne lukulupaukset pidä sen paremmin kuin muutkaan uudenvuodenlupaukset, mutta toisin kuin muita lupauksia, niitä on minusta hauska tehdä.)

Minä olen ja en ole tyytyväinen itseeni lukijana.

Syy tähän on se, että luen niin paljon. Yhtäältä olen sitä iloisempi, mitä enemmän ehdin vuodessa luettua. Olen listannut lukemisiani vuodesta 2004 ja onnekseni pääsin jossain vaiheessa sentään irti tarpeesta ylittää edellisen vuoden kirjamäärät... Toisaalta ajattelen usein, että voisin lukea vähemmänkin ja sen vähän sitten ajatuksella.Voisiko keskittyä hetkeksi vain pariin kirjailijaan?  Tai onko "kaikki" uutuudet pakko lukea? Yleensä pidän enemmän vanhoista kirjoista tai olen ainakin jotenkin ilahtuneempi ajatuksesta, että olen lukenut jonkun vanhan, kenties jo aika unohtuneen kirjan. "Julkilukijana" olen ilahtunut myös siitä, että ne vanhatkin kirjat, ja usein juuri ne, herättävät keskustelua. Vuodesta toiseen harkitsenkin vetäytyväni uutuuksien, kirjakauppojen ja kirjastojen ääreltä ja lukevani vain oman hyllyni kirjoja, mutta ei minusta ole siihen tässäkään vuodenvaihteessa.

En ole tyytyväinen siihenkään, että huomaan tarkoituksellisesti valitsevani ohuita kirjoja, jotta saan kirjan sujuvasti pois "työn alta" ja seuraavan opuksen hyppysiini. Ohuet kirjat ovat usein nopealukuisia ja niillä on helppo kasvattaa kirjatilastoja. Ei sentään - mutta tässä tullaan taas tuohon julkilukijuuteen. On hieman hankala pitää kirjapalstaa, jos tahkoaa viikkoja saman kirjan ääressä, joten usein tulee valittua ikään kuin automaattisesti jotain, jonka lukemisaika lasketaan päivissä tai jopa tunneissa. Luulen, että ainakin osa kirjabloggareista tunnistaa ilmiön.

Onneksi tähän ongelmaan on ainakin yksi ratkaisu: luen usein samanaikaisesti useita kirjoja. Se paksu keikkuu taustalla, kunnes tulee luetuksi. Opin monen kirjan taktiikan vasta muutamia vuosia sitten ja se lisäsi lukemismääriäni huomattavasti. Toisin kuin voisi luulla, monikirjataktiikka on myös vaikuttanut niin, että aiempaa harvemmat kirjat jäävät kesken. Voi olla, että jokin kirja pölyttyy välillä viikkojakin yöpöydällä, mutta luen sitä silti aika ajoin. Aikaisemmin luin vain yhtä kirjaa kerrallaan ja se johti tilanteeseen, jossa jäin junnaamaan pitkiksi ajoiksi hankalan kirjan kanssa tai jopa saatoin jättää lukemisen kokonaan joksikin aikaa huonon lukukokemuksen jälkeen. Siihen, että osaan lukea montaa ja monenlaisia kirjoja samaan aikaan, olen tyytyväinen. Tällä hetkellä minulla on tosin melkein valmiina monta kirjaa, mutta ei yhtään niin valmiina, että kirjoittaisin niistä.

Epätyytyväisyyttä aiheuttaa se, että luen vähän tietokirjoja, vaikka esim. kieli- ja kirjallisuustieteellisiä teoksia minulla on jo niin paljon, että pitää raivata niille lisää tilaa hyllyssä. En tiedä, miksi minulla on tarve ostaa niitä, kun en kerran lue. Kenties kerään kielitieteellistä varastoa eläkkeen varalta tms. (Viime kuukaudet olen ollut vuorotteluvapaalla ja olen vielä joitakin viikkoja, mutta en ole silti hakeutunut tietokirjojen ääreen, vaikka niin ylevästi kuvittelin.)

Tässäpä näitä. Olin tosiaan harrastanut omakohtaista lukija-analyysia jo päiviä, mutta lopullisen sysäyksen tälle kirjoitukselle sain, kun luin Sallan lukupäiväkirjan mainion, monipuolisen kirjavuosikatsauksen. Miten uteliaita me lukutoukat olemmekaan - miten hauska on tutkia toisen lukemisia ihan tilastomuodossakin!

Toivoisitko lukevasi enemmän tai vähemmän? Tai erityyppisiä kirjoja kuin nyt luet? Mihin olet erityisen tyytyväinen lukemisessasi? Vai kannattaako lukemista edes analysoida?

Share
Ladataan...

Kommentit

Nuuh beibe!

Erinomainen kysymys! Omana ongelmanani on lukemisen vähyys. Olin peruskoulussa varsinainen lukutoukka, mutta opiskelun käydessä yhä intensiivisemmäksi ja sosiaalisten yms. lyhytjänteisten käytön medioiden yleistyessä luen yhä harvemmin romaaneita, ehkä noin viisi vuodessa. Aiemmin otin vielä paineita siitä, että olisi aina luettava laadukasta kirjallisuutta, mielellään nobelisteja. Nyt olen antanut itselleni luvan lukea mitä ikinä kiinnostaa, pelkän mielihyvän takia. Toivon, että gradun palauttamisen jälkeen elämässäni olisi taas tilaa kaunokirjallisuudelle ja kirjastossa hengailulle. Mutta yleisellä tasolla pohdin miten lukeneisuuden käy Internetin aikakaudella? Itselleni pitkäjänteinen keskittyminen on muuttunut koko ajan vaikeammaksi, ja monet ystävistäkin ovat huomanneet saman.

Morren maailma (Ei varmistettu)

Ihana aihe!

Minä olen tiukasti analysoiva lukija. Tietysti se johtuu osin siitä, että kirjallisuudenopiskelijana minut on siihen koulutettu. Joskus toivoisin, että osaisin heittää aivot narikkaan ja nauttia tarinasta, vaikka siinä olisi isojakin puutteita.
Muistan, että Stephenie Meyerin Twilight-sarjan kohdalla oli näin; olisin halunnut pitää niistä, mutta se oli monelta osaltaan niin puutteellista etten voinut kuin inhota. Monet kaverini myönsivät oikeiksi mainitsemani puutteet, mutta sanoivat ydinjutun olevan niin ihana.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että pidän itseäni aika monipuolisena lukijana. En jumita muutamissa tietyissä kirjailijoissa tai genreissä. Ihan KAIKKEA tyyliä en sentään lue, mutta paljon kuitenkin.

Opiskelun myötä joskus tuntuu, että kirjat tulee suoritetuksi. Ei luetuksi. Se harmittaa. Haluaisin olla nopeampi, mutta silti analyyttinen.

Olisi kiva olla myös kärsivällisempi. Olen taipuvainen tuomitsemaan kirjan nopeasti. Joskus kuitenkin kannattaa silti lukea kirja loppuun, sillä siihen voi silti ihastua. Rashi-Koskisen "Katariina" romaanin kohdalla kävi niin :)

Ihana kysymys (vielä kerran)!

Salla

Hyvää pohdintaa! Mä voisin aloittaa perisuomalaisittain negatiivisilla asioilla. Toistuva toiveeni itselleni on, että lukisin enemmän laadukasta käännöskirjallisuutta. Jotenkin se vain aina jää vähemmistöön. Hyvänä puolena lienee että maailmankirjallisuuden klassikoita luen ihan mielelläni ja säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tällainen uusi ns. laatukirjallisuus jää minulta usein paitsioon.

Mutta noin yleensä ottaen olen tyytyväinen. Vasilisan ajatukset tuntuvat tutuilta, opiskelun alkuaikoina yritin olla lukematta kirjoja kun ajattelin että se on pois opiskelusta, mutta sitten tajusin että ihan hyvin voin lukea, se on minulle rentoutumiskeino eikä mistään muusta pois.

Samoin lyhytjänteisessä maailmassa lukeminen on minulle niitä asioita, jotka todella ylläpitävät keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, se on hienoa.

Tuttua tuo paksun ja ohuen kirjan välinen empiminen. Pidän paksuista kirjoista, ja ilokseni olen kyllä tänäkin vuonna lukenut järkäleitä. Niitä "välipalakirjoja" paksun kirjan lomassa tulee kyllä kuitenkin. Pisimmillään olen tänä vuonna käyttänyt aikaa kuukauden verran yhteen kirjaan, näin oli useammankin kirjan kohdalla. Siinä sivussa tai välissä tuli sitten lukaistua jotain nopeampaakin.

Loistava kysymys, Jenni! Voisin vastata niin kuin sinäkin, kyllä ja ei. =)  Lukeminen on aina iloa... mutta viimeisen vuoden aikana olen kyllä alkanut miettiä miksi luen juuri niitä kirjoja, joita luen. Tietokirjoja ja 'työläitä' kirjoja tulee luettua liian vähän, se harmittaa. Toisaalta, olen tietoisesti yrittänyt haastaa itseäni lukemaan esim. runoja. 

Kaikkiaan tämä vuosi on painottunut uutuuskirjoihin entisen polveilevan lukemisen asemesta; ei ole tullut seurailtua hassuja omaehtoisia polkuja yhtä vahvasti kuin ennen. Kirjablogeissa tulee niin paljon kaikenlaista houkuttelevaa. Tämän suhteen voisin tehdä jonkin uudenvuodenlupauksen tyyliin 'to thine self be true'!  Pitääpä miettiä. =)

 

 

Vasilisa, minulle ainakin kävi juuri noin: opiskeluaikoina ja jonkin aikaa sen jälkeen luin paljon vähemmän kuin koskaan ennen sitä. Sitten löysin kirjat taas ja nykyisin luen enmmän kuin koskaan. Minä taas koen, että nettiaikakausi on jopa lisännyt lukemistani, sekä konkreettisten lukuvinkkien (kirjablogit ja muut sivustot) osalta että niin, että netti on kehittänyt pikalukutaitoani. Toivoisin kyllä siis minäkin olevani syventyvämpi lukija, mutta näen "selailevan nettilukemisen taidossa" hyviäkin puolia, etenkin jos johonkin tekstiin on tutustuttava nopeasti.

Mielestäni kannattaa lukea mikä kiinnostaa, tai ainakaan minä en jaksa enkä haluakaan olla aina kiinnostunut vain tietynlaisesta kirjallisuudesta, vaikka se olisi kuinka hienoa.

Morren maailma, kiitos! Ja tunnistin heti tuon analysoinnin. Vaikka luenkin ahmien ja joskus pintapuolisestikin on minullakin taipumusta, ehkä juuri koulutuksesta johtuen, analysoida teosta monelta kantilta. Harvoin minullekaan ihana kelpaa, jos kirja ei ole kokonaisuutena ihana!

Tämä on nyt samanaikaisesti karkea ja elitistinen yhteenveto, mutta olen huomannut, että moni lukija kiinnittää huomiota vain kirjan juonitasoon ja vetävyyteen. Olen joskus ihan pahoittanut mieleni, kun olen yrittänyt selittää, että joku kirja on ollut ehkä ideana ja aiheena, kertomuksenakin, hyvä, mutta ei kirjallisesti arvioituna. Olen sitten kertonut havaintojani teoksen kielenkäytöstä ja rakenteesta, mutta saanut vain vastaukseksi "mutta on se silti hyvä" -tyrmäyksiä. Silloin on tuntunut, että olenkohan minä edes lukenut samaa kirjaa tai luenko minä jotenkin "hienommin".

Minullakin on taipumusta nopeisiin tuomioihin jos kirja ei kerta kaikkiaan vain puhuttele minua, mutta joskus sentään palaan tällaisten kirjojen ääreen myöhemmin. Ja ihmeitä tapahtuu: esim. Thoreaun Elämää metsässä oli minusta puuduttavan pitkäpiimäinen ekalla kerralla ja kiehtova toisella!

Ja kyllä, olet monipuolinen lukija! :)

Salla ja Booksy, kommentoitte näemmä juuri kun vastailin Valisan ja Morren kommentteihin. Nyt alan olla auttamatta myöhässä tapaamisesta, joten ilmoitan vain nopeasti, että vastailen teille illalla! :)

tiina11 (Ei varmistettu)

olen itse miettinyt paljon samaa, eli millainen olen lukijana ja miten voisin olla parempi. toisinaan tuntuu, että yhdestä kirjasta voi saada vaikka kuinka paljon irti, toisinaan taas on olo, että sivut vain heiluvat vauhdilla eteenpäin enkä pysähdy pureksimaan tekstiä sen kummemmin, vaikka se tarjoaisikin hyvät mahdollisuudet siihen. tällöin vain suoritan velvollisuuteni lukijana voidakseni siirtyä seuraavaan.
olen päätynytkin siihen lopputulokseen, että pysähdyn kuitenkin välillä ja se riittää. että ei minun tarvitse "suorittaa" lukiessani, kun kuitenkin, valitettavasti, "suoritan" luettujen kirjojen määrää. tavoitteena minulla on kaksi kirjaa kuukaudessa, mutta vuoden saldosta vain muutama on suomeksi. ei-suomenkielellä lukeminen on paljon hitaampaa, ja vaikka takana on jo useamman vuoden treeni, uskon että vielä tarvitaan paljon lisää että pääsisin samaan sujuvuuteen lukemisessa, kuin mitä se on äidinkielellä.
summa summarum, mielestäni on hyvä arvioida itseään ja miettiä lukemisen motiiveja mutta lukemisesta ei ole hyvä tehdä liian suorittamista. kirjaan tarttuminen esimerkiksi turhan surffailun tai television katsomisen sijaan on yleensä jo aina jo voitto ja siitä voi olla iloinen. hyvä kirja on hyvä kirja, vaikka niitä lukisikin hiukan vähemmän.

Totta ja tarua (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa, että ainoa kokemani "puute" lukemisissani on ajanpuute. Huokailen nuoruuden päivien perään, jolloin oli aikaa lukea kokonainen päivä putkeen, viikonlopuista ja lomaviikoista puhumattakaan. Nykyään on niin paljon muutakin... :p

Itse olen löytänyt sopivan tasapainon lukemiselleni: puolet faktaa, puolet fiktiota sekä kolmannes suomeksi, kolmannes englanniksi, kolmannes ruotsiksi. Kuinka hyvin tuo sitten toteutuu onkin toinen asia, jota en ole ruvennut selvittelemään. Joskus on ihan hyvä vaan, kun ei tiedä. :D

Olen itse kääntäjä ja siksi varsinkin fiktion kohdalla kartan käännöskirjallisuutta. Sen sijaan luen alkuperäiskielisen, jos vain kykenen. Jos en (koska kaikkia maailman kieliä ei vain voi oppia, vaikka haluaisikin...), luen yleensä saman teoksen useampana käännöksenä, jonka koen auttavan varsinaisen kirjailijan äänen paljastumisessa kääntäjän takaa. :)

Mitä tulee kirjablogin pitämisen vaikeuteen, kun joka viikko tai edes joka kuukausi ei ole kirjaa blogattavana, kun 1000-sivuista historiateosta ei vain lue yhtä nopeasti kuin alle 100-sivuista lastenromaania (maku menee laidasta laitaan...), itse en koe tätä ongelmana. Blogi on kuitenkin vapaaehtoista toimintaa, joten sitä voi pitää ihan sitä tahtia kuin haluaa, ilman sen ihmeempää tarvetta 'ressata asiasta.

Toisaalta, omalla kohdalla "ongelma" ratkeaa myös sillä, että a) luen myös nopeampilukuisia sarjakuvia ja b) kirjoittelen omassa blogissani myös elokuvista ja tv-ohjelmista. Mielestäni kun tarina on tarina ja tieto tietoa, oli lähde sitten mikä tahansa. Jos se herättää ajatuksia, jotka haluan kirjoitella muistiin, niin kirjoitellaan sitten. Näin sitä kirjoitettavaa riittää hyvin melkein joka päivälle, kun vaan ehtii ja muistaa.

Sellaisia kokemuksia minulla siis. Oli kiinnostavaa lukea muiden ajatuksia näistä asioista, varsinkin kun kirjoittamanne blogit keskittyvät omaani tarkemmin nimenomaan kirjallisuuteen. Kiitokset jakamisesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisi kiinnostavaa myös tietää missä ja milloin te yleensä luette? Onko sinulla joku lempipaikka (sänky/nojatuoli/bussi) tai lempiasento (istuen/makuulla)? Entä mihin aikaan keskitytte lukemiseen (aamulla/illalla/sivu siellä, toinen täällä)?

Tosin näissä kysymyksissä voisi ehkä olla aihetta omaan postaukseensa.

Kaksi-nolla

Yritän suorittaa lukemista niin vähän kuin mahdollista. Haluaisin lukea paljon enemmän kuin tällä hetkellä teen, mikä johtaa valitettavasti joskus siihen, että  harpon lukiessani eteenpäin kuin hirvi. Mahtavan kirjan tunnistan siitä, että en yhtään mieti, miten monta sataa sivua vielä on jäljellä vaan keskityn vain itse kirjaan.

Ensi vuonna aion lukea enemmän tietokirjoja kuin aiemmin. Hyvien tarinoiden ja kauniin kielen lisäksi kaipaan nyt uutta tietoa ja oppia.

penjami (Ei varmistettu)

Kadehdin kaikkia teitä, jotka saatte aikaiseksi listan luetuista kirjoista! Itse luovuin listojen pitämisestä vuosia sitten. Lähinnä sen takia, että se ikään kuin pakotti lukemaan loppuun sellaisia kirjoja, joita en muuten olisi lukenut.

Olen lukijana sellainen, että saatan kantaa kirjastosta kotiin kymmenkunta kirjaa ja selailla ne läpi viikonlopussa. Mutta luinko yhtään kokonaan? Voisiko niistä mitään laittaa luetut-listalle? Silti kokonaiskuva useimmista teoksista saattaa muodostua jonkinlaiseksi, sillä samalla luen niistä kirjoitettuja kritiikkejä ja esim. blogitekstejä. Näin tulee haarukoitua mm. kotimaisia uutuuskirjoja (jotka aina varaan hyvissä ajoin kirjastosta).

Toisin sanoen, saatan viikossa lukea useita kirjoja jonkin verran, mutta kokonaan vain yhden tai kaksi. Joskus taas luen tavoitteellisemmin nimenomaan sellaisia kirjoja (esim. suosikkikirjailijoitani tai dekkareita - niissä juoni on oleellinen), jotka haluan lukea kokonaan. Tälloin tulee luettua muutama kirja viikossa.

Lisäksi minulla on menossa yleensä useampi sellainen kirja, jotka luen pidemmän ajan kuluessa. Joku voi olla kesken parikin kuukautta, tai jopa unohtua hyllyyn vuosiksi (silloin se on kyllä luettava alusta uudelleen ...)

Selailevassa lukemisessa on hieman ammattimaisia piirteitä, sillä kirja-alalla toimiville (esim. kirjastonhoitajat, opettajat, toimittajat jne.) se on keino päästä selville mahdollisimman laajasti kirjallisuudesta. Silti väittäisin, että kyllä sellainenkin lukeminen voi olla elämyksellistä.

Kuitenkin jos kirjoitan jostakin kirjasta blogiin tai kritiikin, silloin olen lukenut sen aika huolellisesti - ja usein lisäksi innostunut lukemaan kirjan tai pari, kolmekin samaan aiheeseen liittyen.

- Lisäksi vuoden aikana tulee luettua melkoinen pino runokokoelmia, ja etenkin netistä yksittäisiä runoja ja esseitä yms. lyhyempiä tekstejä.

Yhteenveto: minulle lukeminen on metsässä samoilua, enkä varsinaisesti lähde laskemaan yksittäisiä puita, vaikka usein jonkin juurelle pysähdynkin sitä tarkemmin ihastelemaan.

Lyy lymyilee 2.01.4

Itse myös olen iloinen siitä, että olen oppinut "monikirjalukijaksi". Tälläkin hetkellä kesken on (aktiivisesti) neljä kirjaa, joista yksi poikaystävän luona, yksi käsilaukussa ja kaksi yöpöydällä. Lisäksi hyllyssä on x-määrä kirjoja, jotka olen aloittanut, mutta en lopettanut. Niihinkin joissain olosuhteissa saatan palata. Monen teoksen kerralla lukemisen opettelun myötä lukumäärät ovat huomattavasti lisääntyneet.

Lukeminen menee kyllä hassusti kausittain. Syksyllä oli taas suuri ahmimisvimma ja monia "nää on pakko lukee" -listalla olleita kirjoja tulikin kahlattua. Toki sinne väliin tulee sitten aina helppoa hömppää, kavereiden suosituksia jne. Nyt lukutahti on hieman hidastunut, enkä ole hetkeen saanut mitään kirjaa päätökseen.

Kummallinen huomio, jonka olen lukemisesta tehnyt on sängyssä/ennen nukahtamista lukeminen. Vaikka aina aikasemminkin olen lukenut ennen nukkumaanmenoa, on se ollut lähinnä vanhemmilta opittu tapa ja usein on käynyt niin, että lukemiseen onkin vierähtänyt hyvä tovi nukkuma-aikaa.

Tällä hetkellä elämä on töitten ja harrastusten puolesta niin hektistä, että uni ei aina iltaisin meinaa tulla. Jotenkin ensin ajattelin, että jos käy ylikierroksilla päivästä ja nukkumaanmenoaikakin on ohitettu reippaasti, on lukeminen hölmöjen hommaa. Huomasin olevani väärässä. Lukiessa laskeutuu ihanasti jollekin alfa-taajuudelle, eikä valon sammuttamisen jälkeen enää pyöritytä flikkaa sängyssä, eikä ajatuksia päässä.

hdcanis (Ei varmistettu)

Minulla lukemisessa ei ole oikeastaan koskaan ollut suuria taukoja, aina sitä jotain. Onhan se tavallaan opiskelusta ja työstä pois mutta niin on syöminen ja nukkuminenkin. Toki pienempää vaihtelua tulee aika ajoin että tässä kuussa luetaan kolme kirjaa ja seuraavassa kymmenen.

Olen kohtalaisen tyytyväinen monipuolisuuteen. Toki olisi kiva osata useampia kieliä kuin suomea ja englantia että voisi lukea vaihtelevammin (parilla muulla kielellä onnistuu ehkä lasten kuvakirjat tai yksinkertaista tekstiä sisältävät sarjikset). Toisalata tästä on tainnut olla puhetta että en ole niin kielipainotteinen lukija kuin moni muu, mutta alkukielisyys on toki kiva ja valikoimakin kasvaisi.

Luen myös paljon ohuita kirjoja mutta se on enemmän esteettinen kysymys kuin joku suorittamisasia, mieluummin tiivis ja napakka paketti kuin epämääräisesti rönsyilevä ja maailmojasyleilevä teos...mutta tuo on myös asia jossa en ole tyytyväinen, tiiliskiviaversion vuoksi jää epäilemättä monia hienoja teoksia lukematta.

Niina S. (Ei varmistettu)

En analysoi, en kerta kaikkiaan halua lukemisestani mitään suoritusta. Luen, mitä milloinkin mieli tekee ja mitä käteen sattuu, ja tiedän aika hyvin millaisia kirjoja milloinkin tekee mieli ja mitkä mihinkin tilanteeseen ja fiilikseen sopivat. Jos käteen sattuu todella huono kirja, jätän sen kesken ja siirryn seuraavaan. Luen mielestäni sen verran paljon ja monipuolisesti, etten koe minkään tietyn kirjallisuudenalan tai -lajin jäävän paitsioon – ja jos jää, siihen on joko syynsä (olen kokeillut, ei toimi) tai uskon että ehdin vielä jossakin vaiheessa siihenkin lajiin perehtyä. Enemmän haluaisin toki lukea hyviä kirjoja, joista todellä jää jälki, ja vähemmän taas sellaisia vähän huonompia, mutta etukäteen on usein vaikea sanoa, tekeekö joku kirja syvällisen vaikutuksen vai ei.

Kolmas linja

Ajankohtainen aihe, kun laadiskelin juuri itsekin jonkinlaista yhteenvetoa tästä kirjavuodesta.

Olen todennut, että en nyt ihan hirveästi pyri sääntelemään vapaa-ajan lukemisiani, kun kuitenkin haluan sen olevan minulle ensi sijassa hupia. En siis stressaa, jos joku kirja jää kesken tms. Yleensä luvussa on joka tapauksessa useampi teos. Olen aina lukenut aika paljon, vähimmillään lukeminen oli varmaan minullakin opiskelujen alkuvaiheessa, tai semmoinen tunne minulla on, en kyllä voi tarkastaa mistään, kun en silloin saanut pidettyä mitään kirjanpitoa lukemistani kirjoista.

Olen ihan tyytyväinen siihen, että luen useammalla kielellä (kuluneena vuonna neljällä, joista tosin ruotsiksi hyvin hitaasti, kun sillä kielellä lukemiseen vasta totuttelen), mutta kyllä vielä jos saisi parilla muulla kielellä luettua, niin parempi vaan. Toiveikkaana olen hankkinut hyllyyn kirjallisuutta saksaksi ja portugaliksi. Tietokirjojakin olen lukenut kiitettävästi, tosin mielenkiintoisia uusia on taas kertynyt hyllyyn!

Sitten toivoisin ensi vuonna ehkä lukevani vähemmän dekkareita, kun en oikein saa niistä irti paljoakaan (paitsi hetkellistä viihdettä, arvonsa toki silläkin). Ja samoin toivoisin rohkeammin tarttuvani tiiliskiviromaaneihin. Kolmanneksi toivoisin ylittäväni ennakkoluuloni ja lukevani enemmän novelleja.

En minä aina ole sama

No niin on, siis provosoiva ja saanut kohtuullisesti kommentteja joita en kommentoi. Yritän pohtia kuitenkin bloggaustasi. Otsikko haahuilee jo sportin puolelle; olenko tyytyväinen suoritukseeni, annoinko kaikkeni, pärjäsinkö, monesko olin, voitinko.

Neuvoja "koosteen tekoon". Joidenkin suurten kaupunkien kirjastot koostavat asiakkaiden lainoista vuosilistaa. AdLibris -asiakastiedoista löytyy listaa niin ostetuista, valvotuista kuin suosikki-kirjoistakin. Ja onhan teillä bloggareilla listanne ja hakusananne.

"Luen niin paljon"   "Vähemmänkin ja sen vähän sitten ajatuksella"  -ajatukset herättävät ajatuksen pitäisikö slow-life, slow-food  -yhdistysten lisäksi perustaa slow-read-seura. "Luen vähän tietokirjoja" - muistelen jonkun joskus sanoneen Aku Ankan lukemisesta olleen hyötyä yo-kirjoituksissa.

No joo, kyllähän teidän, ammattilaisten tai puoli, pitääkin vääntää listaa ja tilastoa ynnä muuta luetteloa jos toistakin, joita minä sitten jäljitän, luen ja hyödynnänkin? Vuoden pari teitä kirjabloggajia seuranneena ehdotan; Vuoden kirjojen lisäksi Vuoden kirjablogit (tosi tiiviinä) juttuna olisi paikallaan vai olisiko? Siitä tyytyväisyydestä vielä: hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Read slow.

Jk.  Pidin    p e n j a m i n   kommentista. 

Kiitos kaikille kommenteista! Olen ollut koko päivän menossa, mutta luppohetkenä käväisin kirjastossa ja luin kommentit. Nauratti itsekseen heiluvat kirjansivut ja hirven lailla etenevä lukija, tutulta kuulostaa!

Kommenteissa oli muutenkin paljon tuttuja ajatuksia ja ilmiöitä. Vastailen nyt kaikille yhteisesti.

Mielestäni lukemisesta ei saa ottaa paineita tai tehdä aivan suorittamista, niin että lukisi jotain, joka ei oikeasti itseä kiinnosta. Kuitenkin on hyvä hieman tarkkailla ja kenties välillä vähän opastaa itseään. Booksyn tavoin minäkin olen suht määrätietoisesti "pakottanut" itseni lukemaan aiempaa enemmän runoja, nyt se käy jo aika automaattisesti. Genreä, joka ei yhtään innosta, en kuitenkaan aio pakottaa itseäni lukemaan, ainakaan muutamaa koelukukertaa enempää. Sen sijaan yritän saada minäkin itseni lukemaan muillakin kielillä kuin suomeksi, se avartaisi varmasti lukemista eikä olisi pahaksi kielitaidollekaan. 

Lukemisen listaamisessa ei ole järkeä, jos vain tavoittelee hienoja tilastoja, mutta menneiden vuosien lukulistoja on hauska katsella. Vaikken ole aikana ennen blogia merkinnyt ylös kuin kirjailijat ja kirjojen nimet, muistuu niitäkin listoja katsellessa mieleen sekä kirja- että yleisempiäkin muistoja. Tuon kirjan sain henkilöltä X, tuota luin paikassa X, tuon luin, koska... jne. Ainakin minulla on selvästi lukemiskausia, ne tallentuvat hyvin listoihin.

Mm. Penjamin tavoin minullakin on tapana usein lukemisen sijasta tutustua kirjoihin - jotkut kirjat luen osin ja/tai hankin niistä niin paljon taustatietoa, että katson, että minulla on jonkinlainen käsitys ko. kirjasta, vaikken olisi lukenut sitä ollenkaan tai kokonaan. Mielestäni monien kirjojen suhteen tämä on ihan riittävä tapa, kaikkia maailman kirjoja kun ei kuitenkaan ehdi lukea. Joihinkin kirjoihin voi sitten palata otollisemmalla hetkellä ja paneutuvammin.

Lukupaikoista: minä luen pääasiallisesti iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa sekä julkisissa kulkuvälineissä. Ja sitten ihan kaikkialla muuallakin, mutta noissa paikoissa eniten. Kiitos, tästä aiheesta voisi tosiaan tehdä omankin postauksensa.

Ja slow readingista. Minusta yksi hitaan tai ainakin perusteellisen lukemisen muoto on lukupiiritoiminta, miksei bloggaaminenkin. Olen kuulunut jo kuutisen vuotta kerran kuussa kokoontuvaan lukupiiriin. Piirin myötä tulee luettua sellaisia kirjoja, joihin ei itse välttämättä tarttuisi, ja mikä tärkeintä, puhuttua lukukokemuksesta. (Lukupiireilystäkin aion joskus kirjoittaa erillisen juttunsa.) Ja vaikka kirjablogimaailmasta saanee helposti sen käsityksen, että kaikki vain lukevat vimmatusti, niin kyllä se, että kirjoittaa kirjasta, kuitenkin pysäyttää pohtimaan ko. teosta ja lukukokemusta, usein keskustelukommentit vielä nostattavat esiin uusia näkökulmia, mikä on aina yhtä mukavaa ja kiinnostavaa.

Näitä(kin) kommentteja oli kyllä todella antoisaa lukea, kiitos! Minua on aina kiinnostanut lukeminen ihan yleisenä ilmiönäkin, eivät siis vain erilliset tarinat tai teokset. Totean kuten Totta ja Tarua: Kiitos jakamisesta!

Ja Penjamin samoiluvertaus on hieno!

Annika / Lukemisen ilo (Ei varmistettu)

Olen itsekin miettinyt samoja asioita. Vaikka en olekaan pitänyt kirjablogia kovin kauan, jossain vaiheessa lukeminen alkoi tuntua suorittamiselta. Huomasin myös sen, etten uskaltanut enää tarttua paksumpiin kirjoihin.

Nyt olen yrittänyt takoa päähäni, että lukeminen ja blogi ovat harrastuksia, eikä niitä tarvitse suorittaa. Jos en ehdi lukea tai kirjoittaa blogiin, en ehdi, eikä siitä maailma kaadu. Aika vapauttava kokemus.

Sinänsä blogi on lisännyt lukemieni kirjojen määrää, mikä on minusta pelkästään positiivista. Ennen luin paljon satunnaisemmin. Blogin lisäksi lukemismäärään vaikuttavat myös bookcrossing-kirjat, joita kasautuu kotiini odottamaan lukemista.

Tilastojen tekemistä sinänsä vierastan, koska se veisi minut taas sille samalle suorittamisen tielle. En myöskään pidä tilastoja kovin mielenkiintoisena luettavana, mutta jos blogissa kerrotaan mitkä olivat vuoden huippukirjoja, mitä kirjoja bloggari inhosi ja mikä kirja unohtui jo viikon päästä lukemisesta, se onkin jo kiinnostavaa.

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Moi,
erittäin mielenkiintoinen kysymys, pohdintaa ja vielä mielenkiintoisempia kommentteja!

Minä haluaisin lukea vielä enemmän, että ehtisin lukemaan vielä enemmän kirjoja. Hyviä tarintoia ja tietämisen arvoisia asioita vaan on niin paljon, että tuntuu, että nykyisellä lukumäärällä ei millään ehdi tarttumaan edes kaikkeen uuteen, saati sitten ehdottomasti lukemisen arvoisiin vanhempiin kirjoihin!

Kuten Salla, minäkin haluaisin lukea enemmän "laadukasta käännöskirjallisuutta", siis vaikkapa niitä Nobelisteja. Kaikki kirjat luen mielestäni suhteellisen ajatuksella, mutta monilukijaksi olen minäkin ryhtynyt: Jotkut paksut kirjat melkein vaativat lyhyempiä makupaloja seurakseen tai ainakin väliin.

Toisaalta kun lukeminen on vain ja ainoastaan harrastus, mitään paineita ei onneksi tarvitse ottaa :). Se on kyllä totta, että muut blogit tuottavat niin paljon uusia johtolankoja mielenkiintoisiin kirjoihin, että ne Booksyn mainitsemat omat juonet jäävät joskus vähän vähäisemmiksi.

Annika, hyvä että pääsit saman tien eroon lukemisen suorittamisesta! Ei maailma tosiaan - kumma kyllä :) - kaadu, vaikkei koko ajan lukisi tai bloggaisi. 

Yritän koostaa kirjavuosiyhteenvedon, jossa on sekä tilastoja että kirjojen nimiä. :)

Aamuvirkku yksisarvinen, monilukeminen on kannatettavaa! Minulla oli aluksi vaikeuksia sen kanssa: kun siirryin kirjasta toiseen, kirjat jäivät helposti kesken. Nykyisin siis päinvastoin, monilukeminen edesauttaa, että kirjat tulevat edes joskus luettua.

Minäkin olen ajatellut, että Nobel-palkittuihin voisi tutustua ihan systemaattisesti tai ainakin systemaattisemmin kuin nyt, mutta niin kauan kuin minulla on Finlandia-palkittuihin tutustuminen kesken, en halua Nobel-haasteita.

Minä ole nyt syksyllä yrittänyt lukea niin, että luen joko uutuuksia tai omasta hyllystä löytyviä vanhoja teoksia. Mitenkään systemaattista lukuohjelmaa minulla ei ole, mutta suurin piirtein noin se menee, ja tuntuu ihan hyvältä ja tasapainoiselta ratkaisulta (joskin siis niitä vanhoja voisi lukea enemmänkin).

 

Kyllä, voin sanoa olevani varsin tyytyväinen. Luen nykyään kaunokirjallisuutta laajemmin kuin ennen, ja se on hienoa. Ei siitä niin kauan ole kun vielä vähän arastelin esimerkiksi nobelisteja. Ja blogisuositusten myötä olen viimein onnistunut löytämään myös kotimaisen kirjallisuuden, mistä olen erityisen iloinen.

Vaikka ihan niitä tuntemattomia löytöjä tulee tehtyä nyt blogiaikana vähemmän kuin ennen, niin muuten olen onnistunut säilyttämään entisen sinne tänne haahuilevan ja lähes täysin hetken mielijohteisiin perustuvan kirjojenvalintatapani. :) Luen sitä mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, ja siitä tuntuu ainakin proosan osalta kasaantuvan kohtuullisen monipuolinen valikoima romaaneja ja novelleja, eri genrejä, eri maalaisten kirjailijoiden kirjoja, uudempaa ja vanhempaa jne...

Se vähän harmittaa, että kaikki muu sitten tuntuukin jäävän niiden romaanien ja novellien jalkoihin. Ihan oikeasti kyllä haluaisin lukea enemmän vaikkapa runoja, tietokirjoja, sarjakuvia ja matkakirjoja, mutta niihin tarttuminen pääsee aina unohtumaan.

Uutuuksien perässä en pysyisi kuitenkaan, joten en edes yritä. Tämä taitaa oikeastaan olla perua siltä ajalta, kun en käyttänyt moneen vuoteen lainkaan kirjastoa (Nyt olen sentään taas päässyt senkin ihanuuden makuun!) vaan hankin kaiken luettavani ostamalla alesta tai käytettynä. Painoin kiinnostavat uutuudet mieleen ja ostin kirjan sitten joskus jos se tuli halvalla vastaan. Enimmäkseen suhtaudun uutuuksiin edelleen samoin: merkkaan listalle ja luen sitten joskus kun ehdin ja siltä tuntuu. :)

Mitä määriin tulee, niin haluaisin kyllä ehtiä lukea enemmän. En suorittamisen vuoksi, vaan ihan vain siksi että niitä kiinnostavia kirjoja on niin paljon. Olen nyt onneksi myös oppinut käyttämään tuota monen kirjan taktiikkaa! Paksuihin kirjoihin pitäisi kyllä tarttua rohkeammin. Blogin alkuaikoina niiden välttely johtui mullakin siitä, ettei sitten olisi ollut pitkään aikaan blogiin kirjoitettavaa, mutta siitä olen päässyt yli. Nyt niitä tulee välteltyä enemmänkin yleisen lukuajan puutteen vuoksi. Vaikkei lukemista suorituksena ajttelisikaan, niin on se silti lievästi ärsyttävää jos useampi kirja roikkuu keskeneräisenä pitempään eikä mistään oikein tule valmista.

Toisaalta ihan pikkuisen kadehdin niitä, jotka osaavat analysoida lukemaansa enemmän ja syvemmin kuin minä. Mutta olen silti itseenikin tyytyväinen: oleellisinta kun kuitenkin on se, tuottaako kirja minulle lukunautintoa, ja sen tietämiseen ei sentään onneksi syväanalyysejä tarvita. :)

Satu, hieno kommentti ja niin totta tuo loppu: onneksi ei tarvitse syväanalyysia tietääkseen, onko lukukokemus tavalla tai toisella merkittävä vai ei. 

Minä olen luopunut uutuuksien tai muiden kiinnostavien kirjojen merkkaamisesta ylös. Jossain vaiheessa minulla oli kaikki kalenterit ja pöydänkulmat täynnä listalappuja, enkä silti lukenut kuin osan aikomastani. Nyt luotan, että jos haluan lukea jonkun kirjan, luen sen ennemmin tai myöhemmin. Sitä paitsi en useinkaan pysy summittaisissakaan suunnitelmissa, kun tuleekin jotain muuta kiinnostavaa vastaan; esimerkkinä vaikka Pellisen novellikokoelma, josta juuri kirjoitin. 

Tunnistan tuon, että helposti sitä lukee vain romaaneja. Pyrin puolitietoisesti itse siitä eroon, koska nautin muistakin kaunokirjallisuuden muodoista: usein tiivis ilmaisu (novellit, runot) on elämyksellisempää ja kiinnostavampaakin kuin romaanien kieli (jälleen karkea yleistys, pahoittelen). Pääasia on kuitenkin se, että on mistä valita: kirjoja ja genrejä on loputtomasti!

http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Minä olen muuten tyytyväinen itseeni lukijana, mutta haluaisin lukea enemmän englanniksi ja norjaksi. Ajattelin aikoinaan kirjoittaa blogiani kolmella kielellä, aina sen mukaan millä kielellä kirjan luen. Mutta nykyisin luen melkeinpä vain suomeksi. Muutamat norjalaiset ystäväni ovat antaneet noottia siitä, etten enää kirjoita englanniksi juuri lainkaan ja he raukat joutuvat lukemaan blogiani google-kääntäjän avulla! ;-)

(Täytyy muuten vähän vinkua tätä Lilyä. On jotenkin hankalaa ja ärsyttävää, kun täytyy kirjautua sisään, jos haluaa kommentoida "omana itsenään". Taas yksi salasana muistettavaksi. Ja nyt kun en sitä salasanaa muista en voi käyttää nimimerkkiäni, kun se on jo rekisteröity toiselle, eli minulle aikaisemmin… Eli tämän kommentin kirjoitti Reeta Karoliina blogista http://kertomusjatkuu.com )

Reeta Karoliina, ensinnä, en osaa auttaa teknisissä ongelmissa muuten kuin että tuolla Usein kysytyissä kysymyksissä on tällainen salasanaohje. Sivuilta löytyy myös teknisen tuen yhteystiedot, ehkä sieltä saa apua?

Tunnistan kyllä salasanaongelman, koska itsellänikin on niitä niin moneen palveluun, etten osaa edes kertoa niiden lukumäärää. Toivottavasti saat kuitenkin salasanan toimimaan; minusta kirjautuneena on todella helppo kommentoida Lilyyn. Tämä ei ollut maksettu mainos. ;)

Google-kääntäjä antaa kyllä varmasti aika hassun kuvan kirjajutuista, ainakin tekstinäytteistä, joissa jokainen sana on tärkeä eikä saisi kääntyä miten sattuu!  Minä en ole tainnut kommentoida koskaan englanninkielisiä kirjajuttujasi, mutta olen kyllä ne lukenut, niin että minusta voit hyvin kirjoittaa englanniksikin (tai vaikka norjaksikin, mutta niitä en lupaa lukea tai ainakaan ymmärtää), jos haluat. Minäkin olen alkanut pohtia, josko pitäisi lukea kirjoja muillakin kielillä kuin suomeksi. Olen alkanut lukea kirja-alan asioita englanniksi ja ranskaksi netistä, nyt ostin juuri pinon englanninkielisiä kirjallisuus- ja kirjoittamislehtiä - ehkä niistä on enää vain askel kirjoihinkin.

Voisin kuvitella, että jos asuisin ulkomailla ja siihen olisi mahdollisuus, lukisin melkein vain suomeksi, suomen kielen takia!

 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Minustakin tämä on hyvä aihe, mutta yritän pitäytyä vähissä sanoissa, kun keskustelu on ollut jo näin vilkasta, eikä minulla ole hirveästi lisättävää. :)

Olen nykyisin ihan tyytyväinen itseeni lukijana. Lukisin mielelläni vähän nopeammin, lähinnä ammatillisista syistä, mutta myös vapaa-ajan "kirja-ahneudesta" johtuen. Lukisin mielelläni vielä nykyistäkin monipuolisemmin. Arvostaisin mielelläni ns. genrekirjallisuutta, kuten dekkareita ja chicklitiä, mutten enää oikein jaksa yrittää niillä saroilla. Pelkäisin mielelläni nykyistä vähemmän hyvin "vaikeaa" ja koukeroista tekstiä tai niitä tiiliskiviä, jotka tosiaan pelottavat vievän liian suuren osan ajasta niin elämästä kuin kirjabloggaajana.

Olen viime vuosina oppinut lukemaan aiempaa paremmin esim. kotimaista nykykirjallisuutta ja miehiä, mikä on kiva asia. Luen myös ahmimisikää lukuun ottamatta enemmän kuin koskaan, mistä olen iloinen. Opiskeluaikana en lukenut kaunokirjallisuutta juuri ollenkaan, ja valmistumisen jälkeen useamman vuoden lähinnä töiden puolesta. Nykyisin myös vapaa-ajan täyttävät kirjat normaalin perhe- ja sosiaalisen elämän lisäksi. No, roikun netissäkin, mutta esimerkiksi lehdet ja telkkari ovat jääneet vähemmälle (ei sillä, että arvostaisin ne alas, mutta on vain pakko priorisoida).

Karoliina, tutulta kuulostaa sinunkin tarinasi! Pakosti joutuu valikoimaan niin kirjoja kuin ihan genrejäkin ja jaksottamaan ajankäyttöään lukemisen takia. Minäkään en käytännössä katso telkkaria ja huomaan, että kaikenlaisten lehtien lukeminen vähenee koko ajan - vaikka periaatteessa lukisin lehtiä mielelläni enemmän. 

Ja, minäkin luen nyt enemmän kuin koskaan, ilmeisesti ahmimisikä voi yllättää uudelleen vielä aikuisena. :) Ehkä joidenkin ahmimisvuosien jälkeen tulee täsmädieettien vuoro. Toivon, että luen aina paljon, mutta voisin tosiaan joskus keskittyä taas tiettyyn kirjailijaan tai teemaan tms. No, muumimaratonin jo pidin  ja se oli kiva ja kiinnostava kokemus, joten kenties ainakin sellaisia miniteemoja on tulossa jatkossakin.

Sitä, paljonko voisi lukea netissäroikkumisajallaan, ei kannata pohtia....

Katri/La petite lectrice (Ei varmistettu)

Minä en erityisemmin pohdi itseäni lukijana, sillä luen mitä haluan ja koska haluan ja sitä vauhtia kun haluan. Kun aloitin kirjoittamaan blogia, pelkäsin juuri sitä, että jos se tekee lukemisesta väkinäistä. Ja kyllähän sitä välillä huomaa, että saattaa lukea enemmän ja nopeammin blogin motivoimana. Toisaalta minulla on ollut bloginkin aikana kuukausi, jolloin olen lukenut vain yhden kirjan.

Itse luen mitä huvittaa ja olen vasta blogien myötä alkanut olla edes perillä uutuuskirjoista, mutta ei niitä silti sen enempää luetuksi tule, kun muitakin hyviä kirjoja on niin paljon. Minä kannatan sitä, että lukee mitä huvittaa. Itse luen mieluummin vanhoista kirjoista arvioita, kun niitä on harvemmassa. Uutuuksista tulee arviota joka suunnalta. (Itselläni tosiaan tällä hetkellä Sinä päivänä, joka on varmasti nähty joka blogissa...)

Yksi ajatus minulla lukemisesta vielä on. Toisinaan meinaan tuntuu ja ehkä tämä on vain kuvitelmaani, mutta kuitenkin, että toiset bloggaajat lukevat paljon kirjoja mutta heidän arvionsa saattavat olla aika... mitäänsanomattomia. Tavallaan tulee olo, että jos lukee määrällisesti paljon, niin kuinka paljon ehtii keskittyä kirjoihin? Ehkä tämä on vain kuvitelmaani. Ja itsekin luen välillä mielettömästi kirjoja ja toisiin uppoutuu, toisiin ei. Jotenkin vain on kivempi ehkä lukea arviota kirjasta, joka on vienyt lukijansa mennessään. Ainahan näin ei käy, mutta jos yksikään kirja ei tunnu sitä tekevän niin...

No joo. Tällaisia mietteitä täältä!

Katri, hyviä pointteja sinullakin! Toistan jo itseäni ties monettako kertaa, mutta minusta itsensä analysointi lukijana ja bloggaajanakin on ok ja tarpeellistakin, kunhan siitä ei tule paineita ja pakkomielteitä. Ja minustakin on tärkeää, että vanhat kirjat huomioidaan myös nettien kirjapalstoilla - sitä kai tavallinen lukeminen kuitenkin on, eri kirjallisuuslajeista ja eri ikäisistä kirjoista toiseen siirtymistä, ei vain uutuuksiin tutustumista.

Toisista kirjoista saa enemmän irti kuin toisista, näkyyhän se sitten blogikirjoituksissakin. Minä toivon, että niin omat kuin muidenkin kirjakirjoitukset heijastelisivat nekin oikeaa lukemista: aina ei voi olla yhtä haltioitunut tai epähaltioitunut lukemastaan, lukufiilis on niin monen asian summa.

Ja senkin vielä toistan, että blogeja pidetään koska lukeminen on kivaa, eikä niin että luetaan, koska bloggaaminen on kivaa. Ainakin minulle tämä järjestys on selvä, vaikka kuinka voisin (ja voin) vain roikkua netissä ja blogata. ;)

Luru/lurunluvut.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe ja loistavia kommentteja! Aloin juuri kokoilla omaa vuoden 2011 lukukatsaustani, ja montakin kehittämisen paikkaa tuli mieleen. Haluaisin esimerkiksi lukea enemmän kirjoja muualta kuin Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta ja enemmän vanhoja kirjoja. En lue juurikaan päivänpolttavia uutuuksia, mutta lukemisto painottuu silti vahvasti 2000-luvulle.

Bloggaamisen myötä olen minäkin huomannut, että välillä tulee kiusaus harppoa läpi lyhyitä ja helppoja kirjoja, jotta pääsee äkkiä bloggaamaan ja seuraavaa lukemaan... Toisaalta oma ja muiden blogit ovat innostaneet minut lukemaan paljon enemmän kuin ennen ja löytämään uudelleen viime vuosina vähän taka-alalle jääneen lukemisen ilon, joten huolet siitä, luenko nyt sitten "oikeanlaisia" kirjoja, ovat toisarvoisia sen rinnalla, että ylipäätään luen.

En halua ottaa lukemisesta tai bloggaamisesta stressiä, muttaei siinäkään minusta mitään vikaa ole, vaikka vähän haluaisikin suorittaa. Itsensä kehittäminen tuottaa iloa, oli kyse sitten maratonin juoksemisesta tai tiiliskiviklassikon lukemisesta. (En lupaa yrittää ensimmäistä!)

Luru, kiitos kommentista! Minäkin lupaan mieluummin lukea tiiliskiviklassikon kuin juosta maratonin. :) Lukusuunnitelmasi kuulostavat hyvältä. Minulle tulee aina kirjallisuustieteellisiä kirjoja lukiessani (vaikkapa Avaimen Café Voltaire -sarja) aina sellainen olo, että nyt kyllä ihan keskittymällä keskityn tietyn maan tai maanosan kirjallisuuteen, vaan enhän minä mitään keskity... Mutta nostan hattua kaikille, jotka keskittyvät esim. eri maihin/maanosiin tai aikakausiin. 

Bloggaamisen myötä tuleva kirjojen runsaudenpula tuntuu olevan lähes kaikille bloggareille ja blogeja seuraaville yhteinen ongelma, mutta ongelmaksi kyllä varsin positiviista laatua!

Kommentoi

Ladataan...