Omistan tämän kirjoituksen omistuskirjoituksille

Ladataan...

 

Jos annat kirjan lahjaksi, kirjoitatko siihen omistuskirjoituksen? Luetko kirjailijan omistuskirjoituksen kirjan alusta? Tiedätkö, millaisia omistuskirjoitusohjeita kirjailijoille löytyy?

 

Yllä oleva omistuskirjoitus, Parhaimmalle ystävälleni ja rakkaimmalleni jouluna -77, kiinnosti ja kosketti minua, kun huomasin sen antikasta ostamani Leena Krohnin teoksen ensimmäisellä lehdellä. Rajasin kirjoittajan nimen pois; paras ystävä on laittanut selvästi kirjan kiertoon.

Tänä vuonna olen törmännyt myös toiseen kutkuttavaan, vielä edellistäkin kiinnostavampaan omistuskirjoitukseen. Lauri Viidan Kukunorin, niin ikään antikvariaattilöydön alussa lukee näin:

 

Tarkoitukseni karkoite-

taan,

mitä silloin tarkoite-

taan?

Mikä kaiken tarkoi-

tus?

 

Tavutus on alkuperäisen kirjoittajan, ja nimet on taas jätetty pois, vaikka kirjoitus on vuodelta 1949. En ole varma, onko tuo pätkä runomuotoista Kukunoria, liittyykö se sen sisältöön vai onko kyseessä vain kirjan antajan ja saajan välinen ihmetystila. Ehkä se selviää, jos joskus luen Kukunorin.

Vaikka olen tutkinut näitä omistuskirjoituksia innostuneena ja alkanut heti kuvitella mielessäni niihin liittyviä ihmisiä, en itse kuulu omistuskirjoitusten kirjoittajiin. Oikeastaan kirjoitan kirjaan vain, jos minulta sitä erikseen pyydetään. Osin se johtuu kunnioituksesta kirjaa kohtaan; en halua sotkea esinettä. Toisaalta ajattelen, ettei kirjalahjan saaja ehkä kunnioita kirjaa vaan haluaa joskus laittaa sen kiertoon. Minun raapusteluni eivät taida nostaa minkään kirjan arvoa, joten usein sujautan mieluummin kirjan väliin kortin. Ristiriitaista, sillä arvostan kyllä, jos joku antaa minulle kirjan, jossa on omistuskirjoitus. (Paitsi sellaisen, jonka löysin mummini vaarilleni, koiranomistajalle antamasta koirakirjasta: Vähemmän karvoja huusholliin toivoo X!)

Jotkut selvästi antavat sellaisia omistuskirjoituksellisia kirjoja. He voivat kirjoittaa esim. Peter Panin sivulle näin:  

 

 

Bongasin tämän ja monta muuta herkullista omistuskirjoituskuvaa Bookdedications-blogista. Tutustu ja ihastu! Noinkin voi pitää kirja-aiheista blogia, hienoa!

 

Omistan tämän kirjani lapsilleni ja puolisolleni, elämäni auringonsäteille - kiitos, että olette olemassa. Tahdon myös kiittää kustannustoimittajaani, ala-asteen opettajaani, vanhempiani ja kymmeniä muita tahoja, että uskoitte minuun. Kiitos!

 

Toinen omistuskirjoitusten laji ovat kirjaan painetut, kirjailijan kirjoittamat omistuskirjoitukset. Tunnustan skippaavani joskus esipuheet, mutta omistukset luen aina! Välillä jään niidenkin kohdalla miettimään, kenestä omistuskirjoituksissa puhutaan. Salaa toivon, että joku omistaisi joskus "virallisesti" kirjan minulle tai edes jollekin tuntemalleni ihmiselle.

Mutta jos luulitte, että ne omistuskirjoitukset tulevat aina suoraan kirjailijan sydämestä, niin enpä tiedä. Toivon, että tulevat, mutta pahaa pelkään, että ainakin englanninkielisessä maailmassa ne saattavat olla aikamoisen harkittuja ja hiottuja, suorastaan taktikoituja kirjanaloitustekstejä.

Google-haku "book dedications" nimittäin tuo esiin paljon vinkkejä aiheesta, miten kirjailijan kannattaa rakentaa omistuskirjoitus. Esimerkiksi tässä listassa on monta kohtaa, ja se loppuu täsmävinkkiin: 

Consider adding a quote. A statement that summarizes what you are trying to do with your book can add power to your dedication.

Joka tapauksessa kiinnostava aihe, ja varmasti monipuolinenkin, jos sitä alkaisi tarkemmin tutkia. Oletko sinä törmännyt kiinnostaviin omistuskirjoituksiin? Vai tuovatko omistuskirjoitukset, kirjan antajan tai kirjailijan, jotain lisää lukukokemukseen?

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Kiinnostava aihe!

En kirjoita omistuskirjoituksia enkä oikein niistä välitä. Kirja on minulle jotenkin niin tärkeä esine, että siihen ei kirjoiteta omistuskirjoituksia eikä kommentteja, ei alleviivailla, ei taitella hiirenkorvia jne. Olen ihan kirjanatsi :D

Kirjailijan tekemät "viralliset" omistuskirjoitukset luen aina ja jaan salaisen haaveesi ;)

Tosin niissä joskus hämmentää kirjan sisällön aihe ja suhde siitä kenelle se on omistettu. Muistaisin joskus lukeneen jonkun kaunokirjallisen teoksen insestistä ja kirjailija oli omistanut sen isälleen... Siitä jäi vähän hämmentynyt olo vaikka järki sanookin, ettei kyse välttämättä ole siitä, mitä se tuo ekana mieleen.

jukka s.

Schildt -diggarina otin vuosia sitten mukaani Tammisaareen lähes kaksikymmentä hänen kirjaansa, osa divareista toiset uusina hankittuja. Sain kaikkiin erilaisen minulle osoitetun omisteen. Odysseuksen vanavedessä kirjan alkulehdillä se oli omistettu Äidilleni. Tuon sanan alle oli lisätty käsin          ja Jukka S:lle     Göran Schildt.

Ihana aihe!

Minä en kovin usein kirjoita omistuskirjoituksia, se riippuu vähän kirjasta. Äidille lahjaksi annettuihin olen tainnut kirjoittaa, samoin siihen Panama-kirjaan jonka ostin kummipojalle ristiäislahjaksi. 

 

Minua ei haittaa, jos kirjaan on kirjoitettu omistuskirjoitus (kunhan se on kirjoitettu jonnekin järkevälle paikalle). Toisissa tapauksissa se omistuskirjoitus on suurin piirtein yhtä rakas kuin kirja. Sain Risto Rasan Tuhat purjetta mieheltä jonain ensimmäisistä seurustelukuukausista; etusivulla lukee Koska tiesin. -T. Ja oli se Haahtelan Katoamispisteeseeni kirjoittama Lukuonnea! myös aika ihana.

 

Kirjailijoiden omistuskirjoitukset ovat myös kiinnostavia, luen ne ehdottomasti. Ja olisihan se kiva, omistus. 

Jenni S.

Morre, kiva että kiinnostaa! Minä olin nuorena aika säälimätön etenkin hyville kirjoille, sillä ajattelin, etten koskaan luovu niistä, joten voin hyvin taitella sivuja jne. Nyt olen yhtäältä kunnioittavampi ja toisaalta kirjoista luopuvampi, ehken kuitenkaan ihan vielä kirjanatsitasolla. - Kieltämättä melkoisen hämmentävä tuo lukemasi omistuskirjoitus, herää ajatus tahallisesta lukijan hämmentämistä?

Jukka s., hienoa, upea tarina! Sinulla on siis oikea Schildts-aarre. Saitko muuten hankittua sen Schildts-dvd:n, josta oli joskus tällä palstalla juttua? Toivottavasti!

Linnea, ihania omistuskirjoituksia sinulla onkin! Ovat tuollaiset siis minustakin hienoja, vaikken itse yleensä kirjoita mitään juuri kirjaan. Erityiskirjat, kuten kummilahjat, ovat oma juttunsa. :)

Murun kera

Hyvä aihe! Pysäytti.

Omistuskirjoitukset ovat mulle aika kinkkinen juttu. Tosi vaikea. Pyrin aina kirjoittamaan sellaisen, mutta tuollaiseksi taiteenlajiksi en ole sitä (vielä) vetänyt. Usein huomaankin, että vähän jää harmittamaan jos omistuskirjoituksen kieli tökkii, tai tulee löperreltyä turhia.

Musta on hassua, että divareissa omistuskirjoitukset (tai entisen omistajan nimi sisälehdellä) alentavat kirjan arvoa. Eikö sen pitäisi olla just toisin päin? :)

Jenni S.

Myrmeli, kiitos! Minustakin tuntuu usein, että kirjoituksesta tulee hölmö: jotenkin kirja on niin ikuinen esine (minulle), niin pitäisi osata kirjoittaakin jotain ikuista. Ja kauheaa, entä jos käsialasta tulee hirveää tai tekee kirjoitusvirheen?! Siispä en kirjoita yleensä mitään.

Minusta omistuskirjoitukset ovat kiinnostavia ja nimikirjoituskin siinä tapauksessa, että siinä on vuosiluku. Joskushan nuo on sotkettu tai leikattu pois. Ymmärrän kyllä, miksi, mutta em. ei ainakaan nosta kirjan arvoa.

Mielenkiintoinen aihe, jälleen kerran :)

Minä kirjoitan omistuskirjoituksen lähes aina antaessani kirjan lahjaksi, mutta omistuskirjoitukseni ovat aika peruskamaa -pitäisi yrittää kirjoittaa persoonallisemmat. Toivon myös, että minulle annetuissa kirjoissa on jokin lahjan antajan merkintä :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm, minä olen ollut käsittävinäni että antikvariaateissa omistuskirjoitus (ainakin kohtuullisen siisti ensimmäisellä sivulla), omistajan nimi tai exlibris ei pitäisi alentaa kirjan arvoa. Niiden suttaaminen tai poisleikkaaminen sen sijaan ehdottomasti laskee arvoa...
Joillain osa-alueilla, kuten sarjakuvakeräilyssä, arvostetaan minttikuntoisuutta joten kaikki ylimääräinen on hintaa laskevaa mutta kirjakeräily ei ymmärtääkseni painotuoretta kuntoa pidä niin kahlehtivana ihanteena...

Poikkeuksena taitaa olla myös lastenkirjat, niissä uusi lapsiomistaja ei välttämättä arvosta sitä että siinä lukee "Tämän Kirjan Omistaa (vieras nimi)". Tai aikoinaan ilmeisesti usean helsinkiläisen divarinpitäjän tietämä henkilö jolla oli tapana kirjoittaa nimensä kirjan joka sivulle useampaan kertaan...

Itsekään en yleensä kirjoita mitään omistuksia (ehkä jos olisi itse kirjoittanut sen kirjan niin tuota pitäisi harjoittaa) mutta tällaisia löytyy kyllä hyllystä, sekä minulle omistettuja että jonkun toisen vanhoja kirjoja jotka ovat päätyneet divareihin.

Sara / Saran kirjat (Ei varmistettu)

Hei Jenni ja kiinnostava aihe! Vanhemmissa kirjoissa, joita keräilen, on paljon juuri omistuskirjoituksia. Kyllä niihin kiinnittää huomion ja monesti ne on lapselle/nuorelle omistettu vanhemmilta tai muilta sukulaistädeiltä. Yleensä ne onkin enemmän naisten kirjoittamia, nyt kun ajattelen, mutta johtuu varmasti kirjojen kohderyhmistäkin (tytöille). Kerran löysin yhdestä vanhemmasta kirjasta kirjailijan itsensä omistuskirjoituksen ja se oli mahtavaa!

Itse vierastan omistuskirjoituksen kirjoittamista, mutta joillekin sen kirjoitan, kun tiedän, että he toivovat. Tämä johtuu juuri siitä kunnioituksesta kirjaa kohtaan, ei merkintöjä mielellään periaatteeseeni. Tietokirjojani kyllä alleviivailen kevyesti lyijykynällä.

Jenni S.

Vierailija, minä olen aina ajatellut, että ex libris nostaa kirjan arvoa tai ei ainakaan ikinä alenna, muut kirjoitukset sitten arvioidaan tapauskohtaisesti. Ex libris on kiehtova aihealue sekin, pitää kirjoittaa siitä joskus oma postauksensa!

Hah, kirjan joka sivun merkkaaminen omaksi menee jo hieman liioittelun puolelle. :D

Sara, kiitos tiedosta. Kuulostaa uskottavalta, että tyttökirjoissa on juuri tuollaisia omistuskirjoituksia! Ja samoin, tietokirjat ovat usein sellaisia työkirjoja, niitä on melkein pakko vähän "käsitellä" välillä. 

En ole itse kirjoittanut omistuskirjoituksia (jotenkin en vaan "osaa"), eikä sellaista ole tainnut missään saamassanikaan kirjassa olla, mutta ilahdun kyllä jos löydän sellaisen käytettynä ostamastani! Ex librikset (jollaisen haluan ennen pitkää hankkia), omistukset ym ovat kiehtovia koska ne rakentavat kirjalle itselleenkin tarinaa.

Jenni S.

Satu, minäkin haluaisin hankkia ex libriksen - tai vielä parempi, saada lahjaksi. Olen ollut mukana tilaamassa ja antamassa ex libristä 60-vuotislahjaksi, se oli hauskaa. 

Salla

Hyvä aihe! Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanissa oli älyttömän hyvä sitaatti kirjan "teemana". Onkohan sille oma terminsä? Meinasin kirjoittaa sen muistiin, mutten muistanut. Siinä kumminkin puhuttiin nopanpeluusta ja se sopi älyttömän hyvin kirjaan.

Itse omistuskirjoituksista: joskus kirjoitin nimen ja vuosiluvun kirjan alkuun, sittemmin tapa jäi, ihan vaan unohtui. Muutamassa kirjassa minulla on kirjailijan nimikirjoitus, kyllähän se hienolta näyttää!

Ex libris kiinnostaa minuakin, kiva jos siitä joskus kirjoitat!

Jenni S.

Sallan lukupäiväkirja, kiitos! En ole lukenut Pussikaljaromaania, mutta ahaa, kiva tietää. Kirjojen alussa on usein osuvia ja/tai kiinnostavia sitaatteja tai "mottoja" -  en minäkään tiedä, miksi noita "johtolauseita" oikeasti kutsutaan. Jos jaksaisi kerätä niitä, niistäkin muodostuisi varmasti ihan oma tutkimuskohteensa  ja jutunaiheensa!

 

Kommentoi

Ladataan...