Paras kirjalahja?

 

Isänpäivävinkkejä ja kaikkien aikojen kirjalahjatoive.

Viikko aikaa isänpäivään. Mistä lyödään vetoa, että moni isä saa kirjapaketin ja moni isä lukee isänpäivän jälkeen kotimaisen, miehen kirjoittaman kirjan? Veikkaan, että paketeista löytyy Jari Tervoa, Kari Hotakaista, Miikka Nousiaista, Tuomaksia - Kyröä ja Vimmaa. Trillerinystäväisä saa ehkä Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -teoksen ja bisnesisä Karo Hämäläisen Erottajan. Moni on varmaan toivonutkin saavansa em. kirjailijoiden uusimman teoksen.

Mutta entä jos isälle pitäisi antaa uusi suomalainen naisen kirjoittama kirja - muu kuin Leena Lehtolaisen dekkari? Dekkaripuolelta löytyisi ainakin Marianne Peltomaata, mutta mitä muuta? Tiedän oman isäni lukeneen viime vuosina Sofi Oksasen Puhdistuksen ja kaiketi jotain Tuula-Liina Varikselta, mutta kovin montaa kotimaista naisnykykirjailijaa en tiedä hänen lukevan, mihinkään aivan uuteen naisen kirjoittamaan kirjaan hän ei taida olla koskenut. Mieheni ei seuraa naisten kirjoittamia kirjoja sitäkään vähää. Yritin suositella hänelle juuri Johanna Sinisalon Enkelten verta, mutta ei suostunut. Siitä huolimatta kirja sopisi mielestäni myös miespuoliselle lukijalle.

Kuten arvata saattaa, minä annan usein kirjalahjoja. Usein on helpompi valita "kevyt" tietokirja kuin romaani; ehkä siksi, ettei tietokirja ole yleensä niin henkilökohtainen ja toisaalta siitä voi saada jotain irti, vaikkei kirjalahja olisikaan osunut ihan nappiin.

Tänä syksynä vinkkaisin isänpäiväkirjaksi paria tietokirjaa Kirjapajan valikoimista. Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat tunnetuimpien suomalaisten urheilijoiden oikeaa persoonaa milloin minkäkinlaisen maineen takana tai jopa vankina teoksessaan Urheilijat maineen polulla. Markus Similän Varttuneet vaikuttajat taas esittelee suomalaisia pitkän uran tehneitä menestyjiä - iäkkäitä ihmisiä siis. Kirja voisi olla virkistävää luettavaa yhteiskunnassa, josta saa välillä lehtijuttujen perusteella sellaisen kuvan, että ellet ole 35-vuotiaana huippujohtaja, et ole koskaan mitäään (ja kaikkienhan pitää sinne huipulle tähdätä).

Myös HS Kirjoilla on minusta aina kiinnostavia "laajan yleisön" tietoteoksia. Muistan Hesarin korttelikirjan Puhvelista Punatulkkuun jo lapsuudestani; uusiin kaupunkihistoriaa esitteleviin korttelikirjoihin kuuluu Vanhinta Helsinkiä. Hieman laajemman katsauksen taas tarjoa valokuvateos Suomi linnun silmin.

Entä millaisen kirjalahjan antaisit tai toivoisit, jos kaikki olisi mahdollista? Minun toiveeni on mahdoton mutta kiehtova. Haluaisin viettää joskus kokonaisen päivän yksinäni tai kenties muutaman tarkoin valitun lukutoukkaystävän kanssa Helsingin keskustan Akateemisessa kirjoihin tutustuen. Se olisi lukutoukan taivas. Jos (kun) se olisi mahdotonta, haluaisin saada ko. kauppaan lahjakortin, jolla voisi ostaa hinnasta piittaamatta 10 kirjaa. Jo ajatus kutkuttaa kirjamaterialistia - mitä ihmettä mahtaisin valita? Luulen, että aika moni teos olisi tieto- tai taidekirja, sellainen jota aina ihailee muttei tule itse ostaneeksi.

Share

Kommentit

Mari K.

Minä antaisin ehdottomasti Mark Rowlandsin Opin kaiken tietämäni televisiosta - filosofiaa sohvaperunoille
Ihan äärettömän hauska ja oivaltava teos, jossa puidaan modernismia mm. Sopranoksen, Simpsonien, Sinkkuelämään ja 24:n kautta :D

Jenni S.

Hyvä vinkki, mielenkiintoisen kuuloinen kirja! En kyllä antaisi sitä isälleni, mutta itselleni voisin. :)

Mari K.

Niinno itsehän kössin omalta isältäni ko. kirjan :D 

Katri / La petite lectrice (Ei varmistettu)

Minun isäni ei lue, joten kirjalahjaa hän ei tule saamaan. Mutta mitä kirjalahjoihin ylipäänsä tulee, niin minusta niidenkin suhteen saisi olla rohkeampi. Tuntuu, että kun ostetaan muille kirjoja, ihmiset arkailee ja ostelee tuttua ja turvallista sen sijaan, että kokeilisi jotain erilaista.

Itse sain lahjaksi viime jouluna Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, ja mietin, miten huonosti poikaystäväni kirjamakuni tuntee. Kun luin kirjan, pidin siitä vaikken olisi ikinä sitä uskonut. Ja ellen olisi kirjaa lahjaksi saanut, en olisi siihen ikinä tarttunut. Eli onneksi poikaystävä oli ennakkoluuloton!

Itsellekin kelpaisi kyllä joku oikein isolla summalla varustettu lahjakortti lähes mihin tahansa kirjakauppaan.

Meillä ei isänpäivää vietetä lainkaan, joten tältä osin ei kirjoja pakettiin. Lisäksi oma isäni ei lue lainkaan.

Noin muuten suomalaisista naiskirjailijoista voisin antaa miehelleni esim. Anja Snellmanin kirjoja. Joitakin niistä hän on lukenutkin..

Täydellinen kirjalahja olisi varmaan lahjakortti kahviladivariin. Siis sellainen divari, jossa olisi paaaaaljon kirjoja ja lisäksi siellä olisi kahvila tai vaikka pieni pubi. Taustalla voisi soida hiljaa jotain keskinkertaista jazzia tms. :D Siellä sitten voisin viettää koko päivän.

Ina
Inahdus

Mun isä tykkäsi Kristina Carlsonin William N. päiväkirjasta - päähenkilönä vanha, kiukkuinen jäkälätutkija. ;) Aravind Adiga on myös monien isien suosiossa, ainakin Valkoinen tiikeri sai paljon mieslukijoilta hehkutusta, tänä syksynä tuli uusi Viimeinen mies, joka menee mun isänpäiväpakettiin.

Jenni S.

Mari K., no eipä ole ihan tuntematonta mullekaan, että "lainaan" lahjaksi annetun teoksen ja se jää hyllyyni. Yleensä pyrin kyllä lukemaan kirjat ennen kuin annan ne lahjaksi. :)

Katri, hauskaa, että sait noin osuvan kirjalahjan! Hah, pitäisikin kysyä, mitä minun mieheni antaisi minulle kirjalahjaksi. Ei varmaan uskaltaisi antaa mitään. ;) No, on hän paria viime aikoina lukemaansa kirjaa kehunut, että mäkin saattaisin pitää niistä. En ole kokeillut. Meillä ei oikein toimi kirjavinkkaus perheen sisällä.

Morre, hyvä idea, Anja Snellmannia voisi tosiaan antaa. Ja tuon kahviladivarin kanta-asiakkaaksi ryhtyisin heti, jos tietäisin, missä on tuollainen paikka! Tiedän, että sellainen on ainakin noin joka toisen lukutoukan ajatuksissa - tuntuu, että melkein kaikki haaveilevat tuollaisen paikan perustamisesta. Ainakin minä olen joskus haaveillut sellaisesta ihan puolitosissani. :) 

Ina, ai niin, tosiaan. Mullakin on William N. kotona, mutta en ole vielä lukenut. Kenties käärin sen vain lahjapakettiin? ;)

 

Ankin kirjablogi (Ei varmistettu)

Tämä kirjalahjaproblematiikka on kohdallani ajankohtaista monta kertaa vuodessa, sillä minulla on tapana antaa kirjoja lahjoiksi. Isän- ja äitienpäivälahjat tulevat aina kirjakaupasta, koska a) molemmat pitävät lukemisesta, b) kirjalahjan valitseminen on hauskaa ja melko vaivatonta, c) paketoinnin saa kaupan päälle ;).
Joka ainoa kerta mietin, miksi ostan isälle aina mieskirjailijoiden kirjoja. No, loogisesti tietysti siksi, että ne ovat varsin varmoja nakkeja, mutta toimintani on hävettävän antifeminististä. Minunhan pitäisi olla kaatamassa rakenteita sen minkä tässä 17-vuotiaan tyttösen asemassa voin! :D Olen sitä paitsi varma, että isä kyllä tarttuisi naiskirjailijan kirjaan, vähintään kohteliaisuudesta jos ei muuten. Ja kun hän olisi aloittanut lukemisen, olisi olemassa mahdollisuus, että kirja imaisee hänet mukaansa ja hän pitää siitä... Täytynee pohtia tätä tarkoin, kun nyt ensi viikolla taas kirjakauppaan hipsin. Ehkä pakettiin pannaankin Liza Marklundia tai Johanna Sinisaloa.^^

Susa - Järjellä ja tunteella

Tuo on kyllä totta, että isänpäivän kirjalahjankin suhteen kannattaisi olla vaan rohkea eikä aina ostaa sitä tuttua ja turvallista valintaa ( senhän voi ostaa sitten jouluksi ;D).  Minulla ei ole isää kenelle lahjoja ostella, mutta omalle puolisolle aion lasten puolesta ostaa, tai jo ostinkin, englanninkielisenä Game of thrones- sarjan pokkaripaketin.

Mutta joululahjaksi taidan ostaa jotain ihan muuta ja yllättävää ;)

Amma (Ei varmistettu)

Olisin kyllä niin mukana Akateemisessa kirjoja hypistelemässä! Tai ihan missä tahansa kirjakaupassa, ei sen puoleen!

Minullakin kirjalahjat ovat ajankohtaisia, itse asiassa, isäni pyysi minulta Harri Tapperin Keisaria ja kääpiöitä lainaan ja jouduin sitten paljastamaan, että olin jo hänelle ko. kirjan hankkinut joululahjaksi, mutta lupasin sitten aikaistaa lahjan luovutusta isäinpäivään :D Ainakin tiedän, että lahja on mieleinen, vaikka yllätysmomentti hävisikin!

On mukavaa, kun perheessä luetaan, joten kirjalahjoja on aika mukava keksiä. Mieskin lukee, mutta hänelle annan lahjaksi yleensä jotain muuta, kirjoja kun hankitaan kotiin ihan muutenkin.

Nyt kun olen lukenut Potter-elokuvista kertovaa kirjaa iltaisin kynttilänvalossa, olen alkanut haaveilla, että saisin joululahjaksi jonkun oikein muhkean, kuvarikkaan ja värikylläisen tietokirjan, jota olisi mukava katsella ja hypistellä vähän kerrallaan!

Hanna / Kirjainten virrassa (Ei varmistettu)

Mie lähetän niin paljon lukemiani kirjoja kotiin, joten erikseen en nyt isänpäivälahjaa lähetä. Isä luki juuri Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -teoksen ja piti siitä niin paljon, että aikoi tarttua pian uuteen teokseen. Isä on aina innokas aloittamaan kirjojen lukemista, mutta aina joku urheilukisa menee edelle. Nyt olin siis erityisen tyytyväinen, että hän luki Hiltusen kirjan lähes kokonaan yhden vuorokauden aikana.

Jenni S.

Anki, jos sinulla on noin vapaat kädet kirjalahjan suhteen - isä ei esitä toiveita - niin ehdottomasti naiskirjailijan kirja pakettiin! ;) Olisi hauska kuulla, mihin päädyit. 

Susa, minä olen ostanut isälle vissiin aina aika varman päälle -lahjoja, mutta mies(parka) on saanut joskus ihan kirjapinon esim. jouluksi. On niihin pinoihin ainakin yksi tai kaksi mieleistä kirjaa yleensä osunut. Viime vuonna en antanut hänelle kirjoja, koska hän ei ollut vielä suoriutunut toissajouluisestakaan pinosta...

Amma, niin eikö olisi ihanaa hypistellä rauhassa ja ajan kanssa? Lapsena haaveeni oli päästä yksin Stockmannille yöksi, mutta sittemmin se on jalostunut eksklusiiviseen kirjakauppaunelmaan. Akateeminen on suosikkini siksi, että se on niin laaja, juuri Helsingin keskustan myymälä.

Potter-elokuvista kertova kirja kuulostaa kivalta, vaikken em. leffojen ylin ystävä ylekään. Ja kyllä, värikylläiset tietokirjat ovat hyviä siinä, että niistä voi nauttia palan kerrallaan tai joka tapauksessa niihin voi palata aina uudestaan. Voihan mihin tahansa kirjaan, mutta kaikkiin ei tule palattua.

Hanna, minäkin kyllä lahjoittelen kirjoja pitkin vuottakin, mutta annan silti lahjaksikin. Olen parantumaton kirjalahjojen antaja. ;) Meilläkin mies luki Hiltusen pikaisesti ja olen jo päättänyt, kenelle sukulaiselle se seuraavaksi menee.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Papukaijamerkki Sinulle joka myyt tai kerrot mistä voin hankkia Fernando Pessoan "En minä aina ole sama" -kirjan !

jukka s.

Jenni S.

Jukka S., pistit pahan! Yritin parhaani mukaan etsiä ko. kirjaa pitkin nettiä. Ei löytynyt - mutta syttyi halu saada tuo kirja itsellekin. :) 
Ainoa neuvoni on laittaa Antikvaari.fi- ja Antikka.net-sivustoille kirjasta etsintäkuulutus. Olen itse löytänyt sillä tavalla ko. paikoista aina etsimäni kirjat, ihan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joskin etsimiseen on mennyt joidenkin kirjojen kohdalla runsaasti aikaa.

Toivottavasti löydät Pessoan teoksen! Adlibriksessä näytti olevan paljon vieraskielistä Pessoaa.

Satu / Satun luetut (Ei varmistettu)

Olen ihan kateellinen lahjapulmistanne. ;) Isäni ei lue, eikä myöskään mieheni, joten eipä tarvitse ostaa kirjoja isänpäiväksi. Höh. Mutta eilen sain kyllä joululahjojenostoinspiraation ja kävin hakemassa lähisuvun lapsille kirjalahjat. Heidät sentään yritän aivopestä kirjojen ystäviksi! :D

Jenni S.

Satu, aivan, ihmisellä voi olla paljon pahempiakin pulmia. Kirjapulma on oikeastaan ihanan pulma. Onneksi saat sentään ostaa lapsille kirjalahjoja! Toivotan menestystä aivopesuoperaatioon. :)

jukka s.

Terve Jenni

Kokeiltu on ehdottamiasi keinoja, ei tulosta. Huutonettikään ei tarjoa palvelua jossa voisi huudellla haluamansa kirjan perään. Jollain kirjaverkkosivulla löytyi joskus yksi runokirjan omistaja...lupasi olla luopumatta vaikka henki menis. Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan portugalia ?

Ja vielä, taitaa lilyily jatkua, vaikka Ina aikoo pitää paussin. Hämärä kuva kertoo, että olisin Sinut bittiavaruudessa joskus tavannnutkin. Viime yönä oli ekat pakkkaset. Kaunis syksy. Poikani Kevin edennyt alun toista sataa sivua. Mahtaako olla niin hyvä kun ahkerasti kehutaan. Totta oli Rajaa hyvempi lukuhetki. Perjantaina Uotisen Cabareehen.

Jenni S.

Jukka S., voin kuvitella kirjaharmistuksen määrän! Olen etsinyt erästä Tove Janssonin kirjaa tuloksetta vuosia, joten tiedän tunteen... Toisaalta olen löytänyt viimeistään muutaman vuoden etsimisellä aina kaikki haluamani kirjat, joten eletään toivossa. Tuonne Antikkaan/Antikvaariin kannattaa välillä uusia etsintäkuulutus, kuten varmasti tiedätkin. Pidän peukkuja, että Pessoa löytyy!

Ja kiva kuulla, että aiot lilyillä jatkossakin! Ehkä olet käynyt blogissani Bloggerin puolella, ehdin kirjoitella siellä lähes kolme vuotta ennen kuin siirryin Inan paussin ajaksi tänne Lilyyn. Lilyily on minulle vielä aika uutta, vaikka minäkin olen käynyt täällä mm. Inahduksessa, mutta yritän jatkuvasti selvittää, millaista kirjasisältöä Lilyssä on, siis muuallakin kuin omalla palstallani. Jotain on jo löytynyt; teen jossain vaiheessa koosteen Lilyn kirja-asioista.

Meilläkin oli aamukuurasta päätellen pakkasyö, mutta tänään ihana, suorastaan syyskuinen aurinkopäivä. Lisää sellaisia, kiitos!

Mitä Shriveriin tulee, niin minusta Poikani Kevin on toki tyrmäävä ja sokeeraava, mutta lempi-Shriverini on Syntymäpäivän jälkeen, lisäksi uusi suomennos Jonnekin pois oli vaikuttava. Minustakin Totta oli Rajaa taidokkaampi, mutta kumpikaan ei kuulu suosikkikirjoihini, vaikka etenkin Totta-kirjan ansiot tunnistankin. Uotisen Cabareesta en tiedä mitään. ;)

 

 

 

 

 

Kommentoi