Parhaat kotimaiset novellistit?

 

Kansallinen novellinkirjoituskuukausi eli KaNoKiKu on jo yli puolivälin. En ole nyt osallistunut novellihankkeeseen, mutta ensi vuonna saatan: tämä tammikuu on kulunut novellikurssilla, ja ainakin yhteen tekstiini olen tyytyväinen. Vieläkään en ymmärrä, miten romaaneja kirjoitetaan, mutta novelleista alkaa olla aavistus.

 

Tämä johdatuksena siihen, että olen miettinyt alkuvuodesta novelleja muutenkin: millaisista novelleista pidän, ketkä ovat suosikkinovellistejani, miksi?

Pohdinta on ollut kiintoisaa. Ensinnäkin olen selvittänyt, miksi en joskus sietänyt novelleja ollenkaan. Yritin lukea liian vauhdikkaita kertomuksia ja niistä jäi harmistus. Aina kun olin päässyt tarinaan mukaan, se loppui, ja olisin halunnut kertomuksesta muutakin kuin aavistuksen. Valitettavasti en osaa antaa esimerkkejä pettymyksen tuottaneista novellististeista, koska lukemisesta on kauan; pysyttelin välillä vuosia, ellen vuosikymmeniä novelleista erossa.

Sittemmin olen alkanut nauttia rauhallisista novelleista, pienimuotoisista tuokiokuvista, joista ei tunnu puuttuvan mitään. Eräs suosikkini on Tove Janssonin Kesäkirja-teoksesta (Wsoy) löytyvä muutaman sivun pituinen Kissa. Yksinkertaisuudessaan tarinan idea on, että pikkutyttö saa Mappe-kissan, joka osoittautuu kissamaisen itsenäiseksi ja hurjaksi. Mappe ei innostu tytön maanitteluista ja saalistaa (tytön mielestä) julmasti. Kissa vaihdetaan kilttiin, ihmisrakkaaseen laiskurikissaan, mutta tyttö ei ole vieläkään tyytyväinen. Hän tajuaa, että aina rakkain ei ole se, joka on helpoin. Novelli loppuu näin. Tässä voitaisiin puhua kissasta - tai jostain ihan muusta:

 

Mikä hätänä, isoäiti kysyi.
Minä haluan Mapen takaisin! huusi Sophia.
Mutta sinähän tiedät, millaista sitten rupeaa olemaan, isoäiti sanoi.
Kamalaa, Sophia sanoi vakavana. Mutta Mappe on se, jota minä rakastan.
Ja sitten vaihdettiin taas kissaa.

 

Rauhallisia novelleja löytyy myös Helmi Kekkoselta, jonka novellikokoelma Kotiin on mielestäni hyvin onnistunut. Olisin lukenut tätä kirjoitusta varten novellin Aatos, jossa on kaikesta rauhallisesta surumielisyydestään huolimatta yllättävä loppu, mutta en löytänytkään kirjaa hyllystäni.

Muita levollisia muttei tylsiä kertojia ovat lakoninen, hiljaisen huumorin mestari Petri Tamminen sekä aiemmin esittelemäni minikertomusten tekijä Jyrki Pellinen. Luin juuri Tammiselta lukemiseen liittyvän novellin, ja siinä oli niin paljon ajateltavaa, että kirjoitan siitä joskus erikseen (Koko H., työstän koko ajan vastausta taannoiseen kysymykseesi, kuka olen jos en lue!).

Vanhoista suomalaisista kertojista suosikkinovellistini taitaa olla Maria Jotuni. Hänen puhelinnovellinsa Hilda Husso, jossa aviottoman lapsen äiti ja isä keskustelevat, mutta isän repliikkejä ei näytetä, on mainio jo rakenteensa vuoksi. Novelli löytyy ainakin SKS:n klassikkosarjassa julkaistusta teoksesta, jossa on Jotunin novellikokoelmat Kun on tunteet ja Tyttö ruusutarhassa.

 

Edellä mainittuja kirjoittajia yhdistää selkeä kieli ja maailmankuva. "Erikoisempia" suosikkejani ovat nerokas Leena Krohn, Johanna Sinisalo sekä Pasi Ilmari Jääskeläinen. Heidän tarinoihinsa ei enää päde tuo tapahtumattomuuden kriteeri, vaan jotkut novellit ovat hyvinkin mielikuvituksellisia, mutta yhtä kaikki: myös Krohn, Sinisalo ja Jääskeläinen kertovat niin, etteivät tarinat jää kesken. Se, että novellin jälkeen on kiihtynyt olo ja mieli täynnä kysymyksiä, on vain plussaa, mutta sitä en siedä, että novellista tulee ajatus: hyvä idea, harmi ettei tästä ole kirjoitettu romaania.

 

Novellikurssilla on suositeltu mm. seuraavia kotimaisia novellisteja: Juhani Peltonen, Veijo Meri (teos Sata metriä korkeat kirjaimet, pelkkiä dialoginovelleja) sekä Jyrki Kalliokoski (teos Peili ja parta). Lisäksi olemme tutustuneet viime syksyn esikoisnovelleista Janica Branderiin (teos Lihakuu) sekä Mooses Mentulaan (teos Musta timantti). Janica Branderin haastattelu aiheesta "esikoiskirjailijan syksy" löytyy täältä.

 

Luetko novelleja? Miksi luet tai et lue? Kuka on kotimainen suosikkisi ja miksi?

 

P.S. Tässä puhutaan nyt vain kotimaisista novellisteista; kirjoitan ulkomaisista omassa jutussaan kevään mittaan.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minähän luen :) Opin oikeastaan vasta kirjallisuudenopiskelijana lukemaan novelleja.
En tosin osaa nimetä suosikkinovellistiani, kun luen jotenkin niin hajanaisesti. Maritta Lintusen novelleista pidin, samoin Pasi Ilmari Jääskeläisen.
Vaan ihan lähipäivinä on luvassa kyllä sellainen lyttäys yhden suomalaisen kirjailijan novelleista, että hävettää jo etukäteen...

Morren maailma (Ei varmistettu)

Pirkule! Minä olin tuo äsköinen :)

Helmi K
sivulauseita

Luen novelleja, paljon, varsinkin amerikkalaisia, ja aika paljon miesten kirjoittamia, mutta kaikista parhain saatta silti olla Raija Siekkinen. Luen hänen Koottujaan uudestaan ja uudestaan aina silloin kun en saa unta ja ihmettelen miten joku voi nähdä asiat niin kirkkaasti ja kuvata sen niin kauniisti, ja samalla armottomasti.

Myös Tuula-Liina Varis ja Tuuve Aro ovat hyviä, ja ihana ihana Tove myös, tietenkin.

Booksy

Luen niin hirveän vähän novelleja (suhteessa romaaneihin). Melkein aina huokailuttaa kun tartun novellikokoelmaan. En oikeastaan tiedä miksi, paitsi että pidän enemmän kirjoista... niihin pääsee uppoamaan. Novelli ikään kuin loppuu kesken juuri kun ehdin innostua.

Hyvä novelli on minulle sellainen yhden hyvän/syvän/rankan/hauskan idean suupala - tunnelmoinneista innostun harvoin. Kotimaisista voisin mainita Maarit Verrosen, jonka kokoelma Normaalia elämää oli järisyttävän hyvä. Viihteellisellä puolella olen tykännyt viimeksi kotimaisista vampyyritarinoista kokoelmassa Verenhimo.

Hih, olihan näitä mielipiteitä... en siis ole ihan novelliabsolutisti kumminkaan :-)

 

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Minun novellistisuosikkejani ovat jo mainitsemiesi Tove Janssonin ja Helmi Kekkosen ohella juuri lukemani Johan Bargum (jolta tosin viime aikoina olen lukenut pienoisromaaneja), Maritta Lintunen, Sari Malkamäki, Carol Shields, Eevat Tikka ja Kilpi sekä varmasti muutama muukin, jotka eivät nyt tule mieleen :).

hdcanis (Ei varmistettu)

Novelleja luen aika paljon, ja monesti jos on aikeita tutustua johonkin uuteen kirjailijaan niin jos on vaihtoehtona niin tartun novellikokoelmaan.

Tosin sitten päästään pohtimaan että mikä se novelli oikein on :) Eli Kesäkirjaa ajattelen enemmän jonain vinjettisarjana, periaatteessa ne ovat luettavissa myös yksittäisinä novelleina mutta...sama juttu Leena Krohnin parhaimpien kirjojen kanssa. Toki molemmat ovat myös yksittäisten novellien parissa kunnostautuneet.

Maria Jotuni ja Maarit Verronen ovat myös suosikkejani, ja Verrosen novellistiikkaa olenkin fanitellut jo niistä ensimmäisistä Portti-tarinoista lähtien (ah, Desierto.bas, Heitä oli neljä ja mitä kaikkia niitä oli) ja ilokseni olen lukenut myös Johanna Sinisaloa, Tuuve Aroa, Eeva Tikkaa, Daniel Katzia, Antti Hyryä jne.
Tuo Sata metriä korkeat kirjaimet odottaakin hyllyssä, pitänee sekin lukea.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensin ajattelin, että "no enhän mä mitään novelleja lue, kotimaisia ainakaan", mutta postauksesi luettuani tajusin, että joo niin, Jääskeläinen ja Sinisalo, olen lukenut molempien novellikokoelmat ja nehän on ihan nerokkaita! Murakamin novelleja olen myös lukenut, ja noh, mielipiteeni tuntien... Olen jo mlkein jäävi arvioimaan, mutta loistaviahan nekin on.

Novellit hakkaavat romaanit siinä mielessä, että usein niitten ideat ovat parempia tai siis mielenkiintoisempia kuin romaanien. Jännitteet säilyvät ja kirjoittajat uskaltavat kokeilla. Se, että niitä voi lukea vain yhden kerrallaan, pitää pitkänkin tauon ja jatkaa taas samaa nidettä, on tietenkin joskus myös hyvä juttu. Ja novelleihin tulee ehkä helpommin palattua. Oikeastaan ihmettelen jo itsekin, miksi en lue niitä enempää...

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Niin ja siis edellisen kommentin jätin minä :).

Jenni S.

Kiitos kaikille kommenteista! Minulla on aina novelleista puhuttaessa olo, että enhän minä niitä lue, mutta kun tarkemmin pohdin, luen kuitenkin. Ja tänä keväänäkin odotan ainakin kahta novellikokoelmaa, vielä kovin erilaista: yhdessä on nykykiinalaisia novelleja, toinen taas uusi painos L. Onervan novelleista.

Ei minustakaan novellin siis tarvitse nimenomaan tunnelmoida, mutta novellin idean ja tarinan pitää olla "novellin kokoisia". Ja joku juju on oltava, se tunnelma, pieni välähdys elämää, yksi erikoinen idea tms. Usein "tunnelmapala, jossa on pointti" tuntuu sopivalta novelliin.

Tuo mitä Hdcanis sanoi Kesäkirjasta pätee muihinkin novellikokoelmiin: kyllähä ne usein mieltää kokonaisuuksiksi, mutta hyvät kokoelmat toimivat osinakin. Kun etsin Kissa-novellia Kesäkirjasta huomasin, että minulla on tarkka mielikuva kirjasta kokonaisuutena, mutta kaikki novellit eivät silti yksittäisinä tuntuneet tutuilta, vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan.

Lopuksi kiitos vielä monista vinkeistä! Maarit Verrosta voisin kokeilla tuosta Booksyn mainitsemasta kokoelmasta; häiritsee, kun häntä aina kehutaan, mutta ainoassa yrittämässäni teoksessa oli niin luotaantyötävä alku, että siihen jäi minun Verros-kokeiluni. Ehkä yritän uudelleen. Raija Siekkistä olen lukenut vain yhden novelin verran, Maritta Lintusta en ollenkaan, enkä kaikkia muitakaan tässä keskustelussa mainittuja.

Hyvä huomio tuo, että novelleihin on helppo palata! Minusta ei tuntunut ollenkaan "väärältä" lukea novelleja sieltä täältä, kun mietin tätä postausta, mutta hyvin harvoin tartun romaaniin lukeakseni siitä vain pätkän.

 

 

Karoliina

Ei varmaan yllätä, jos sanon, että suosikkini on Eeva Tikka. :)

En lue novelleja mitenkään hirveästi, ja näin yhtäkkiä ei paljon muita kotimaisia tulekaan mieleen, tai ei ainakaan yhtä hyviä. Joten jääköön suositukseni tuohon yhteen mestariin.

Arvostan kyllä novelleja, eikä minulla ole mitään periaatteellista niitä vastaan, mutta valitsen helposti romaanin novellikokoelman ohitse. Lopukesästä/alkusyksystä minulla oli ihana Joanan esittelemä tapa lukea yksi novelli joka aamu, mutta sitten aloitin Anna Kareninan kimppaluvun, joka tuntui vievän päivästä tuon novellin mittaisen pätkän. En osaa sanoa, onko minulle miellyttävämpää lukea novelleja tuolla tavalla yksittäin vai kokonainen kokoelma kerrallaan. Molemmista tavoista olen nauttinut.

Jenni S.

Karoliina, kommenttisi nakuttaa tikan lailla: tiedän, mulla on yhä Tikka lukematta.  Ihan varmasti luen joskus! :)

Yksi novelli joka aamu olisi kyllä ihana tapa aloittaa päivä. Mulle se olisi nyt vapaalla ollut mahdollista, mutta olen valinnut yhden blogikierroksen joka aamu... Hmmm. Aika harvoin muutenkaan luen novellikokoelmasta vain yhden novellin kerralla, ehkä pitäisi opetella siihen. Saattaisi auttaa siihenkin, että novellikokoelmista jäisi mieleen yksittäisiä tarinoita eikä sellainen iso, kaikenkattava mielikuva.

 

hdcanis (Ei varmistettu)

Tuo Normaalia elämää oli Verroselta hyvä, mutta jos vastaan tulee vaikka Viimeinen lapsitähti tai Kulkureita ja unohtajia niin kokeile...tyylissä ja aiheissa on tapahtunut jonkin verran muutosta vuosien varrella eli on varmasti myös mahdollista innostua vain varhaisesta tai nykyisestä Verrosesta.
Yksi novelli joka aamu olisi kiinnostava, yleensä vain niitä tulee tosiaan luettua useamman kerralla jos ovat lyhyitä, tai pitemmissä voi taas joskus tehdä tiukkaa sulloa kokonainen novelli johinkin väliin...jotkut kestävät sen että ne jättää kesken ja jatkaa lukemista myöhemmin, toiset taas eivät.

Akateemisen alessa tuli taas pyörähdettyä ja mukaan tarttui yksi novellikokoelma (japanilainen eli ei puhuta siitä nyt) ja neljä esseekirjaa, eli lyhytproosa on minulle huippumuoto, romaaneja luetaan sitten siinä sivussa.

Voisin kopioida tähän Booksyn kommentista ensimmäisen kappaleen ;)

Yritän kuitenkin "opetella" lukemaan novelleja, tilasinpa kirja-alestakin pari novellikokoelmaa! Tove Janssonin novelleista olen tykännyt, mutta olen ehkä huono vastaamaan tähän vähäisen novellilukukokemuksen perusteella ;) Tuo mainitsemasi Kissa -novelli oli ihana (en tosin mieltänyt Kesäkirjaa novellikokoelmaksi). Niin ja sen verran vielä, että minä en kykenisi lukemaan novellikokoelmia sieltä täältä, vaan alusta loppuun järjestyksessä ;)

Jenni S.

Hdcanis, ahaa, kiitos lisävinkeistä! En muista, mikä se epäonnisesti testaamani Verrosen kokoelma oli, mutta ei mikään noista. Nyt tiedän, mistä aloittaa, kun haluan tutustua Verroseen.

Japanilainen novellikokoelma kuulostaa kiinnostavalta - mulla on jotenkin sellainen tunne, että japanilainen kirjallisuus on aina tavalla tai toisella onnistunutta - toivottavasti palaat siihen blogissasi. Ja tosiaan tälläkin palstalla on tarkoitus käsitellä myös ulkomaisia novellisteja. Aloitin eilen Dickensin kokoelman, mutta nukahdin parin sivun jälkeen, siihen mennessä oli kuvattu vain vesipannun vihellystä.

Minustakin tuntuu, että kaikenlaiset lyhyet tekstit kiinnostavat nykyisin yhä enemmän. Toivon, että se johtuu vain siitä, että pidän enemmän lyhyestä ja tiiviistä ilmaisusta kuin siitä, että en kykene enää keskittymään pidempiin teksteihin... Mutta samaa on sanonut moni muukin, ja esim. esseet ovat viime vuosina olleet minusta aiempaa paljon ememmän esilläkin.

Villasukka kirjahyllyssä, hauskaa! Tai siis, eihän kaikkien pidä kaikkea lukea, mutta se tietoinen jonkun lajin lukemaan opetteleminenkin voi olla kiinnostavaa ja jopa mukavaa. Mitkä novellikokoelmat tilasit? Janssonin tuotannosta moni muu novellikokoelma onkin novellikokoelmamaisempi siinä, etteivät tekstit liity niin tiiviisti toisiinsa kuin Kesäkirjassa, mutta halusin Kesäkirjasta esimerkin, koska se on suosikkini ja myös hyvä esimerkki siitä, että todella lyhyet ja yksinkertaiset tekstit voivat olla monella tapaa mieleenjääviä. 

 

 

Sonja /lukuhetket (Ei varmistettu)

Hmm. En ole juuri kotimaisia novelleja lukenut. Leena Krohnin Mitä puut tekevät elokuussa jäi mieleeni kauniina ja mielenkiintoisena kokoelmana. Ja samoin Tiina Raevaaran En tunne sinua vierelläni. Itkosen Huolimattomia unelmia puolestaan edustaa sellaista novellityyliä, josta en kotimaisessa kirjallisuudessa juuri välitä. Näin ollen voisi sanoa, että pidän siitä, että novellit ovat vähän vinksahtaneita ja kauniisti kirjoitettuja, koskettavia tarinoita. Arkipäivän kuvausta en juuri jaksa, jos se ei ole oivaltavaa vaan ankean elämän esittelemistä.

Jenni S.

Sonja, tulipa sinulta sopiva kommentti: olen kyläilemässä Hämeenlinnassa ja innoissani, kun löysin täkäläisestä antikasta juuri Leena Krohnin novelleja/lapsille kirjoitettuja kertomuksia. Ne ovat juuri sopivan vinksahtaneita minustakin, odotan että pääsen niiden kimppuun. Kiitos tämän keskustelun ja etenkin Karoliinan suositusten, ostin myös Eeva Tikan novelleja. Eli kotimaisista novelleista puhutaan jatkossakin. :)

Tilasin Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia. Muistelin tilanneeni jonkun toisenkin novellikokoelman, mutta ilmeisesti en sitten olekaan. Hmm... No joka tapauksessa aion lukea novelleja ;)

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, Kädettömät kuninkaat löytyy minunkin hyllystäni. Muistan, että se oli minusta kummallinen mutta pidin siitä (samaa voisin sanoa Sinisalon kirjoistakin). Toivottavasti sinäkin pidät!

Kommentoi