Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People (Puiden kansa)

Ladataan...

 

Toivon yleensä kirjalahjoiksi taide- tai tietokirjoja, sillä niitä ei tule ostettua eikä lainattua samaan malliin kuin kaunokirjallisuutta. Tällä kertaa joulupukki oli tuonut hienon teoksen, jossa yhdistyvät taide ja tieto. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Tree People on mielenkiintoinen kirja luonnon, valokuvaamisen ja kansanperinteen ystävälle. Sain kirjasta englanninkielisen version, mutta nappasin netistä tuon suomenkielisen kannen, koska siinä ei ole lahjakirjaani muuta eroa kuin kieli.

 

 

Tämänlaisia kirjoja tulee harvoin luettua suoraviivaisesti alusta loppuun, mutta sen sijaan selattua sitäkin enemmän, kunhan jättää kirjan sopivasti hollille. Olen itse selannut kirjan jo kymmenisen kertaa, ja huomasin vuoroin jokaisen jouluvieraankin katselevan sitä kiinnostuneena.

Minulle parasta tässä kirjassa ovat kuvat. Osa esittää puita ja luontoa sinänsä, toisista löytyy joko heti tai pienellä tarkastelulla myös ihminen tai merkkejä ihmisestä, vaikkapa ikivanha puunkylkeen tehty kaiverrus.

Kirjassa tavataan ihmisiä, joiden suku on aina pitänyt tiettyä puuta pyhänä tai hakenut puulta/puilta lohtua. Koskettavin tarina on pariskunnalla, joka sytyttää jouluisin kynttilän satojen vuosien ikäisen "suvun puun" juurelle; sille juurelle on siroteltu myös heidän lapsensa tuhka.

Osa kuvista taas vetää automaattisesti suun hymyyn. Jättipuussa on 19 linnunpönttöä, saisipa tämän joskus nähdä paikan päällä!

 

 

Tieto-osuuksissa käsitellään metsään liittyviä uskomuksia sekä metsäsanastoa. Kirjassa on mm. lista metsänhengistä. Minua hämmästytti eniten hiisi/hiiden-alkuisten metsäsanojen luettelo. "Hiisi" esiintyy lapsuudenkatuni nimessä, ja olen aina luullut sen tarkoittavan jonkin sortin paholaista. Kuulemma hiisi-sanan ensimmäinen merkitys onkin jotain muuta: Originally, in pagon times, a holy stand of trees, a sacrifical grave,a graveyard. 

 

 

Eräs kuva suorastaan pysäytti.

 

 

Essi Kummun viime vuonna ilmestyneessä hienossa romaanissa Karhun kuolema on tämä kuva kannessa! Tree people -kirjassa onkin laajahko "karhuperinneosio". Siinä kerrotaan mm. karhun morsiamesta, jota Karhun kuolema -romaanikin osin käsittelee. 

The oldest piece of written information concerning the beat myth is the 'Viitasaari' text, which describes the enactment of bear hunt.

Bears are hunted during their winter sleep. Before it is killed, a bear is woken so that its soul will not be left wandering homeless outside its body. To the accompaniment of singing, the slain bear is taken to the house, and a ceremony is held in its honour. A bride and groom, dressed as a wedding couple, are brought to the bear and occypy the place of honour at the festive table. During the feast peole dance, drink beer and eat the bear's head according to a ritual method.

 

 

 

Puiden kansa -kirja käännösversioineen on osa suurempaa metsäperinne- ja metsiensuojeluprojektia. Kovalainen ja Seppo ovat pitäneet aiheista näyttelyjä ja myös tehneet metsäaiheisen Sateenkaaren pää -lyhytelokuvan, joka on katsottavissa myös internetissä. 

Kaikkia Kovalaisen ja Sepon metsäteoksia yhdistää ajatus siitä, että metsä on jotain ikiaikaista ja ikiaikaisen tärkeää. Vaikka Suomi on ainakin vanhastaan elänyt metsästä, ihminen näivettyy, kun hän menettää metsän: metsää ei saa uhrata taloudelle. Tree People -kirja siteeraa Sakari Topeliusta: Nature must remain a wilderness, for it tells us what we are and what we ought to be.

Tähän kirjaan ja muihin Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon metsäprojekteihin sekä upeisiin valokuviin voi tutustua Puiden kansa -sivustolla, josta tämän kirjoituksen kuvatkin ovat.

 

Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People. Hiilinielu Tuotanto, 2006.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

No seuraavaksi luet Puukansan tarinan.

Jenni S.

Se onkin ollut suunnitelmissa! :) Kerran sain jo lainattua ko. Huovisen teoksen kirjastosta, mutta jouduin palauttamaan sen lukemattomana takaisin. Joskus vielä luen sen.

Saila R
S-palsta

Ihanan kiehtovan kuuloinen kirja! Minulla on Thomas Pakenhamin Meetings with Remarkable Trees, jossa käydään tervehtimässä suuria puita, mukana myös jonkin verran historiaa ym. Koska hankin kirjan jo Englannissa ollessani, kävin itsekin tervehtimässä monia niistä puista. Puut kiehtovat.

Juuri tässä jouluperinteistä puhuessani (edellisessä kommentissani täällä, muistaakseni) mietin samaa pakanaperinteiden yhdistämistä (tai ovelaa ujuttamista) kristinuskoon, kuten marjakuuset. Ne olivat pakana-ajan Englannissa pyhiä puita, sillä ne voivat elää monituhatvuotisiksi - marjakuusessa on sienitauteja estävää ainetta. Kirkot rakennettiin näiden vanhojen marjakuusten viereen (ei sentään päälle!). Siksi Brittein saaren kirkkomailla on ikivanhoja marjakuusia, olen käynyt katsomassa kahta vanhinta, jotka ovat yli  2000 -vuotiaita. Siinä vastikään huomattavan vanhalta näyttänyt keskiaikainen kirkko alkoi yllättäen vaikuttaa varsin nuorelta puiden rinnalla.

 

Karoliina

Voi, miten ihanan oloinen kirja! Minä olen hyvin suuri puiden ja metsien fani, ah. Ne ovat minun mereni.

Jenni S.

Saila, kirja ON kiehtova! Kävin hiplaamassa sitä syksyn mittaan useasti Akateemisessa ja tarkastin, että sen saa muualtakin, nyt voin onneksi tutkia sitä kotona. :) Tuo Meetings with Remarkable Trees kuulostaa myös aivan lumoavalta, saati että olet päässyt "tapaamaan" siinä mainittuja puita. Puut tosiaan kiehtovat. Minun suosikkejani ovat mm. suuret, ikiaikaiset tammet ja toisaalta saariston käkkyräiset, tuulentuivertamat männyt. Ja vanhat ryhmyiset omenapuut. Ja ja ja... Hämmästyttävän monissa perinteissä ja asioissa ylipäätään taitaa olla sekaisin pakanuutta ja kristinuskoa ja useimmiten niin, etteivät ainakaan nykyihmiset sitä tiedäkään. (Edellisessä kommentissasi mainitsemasi tapa levittää jouluna olkia lattialle oli muuten minusta lapsena aivan ihastuttava. Muistan vieläkin, millaisen "vanhan ajan nurkkauksen" väsäsin lastenhuoneemme nurkkaan ja haaveilin, että saisin sinne olkia lattialle!)

Karoliina, ihana kirja se onkin, juuri sellainen, että se on ihana jo esineenä. :) Minulle meri on meri, mutta mietin tätä kirjaa katsellessani ja lukiessani, ettei minusta olisi kuitenkaan puuttoman karun saaren asukiksi, tarvitsen metsääkin. Haluaisinkin asua rannikolla tai ainakin rannikkomaisen vehreällä saarella eli saada kaiken.;)

 

 

Salla

Onpa kauniita kuvia! Tuo onkin hyvä idea toivoa pukilta taidekirjoja. Minulla on omassa hyllyssä tällaisia "katselukirjoja" jostain syystä tosi vähän. Ehkäpä voisin ottaa tavaksi kirjastossa käydessä istahtaa alas jonkun näyttävän "katselukirjan" kanssa. Siellä olisi helppo nautiskella hienoista kuvista.

Kommentoi

Ladataan...